Koeajoanalogiassa on sellainen pieni puute, että siinä toinen osapuoli on automaattisesti alempiarvoinen, käytetty ja vailla omaa vapaata tahtoa. Jos kaksi ihmistä, molemmat omasta vapaasta tahdostaan, haluavat tehdä yhdessä jotain, mikä ei kosketa kenenkään muun elämää, ei siihen pitäisi kenelläkään olla sanomista. Ahdasmielistä tekopyhyyttä sellainen.

Siitä olen samaa mieltä, ettei seksi saa olla vallankäytön väline. Ei miestä saa kiristää siivoamaan pihtaamalla, mutta toisaalta – tarviiko sitä olla siivoomatta, jos tietää, että siitä sellaista seuraa. (Tietysti esim. kotityöt täytyisi jakaa, jolloin molempien pitää hoitaa se oma osuutensa – halusi tai ei. Ja jos ei hoida, niin onhan sekin vähän pettämistä. Ei se siltikään tietysti oikeuta seksillä kiristämään, mutta omalla kohdallani kävisi varmaan niin, että minua alkaisi ärsyttämään, jolloin en vain haluaisi seksiä. ;<)

Ja onhan se tärkeää, että halut kohtaa ainakin suurimmaksi osaksi. Juuri yhdellä foorumilla eräs totesi, että “toinen ihminen ei ole mikään auto, jota voi koeajaa, ja jos ei miellytä, niin mennä seuraavaan autokauppaan.”
Vaan minusta se kyllä on niin, että jos seksi ei toisen kanssa miellytä, niin mitäs siitä sitten tulee. (Ei mitään, tai ei ainakaan toimivaa parisuhdetta.)