Toivottavasti näin kaikki tekevätkin. Tärkeintähän tietenkin on se, että parisuhde tyydyttää molempia osapuolia – oli se sitten seksillinen tai seksitön suhde. Sitä en halunnut tarkoittaa, että seksiä (sen oman kumppanin kanssa) olisi harrastettava sen takia, että niin suurin osa ihmisistä tekee suhteissaan.

Sopimus taas muuttuu rajoittamiseksi silloin, jos toinen äkillisesti lopettaa vastaamasta kumppanin tarpeisiin sovitulla tavalla. Jos rajoja voidaan yhteistuumin vetää uudestaan, asia on kunnossa, jos ei, ollaan tilanteessa jossa yhteistä sopimusta ei synny ja järkevin vaihtoehto on alkaa etsiä uutta kumppania. Tai ehkä kannattaisi irrottautua perinteisen parisuhteen määritelmästä ja tehdä omastaan juuri sellainen, joka itselle sopii.

Nykyinen oikeusetiikan kehitys toki kiistää seksuaalisten velvoitteiden sitovuuden. Eli jokaisella yksilöllä on oikeus säädellä itse omaa seksuaalisuuttaan. Kieroa on se, että tätä oikeutta ei tahdota tunnustaa kuitenkaan sen koko mitassa. Juuri uskollisuuden vaatimushan on täysin oikeudetonta puuttumista toisen seksuaaliseen vapauteen.

Mieleen tulee lähinnä syitä, joiden takia seksin harrastaminen jää tilapäisesti (stressi, masennus, väsymys, onnettomuudet jne.), enkä usko että pysyvätkään fyysiset esteet ovat ylitsepääsemättömiä, jos halua riittää. Tilapäisiä haluttomuuskausia sattuu jokaiselle, eivätkä ne hyvää suhdetta kaada.

“Ei siis ole mitään erityisen surullista siinä, että parisuhteet perustuvat seksille.”

Kyse olikin tässä tapauksessa lähinnä mielipideasiasta. Itse en tahtoisi olla suhteessa, joka pysyy kasassa tai jota voi sanoa parisuhteeksi ainoastaan sen takia, että siinä harrastetaan seksiä. Minä kaipaan parisuhteeseeni paljon muutakin sen seksin lisäksi.

Mutta kyllä, ymmärrän tuon, että ihminen on hyvin seksuaalinen olento, ja en usko, että kestäisin itsekään parisuhteessa ilman seksiä, mutta kun nyt jäi tietyt sanavalinnat häiritsemään, piti tunkea oma lusikka tähänkin soppaan. =)

Mitä syitä edes olisi sille, ettei seksiä harrasteta? Muuta kuin jos sattuu olemaan vaikka niin, että seksuaalinen kiinnostus puuttuu molemmilta = aseksuaaleja, tai olisi jotain fyysisiä esteitä. Plus sitten tietenkin sellaiset, jotka odottaa avioliittoon, mutta jos heitä ei nyt lasketa.

Itsekseen seksin harrastaminen on taas eri juttu, se kuuluu jokaisen perusoikeuksiin. Toki voi olla pariskuntia, joille itsetyydytys on toisen pettämistä, mutta siinä palataan taas edellä esittämääni luokitukseen.

“Itse ajattelen seksiä suurimmaksi osaksi läheisyytenä ja on ihan mahdollista olla lähellä toista ihmistä, vaikkei harrastaisikaan seksiä. Kokeilisit joskus, se voi olla ihan yhtä mukavaa.”

Kyllä, olen samaa mieltä. Vaikka kirjoitan seksistä, niin se ei tarkoita, että panisin joka ilta, mutta silti sitä läheisyyttä toki on: pussailua, halailua, koskettelua jne. Eli olen kokeillut. ;)

Seksualisti nyt jo vastasi tuohon seksiin perustuvaan suhteeseen, mutta lisään nyt vielä selvennykseksi, että itse en tosiaan sitä tarkoittanut, että parisuhde perustuu seksille, vaan että mielestäni se on olennainen osa parisuhdetta ainakin suurimmassa osassa tapauksista. Seksiä ei tarvitse harrastaa joka päivä, ei edes joka viikko, mutta kuten jo sanoin – minusta olisi melko outoa, jos rakastamaansa ihmistä ei haluaisi seksuaalisesti. Kenties joku suhde toimii ilman seksiä, mutta minä en henkilökohtaisesti kestäisi semmoista pitkiä aikoja, vaikka kuinka rakastaisinkin kumppaniani. (Noh, toki voi aina runq, mutta se on pitemmän päälle aika tylsää, jos haluaa toista paljon. :<)

Ei siis ole mitään erityisen surullista siinä, että parisuhteet perustuvat seksille. Se on tosiasia. Seksitön parisuhde on erikoisuus parisuhteiden joukossa. Tosin ei siinä mitään väärää ole. Seksihalukkuus, läheisyys jne. ovat käytännön tason asioita ja niiden kohdalla yksilöllinen vaihtelu on suurta.

Oman suhteen peilaaminen tutkimustietoon voi olla hyväksi, jos motiivina on oman suhteen parantaminen ja ongelmien ratkaiseminen. Pirujen maalaileminen seinille on kuitenkin liiallisen tilastojen kyttäämisen varjopuoli. Huojentavaa kuitenkin on, että tilastolliset todennäköisyydet väestötasolla eivät merkitse mitään yksilön henkilökohtaisille valinnoille.

Minusta on todella surullista, jos asia jonkun kohdalla on niin, että suhde perustuu suurimmaksi osaksi seksille ja ilman sitä voitaisiin sitten olla vain kuin ystävykset. Parisuhteeseen kuuluu paljon muutakin ns. erityistä kuin seksin harrastaminen, ja sen puute ei tee minun mielestäi suhteesta mitenkään enemmän “ystävyyspohjaista”. Ystäviä kaiken lisäksi rakastetaan aivan erilailla kuin kumppania.

Itse ajattelen seksiä suurimmaksi osaksi läheisyytenä ja on ihan mahdollista olla lähellä toista ihmistä, vaikkei harrastaisikaan seksiä. Kokeilisit joskus, se voi olla ihan yhtä mukavaa. Sitä paitsi toista ihmistä voi koskeakin ilman, että se olisi merkityksetöntä, jos se ei johda seksin harrastamiseen.