1. Pari eroaa. Tämä voi tapahtua yhteisymmärryksessä tai toisen aloitteesta, jollaiseksi pettämisenkin voinee lukea. Vieraissa käyminen ilman lupaa on useimmiten merkki siitä, että parisuhde on tullut tiensä päähän.

2. Se osapuoli, joka ei hyväksy kumppaninsa käytöstä, pysyy suhteessa siksi, että on joskus niin luvannut. Hän tekee itselleen karhunpalveluksen kieltäessään oman onnellisuutensa ja satuttamalla itseään.

3. Ei-tyytyväinen osapuoli yrittää muuttaa kumppaninsa käytöstä. Tällöin parisuhde muuttuu vastakkainasetteluksi, josta puuttuu suhteessa tarvittava molemminpuoleinen kunnioitus. Useimmiten tällaisessa tilanteessa käy niin, että kumpikaan ei ole enää onnellinen.

Olen täysin samaa mieltä siitä, että parisuhteen eteen pitää tehdä töitä, mutta johonkin on vedettävä raja oman onnellisuuden turvaamiseksi. Kaikki ihmiset eivät sovi yhteen kaikkien kanssa, eikä kukaan pysy muuttumattomana. Joskus on molemmille parempi jakaa ne lusikat pinoihin ja siirtyä eteenpäin.

Uskonnollista perua olevat moraalikäsitykset kertovat meille, että varsinkaan naisen ei ole soveliasta harrastaa seksiä monen ihmisen kanssa. Yhteiskunta sekularisoituu kovaa vauhtia ja arvot muuttuvat pikkuhiljaa seksimyönteisempään suuntaan, mikä on mielestäni vain hyvä asia. Seksi ja itsetyydytys ovat henkilökohtaisia asioita, joten niiden säätelyn tulisi lähteä yksilöstä itsestään, ei yhteiskunnasta.

Mitä taas tulee tauteihin ja ei-toivottuihin raskauksiin, kondomi on keksitty. Se antaa oikein käytettynä lähes sataprosenttisen suojan sekä tauteja että raskauksia vastaan. Mikäli kumi rikkoutuu, apteekista on saatavilla jälkiehkäisyä raskauden estämiseksi. Klamydia taas on hoidettavissa lääkkeillä. Jälkiehkäisy ja sp-tautien lääkehoito ovat keinoja, joihin vastuuntuntoisen ihmisen tarvitsee hyvin harvoin turvautua.

Lopulta kyse on vain siitä, mitä ihminen elämältään haluaa. Joku voi pitää tavoittelemisen arvoisena elinikäistä avioliittoa, toinen taas haluaa olla vapaa menemään ja tulemaan kuten haluaa. Ensimmäinen voi pitää jälkimmäistä moraalittomana, mutta yhtä lailla jälkimmäinen voi ajatella ensimmäisen olevan uskonnollinen tiukkapipo (nämä ovat sitten kuvitteellisia esimerkkejä). Kaikkien kannalta parasta olisi tilanne, jossa jokainen saa tehdä omat valintansa ja muut osaisivat niitä kunnioittaa.

Siihen meillä on vielä matkaa.

“Ruotsalainen teologi ja etiikan tutkija Susanne Wigorts Yngvesson suhtautuu epäillen alttarilla annettuun ikuisen rakkauden ja uskollisuuden lupaukseen.

Fyysinen uskollisuus on tutkijan mukaan tiukimpia yhteiskunnan luomia normeja, joihin erityisesti naisten on tullut alistua mukisematta. Hänen mielestään moni ihminen voisi kuitenkin paremmin, jos heillä olisi samanaikaisesti useita kumppaneita.”

Ja jos parisuhde kestää loppuelämän, tarkoittaa se samalla ettei loppuelämän aikana panna muita. Se on rajoittavaa, kahlitsevaa ja tosi ikävää varmasti monen mielestä, mutta se nyt vain on se perinteinen ja yleisimmin käytetty malli.

Näinhän sitä tavallisesti ajatellaan, mutta ei se ole yleisimmin käytetty malli. Ihmislajin kulttuureista yli 95 % on moniavioisia ja nykyisistä valtioistakin vähemmistö on yksiavioisia. Elinikäinen pakollisuus ihmissuhteissa ei ole edes ihmislajin normaalin käyttäytymisen mukaista – lähinnä se on syntynyt kristillisen kirkon ja maallisen vallankäytön tarpeista hallita (ja rahastaa) rahvasta.

Mustasukkaisuus voidaan mieltää oikeastaan rakkauden mitaksi: mitä enemmän mustasukkaisuutta ja toisen elämän rajoittamista, sitä vähemmän rakkautta. Todellista rakkautta on sallia rakastamalleen ihmiselle kaikki, mikä tekee tämän onnelliseksi. Tästä näkökulmasta mustasukkaisuus on lähinnä omistamista. Omaisuuttaan voi ainakin periaatteessa kohdella miten vain, mutta ei toista ihmistä.

Toista ei voi kohdella niinkään, että kieltäytyy yksiavioisessa suhteessa seksistä. Tätä voi kutsua vaikka avioliitossa raiskaamiseksi, koska se on rikoslaissa määritelty olennainen loukkaus toisen seksuaalista itsemääräämisoikeutta kohtaan. Miehenkin siis voi helposti raiskata.

Jos siis olemme olevinamme jotenkin eläimiä parempia ja pidämme rakkautta jonain suurena juttuna, sallimme rakkautemme kohteelle kaiken. Jos taas ajattelemme, että rakkaus on pelkkää biologiaa, silloin meidän on sallittava sekin, että toisen seksuaalista käyttäytymistä rajoitetaan. Näinhän tekevät kaikki eläimet bonoboja ehkä lukuun ottamatta. Mustasukkaisuus varmistaa omien geenien jatkuvuuden, mikä on tietysti evoluution tarkoituskin. Kyse on siis tietynlaisesta itsekkyydestä.

Ihminen onkin aika hauska laji. Hellimme illuusiota, että rakkaus on jotain suurta ja ihmeellistä. Kuitenkin käyttäydymme kuin mitkä tahansa muut eläimet, itsekkäästi ja mustasukkaisesti. Jälkimmäinen tapa on tietysti myös tarkoituksenmukainen. Aika harva pariskunta on loppujen lopuksi valmis suomaan toiselle Oceansoulin kuvaamia vapauksia. Ehkä siksi olisi viisainta luopua avioliiton elämänpituisesta ideaalista. Avioliitothan voitaisiin solmia vaikkapa viideksi vuodeksi kerrallaan. Kun se olisi normi, ei olisi halveksittuja eroja eikä ”epäonnistuneita” ihmisiä.

Minä pidän “tavallista” parisuhdetta muottina, joka yrittää miellyttää kaikkia eikä sen takia sovi oikein kenellekään. Minusta suhteen pitäisi muodostua pelkästään suhteessa olevien ihmisten keskustelun, ei jonkin sanellun mallin mukaan.

(ja tähän kohtaan se tavallinen kommunikaatiosaarna)

Oikeastaan arvasin, millaisia reaktioita tämä merkintä aiheuttaa.
Vaikken sitä aina erikseen mainitse, oletuksena on, ettei kaikki sovi kaikille (ei edes välttämättä useimmille). (Enhän edes ole ollenkaan varma, mitä siitä omalla kohdallani tulisi. Siksi mitään tällaista ei ole tapahtumasta pitkiin aikoihin!)

“Lisäksi pelkään sukupuolitauteja”

Kuten myös minä pelkäisin – siksi vaatisin kondomin käyttöä aina ei-oman-kumppanin kanssa.
Mitä raskauteen tulee, en haluaisi sitä edes oman kumppani kanssa (ainakaan vielä), joten edelleen ehkäisy olisi tietysti käytössä. (Joo, aina voi käydä vahinkoja, mutta oletan kaikkien tietävän, mitä siinä kohtaa kannattaa tehdä.)

“Monestihan käy niin, että se on hirveän kiva ajatus jos itse voisi panna ketä tahansa vapaasti, mutta sitten alkaakin hiertää pahemman kerran, kun kumppanille pitäisi suoda täysin sama oikeus.

Niin, minähän juuri tästä itse kirjoitin, kuinka minulla olisi varmasti todella paljon sulattelemista siinä, että kumppanini haluaisi kokeilla jonkun toisenkin kanssa. Vaikka itselläni on sellaisia fantasioita (joita kenties voisi joskus toteuttaa).

“Varmasti tämäkin blogiteksti kirvoittaa joissain perheissä keskustelun siitä, miten partneri on NIIN rajoittava,”

Eikö kirjoitus ole silloin hyvä, jos se synnyttää keskustelua? :) Toki täytyy AINA mennä molempien ehdoilla – jos juttu toiselle ei käy, niin se on sitten ei. Mutta nimenomaan tämän tarkoitus olikin vain pistää ihmiset ajattelemaan hieman avarakatseisimminkin, eikä aina perustaa ajatuksensa yleisiin käyttäytymismalleihin, koska niin on “aina” toimittu.

“ns. tavallinen parisuhteen malli on kuitenkin se, että muita ei panna.”

Nimenomaan, nimenomaan… Ei kannattaisi aina miettiä, mitä nämä yleiset ‘mallit’ ovat, vaan miettiä asioita ihan muiltakin kannoilta. Se, että joku on yleistä, ei tarkoita, että se aina olisi paras tai toimivin vaihtoehto. (50% suomalaisista pettää, jos ei ylikin. Eli pannaan joka tapauksessa, joko luvan kanssa tai ilman.)

En sanonut missään kohtaa, että parisuhde olisi ns. paska juttu. Elän sellaisessa itsekin, kuten varmasti huomasit. Enkä haluaisi elää ns. vapaassa suhteessa, mutta joskus EHKÄ voisi olla hauskaa kokeilla seksiä muunkin kuin sen oman rakkaan kanssa.

Joop. Mukavaa, kun keskustelua syntyy. :)

Näin siis täydellisessä maailmassa, täydellisten ihmisten kesken. Kyllähän se onnistuisi. Valitettavasti vain maailma ei ole täydellinen, saati sitten me ihmiset. En minä tarkoita etteikö vapaat suhteet olisi ok, jos molemmat osapuolet oikeasti ovat sitä mieltä että se on todellakin ok. Joillekin se sopii, mutta itse tunnustan olevani epätäydellinen ihminen: olen mustasukkainen ja epävarma itsestäni enkä halua mieheni harrastavan seksiä muiden kanssa. Lisäksi pelkään sukupuolitauteja (joille ei muuten ole luettu tasa-arvopykäliä: jotkut taudit saattavat olla miehellä oireettomia tai kenties kutista vähän, mutta hoitamattomina naisella aiheuttaa lapsettomuutta). Jos mieheni haluaa tästä huolimatta harrastaa seksiä muiden kanssa, on hänellä väärä nainen ja minulla väärä mies. Jotenkin luulen etten ole yksin tämän mielipiteen kanssa.
Monestihan käy niin, että se on hirveän kiva ajatus jos itse voisi panna ketä tahansa vapaasti, mutta sitten alkaakin hiertää pahemman kerran, kun kumppanille pitäisi suoda täysin sama oikeus. Varmasti tämäkin blogiteksti kirvoittaa joissain perheissä keskustelun siitä, miten partneri on NIIN rajoittava, kahlitseva, kaavoihinsa kangistunut ja vanhanaikainen kun ei halua puolisonsa käyvän vieraissa vaikka naapurissa olisi se ah-niin-hemaiseva Teemu/Tiina, jota olisi hirveän kiva käydä kokeilemassa, mutta kun puoliso on niin pirun nipo ettei edes pientä kivaa salli toiselle. Siinä sitten vedetään pakasta “mutta sähän voit sit tehdä saman”-kortti, kun ollaan suht varmoja siitä ettei se vanhanaikainen nipottaja-puoliso koe mitään halua sekstailla muiden kanssa.

Kuitenkin, ns. tavallinen parisuhteen malli on kuitenkin se, että muita ei panna. Ja jos parisuhde kestää loppuelämän, tarkoittaa se samalla ettei loppuelämän aikana panna muita. Se on rajoittavaa, kahlitsevaa ja tosi ikävää varmasti monen mielestä, mutta se nyt vain on se perinteinen ja yleisimmin käytetty malli. Tuskin kai kukaan voi väittää, ettei tiedä tätä? Jos ei halua noudattaa tätä mallia, ei pitäisi yrittää alkaa vakavaan parisuhteeseen ellei tosiaan löydä partneria, joka on täysin samoilla linjoilla. Elämä ei ole reilua, kaikkea ei voi saada vaan pitää tehdä valintoja. Aniharva voi samaan aikaan saada sekä parisuhteen että vapauden harrastaa seksiä muiden kanssa. Parisuhde on paska juttu, kun ei yhtäkkiä voikaan vapaasti toteuttaa itseään ja kaikkia mieleenputkahtavia halujaan, mutta ei kukaan pakota parisuhteeseen.