Minusta tärkeää omassa rakkaussuhteessani on se että voin luvallisesti kokea himon ja ihastumisen tunteita myös muita kohtaan, ja silti puolisoni tietää olevansa minulle Hän jonka kanssa olen sitoutunut yhteiseen tulevaisuuteen. Minusta juuri tämä asia on osoitus todellisesta rakkaudesta: hän tietää minun rakastavan niin paljon ettei seksi tai ihastuminen voi sitä rakkautta rikkoa.

JA tätä on testattu viimevuosituhannelta saakka..

Sen, että seurustelee jonkun kanssa, ei tulisi vaikuttaa yksilön valinnanvapauteen. Vaikka olenkin naimisissa, vaimollani on täysi vapaus tehdä juuri niin kuin lystää. Hänen asiansa on päättää, haluaako ottaa minun toiveeni huomioon vai ei, ja jos ei, minä voin vuorostani päättää lähdenkö vai jäänkö. Ja sama toisinpäin. Kumpikaan ei määrää toisen asioista eikä millään tavalla “omista” toista, mutta sattuneesta syystä molemmat haluavat ottaa toisen toiveet ja tunteet huomioon.

Mustasukkaisuus ja omistushalu (parisuhteessa) ovat tuntemuksina jaettavissa osiin, joita ovat mm. menetyksen pelko, epävarmuus itsestä, luottamuksen puute kumppania kohtaan ja ulkopuoliseksi jäämisen tunne. Mitä enemmän näitä vaihtoehtoja punnitsee ja miettii omalla kohdallaan, sitä helpompi on huomata mikä oman mustasukkaisuuden laukaisee ja sen myötä koko asiaan voi suhtautua luontevammin.

Omalta kohdaltani voin sanoa, että omistuksenhalu ja sairaus menevät juuri päinvastoin kuin väität. Masennusta sairastaessani podin huonoa itsetuntoa ja sitä kautta tarvetta omistaa joku, mutta se tunne katosi sairauden lievittyessä. Nyt, kun elämäni on taas kaikin puolin tasapainossa, en koe tarvista kontrolloida muita heikon itsetunnon pönkittämiseksi.

Ei sillä ettenkö edelleen kokisi jonkinasteista mustasukkaisuutta vaimoni harrastuksista ja menoista, mutta se ei ole millään tapaa hallitseva tunne.

Yleisnimen keksiminen on aika vaikeaa, kun ottaa huomioon kuinka laajasta kirjosta erilaisia suhteita on kysymys. Lukijat?

Onko silloin siis tarkoituksenmukaista puhua avoimesta suhteesta? Mun mielestä ainakin termi “avoin suhde” antaa mielikuvan, että kyse on jostain muustakin kuin siitä, että jossain erikoistapauksessa saatetaan kokeilla jotain jonkun muun kanssa. En tarkoita tällä nyt kuitenkaan sitä, että ajattelisin avoimessa suhteessa pantavan aina ihan ketä vaan ja ihan koska vaan. Toki siinä on oltava sääntöjä – enemmän tai vähemmän tiukkoja.

Oikeastaan lisään aiempaan vastaukseeni, että OMASSA tapauksessani suosisin ehkä ennemmin ryhmäseksiä (tai esim. ettei oma kumppanini osallistuisi seksiin, vaan vain katselisi) kuin kahdenkeskisiä panemisia.

Seksi ei ole sen enempää rajallinen resurssi kuin ystävyys tai empatiakaan, mutta silti vain kahta jälkimmäistä on hyväksyttävää hakea parisuhteen ulkopuolelta. Yhteiskunnan arvot ja kasvatus ohjaavat meitä mustasukkaiseen yksiavioisuuteen, vaikka mitään järjellistä perustetta asialle ei olekaan. Jotkut jopa väittävät, että mustasukkaisuus on opittua :)

Avoin suhde ei tarkoita, että kumppanit makaavat kenen kanssa vain, milloin vain, missä vain ja niin paljon kuin kerkeävät, vaan asioille on säännöt. Kumppanin kanssa sovitaan, kenen kanssa on sopivaa tapailla (“en halua sinun harrastavan seksiä työkavereideni kanssa”), kuinka usein muita tapaillaan (“yksi ilta viikossa on ok, jotta meillekin jää yhteistä aikaa”), missä tapaillaan (“en halua sinun tuovan muita kumppaneitasi kotiimme”) ja niin edelleen. Kaikki nämä asiat voi ja pitää sopia ääneen, jotta kumppanukset ovat samalla sivulla siitä mitä tapahtuu.

Avoimen suhteen ajatus on rikkoa vanhoja malleja ja rakentaa suhde omille tarpeille, ei uusien kaavojen keksiminen ja niihin ahtautuminen. Näyttää siltä, että olette oikeilla raiteilla pohtiessanne mitä kumpainenkin haluaa, ja ainakin minä kutsuisin tuollaista järjestelyä avoimeksi suhteeksi. Ei sillä että sillä nimikkeellä ole muuten niin väliä, mutta olisi hyvä puhua asioista samoilla nimillä näissä keskusteluissa.

Ensimmäisenä haluaisin muistuttaa, että avoin suhde ei tarkoita suhdetta ilman sääntöjä ja rajoja. Se voi olla mitä hyvänsä kertakokeilusta elinikäiseen 30 hengen kimppa-asumiseen, mutta se ei voi olla kahden tai useamman hengen kilpailuasetelma. Suhteen osapuolten pitää kertoa toisilleen, mitä he itse haluavat ja mitä he haluavat toisten tekevän ja jättävän tekemättä. Jos ja kun nämä halut eivät kohtaa, neuvotellaan, tehdään kompromisseja ja sovitaan rajat niin että jokainen on niihin tyytyväinen. Myös avoimessa suhteessa voi pettää rikkomalla sovittuja sääntöjä, ja joskus neuvottelemalla päädytään pysymään yksiavioisina. Jos elinikäinen poissulkevuus on se, mitä molemmat todella haluavat, kaikin mokomin.

(Samanlainen sääntökeskustelu tarvittaisiin myös jokaisessa yksiavioisessa suhteessa, mutten ala käsittelemään asiaa tässä.)

Avoin suhde ei myöskään tarkoita, ettetkö voisi olla toisen paras vaihtoehto. Et ehkä ainoa, mutta ensisijainen ja paras kyllä. Ensisijaisensa kanssa voi jakaa kodin, auton, raha-asiat, lapset, kynttiläillalliset, harrastukset ja sängyn, mutta kukaan ei pysty olemaan täydellinen kumppani toiselle. Samoin kuin minä käyn pisuaarilla vain miespuolisten kavereideni kanssa, joku toinen jakaa arjen yhden ihmisen kanssa ja vaikka rankan S&M-harrastuksen jonkun toisen kanssa. Ainoa asia, mistä muut voivat kilpailla kanssasi, on aika – ja siitä kilpailevat myös työ, ystävät, harrastukset ja perhe. Ja miksi luotettava kumppani tapailisi jotakuta, joka “kärkkyy ja yrittää varastaa” hänet? Ja jos hän on ihastunut (oli suhde avoin tai ei), mitä siinä kukaan muu voi tehdä? Kieltää tuntemasta ihastusta?

Eikä avoin suhde ole mikään itseisarvo, johon pitäisi pyrkiä. Se on vain yksi tapa hoitaa ihmissuhteita ja pitää huolta omista mielihaluistaan, ei mikään bloody Graalin malja jota pitäisi tavoitella keinoilla millä hyvänsä. Minkä hiton takia alkaisit kolmisuhteeseen kenenkään sellaisen kanssa, joka ei pidä sinusta? Alkaisitko yksiavioiseen suhteeseen ei-kiinnostavan tyypin kanssa?

Jokaiselle herää omia mielikuviaan sanoista “avoin suhde”, mutta todellisuudessa jokainen suhde on erilainen. Yhteistä toimiville avosuhteille on ainoastaan se, että niissä on sovittu säännöistä ja rajoista etukäteen, eksplisiittisesti ja siten että kaikki ovat niihin tyytyväisiä. Näin:

Pariskunta 1 jakaa kodin, raha-asiat ja kaksi lastaan. Miehen libido on huomattavasti vähäisempi kuin vaimon, joten vaimo käy kerran viikossa rakastajansa luona. Molemmat saavat seksiä tarpeekseen, eikä muutaman tunnin viikottainen poissaolo aiheuta ongelmia ajankäyttöön. Aviomiehen pyynnöstä anaaliseksi on varattu puolisojen väliseksi kivaksi jo silloin, kun suhteen rajoista sovittiin.

Pariskunnan 2 mies on paljon työmatkoilla, ja molemmilla on kohtalainen libido. Vaimo on kiinnostunut S&M-seksistä, ja mies on biseksuaali. Yhteisestä sopimuksesta mies käy työmatkoillaan bordelleissa harrastamassa seksiä miesten kanssa, kun taas vaimo tapailee ammatti-dominaa miehen poissaollessa. Kun molemmat ovat kotona, he harrastavat seksiä vain keskenään.

Kotitaloudessa 3 asuu kolme ihmistä, yksi nainen ja kaksi miestä. Vaimo ja toinen miehistä käyvät töissä, kun taas suhteen kolmas osapuoli hoitaa lapsia ja kotia. Miehet eivät harrasta seksiä keskenään, mutta jakavat kodin ja raha-asiat yhteisen vaimonsa kanssa. Koska kodissa on koko ajan joku, lapsilla on aina aikuinen odottamassa koulusta palatessaan ja kaikilla on enemmän vapaa-aikaa yhdessä vietettäväksi. Yhteisestä sopimuksesta kukaan kolmikosta ei harrasta seksiä suhteen ulkopuolisten ihmisten kanssa.

Yhteistä kaikille näille suhteille on se, että ne lähtevät osapuolten tarpeista, eivät yhteiskunnan normeista tai oletuksesta että parisuhde on nollasummapeliä. Jokaisessa on sovitut säännöt ja rajat, suhteiden osapuolet kunnioittavat toistensa tarpeita ja vapautta tehdä päätöksiä, eikä kukaan yritä omistaa ketään. Toista ihmistä ei voi omistaa, mutta siihenkään en puutu tässä. Lisäksi näissä suhteissa on ymmärretty, että Se Oikea on ihanne ja myytti, eikä kukaan voi tyydyttää kumppaninsa kaikkia tarpeita.

Kannattaa lukaista Tristan Taorminon kirja Opening Up: A Guide to Creating and Sustaining Open Relationships, joka kertoo erilaisista suhdemalleista kattavasti ja helppolukuisesti. Saatatte yllättyä.

Ja kun ihastuminen iskee, se on ihastuneelle ihan sama mitä muut sanovat ja onko edellinen suhde avoin vai ei. Ainoana erona on se, että avoin suhde jättää auki harmaan sävyjä lähtemisen ja jäämisen välille.

Siitäkin voi jo jotain miettiä…