Yleisesti ottaen eläimillä lisääntymisbiologia on tehokasta. On kiima-aika, kiima-ajan herkkä aistiminen, penisluut jne.

Ihmisen evoluution aikana kaikki nämä ja monet muut suoraa parittelutehokkuutta parantavat tekijät ovat hävinneet. Tilalle on tullut seksin biologia, joka itseasiassa minimoi yksittäisen parittelukerran tehokkuuden.

Se miten ihmisen seksuaalisuutta tulee analysoida biologian kannalta lähtee siitä kysymyksestä, että miksi ihmisen seksi on niin tavattoman tehotonta, mutta silti tehokkaan parittelun korvautuminen seksillä on tehnyt ihmisestä historian menestyksekkäimmän eläinlajin.

Itse biologina ja biologisen elämänkatsomuksen omaavana henkilönä karsastan biologiaan vetoamista tilanteissa, joissa muka-biologialla perustellaan sosiaalidarvinistisia näkemyksiä.

Yleisesti ottaen pahiten biologiaa väärinkäyttävät miesaktivistit, jotka eivät pysty näkemään seksiä seksuaalivalintana ja toisaalta alfa-urosintoilijat, jotka eivät suostu näkemään, että ihminen on jo ajat sitten tullut alas puusta ja nykyihmisen historiassa tuskin yksikään todellinen hallitsija on täyttänyt alfa-uroksen tunnusmerkkejä.

Eiköhän tää ikääntyneiden seksin väheksyminen tms. oo sekä kulttuurinen että biologinen juttu…

Joo, hitosti kysymyksiä, mutta ainakaan mulle Mikon viesti ei oikein auennut. Sen tajusin, että suhtautuminen ikäihmisten seksiin olisi pelkästään kulttuuritekijä, mutta jälkimmäinen kappale meni melko juhlavasti ohi. Voitko selventää?

Ihmistä ei tule verrata paritteleviin eläimiin, vaan ennemmin miettiä mitkä ovat olleet ne evolutiiviset voimat, jotka ovat hävittäneet ihmisen esi-isiltä parittelevien eläinten biologian ja tuoneet tilalle seksin biologian. On myös hyvä analysoida mielessään, miten seksuaalinen käytös seksuaalivalinnan mekanismina on vaikuttanut ihmisen evoluutiossa ajattelevaksi ihmiseksi.

Muistaahan sen omasta nuoruudestaan, kuinka jo alle nelikymppiset sukulaiset tuntuivat todella vanhoilta eikä ensimmäisenä tullut mieleen, että niillä voisi vielä olla jotain seksiäkin.