Housuitta

Tänään klo 21 YLE TV2:lla nähdään Marja Hintikka Live, jossa keskustellaan siitä, miten lapset vaikuttavat vanhempien seksielämään ja miten suhteen saa pysymään hengissä pikkulapsiajasta. En tiedä, millainen kyseinen ohjelma sitten on, mutta jo etukäteenhän kohua on aiheuttanut ohjelman ”seksikoulu”. Minun puolestani sellaiseen voi käyttää verorahoja – löydän nopeasti YLEn ohjelmistosta paljon turhemmaltakin kuulostavaa, mutta tämä siis sillä toiveella, että siinä olisi jotain järkeviäkin vinkkejä (eikä siis vain jotain tylsiä itsestäänselvyyksiä, vaikka tuntuuhan vähän siltä, että joillakin on perusasiatkin täysin hukassa).

Minä olen sekä äiti että vaimo. Seksi on minulle ja miehelleni molemmille tärkeää, mutta ikäväkseni raskaus ja lapsen saaminen ovat saaneet minut kärsimään välillä hieman haluttomuudesta. Haluaisin haluta yhtä usein kuin mieheni; haluaisin jaksaa rakastella pitkään yöllä; haluaisin jaksaa tuottaa edes miehelleni nautintoa niinä päivinä, kun en itse halua hyväilyjä. Tunnen välillä syyllisyyttä siitä, että näin ei aina siis ole. Harrastamme seksiä todennäköisesti tällä hetkellä enemmän kuin keskiverrot aviopuolisot, mutta se tuntuu kuitenkin varsinkin miehestä välillä vähältä.

Onko lapsi siis pilannut seksielämämme? En nyt sanoisi niinkään, mutta muutoksia on siis tapahtunut osittain huonompaan. Lapsemme on kuitenkin vasta pieni ja haluan uskoa siihen, että tämä on vain väliaikaista. Joskus tuntuu, että seksi tuntuu paremmalta kuin ennen lasta, mutta kyllä: sitä on vähemmän eikä se ole aina niin monipuolista. Helposti myös muukin läheisyys unohtuu, vaikka se on tärkeää.

Muita kirjoittamiani postauksia:

Seksi raskauden aikana (Minulle raskaus aiheutti haluttomuutta, vaikka en kärsinyt pahoinvoinnista enkä tuntenut mahan takia itseäni epäseksikkääksi… No, seksiä pystyi silti onneksi harrastelemaan.)

Tappaako vauvan saaminen seksielämän? (Meillä tappoi hetkeksi seksielämän kokonaan, mutta oli mieskin onneksi vauvahuuruissa ensimmäiset kuukaudet, joten ei hänelläkään seksi suuresti mielessä silloin ollut… Imetys teki omat limakalvoni todella kuiviksi ja yhdynnät alkoivat tuntua oikeasti hyvältä vasta sitten, kun synnytyksestä oli melkein vuosi. Ja oikeasti aloin olla oma itseni vasta siinä kohtaa, kun lopetin imetyksen kokonaan 1,5-vuotiaana. Miehenhän normaalit halut palailivat jo paljon aiemmin.) Tuon merkinnän loppuun kirjoitin:

”Mitäpä sitten muistuttaisin?

– Seksi on muutakin kuin yhdyntää, kuten olen todennut useassa yhteydessä tässäkin blogissa. (Tässä yksi merkintä siitä.)
– Läheisyyttä EI saa unohtaa. Päivittäiset koskettamiset (halailut, suudelmat ym.) ovat tärkeitä.
– Seksielämästä kannattaa keskustella. Painostaminen on aina ei.
– Itsetyydytyskin on hyvä tapa purkaa pahimpia paineita.
– Ja naiset: niitä lantionpohjalihaksia kannattaa alkaa treenaamaan melkeinpä heti.
– Jos on pitkään harrastamatta seksiä, siitä tulee helposti jo tapa. Siksi kannattaa välillä miettiä, onko oikeasti jotain suurta syytä kieltäytyä seksistä vai lähtisikö edes kokeilemaan, jos se vaikka olisikin mukavaa.”

Viimeiseen kohtaan liittyen kirjoitin myös myöhemmin seuraavan merkinnän:

Mitä useammin seksiä harrastaa…sitä enemmän sitä haluaa

Tämä oli tärkeä muistutus itsellenikin, sillä näin se nyt vain on. Tuon merkinnän loppuun kirjoitin: ”Muistakaa siis antaa kumppaninne tuntea, että hän on haluttava. Mitä kauemmin on ilman seksiä, sitä helpommin muodostuu kynnys, jonka yli voi olla vaikeaa päästä. Pankaa siis jo tänään; vaikka se ei ehkä kauheasti kiinnostaisi.”

Mitä mietteitä sinulla on tähän aiheeseen liittyen?