Arkistot

Homoilta YLE:llä

Jos joltakin meni ohi YLE:n “Homoilta”, löytyy ohjelma myös Yle Areenasta. Tällä hetkellä se on katsottavissa vielä noin kuukauden ajan. Keskustelun aiheina olivat mm. homoparien oikeus avioliittoon ja ulkoiseen adoptointiin. (Argumentit olivat silti sitä samaa wanhaa tuttua kuin netin keskustelufoorumit ovat täynnä, että eipä tuossa mitään kovin ihmeellistä.)

En kyllä ihmettele, että ohjelman jälkeen kirkosta on eronnut porukkaa kovaa vauhtia. Minä en ole vuosiin kuulunut kirkkoon, joten en itse näissä luvuissa ole kuitenkaan mukana.

Mutta… Pitäisikö mies- ja naispareilla olla oikeus ulkoiseen adoptioon (sisäinen adoptiohan on jo hyväksytty)? Pitäisikö avioliittolain olla sukupuolineutraali? Enemmistöhän on tällä hetkellä sitä mieltä, että näin pitäisi olla.

Jos et vielä ole kirjoittanut kaikkia ajatuksiasi muualle nettiin, voit tehdä sen täällä! (Pliis, jätetään Raamattuun vetoamiset täällä pois.)

kirjoittanut: oceansoul

Parempaa huomista kohti

Seattlessa asuva seksikolumnisti Dan Savage (hiton hyvää kamaa, hihaton suosittelee) on perustanut Youtube-kanavan, joka on suunnattu vaikeita aikoja eläville teini-ikäisille homoille ja lesboille. Kanavalla aikuisikään ehtineet seksuaalivähemmistöjen edustajat kertovat omia kokemuksiaan siitä, millaista on elää kiusattuna, kaapissa ja/tai syrjittynä.

Mikä vielä parempaa, samat ihmiset kertovat videoillaan myös siitä, kuinka paljon paremmaksi heidän elämänsä ovat muuttuneet sen jälkeen, kun ahdasmieliset kusipäät jäivät koulun loputtua taakse ja ystäväpiiriin löytyi muita samassa tilanteessa eläneitä.

Viesti on selkeä: vaikka elämä vähemmistössä on hanurista 15-vuotiaana, se ei ole pysyvä olotila. Elämä on parempaa yläasteen ja aikuistumisvuosien jälkeen. Katsokaas vaikka, Dan ja poikaystävänsä kertovat:

http://www.youtube.com/watch?v=7IcVyvg2Qlo

kirjoittanut: hihaton

Miten säilyttää halut?

Varsinkin pitkässä suhteessa voi olla vaikeaa pitää seksuaalista halua yllä. Rakastumisvaiheessa seksiä tekee usein mieli enemmän kuin tarpeeksi, mutta sen jälkeen halut helposti hiipuvat. Naisista useat kokevat jossain vaiheessa elämäänsä ajoittaista haluttomuutta, mutta haluttomuutta esiintyy toki miehilläkin.

Haluttomuudesta on tullut kirjoitettua jo aiemminkin, mutta tällä kertaa aiheena on enemmänkin se, miten halut voisi onnistua säilyttämään (tai palauttamaan) parisuhteessa. Olen ehkä itse huono vastaamaan tähän, sillä olen parisuhteillut kumppanini kanssa vasta nelisen vuotta. Rakastumisvaihe on toki jo ohitettu – ja olen itsekin kokenut välillä lyhyitä haluttomuuden hetkiä, mutta yleisesti ottaen seksihalut on ollut kuitenkin helppoa säilyttää. Mutta miten on esimerkiksi kymmenen vuoden yhdessäolon jälkeen? Tai jos lapset tuntuvat vievän kaiken vapaa-ajan?

Uusin Terveydeksi-lehti kirjoittaa myös haluttomuudesta ja listaa muutamia neuvoja, joilla erotiikan saa kukoistamaan suhteessa. (Tässä niistä muutamia lyhennettynä; voit lukea loput näköislehden sivulta 22.)

  • Valitse kumppani, johon tunnet seksuaalista viehtymystä. (Artikkelissa haastatellaan aiemmin naistentautien ja synnytysten erikoislääkäri/seksologi Kivijärveä, joka toteaa, että “Parisuhteessa seksi on niin olennainen asia, että olisi hyvä, jos paria valitessaan voisi kiinnittää enemmän huomiota toisen seksuaalisiin mieltymyksiin”.)
  • Sitoudu suhteeseen täysillä. Rakastaminen on pitkälle tahdon asia.
  • Hyvä parisuhde tukee seksielämää. Vaali rakkautta, kunnioitusta ja arvostusta.
  • Älä ripustaudu; parisuhteessa pitää olla tilaa hengittää.
  • Huolehdi omasta psyykkisestä ja fyysisestä kunnosta. Tee päätös, että haluat olla eroottinen nainen tai mies.
  • Kerro omista toiveista ja odotuksista; jos seksielämään tulee häiritseviä ongelmia, hae apua.

Mitkä ovat sinun neuvosi?

kirjoittanut: oceansoul

“Häpeän fantasioitani!”

Moni on saattanut tuntea jonkinlaista häpeää tai jopa syyllisyyttä jonkin seksuaalisen toiminnan jälkeen. Kenties sitä on aiheuttanut pelkkä itsetyydytyksen harrastaminen tai esimerkiksi jonkin fetissin toteuttaminen – tai edes sen pelkkä ajatteleminen. Häpeän lisäksi joku saattaa jopa kokea pelkoa, jos fantasiat ovat kovin outoja.

Fantasiat ovat usein salattuja, eikä niistä tarvitsekaan kertoa kenellekään. Fantasioihin liittyy usein asioita, jotka koetaan kielletyiksi, joten ne voivat tosiaan helposti saada aikaan häpeää. “Miksi minua kiihottaa tällainen sairas asia?”

Häpeän tunne saattaa johtua esimerkiksi siitä, että ajattelee olevansa ainut henkilö, joka fantasioi asiasta x. On tietenkin selvää, että toiset fantasiat ovat harvinaisempia kuin toiset. Siltikin on hyvin epätodennäköistä, että haaveilisi jostain sellaisesta, mistä kukaan muu ei. Hyvin todennäköisesti monet jopa harrastavat kyseistä asiaa ihan todellisuudessakin. Niin kauan kun kaikki osapuolet ovat aikuisia ihmisiä ja mukana täysin vapaaehtoisesti, ei asiassa ole mitään pahaa.

On myös hyvä muistaa, että monet seksifantasiat eivät edes kerro mitään todellisista haluista. Vaikka seksifantasioissaan harrastaisi hurjiakin juttuja, voi erittäin hyvin olla, ettei niitä todellisuudessa olisi koskaan valmis harrastamaan. Fantasioita ei siis tarvitse millään tapaa yrittää estellä, vaan niissä voi antaa itselleen luvan tehdä aivan kaikkea.

Jos tuntuu siltä, että haluaisi löytää ihmisiä, jotka haaveilevat samanlaisista asioista, netti on oiva apu.

Tässä muutamia esimerkkejä joistakin fantasioista, joista olen kuullut ihmisten tuntevan helposti häpeää:

Sadomasokismi ja BDSM -foorumi

Olemmeko sairaita ja onko pissaleikit vaarallisia?

Kiinnostuksesta vaippoihin

Enema-/suolihuuhtelutarinoita (englanniksi)

Naisten raiskausfantasiat

Onko sinulla fantasioita, joita häpeät tai olet hävennyt? (Miten pääsit yli kyseisestä tunteesta?)

kirjoittanut: oceansoul

Sairausluokituksien muuttaminen

“Ruotsi, Norja ja Tanska ovat tehneet sairausluokituksiinsa maakohtaisen poikkeuksen ja poistaneet luokituksistaan transvestisuuden, fetisismin, transvestisen fetisismin ja sadomasokismin. Ruotsi poisti myös lapsuuden sukupuoli-identiteettihäiriön.”

Suomen sairausluokituksista kyseisiä kohtia ei ole vielä poistettu, mutta nyt siihen pyritään. Oletko sinä tehnyt tutkimusta tältä alueelta? Auta ja kirjoita tuloksista lyhyesti perusteluosiota varten. Jos taas olet jonkun näiden ryhmien edustaja ja olet kokenut sairausluokituksen aiheuttaneen sinulle jotain haittaa, voit kirjoittaa omakohtaisen tarinan. Aineistoa toivotaan 11.6.2010 mennessä eli vielä ehtii!

“Perusteluosion tekstejä koordinoi Setan Transtukipisteen johtava sosiaalityöntekijä Maarit Huuska (maarit.huuska(at)seta.fi).”

Lue asiasta lisää Pro-tukipiste ry:n sivulta.

kirjoittanut: oceansoul