Keväällä muodostetun hallituksen synnytys oli niin tuskallinen, että sukupuolineutraali avioliittolaki jouduttiin pudottamaan hallitusohjelmasta. Onneksi lakialoitteita voi tulla muitakin reittejä, ja viidestä muusta hallituspuolueesta löytyi aktiiveja tekemään aloite (PDF) eduskunnalle. Matkalla nimikin muuttui sukupuolineutraalista tasa-arvoiseksi avioliittolaiksi.
Lakialoitteen takaa löytyy melkoinen liuta isoja nimiä, kuten Helsingin Sanomat jo jokin aika sitte kirjoitti. Vaikka aloitteen läpimenoa ei voidakaan pitää varmana, se on selkeästi seuraava askel rekisteröidystä parisuhteesta kohti todellista tasa-arvoa avioliiton solmimiseen.
Mielenkiintoiseksi asian kuitenkin tekee evankelis-luterilainen kirkko ja sen suhtautuminen asiaan seuraavien 10 vuoden aikana.
Kirkolla on lain läpi mentyä jälleen edessään yksi kompastuskivi ja valinnan paikka. Aika tarkalleen vuosi sitten A-studion homoilta sai aikaan massivisen piikin kirkosta eroajien määrässä, vaikka ohjelmassa meuhkannut Päivi Räsänen ei kirkon virallista kantaa edustakaan. Jos kirkon edustajat olisivat selkeästi sanoutuneet irti Räsäsen puheista, tappiot olisivat todennäköisesti jääneet pienemmiksi.
Jos kirkolla olisi rahtuakaan munaa, se ilmottaisi jo tässä vaiheessa selkeän, yksioikoisen kantansa uuteen avioliittolakiin ja kantaisi sen seuraukset. Todennäköisesti tappiot jäisivät pienemmiksi tällä tavalla, mutta ennustan että kirkko yrittää jälleen seistä jalka molemmissa leireissä ja päätyy pyllistämään kaikille. Samalla tavalla kuin se jakaa rahaa homovihalle (Seksualistin kirjoitus aiheesta täällä) ja yrittää samalla suvaita homoutta, eikä kukaan ole lopulta tyytyväinen.
Ja vielä aiheeseen liittyen: viime aikojen virkistävintä luettavaa on ollut Tuomas Enbuske, joka viimeisimmäsään ruotii juurikin suvaitsevaisuutta. Suosittelen lukemaan ja poimin lopusta ajatuksen, josta kirkkokin voisi ottaa pohdiskeltavaa:
Mitäs jos lopetetaan suvaitseminen ja annetaan ihmisten elää rauhassa?
kirjoittanut: hihaton
