NHL – Normihomolehti (linkki vie nettiversioon, lehden omat sivut täällä)

Ainakin selailemassani numerossa 4/2011 (siinä, jossa on Arska kannessa) oli ihailtavan anarkistinen asenne: haastateltiin heteromiestä, jolta kyseltiin “milloin tajusit olevasi hetero” -stereotyyppisiä kysymyksiä ja vedetään ennakkoasenteita överiksi. Lehti on ilmaisjakelua ja toiminta katetaan mainostuloilla, mikä ei varmaan 10 vuotta sitten olisi onnistunut. Kannattaa vilkuilla NHL:ä silläkin silmällä, mitkä putiikit uskaltavat mainostaa tällaisessa lehdessä.

Ja siltä varalta että jäi epäselväksi, minusta NHL:n ja vastaavien olemassaolo on ihan hiton hieno asia. Ainoa parempi tilanne on se, kun homoille, transvestiiteille ja polyamorisille ei tarvita omaa lehteä, vaan kaikkia kohdellaan tasaveroisina ryhminä.

Siihen meillä on vielä matkaa.

kirjoittanut: hihaton

Australiassa on siis (jo hetken ollut) voimassa käytäntö, jonka mukaan passiin voidaan merkitä miehen tai naisen sijaan sukupuoleksi “X”.  Tällä pyritään välttämään tilanteita, joissa transsukupuolinen ihminen joutuu vaikeuksiin sen takia, että hän näyttää olevan toista sukupuolta kuin passissa lukee.

Ylen mukaan uudistus jakaa mielipiteitä Suomessa, mutta oma kantani on ainakin selvä: Australian malliin, eli vapaaehtoisena valintana x-sukupuoli on ehdottoman tervetullut uudistus. En myöskään jaa Transtukipisteen huolta mahdollisuudesta, että merkinnästä tehtäisiin pakollinen kaikille seksuaalivähemmistöille, varsinkin kun useimpia on vaikea tunnistaa päältäpäin.

Toisaalta sitten… mitä luulette, millaisia reaktioita tuollainen merkintä herättää esim. iranilaisella lentokentällä?

kirjoittanut: hihaton

Lakialoitteen takaa löytyy melkoinen liuta isoja nimiä, kuten Helsingin Sanomat jo jokin aika sitte kirjoitti. Vaikka aloitteen läpimenoa ei voidakaan pitää varmana, se on selkeästi seuraava askel rekisteröidystä parisuhteesta kohti todellista tasa-arvoa avioliiton solmimiseen.

Mielenkiintoiseksi asian kuitenkin tekee evankelis-luterilainen kirkko ja sen suhtautuminen asiaan seuraavien 10 vuoden aikana.

Kirkolla on lain läpi mentyä jälleen edessään yksi kompastuskivi ja valinnan paikka. Aika tarkalleen vuosi sitten A-studion homoilta sai aikaan massivisen piikin kirkosta eroajien määrässä, vaikka ohjelmassa meuhkannut Päivi Räsänen ei kirkon virallista kantaa edustakaan. Jos kirkon edustajat olisivat selkeästi sanoutuneet irti Räsäsen puheista, tappiot olisivat todennäköisesti jääneet pienemmiksi.

Jos kirkolla olisi rahtuakaan munaa, se ilmottaisi jo tässä vaiheessa selkeän, yksioikoisen kantansa uuteen avioliittolakiin ja kantaisi sen seuraukset. Todennäköisesti tappiot jäisivät pienemmiksi tällä tavalla, mutta ennustan että kirkko yrittää jälleen seistä jalka molemmissa leireissä ja päätyy pyllistämään kaikille. Samalla tavalla kuin se jakaa rahaa homovihalle (Seksualistin kirjoitus aiheesta täällä) ja yrittää samalla suvaita homoutta, eikä kukaan ole lopulta tyytyväinen.

Ja vielä aiheeseen liittyen: viime aikojen virkistävintä luettavaa on ollut Tuomas Enbuske, joka viimeisimmäsään ruotii juurikin suvaitsevaisuutta. Suosittelen lukemaan ja poimin lopusta ajatuksen, josta kirkkokin voisi ottaa pohdiskeltavaa:

Mitäs jos lopetetaan suvaitseminen ja annetaan ihmisten elää rauhassa?

kirjoittanut: hihaton

Sääntöjen puuttuminen on yksi varmimmista tavoista saada aikaan parisuhderiitoja.

Parisuhteen säännöt voidaan jakaa kahteen ryhmään: sisä- ja ulkopuolelta tuleviin. Jako ei aina ole täysin selvä, eikä sen tarvikaan olla. Paljon tärkeämpää on se, mitä sanotaan ääneen ja mitä ei. Ulkopuolelta tulevia sääntöjä en lähde tässä sen enempää käsittelemään, koska pidän paljon mielenkiintoisempana sitä dynamiikkaa, jonka pariskunta itse luo välilleen.

Moni näyttää ajattelevan, ettei Sen Oikean Kumppanin kanssa tarvitse tehdä sääntöjä, koska rakkaus hoitaa ja lässynlässyn. Saahan sitä toivoa, mutta täällä oikeassa elämässä se ei vain mene niin. Ihmiset eivät lue ajatuksia.

Jaa että minkälaisia sääntöjä? Jokainen pariskunta tekee ne itse, mutta näistä voi aloittaa:

Miten määritellään pettäminen? Saako muiden kanssa jutella intensiivisesti, koskettaa käsivartta, halata, suudella, harrastaa seksiä, karata viikon panolomalle?

Onko asioita, joita saa tehdä, mutta joista kumppani ei halua tietää? Saako näitä asioita tehdä kotona vaikka silloin, kun toinen on matkoilla?

Kuinka paljon suhteen asioista puhutaan ulkopuolisille? Saako kumppanin mieltymyksistä puhua avoimesti vai ovatko ne yksityistä tietoa?

Mitä tehdään, jos seksuaaliset halut ovat erilaiset? Tasataanko tilannetta suuseksillä, käsiseksillä, itsetyydytyksellä, ulkopuolisilla suhteilla vai millä? Entä jos toinen haluaa kokeilla jotain, mihin toinen ei ole valmis?

Kaikkia sääntöjä ei voi eikä tarvikaan sopia etukäteen, vaan moniin voidaan palata sitten kun ne tulevat ajankohtaisiksi. Monista asioista voidaan myös sopia tapauskohtaisesti, mutta jonkinlainen yhteisymmärrys asioiden suunnasta kannattaa etsiä. Monesti tilaisuudet tulevat sellaisilla hetkillä, ettei kumppani ole maisemissa kertomaan mitä asiasta ajattelee.

Sääntöjä miettiessä on ensiarvoisen tärkeää, että molemmat ovat rehellisiä tunteistaan ja tarpeistaan. Yhtä tärkeää on kuunnella kumppania avoimesti ja tuomitsematta, sellaisena kuin hän on. Sääntöjä ei voi kumpikaan osapuoli sanella, vaan ne pitää tehdä oikeasti yhteisymmärryksessä ja avoimin kortein. Sääntöjä voi ja pitää myös jatkuvasti muokata, koska tilanteet ja ihmiset muuttuvat ajan myötä. Se, mikä ei ollut ok suhteen alussa, voi myöhemmässä vaiheessa päätyä sallittujen juttujen listalle.

Sopikaa, miten pyritte käyttäytymään suhteessa ja pitäkää säännöt ajan tasalla. Yhteiselo sujuu kun ei tarvitse arvailla.

kirjoittanut: hihaton

Seksistä puhuttiin vain yhdessä seminaarissa kolmen miehen voimin. Suomalainen seksitutkimus näyttää olevan kovasti yksipuolista, pelkkiä sosiologeja kyselyineen. Olisiko jo aika monipuolistaa tätäkin tutkimusalaa? Kaikkien tuntema Osmo Kontula lienee tunnetuin suomalainen alan tutkija maailmalla. Tämä Euroopan seksologiliiton pääsihteeri esitteli seksuaalisuuden ilmenemisen kansainvälisiä eroja sekä muutosta Suomessa 1970 -luvun alusta tähän päivään.

Muutama esimerkki Suomesta:

• Miesten ja naisten välinen merkittävä ero seksihaluissa on säilynyt ennallaan tasa-arvon lisääntymisestä huolimatta.
• Uskollisuusvaatimus parisuhteessa on tiukentunut erittäin merkittävästi. Aviomiehen syrjähypyn salli 1970 -luvulla puolet naisista, nyt vain muutama prosentti.
• Seksin monimuotoisuus ymmärretään aikaisempaa paremmin, mutta asenteiden sukupolvierot ovat valtavat. Esimerkiksi yhdynnän julkisella paikalla hyväksyy 56 prosenttia nuorista naisista ja 76 prosenttia nuorista miehistä, mutta vain 11 ja 22 prosenttia vanhuksista.
• Yhdyntäaktiivisuus on laskenut kaikenlaisissa suhteissa. Sen sijaan itsetyydytys on lisääntynyt huimasti.

Kansainvälisesti:

• Suomessa naidaan vähiten Euroopassa. Maailmanlaajuisesti toki löytyy surkeampiakin maita: tropiikissa seksi ei olekaan jokapäiväistä herkkua niin kuin saattaisi olettaa.
• Suomalaisnuoret aloittavat seksin nuorimpien joukossa Euroopassa.
• Aika ensimmäisestä yhdynnästä ensimmäiseen lapseen on Suomessa Euroopan pisin.
• Suomessa on toiseksi vähiten abortteja Euroopassa Hollannin jälkeen.

Kontulan mukaan nuorten suomalaisnaisten seksuaalisuus on kokenut voimakkaimmmat muutokset muihin maihin verrattuna. Hän nimesi sen suomalaisen seksin tuoreimmaksi trendiksi : haluttomuus, kostumisongelmat, orgasmiongelmat ja itsetyydytys lisääntyvät, yhdyntäkerrat vähenevät. Parisuhteiden ongelmat ovat lisääntyneet niin halussa, aktiivisuudessa kuin nautinnossakin. Samaan aikaan vuonna 2007 naisilla mitattiin korkeimmat henkiset paineet koskaan. Hän ihmetteli, tämäkö on se seksin malli, jota maailman ja tasa-arvon mallimaaksi rankattu Suomi on tarjoamassa muille. Miksi sosiaalinen hyvinvointi on johtanut tällaiseen seksuaaliseen kehitykseen?

Professori Kenneth Sandnabba kertoi homoseksuaalisuudesta ja parafilioista. Homoseksuaalisuuden mittaamiseen ei ole olemassa selkeää mittaria, ei ainakaan kyselytutkimusten perusteella. Riippuu kysymyksenasettelusta, millaisia tuloksia saadaan. Suomalaistutkimuksen mukaan prosentti naisista ja kolme prosenttia miehistä oli edeltävän vuoden aikana harrastanut seksiä saman sukupuolen kanssa. Elämänkaariluvut olivat naisilla 13 ja miehillä kahdeksan prosenttia. Homoseksuaalista mielenkiintoa oli kokenut seitsemän prosenttia naisista ja viisi prosenttia miehistä (33-43v). Nuoremmilla luvut olivat korkeampia.

Kun sitten kysyttiin kuvitteellista mahdollisuutta homoseksuaaliseen toimintaan, naisista 65 ja miehistä 33 prosentin mukaan se ei olisi mahdotonta, jos hyvännäköinen ja mieluisa tyyppi ehdottaisi (salaisena pysyvää) homoseksiä. Kiintoisia lukuja. Samaa suuruusluokkaa olevia lukuja saataisiin varmaan melkein mihin tahansa saattaisitko kuvitella tekeväsi -kysymykseen. Luvut olivat täysin erilaisia kuin kokeissa, joissa kadulla viehättävä henkilö ehdottaa tuntemattomalle heteroseksiä. Niissähän miehet vastaavat lähes sataprosenttisen myöntävästi naisten yhtä todennäköisesti kieltäytyessä.

Parafilia on käyttäytymistä, jota ei yleisesti ajatella kuuluvan tavalliseen heteroseksuaaliseen aktiviteettiin. Näitä ovat muun muassa fetisismi, transvestismi, ekshibitionismi, voyerismi ja SM -seksi. Ne sisältyvät jopa WHO:n tautiluokitukseen! Kuten muutoinkin seksissä, myös näissä on merkittävä sukupuolinen esiintyvyysero. Suomalaistutkimuksen mukaan yleisin ”häiriö” miehillä on voyerismi (19 %) ja naisilla fyysinen masokismi (9 %). Psykologista ja fyysistä masokismia lukuun ottamatta kaikki parafiliat ovat miehillä yleisempiä kuin naisilla. Suurimmillaan ero on transvestismissa ja pienin fyysisessä sadismissa.

Sandnabban mukaan naisilla on enemmän liikkumavaraa elämässä kuin miehillä, joilla se on hyvin rajoitettua. Kävi ilmi, ettei parafilioiden geneettistä taustaa ole tutkittu ja muutenkin tietämys niistä on lastenkengissä. Johtuu varmaan siitä, ettei ”syntejä” ole katsottu tarpeen tonkia, tarttuvat pian? Transvestisuutta ja SM-seksiä ollaan poistamassa tautiluokituksesta. Miksiköhän vain näitä? Parafilioihin usein liittyvä masennus ja ahdistuneisuus kun näyttää johtuvan yksinomaan ympäristön paheksunnasta. Parafiliat ovat myös osa ”normaalia” seksiä, sillä ne voivat tuoda leikkiin lisämausteen ja siten jopa vähentää tarvetta kumppanin vaihtoon. Viime aikoina megajulkkis Sting on paljastanut omia ”parafilioitaan”, joilla hellii parisuhdettaan.

Kolmannen esiintyjän, seksualisti Tommi Paalasen jutustelusta ei ollut mitään opittavaa. Se oli pelkkää poliittista manifestointia ja mielipidediskurssia. Ei sillä ollut mitään tekemistä tieteen kanssa. Esityksen paikka olisi ollut jossain aivan muualla kuin Tieteen päivillä.

kirjoittanut: villiq

Mutta emme taida edes tässä alastomuudessa olla kovin edistyksellisiä. Meillä ehkä saunotaan perheen kesken sekasaunassa niin kauan kuin lapset kasvavat murrosikään, mutta kaikki muu sekoilu alkaa jo olla harvinaista. Onko meillä kaikille vapaata saunamaailmaa muualla kuin Katinkullassa? Saksassa sen sijaan on aivan yleistä, ettei kylpylöissä käytetä lainkaan uima-asuja. Meillä syntyy karmea valitus jo siitä, että äidit ottavat poikalapsensa mukaan uimahallin naistenpuolelle! Erityisen ongelmallista alastomuus tuntuukin olevan naisille.

Sauna on monille Pyhä Paikka. Myös Suomen Saunaseura ajaa puhdasoppista linjaa. Saunarauhastakin höpötetään. Perinteisesti on ollut jopa kiellettyä saunoa liian myöhään lauantaisin, koska kristillisen käsityksen mukaan myöhäinen lauantai-ilta on jo pyhitettyä aikaa eli sapattia. Ei kai sitten ole ihme, jos viimeisin saunakatastrofi kirvoittaa keskustelupalstoilla puheita Sodomasta ja jumalan tuomioista.

Helsingin Yrjönkadun uimahalliin on palkattu vartijat, koska kaikki asiakkaat eivät ole kunnioittaneet saunarauhaa! Tässä hallissahan on mahdollista uida nakuna, mutta sukupuolet on eroteltu eri viikonpäiville. Vartijat käyvät nyt kurkkimassa myös saunatiloissa. Onkohan niillä virkapuku päällä höyrysaunassakin? Jotkut tiukkapipot olivat valittaneet, että saunoissa on nähty toisiaan tyydyttäviä miehiä. Liikuntavirasto on antanut porttikiellon neljälle miehelle ja pannut vartijat vahtimaan kylpijöitä. Se varmaan onkin saunarauhaa parhaimmillaan?

Jotenkin tuntuu taas siltä, että mopo on karannut joltakulta käsistä. Mitä pahaa on saunaseksissä? Jos seksi on sallittua ja jopa suositeltavaa keittiön pöydällä, miksi sauna olisi poikkeus? Eräs rakastajattareni kehui saaneensa parhaan seksikokemuksensa saunassa. Kesäinen rantasauna, lämmin järvivesi, auringonlasku ja seksi, ei kai sen parempaa yhdistelmää olekaan.

Minua ei kyllä haittaisi, vaikka höyrysaunoissakin pantaisiin ihan oikeasti, olisi se sitten homo- tai heteroseksiä. Olen minäkin harrastanut tyttöystävieni kanssa seksiä kylpylöissä. Minulla kai on käynyt tuuri, kun olen törmännyt naisiin, jotka ovat halunneet seksiä ensin pukukopissa, sitten höyrysaunassa ja vielä porealtaassakin.

Facebookiin joku on jo pistänyt pystyyn ryhmän Uimahallien turvallisuuden puolesta: siveettömään käytökseen ja seksuaaliseen ahdisteluun on puututtava välittömästi. Noin kätevästi ihmisten keskinäinen nautinto väännetään ahdisteluksi. Tuskinpa Yrjönkadulla on ketään mihinkään pakotettu. Sinänsä Yrjönkadun järjestelyt ovat epätasa-arvoisia, kun siellä tarjotaan homoseksuaaleille sellaista, mikä on heteroilta kielletty – yhteinen kylpymahdollisuus.

kirjoittanut: villiq

Eli levitellään rintasyöpätietoisuutta,koska on Lokakuu-Rintasyöpätietoisuuden Edistämiskuukausi. Viime vuonna naiset ympäri maailmaa kertoivat Face-book statuksissaan rintaliivien värin. Miehet olivat luonnollisesti ihmeissään,eikä kukaan koskaan kertonut heille ,mistä on kyse. Tänä vuonna puhutaan käsilaukusta! Minne sinä jätät käsilaukkusi kotiin tullessa. Kirjoita vastaus FB-statukseesi ilman mitään selityksiä.” Pidän sitä olkkarin sohvalla.Tykkään siitä eteisen pöydällä.”Kun olet päivittänyt statuksesi, lähetä tämä viesti NAISPUOLISILLE kavereillesi viesteissä.Katsotaan päästäänkö tällä pelillä uutisiin. MUISTA-LAITA VASTAUS STATUKSEESI äläkä selittele mitenkään muuten.Hyvä me naiset!

Jihuu, rintasyöpävalistusta! Eikun…

Kertokaa minulle, miten käsilaukun paikka liittyy rintasyöpään? Miksi tuollaisella pääsisi uutisiin? Miksi miesten ei tarvisi tietää rintasyövästä? Vai eikö miehillä voi olla käsilaukkuja? Mitä vittua?

Ei herunut sympatioita tälle kampanjalle.

(Ja joo, ei liity suoraan seksiin, mutta riittävän läheltä liippasi.)

kirjoittanut: hihaton

Noin puolet parisuhteessa elävistä pettää, kertovat meille lehdet. Pettämisen voi määritellä noin gaziljoonalla eri tavalla, mutta yleisimmät lienevät seksin harrastaminen toisen kanssa ja kumppanilta salattu suhde, vaikkei se olisikaan seksuaalinen. Neuroottisimmille näyttää riittävän vääränlainen katse, pornon katsominen tai pitkä keskustelu jonkun kanssa, skaalan toisessa päässä ovat avoimet suhteet sekä ne, jotka eivät edes halua kuulla kumppaninsa menemisistä. Useimmat sijoittuvat jonnekin välille, mutta pelottavan moni kohti ensin mainittua.

Okeiokei, uuteen suhteeseen suoraan hyppääminen on monesti vanhan kumppanin pettämistä tavalla tai toisella, mutta muuttaako se lopputulosta? Todennäköisesti pettänyt osapuoli olisi lähtenyt ennemmin tai myöhemmin, kunhan sopiva tyyppi olisi kävellyt vastaan jossain kadunkulmassa. Jos vanha suhde olisi ollut kunnossa, kumpaakaan ei olisi tapahtunut.

Ja entäs se uusi tyyppi joka “vei” pettäjän mukanaan? Minä väitän, ettei häntä ole syyttäminen osallisuudestaan asiaan. Ulkopuolinen ei voi rikkoa parisuhdetta, joka ei ole valmiiksi rikki, eikä kenenkään aiemmin solmima suhde ole syy kieltää kahta ihmistä alkamasta suhteeseen niin halutessaan. Parisuhde hajoaa aina sisältä päin, ulkopuoliset enintään nopeuttavat sen hajoamista.

Joo, saahan sitä toivoa että hommat lutviintuisi noin rationaalisesti. Jos pelkää draamaa ja huutoa, ei kannata sekaantua varattuihin, mutta rohkea rokan syö ja uhkarohkea toisen vaimoa. Ei siihen kovin todennäköisesti kuole.

kirjoittanut: hihaton

Kommentoin kirjoitukseen silloin, että moniavioisuudessa ei itsessään ole mitään pahaa – ja voihan niinkin päin olla, että naisella on useampi mies. Olen edelleen samaa mieltä. Katsomassani dokumentissa esiteltiin kaksi tapausta: toiseen kuului mies + 2 naista; toisessa miehellä on 7 vaimoa (+9 lasta). Suhteet olivat hyvin erilaisia.

Ensimmäinen tapaus oli lähtenyt liikkeelle miehen “alkuperäisen” naisen halusta toteuttaa biseksuaalisia tarpeitaan. Nainen ja mies olivat kymmenen vuoden ajan kaksistaan, kunnes pyysivät mukaan kolmannen henkilön; tällä hetkellä he kaikki asuvat siis yhdessä. Naiset harrastavat seksiä keskenään, mies harrastaa seksiä kummankin kanssa & lisäksi he harrastelevat kimppakivaa (puheidensa mukaan heidän talossaan harrastetaan jonkinlaista seksiä 15-20 kertaa viikossa). LISÄKSI naiset kertoivat, että heillä on varsinaisen perheensä ulkopuolella vielä useita muitakin rakastajattaria. Mies sen sijaan kertoi olevansa tyytyväinen kahteen naiseensa. Suhde on siis hyvin avoin. Kaikki näyttävät olevan suhteellisen tyytyväisiä tilanteeseen (joskin naiset kokevat saavansa liian vähän aikaa keskenänsä), vaikka vuorot täytyykin aina suunnitella ja merkitä kalenteriin.

Tällaisessa suhteessa ei olekaan mitään pahaa. Kaikki nauttivat tilanteesta ja ovat tasa-arvoisia.

Toinen tapaus sen sijaan oli sellainen, että siitä ei voi samaa sanoa. Kyseessä oli siis uskovainen mies, joka kertoi saaneensa jumalallisen näyn, jonka mukaan hänen pitää hankkia useampi vaimo. Asiasta on toki hänelle iloakin: “Jos yksi vaimo kyllästyttää, voi olla toisen kanssa. Hehhehhee. Se ei kuitenkaan ollut ajatukseni!” Eipä tietenkään.

Aluksi vaimojen kesken oli paljon kilpailua (voin kuvitella..), mutta nyt yhteishenki on kuulemma parantumassa. Kaikki kuulostikin vielä suurin piirtein toimivalta, kunnes seuraavanlaisia asioita tuli ilmi: Mies ei enää rakastele vaimoista vanhimman kanssa, minkä vuoksi tämä vaimo tuntee itsensä rumaksi ja hylätyksi. Mies saarnaa Jumalan rangaistuksista saaden naiset itkemään. Eräs nainen oli suunnitellut jo lähtevänsä suhteesta, mutta itkien perusteleekin jäämistään seuraavasti: “Jos haluaa jotain Jumalalta, pitää antaa jotain itsestään.” Nainen pysyy epätyydyttävässä liitossa ilmeisesti siis vain siksi, että ‘Jumala on niin tahtonut’.

Mies kertoo, että jos naista ajaa uhmakas pyrkimys itsenäisyyteen, se ei sovi siihen, mitä hän avioliitolta odottaa. Kyse ei naisten mielestä ole hallinnasta, vaan rakkaudesta (“kyllä hänen pitää olla ankara, jos minä olen hankala”). Entä jos mies on hankala? Saako naiset olla ankaria? Tuskin. Väitän, että kyse nimenomaan on hallinnasta. Ja kun vähän selittää, kuinka tämä on Jumalan tahto, niin kaikki nöyrtyvät..

On aivan yhtä väärin, vaikka suhteessa olisi vain kaksi henkilöä ja tilanne olisi samanlainen kuin tässä. Ongelma ei ole itse moniavioisuudessa. Monet ajattelevat juuri tämän uskovaisen perheen mukaisia tapauksia moniavioisuudesta puhuttaessa, mutta parhaimmillaan se voi kuitenkin olla täydellinen ratkaisu joillekin henkilöille (kuten ensimmäinen tapaus osoitti).

(ps. Mielenkiintoista keskustelua avoimista suhteista on ollut jo hihattoman aiheessa “Suhteellisuuksia“. Keskustelua voi jatkaa siellä ja tähän aiheeseen kuulisin mielelläni mielipiteitä varsinkin moniavioisuudesta. Kummassakaan näissä tapauksessa ei ollut kyse virallisista liitoista, koska heidän maissaan – sen enempää kuin Suomessakaan – moniavioisuus ei ole sallittua.)

kirjoittanut: oceansoul

Kaikki hyvin siis, mutta heitetäänpä soppaan vähän lisätietoa: Mikolla on suhde toisen naisen kanssa, ja hänellä on myös tapana käyttää escort-palveluja työmatkoillaan. Jaana puolestaan tapailee itseään paljon vanhempaa miestä sillä välin kun Mikko on matkoilla.

Ei liene vaikea arvata, mihin tämä johdattelu tähtää. Mikon ja Jaanan parisuhde ei vain ole sitä, miltä se ensin näyttää, koska molemmat tietävät missä mennään.

Siinä missä 98% pareista takertuu seksuaalisen poissulkevuuden kaavaan, Mikko ja Jaana ovat itse suunnitelleet parisuhteensa säännöt. Heille halu harrastaa seksiä monen ihmisen kanssa ei tarkoita kyvyttömyyttä sitoutumiseen tai välinpitämättömyyttä kumppania kohtaan, ainoastaan yhtä halua muiden joukossa. He jakavat yhteisen kodin, talouden, tulevaisuudensuunnitelmat ja arkipäivän rutiinit, mutta sen lisäksi molemmilla on muita intiimejä ihmissuhteita. He ovat toisilleen ensisijaisia kumppaneita ja muut suhteet järjestetään sen mukaan, miten Mikon ja Jaanan yhteiset aikataulut antavat myöten. Molemmat ovat tavanneet kumppaninsa muut partnerit ja antaneet siunauksensa sivusuhteille.

Ja kyllä, myös Mikko ja Jaana tuntevat mustasukkaisuutta. Se on olemassaoleva ja voimakas tunne, jonka käsitteleminen vaatii aikaa ja kärsivällisyyttä. Mustasukkaisuuden tuntemisessa ei ole mitään väärää, mutta kuten muitakin tunteita, sitäkin voi hallita ja työstää niin ettei se häiritse elämää. Monille on pitkällä aikavälillä helpompaa kontrolloida mustasukkaisuuttaan kuin jatkuvasti yrittää tukahduttaa halujaan muita kohtaan.

Joku varmaan haluaisi luokitella molempien tekemiset pettämiseksi, mutta siitäkään ei ole kyse. Pettämiseen tarvitaan osapuoli, joka tekee jotain salaa toiselta, sekä osapuoli, joka ei hyväksy toisen tekemisiä. Mikon ja Jaanan suhteesta ei löydy kumpaakaan, vaan kyseessä on molemmille vapaaehtoinen järjestely. Kumpikin on kertonut toissijaisille kumppaneilleen, että ovat naimisissa ja aviosuhde on se ensisijainen.

Ja vieläkin joku lienee sitä mieltä, että Mikon ja Jaanan järjestely on vain Väärin, ja siihen liittyykin avoimen suhteen suurin vaikeus: sosiaalinen stigma. Yksiavioisuus ja seksuaalinen poissulkevuus ovat edelleenkin niin vahva standardi, että niistä poikkeamista katsotaan kieroon vähän samalla tavalla kuin homoseksuaaleja vielä parikymmentä vuotta sitten.

Tämä oli vain lyhyt ja sekava keskustelunavaus, pallo on nyt teillä: Mitä mieltä olet avoimista suhteista? Miksi? Oletko kokeillut? Piditkö? Tai tunnetko jonkun, jolla on avoin pari(kolmi-, neli-)suhde? Millaisia ihmisiä he ovat?

Sana on vapaa, keskustelkaa!

kirjoittanut: hihaton