Housuitta

Tiedän, että orgasmin ei pitäisi olla seksissä pakollinen päämäärä, mutta olisi valetta väittää, etteikö se itselleni silti sellainen vähän olisi.

Minulla ei juuri koskaan ole ollut vaikeuksia saavuttaa orgasmia [yksin tai suhteen alkuvaiheen jälkeen vakituisen parisuhdekumppanini kanssa] ja siksi kai onkin ollut aina helppoa sen saamiseen tähdätä. Usein saan halutessani ensimmäisen orgasmin jo melko nopeasti käsi- tai suuseksillä, jolloin mahdolliseen yhdyntään siirtyminen sujuu miellyttävästi. Jos joskus harvoin on sitten käynyt niin, ettei orgasmia olekaan tullut syystä tai toisesta ollenkaan koko seksin aikana, jotain tuntuu jääneen puutteelliseksi. Vaikka sinänsä olisikin ollut ihanaa ja nautinnollista.

Juhani kirjoittaa ”Onko palveluilla orgasmitakuu?” -blogimerkinnässään seuraavasti: ”Kun seksiin suhtautuu matkana, jolla ei välttämättä ole päämäärää, voi keskittyä juuri siihen, mikä sillä hetkellä toimii ja tuntuu hyvältä. Oli lopputuloksena orgasmi tai ei, voi ainakin nauttia siitä mitä tuli tehtyä, sen sijaan että yrittäisi epätoivoisesti yhtä tiettyä asiaa ja päätyisi lopulta turhautuneena jäämään ilman sitäkin.”

Näinhän sen tietysti pitäisi olla. Mutta kun tietää, millaista on saada järisyttävä orgasmi, sitä kohti yrittää yleensä mennä. Jos orgasmin saamiseen on tottunut, niin helpostihan ilman jääminen voi turhauttaa – puhumattakaan siitä, jos ei ole koskaan päässyt orgasmia kokemaan ja haluaisi siinä onnistua. Orgasmin saamisen yrittäminen ei itsessään toki vielä ole mikään ongelma, jos siitä ei tule pakkomielteistä hommaa eikä seksi siis ole vain pelkkää suorituskeskeistä orgasmiin tähtäävää toimintaa. Pakolla orgasmia ei saa tulemaan.

Orgasmeissakin on tietenkin eroja: osa on todella voimakkaan räjähtäviä ja osa on sitten taas vähemmän voimakkaita. Lähiaikoina minulla itselläni on välillä ollut jotenkin hankaluuksia päästä orgasmissa korkeimmalle huipulle asti. Saan kyllä jonkinlaisen orgasmin, mutta se ei ole ollut niin kokonaisvaltainen nautinnon saavuttaminen kuin orgasmin toivoisi olevan, vaan jää jotenkin laimeaksi. Töiden ja muiden elämän osa-alueiden aiheuttama stressi & väsymys tuntuvat asiaan vaikuttavan. Joskus se on hieman turhauttavaa. Mutta oikeastaan kyse ei ole lopulta ollut siitä orgasmista, vaan matkasta, jolla siihen on tultu.

Jotenkin näiden ’heikkojen orgasmieni’ myötä havahduin siihen, millaiseksi seksielämämme on lähikuukausina mennyt. Pikaisia seksikertoja, joissa vaan yritetään tähdätä molempien nopeaan tyydyttymiseen (lue: eli orgasmin saamiseen, jonka jälkeen ”pakollinen” on ikään kuin suoritettu). Toki on niitä muutamia harvoja kertoja, kun on ollut aikaa nauttia toisesta ajan kanssa, mutta ihan rehellisesti ottaen ei meillä erinomaista seksielämää ole ollut hetkeen. Ei kai se siis sitten mikään ihme ole, jos omat orgasmit jää laimeiksi eli en saa sitä samanlaista kokonaisvaltaista hyvää oloa kuin mitä ennen on usein seksissä saanut. Ja sanottakoon, ettei tämä ole siis miehestäni johtuvaa, vaan ihan itse olen mennyt vähän sieltä, missä aita on matalin. Joskushan kiireiset pikapanot voivat olla ihan jees pahimpien paineiden purkamiseen, mutta oikeasti mieluummin ottaisin kiireettömät, pitkät ja monipuoliset seksikerrat. Nyt puuttumaan on mm. monesti jäänyt hidas virittäytyminen seksiin suutelemalla ja koko kehoa kosketellen. Vaikka alapää olisikin ehtinyt hieman kostua yhdynnän onnistumiseksi, mieli ei ehkä ole kuitenkaan ollut kiihkeimmillään. Päässä pyörii tieto siitä, että nyt oikeastaan pitäisi jo olla nukkumassa, jotta jaksaisi nousta seuraavana aamuna töihin, joten äkkiä vain esim. suuseksiä ja ehkä pikainen yhdyntä perään. Ei rauhallista nauttimista seksistä. Ei vaihtelevuutta esimerkiksi seksileluilla ja bdsm-vivahteilla. Asiaan on vaikuttanut toki suuresti myös parisuhteen yleinen tila, kun nämä ruuhkavuodet ovat saaneet molemmat vähän väsyneiksi ja parisuhteen hoitaminen on ollut aika alhaalla tärkeysjärjestyksessä (vaikka tietenkin oikeasti se olisi tärkeää ja riidat vain ovat syöneet turhaan energiaa).

Emme kuitenkaan siis ole yhdyntäkeskeisiä. Harrastamme paljon enemmän käsillä hyväilyä ja suuseksiä kuin yhdyntöjä. Mieheni muisteleekin vielä lämmöllä erästä lapsivapaata kylpylähotelliyötämme viime kesältä, jolloin annoin hänelle suuseksiä pitkän kaavan mukaisesti ja se oli kuulemma nautinnollisin seksikerta, mitä hän muistaa. Kun näin orgasmeista puhutaan, on kai pakko mainita, että tuolloin onnistuin hänen ensimmäisen orgasmin/laukeamisen jälkeen jatkamaan välittömästi hyväilemistä ja hän tuli pian voimakkaasti uudelleen. (Yleensä tuo ei onnistu, kun penis on niin kosketusherkkä laukeamisen jälkeen.)

Rouva Syld kirjoitti merkinnässään ”Oodi orgasmille” seuraavasti: ”Hitaus, kiusaaminen, vaihtelu, mielen kiihkeys ja halu nostavat orgasmin voimaa tehokkaasti. Ja erityisesti se, miten annat itsellesi luvan nautintoon ja antaudut ottamaan tuota purkausta vastaan. (…) Jos orgasmiin on kiire, jää paitsi suuresta osasta nautintoa. ”

Pitäisikin unohtaa orgasmiin pyrkiminen ja harrastaa seksiä taas vaihtelevammin ilman kiirettä. Vaikka minulla on tietyt tavat, joilla orgasmi tulee suht helpolla, pitäisi siis jaksaa lisätä matkaan erilaisia vaiheita – erityisesti läheisyyttä. Todennäköisesti seksikertoihin panostamalla saisi taas useammin niitä voimakkaitakin orgasmeja, jotka tekisivät tyydyttyneeksi kokonaisvaltaisemmin. Ja lisäksi seksiin pysyisi suurempi mielenkiinto yllä – nyt usein valitsen helpommin muut asiat kuin seksin. Jos muistiin jäisi erittäin nautinnollinen ja läheisyyttä lisännyt seksikerta, voisi ehkä seuraavanakin iltana helpommin muistaa, että sellaistahan minä halusin useammin!

~~~

Puhuimme tietenkin tästä aihepiiristä mieheni kanssa. Vaikka vuorokauden tunnit eivät aina tunnu riittävän kaikkeen, jotain muutoksia on ollut nähtävissä. Niistä ehkä myöhemmin juttua, kun näkee, miten tilanne etenee hieman pidemmällä aikajaksolla…