Muotoilin tuossa taannoin itselleni kriteerit, millainen seksiin tai muuhun intiimiin touhuun annetun suostumuksen tulisi olla. Jaan ne nyt kanssanne, vaikka moni voi olla eri mieltäkin. Siitä lisää tuonnempana.
Hyvä suostumus on ainakin näitä neljää:
Ajantasainen
Informoitu
Selkeä
Vapaasta tahdosta annettu
Ja hieman tarkemmin:
Ajantasainen: Suostumus tulisi aina antaa mahdollisimman lähellä itse tapahtumaa, jotta väärinkäsitysten riski saadaan minimoitua. On parempi varmistaa toiselta vielä kerran juuri ennen aloittamista kuin olettaa, että viime kerralla sovittu olisi automaattisesti voimassa.
Informoitu: Suostumuksen antajan tulee tietää, mihin suostuu. Kaikilla osapuolilla on vastuu kertoa muille sellaiset asiat, jotka voivat olennaisesti vaikuttaa päätökseen. Ei juuri auta sopia suojaamattoman seksin aloittamisesta, jos jompikumpi jättää mainitsematta olevansa HIV-positiivinen.
Selkeä: Maailma on pullollaan tapauksia, joissa suostumukseksi on ajateltu riittävän se, ettei toinen sano liian kovaa ”ei”. Haluaisin maailman, jossa suostumuksen tulee olla niin selkeä, ettei jälkeenpäin tarvitse miettiä, oliko se vastaus varmasti ”kyllä”.
Vapaasta tahdosta annettu: On lukemattomia keinoja manipuloida toinen suostumaan johonkin, mitä hän ei halua. Painostus, uhkailu ja kiristys ovat keinoja, joilla suostumuksen voi tehdä tyhjäksi ennen kuin se on edes annettu.
Otetaanpa sitten muutama esimerkki:
Pääsin panemaan ilman kumia, kun en kertonut että mulla on todettu klamydia.
Tässä on ongelmana informoinnin puute: toinen osapuoli on tehnyt päätöksen vajailla tiedoilla, kuvitellen että kumppani kertoo tällaisen olennaisen tiedon suostumusta kysyessään. Vastaus olisi todennäköisesti ollut toinen, jos tieto sukupuolitaudista olisi kerrottu.
Kokeilin vetää sitä tyyppiä hiuksista seksin aikana, kun se tykkäs siitä viimeksi. Se sano että älä tee noin, en tajua.
Joskus mieltymykset vaihtelevat nopeastikin, minkä vuoksi ajantasaisuus on tärkeää. Se, mikä oli viime viikolla kivaa, voikin tällä kertaa olla epämukavaa tai vastenmielistä. Kannattaa siis varmistaa.
Se sanoi monta kertaa että ehkä, mutta sitten kun yritin ottaa siltä vaatteet pois, se väisti pois alta. Eikö muka ehkä tarkota että joo?
Selkeä kommunikaatio pelastaa tällaisilta tilanteilta. Selkeä ”ei” on viesti, joka jokaisen pitäisi uskaltaa sanoa ja kestää kuulla.
En mä halua sanoa sille ei, kun sitten se murjottaa koko viikon ja kaikkia vituttaa.
Tässä ei ole kyse vapaasta tahdosta annetusta suostumuksesta, vaan vastapuolen reaktio on (kenties tiedostamatontakin) painostusta. Suostumukseen kuuluu olennaisena osana turvallinen tila kieltäytyä, eikä ”kyllä” tarkoita mitään, jos ”ei” on pois vaihtoehdoista.
Ei tietenkään ole tarkoituksenmukaista, että jokaiseen asiaan kysytään suostumusta, mutta jos vähänkään epäilyttää, on parempi varmistaa. Aika monessa tapauksessa suostumus tulee implikoituna tekojen ja eleiden kautta, mutta silloin tällöin on hyvä avata sanainen arkkunsa ja huolehtia, että molemmat ovat mukana vapaasta tahdostaan.
Miten sinä käsittelet suostumusta? Kysytkö toiselta suoraan vai luotatko sanattomaan viestintään? Puuttuuko listasta jotain olennaista? Kerro kommenteissa!
BDSM-artikkelimme jatkuu, tällä kertaa kivuntuottamisen perusteilla. Kirjoitus ei ole kaiken kattava selostus, vaan enemmänkin vilaus muutamaan mahdollisuuteen. Kirjoitan siis pääasiassa niistä, jotka tunnen hyvin.
Ennen kuin yksikään piiska viuhahtaa, tarvitaan suostumus. Se voi olla suhteeseen jo kauan sitten sovittu, mutta siltikin voidaan tarvita ennakkoneuvottelua. Tärkeintä on varmistua siitä, että jokainen osallistuja tietää mihin on alkamassa ja miten tilanne keskeytetään. Parempi neuvotella liikaa kuin liian vähän, jotta vahingoilta ja hankalilta jälkipyykeiltä voitaisiin välttyä.
Ja sitten itse aiheeseen. Minulle tutuimmat välineet ovat kepit ja neulat, joiden lisäksi listaan lyhyesti muutamia itselleni vähemmän tuttuja. Toivon mukaan lukijat osaavat kertoa niistä tarkemmin.
Kepit
Perinteinen selkäsauna puukepillä on helppo ja halpa tapa tutustua kivun maailmaan. Pyöreitä puukeppejä saa rautakaupasta metrihintaan, ja ainakin omassa lähi-Bauhausissani ne saa vielä mittaan katkaistuna. Suosittelen aloittamaan 8- tai 10-millisellä, 60-80 cm pitkällä kepillä ja muokkaamaan kokoa kokemusten perusteella. Ennen käyttöä kannattaa myös kastella kepit, jotta ne eivät halkea niin helposti. 10 sekuntia suihkun alla ja kevyt kuivaus riittävät yleensä hyvin.
Ensimmäisillä kerroilla on hyvä asettaa lyötävä vatsalleen sängylle, jotta paikallaan pysymiseen ei tarvitse erikseen käyttää energiaa. Lyöminen on luontevaa aloittaa pakaroista ja takareisistä, joissa on paljon lihasta ja/tai rasvaa luiden päällä. Pakaroiden ylälaidassa on syytä varoa ristiluuta, joka tuntuu selän alaosassa selkeänä luurakenteena suoraan ihon alla, ja reisissä puolestaan pitää varoa polviniveliä. Yleissääntönä isot lihakset ovat hyviä kohteita, kun taas niveliä, pinnassa olevia luita ja sisäelimiä on varottava. Näin:
(Kuva täältä: http://asibdsm.com/spanking_tips/, kannattaa lukea koko sivu)
Vihreät alueet ovat parhaita, keltaiset pääasiassa ok, punaisia tulee välttää ja ympyröidyt ovat oikeasti vaarallisia.
Lyöminen on aloitettava kevyillä lämmittelylyönneillä ja kasvatettava intensiteettiä pikkuhiljaa. Kommunikaation on syytä olla kunnossa, jotta lyöjä ja lyötävä pysyvät koko ajan selvillä siitä, missä mennään. Kaikista varminta on käyttää selkokielisiä viestejä, kuten ”ei niin kovaa”, ”odota” ja niin edelleen. Kun siirrytään ihoalueelta toiselle, lämmittely on aloitettava alusta. Nämä ohjeet mielessä voidaan jatkaa niin kauan kuin molemmat sitä haluavat.
Siis, kepit pähkinänkuoressa:
Varmista osallistujien suostumus.
Aloita 8-10 mm paksuisella, 60-80 cm pitkällä kepillä. Lyhyempi on helpompi hallita, paksumpi ei rikkoudu niin helposti.
Suunnittele etukäteen iskualueet ja varmista, että ne ovat turvalliset.
Jatka, kunnes jompikumpi haluaa lopettaa. Lyöjän kannattaa harkita hansikkaan käyttöä rakkojen välttämiseksi.
Neulat
Neuloja pidetään (jossain määrin syystäkin) hardcore-harrastuksena, mutta oikein käsiteltynä nekin ovat suhteellisen turvallinen ja toimiva kivuntuottokeino. Ennen kuin ensimmäistäkään neulaa tökätään kehenkään, käykää yhdessä läpi seuraavat:
Suostumus. Ovathan molemmat tietoisia siitä, mihin ovat ryhtymässä?
Onko neulattavalla henkilöllä taipumusta verenvuotoon (verenohennuslääkitys, jokin krooninen veritauti tms.)?
Onko neulattava ihoalue ehjä ja terve?
Onko neulattava henkilö yleisterve (erityisesti kannattaa huomioida veriteitse tarttuvat taudit, kuten HIV ja hepatiitti)
Neulojen tulee olla steriloituja ja kertakäyttöisiä, ja ne maksavat apteekissa n. 10 euroa / 100 kpl. Niitä ei voi vain napata hyllystä, vaan ne tulee pyytää myyjältä (käyttötarkoitukseksi voi sanoa lävistyksen tekemisen). Oma suosikkini on 0,7 mm läpimittainen, 40 mm pitkä injektioneula (yleensä tummanharmaalla muoviosalla), mutta pienemmälläkin voi aloittaa. Alle 20 mm pitkiä neuloja en suosittele, koska ne eivät yllä kovin hyvin ihon läpi käyttämälläni tekniikalla.
Lisäksi tarvitaan puhdistusainetta (Septidin käy hyvin), vanulappuja puhdistusaineen levittämiseen ja verenvuodon tyrehdyttämiseen, muovi- tai lasiastia käytetyille neuloille, kumihanskat sekä riittävä määrä pyyhkeitä tai muovia suojaamaan alusta.
Neulausalue tulee valita siten, ettei välittömästi ihon alla ole suuria verisuonia, hermoja, niveliä tai muita herkkiä rakenteita. Omat suosikkialueeni ovat kyynärvarsien kämmenselän puoleiset pinnat, säärten etupinta ja rinnat. Kuten keppien kanssa, neuloillakin on varottava menemästä lähelle niveliä.
Kun kaikki edellämainittu on kunnossa, on aika laittaa neulattava istumaan tai makaamaan niin, että hän voi rentoutua ja pysyy silti paikallaan. Neulattavan käden tai jalan alle on hyvä laittaa pyyhe tai suojamuovi, jottei alusta tahriinnu. Veri on hankalaa poistaa tekstiilipinnoilta.
Pistokohdat pyyhitään desinfiointiaineella ennen neulojen laittamista. Perustekniikka on nipistää ihoa sormien väliin ja lävistää iho neulalla niin, että ihopoimun toiselta puolen työnnetään neulaa vähintään sentin verran näkyviin. Kärki siis menee ensin ihon sisään ja takaisin ulos, neulan päälle ihopoimua jää muutamasta millimetristä vajaaseen senttiin. Kun ihosta päästää irti, se peittää neulasta noin 25-50% pistosyvyydestä riippuen. Näin:
Videosta poiketen ihoa ei kannata pyyhkiä samalla lapulla kuin kerran, lisäpyyhkimiset vain levittävät vanulappuun tarttunutta likaa takaisin. Videossa puhutaan oman ihon lävistämisestä, mutta samat periaatteet pätevät kumppanin neuloittamiseen.
Neuloja laittaessa on erityisen tärkeää seurata neulattavan reaktioita ja varmistella, että kaikki on kunnossa. Erityisesti alussa on syytä muistuttaa neulattavaa hengittämään, koska yllättävän moni pidättää hengitystä jännittäessään ja seurauksena voi olla pyörtyminen. Tätäkin silmälläpitäen neulaus kannattaa tehdä paikassa, jossa neulattava voi istua tai maata. Lisäksi neulattavan on syytä tarkkailla tuntemuksiaan jokaisen neulan kohdalla erikseen ja kertoa, missä mennään. Vaikkei alueella olisikaan isoja hermoja, pieniä on joka puolella ihoa ja sellaiseen osuminen tuottaa terävän, säteilevän kivun. Tällöin neula kannattaa ottaa pois saman tien, ihan vain varmuuden vuoksi.
Neulaus kannattaa suunnitella siten, että aiemmin laitetut neulat eivät tule eteen seuraavia pistäessä. Hanskoista huolimatta neulaajalla on riski pistää itseään, jolloin joudutaan suoraan verikontaktiin ja tarttuvat taudit kulkevat ihmisestä toiseen helposti. Neulojen kärjet voi halutessaan peittää jonkinlaisilla tulpilla, mutta oman kokemukseni mukaan huolellinen ja hyvin suunniteltu neulaaminen riittää turvatoimeksi.
Kun on aika ottaa neulat pois, ne voi joko yksinkertaisesti vetää ulos tai vaihtoehtoisesti nipistää ihon uudestaan poimulle ennen neulan poistoa. Käytetyt neulat laitetaan suljettavaan, kovamuoviseen tai lasiaan astiaan ja palautetaan apteekkiin hävitettäväksi. Pistorei’istä vuotaa joskus runsaasti verta, joskus ei lainkaan, mutta joka tapauksessa pistokohtaa kannattaa painaa muutama hetki mustelmien ja verenvuodon välttämiseksi. Henkilöstä, ihoalueesta ja joskus myös tähtien asennosta riippuen mustelmia voi tulla paljon tai ei ollenkaan, mutta niihinkin on hyvä varautua henkisesti.
Tämä oli hyvin lyhyt, suppea avaus neulojen maailmaan, tarkempia ohjeita löytyy englanniksi esimerkiksi täältä ja täältä. Edistyneemmille suosittelen kunnollista anatomian opaskirjaa, kuten Netterin tai Grayn kirjoja, joita käytetään laajalti mm. suomalaisessa lääkärikoulutuksessa. Itse olen ottanut tavaksi tutustua Netterin piirroksiin ennen kuin alan neulata uutta ihoaluetta.
Piiskat, ruoskat ja floggerit
Nämä ovat samaa kategoriaa kuin kepit, mutta jokaisella on oma tekniikkansa ja käyttötapansa. En ole näitä juurikaan käyttänyt, mutta perusperiaatteet ovat samanlaiset kuin kepeilläkin: tiedä mihin lyöt, aloita kevyesti lämmittelemällä ja tarkkaile kumppanisi reaktioita. Joku kokeneempi voisi kertoa näistä enemmän?
Sähkö
Markkinoilla on liuta erilaisia sähkölaitteita, joista tunnetuin lienee TENS. En ole itse kokeillut, mutta lisätietoa löytyy ainakin täältä.
Chili ja inkivääri
Yllättävän usein kipuleikeissä unohdetaan luonnontuotteet, jotka polttavat limakalvoilla. Chilejä löytyy monenvahvuisia, ja niitä voi kokeilla sekä suun että alapään alueille. Neutraloimiseen on hyvä varata maustamatonta, rasvaista jogurttia, jotta poltteen saa myös loppumaan kohtuullisessa ajassa. Inkivääri on poltteeltaan miedompi, ja siitä on kirjoitettu jo aiemmin blogissamme.
Oma keho
Ja kaiken tämän välineurheilun jälkeen palataan alkupisteeseen, jossa ei tarvita minkäänlaisia apuvälineitä. Paljain käsin lyöminen voi olla yksinkertaisuudessaan erityisen tyydyttävää, ja puremalla saa ihoon komeita jälkiä vähällä vaivalla. Kynsillä voi raapia, hiuksista voi vetää. Käsillä voi läimiä hieman vapaammin kuin apuvälineillä, mutta edelleen välttäisin kovia iskuja luihin, sisäelinten alueelle tai suurten hermojen ja verisuonien läheisyyteen. Ihoa voi purra lähes mistä vaan, riippuen omista ja kumppanin mieltymyksistä, mutta esimerkiksi kasvoihin voi jäädä ikävät jäljet pitkäksi aikaa.
Sen sijaan kasvoille voi lyödä avokämmenellä, kun muistaa tukea päätä toisella kädellä (ettei niska ota osumaa) ja – jälleen kerran – tietää mihin kohtaan lyö. Ainoa pehmytkudosta enemmän sisältävä kasvojen osa on poski, ja senkin alla on poskiluun kaari, jonka saa murtumaan liian kovalla lyönnillä. Varovaisuus on tässäkin valttia, vaikka tarkoitus onkin satuttaa.
Jäikö jotain vielä puuttumaan? Kerro meille kommenteissa!
BDSM-artikkelien toisessa osassa on D/s:n vuoro, kavereiden kesken Dominance/submission. Usein kirjoitusasu on nimenomaan D isolla ja s pienellä, jotta roolit on helpompi erottaa toisistaan esimerkiksi foorumi- ja chat-yhteyksissä. Samaa kirjoitustapaa saatetaan soveltaa nimiin ja joskus myös verbeihin:
Tänään Isäntä ja pikkulutka M/menevät juhliin ja pikkulutka saa Isännältä kunnon selkäsaunan.
Esimerkissä dominoiva osapuoli, tässä tapauksessa Isäntä, kirjoitetaan isolla, ja alistuva osapuoli, tässä pikkulutka, pienellä, minkä lisäksi verbit kirjoitetaan vastaavasti isolla tai pienellä alkukirjaimella. Kun kyse on molempien tekemisestä, käytetään yhtäaikaa sekä isoa että pientä alkukirjainta.
Verbien alkukirjainerottelua tosin näkee kohtalaisen harvoin, mikä näin henkilökohtaisena mielipiteenäni on vain hyvä asia. Kyllä se valta-asetelma tulee vähemmälläkin selväksi.
Mutta ne dominointi ja alistuminen. Kuten sanoistakin voi jo ymmärtää, D/s:n perustana on vallan siirtäminen alistuvalta dominoivalle osapuolelle. Jälleen kerran kaikki tapahtuu suostumuksella, eikä ketään pakoteta alistumaan tai alistamaan haluamattaan. Mutta kuten viimeksi kirjoitin, siihenkin on poikkeuksia. Niistä lisää alempana.
D/s voi ottaa monia erilaisia muotoja, riippuen osallistujien toiveista, taipumuksista ja yhteisistä sopimuksista. Esimerkiksi:
Dom/sub: yleistermi, joka voi käsittää mitä tahansa yksittäisestä sessiosta 24/7-dynamiikkaan
Master/slave: alistuva osapuoli (orja) luovuttaa kaiken päätäntävallan alistajalleen (Omistaja), joka päättää orjan kaikesta tekemisestä
DaddyDom/little: osapuolten välillä on vanhemman ja lapsen kaltainen dynamiikka, kumpi vain voi olla dominoiva osapuoli
Hotwife/cuckold: cuckold on (avio)mies, joka kiihottuu vaimonsa (Hotwife) uskottomuudesta
pet play: toinen osapuoli ottaa lemmikin (kissa, poni tms.) roolin ja toinen on lemmikin Omistaja
Kuten jo listastakin näkyy, määrittely on hankalaa, koska dynamiikkoja on yhtä monta kuin harrastajiakin. Monissa D/S-suhteissa on elementtejä useammasta ylläolevasta, ja näennäisen selkeeässäkin asetelmassa on mahdollista sekoittaa rooleja. Missään ei sanota, etteikö cuckold (jonka naispuolinen vastine on muuten cuckquean) voisi käskeä vaimoaan käymään vieraissa ja kääntää asetelmaa päälaelleen. Tai littlegirl voi olla itsepäinen, hemmoteltu lapsi, joka vie daddya kuin pässiä narussa. Mahdollisuuksia on jälleen lähes rajattomasti.
Kurinpito on usein olennainen osa D/s-dynamiikkaa, ja se ottaa erilaisia muotoja suhteen laadusta riippuen. Omistaja saattaa kurittaa orjaansa ihan vain omaa sadistisuuttaan (sadismista lisää osassa 3), daddy voi rangaista pikkuistaan, joka on ollut tuhma, hotwife saattaa laittaa miehensä siveysvyöhön pitääkseen tämän alttiimpana palvelemaan ja tottelemaan. Toisille kurinpito on ns. funishmentia, näennäistä rankaisua josta alistuva osapuoli oikeasti pitää (myös masokismista lisää osassa 3), toisessa dynamiikassa rangaistukset ovat todellakin rangaistuksia, joiden tarkoitus on häpäistä, satuttaa, muistuttaa ja pitää sub aisoissa. Rangaistus voi olla piiskaamista, nurkassa seisomista, unohtuneen tehtävän suorittamista toistuvasti, julkista nolaamista, melkein mitä vaan.
Mitä sitten D/s voi antaa osallistujille?
Kertovat, että se yksi tyyppi töissä nauttii vallan tunteesta, jonka saa käskyttäessään ranskalaiseen hörhelömekkoon pukeutunutta sisäkkösubiaan. Sub itse puolestaan nauttii suuresti siitä, kun saa luovuttaa päätäntävallan ja totella käskyjä sen enempää miettimättä. Naapurin Isännän vessalutka rakastaa nöyryytystä saadessaan kultaisen suihkun päälleen. Tuo kaveri tuolla saa suurimmat kicksinsä kumppaninsa vieraissa käymisestä, ja kumppaninsa puolestaan pitää siitä että saa vaihtelua seksielämäänsä uusien kumppanien muodossa.
Ja se suostumuksen rikkominen, mutta silti kaikkien osapuolten suostumuksella, tunnetaan usein nimikkeellä consensual nonconsent. Osapuolet sopivat yhdessä etukäteen, että alistuva kumppani voi vastustella, kieltää ja anella, mutta mikään näistä ei estä dominoivaa jatkamasta sitä mitä on tekemässä. Turvasana tai -ele on edelleen käytössä, mutta suostumuksen aktiivinen ilmaiseminen loistaa kokonaan poissaolollaan. Dominoiva osapuoli jatkaa niin kauan kuin haluaa, vastusteluista huolimatta, mutta lopulta kyse on kuitenkin suostumuksella tapahtuvasta rajojen rikkomisesta. Kaikki ulkoiset tunnusmerkit väkivallalle tai raiskaukselle täyttyvät, mutta osallistujat tietävät kaiken olevan sovittua ja se riittää.
D/s-aiheista lisäluettavaa voi poimia vaikka näistä:
Blogia on kirjoitettu herra ties kuinka monta vuotta, mutta BDSM on jäänyt lähinnä sivumaininnaksi. Lienee aika korjata asia ja avata termiä ihan pohjalta lähtien.
Ensinnäkin, BDSM yhdistää lyhenteet B/D (bondage/discipline), D/s (Dominance/submission) ja S/M (sadism/masochism). Käsittelen jokaista näitä erikseen, osassa 1 siis aloitetaan bondage/disciplinestä.
Mainittakoon jo tässä kohtaa, että nuo termit eivät ole mitenkään tarkkarajaisia, vaan niillä on myös yhteisiä ilmenemismuotoja: esimerkiksi sitominen voi olla alistamisen muoto (D/s) tai sillä voidaan tuottaa kipua (S/M).
Mutta bondage ja discipline. Bondagella tarkoitetaan sitomista, kahlitsemista ja muita tapoja rajoittaa kumppanin fyysistä liikkumista. Discipline puolestaan on henkistä rajoittamista, kuten sääntöjä ja rajoituksia, joiden rikkomisesta tavallisesti seuraa rangaistus. Tämä alkuun lyhyesti, koska A) en ole tutustunut köysiin kovinkaan paljon ja kurinpito tulee käsitellyksi myöhemmin, mutta ennen kaikkea
B) Koska kaiken tämän väkivallalta ja pakottamiselta näyttävän touhun ytimessä on suostumus.
Suostumusta ja sen merkitystä ei voi koskaan korostaa tarpeeksi. BDSM ei ole BDSM:ää, jos mukana on yksikin osapuoli joka ei ole mukana vapaasta tahdostaan. Joskus suostumus voi olla monimutkaisesti tulkittava asia (tästäkin lisää myöhemmin), mutta sen on oltava selkeästi etukäteen ilmaistu, täysvaltaisen aikuisen suostumus omasta osallistumisestaan.
Ihminen, joka sidotaan paikalleen, on antanut suostumuksensa. Sitoja on antanut suostumuksensa. Kaikki muut paikallaolijat ovat antaneet suostumuksensa. Suostumus on aktiivinen tila, ja sen voi peruuttaa millä hetkellä tahansa, joko turvasanalla tai muulla etukäteen sovitulla tavalla. Myös sitoja voi peruuttaa suostumuksensa kesken kaiken, jolloin solmut auotaan ja sessio päättyy siltä kertaa siihen. Kaikilla osallistujilla on oikeus keskeyttää tilanne tarvittaessa.
Mutta niin, ne köydet ja kahleet.
Mahdollisuudet ovat lähes rajattomat, kaikki on kiinni osallistujien mielikuvituksesta. Tuo tuolla tykkää sitoa kumppanin ranteet sängynpäätyyn, kun taas vieruskaverinsa käärii mallinsa köysiin päästä varpaisiin ja laittaa lopuksi riippumaan pää alaspäin. Se yksi heppu Kalliosta tekee koristesidontoja ja Naapurin Eki kahlitsee seinään yöksi. Tekniikoita on enemmän kuin luetella jaksaa, mutta henkilökohtaisena valintana mainitsen vielä ichinawan. Sana tarkoittaa yhtä köyttä, ja tekniikka on hieman edellisistä poikkeava: pysyvien solmujen ja staattisten asentojen sijaan sitoja käyttää köyden liikettä, silmukoita ja päitä mallinsa ohjailuun ja rajoittamiseen. Esimerkiksi näin:
Edelleenkin, mahdollisuudet ovat lähes rajattomat, eli hyvinkin paljon. Jotkut nauttivat siitä, miten köysi rajoittaa liikettää ja pakottaa rauhoittumaan. Eturivin punapää kiihottuu ollesaan kumppani(e)nsa armoilla. Tuo tuolla takarivissä rakastaa vallantunnetta, joka syntyy toisen avuttomasta tilasta, ja se aina myöhässä tuleva rakastaa nihkeän hamppuköyden tuntua iholla. Yläkerran pariskunnalle se tuo vaihtelua arkiseen seksielämään, kun kaikki asennot on jo kokeiltu ja lelulaatikkoon ei mahdu enää uusia keksintöjä.
Kiinnostuitko kokeilemaan? Alkuun pääsee helpolla ja halvalla, eikä kaikkien tarvitse köysistä tykätä. Ennen kauppaan ryntäämistä kannattaa tutustua kokeneempien suosituksiin köysimateriaalin ja -tyypin valinnasta, hankkia kunnon sakset ja pitää ne aina käden ulottuvilla, ja tottakai, suhtautua avoimin mielin ja olla lataamatta tilanteeseen ennakko-odotuksia.
7. Suutelu, halailu tai hyväily on automaattisesti lupaus edetä yhdyntään.
Jokaisen ihmisen perusoikeuksiin kuuluu seksuaalinen itsemääräämisoikeus. Se tarkoittaa ehdotonta ja aukotonta oikeutta kieltäytyä seksistä koska tahansa ja missä tahansa läheisyyden vaiheessa. Kukaan ei saa painostaa eikä pakottaa ketään sellaiseen, mikä ei hänestä tunnu hyvältä tai oikealta. Ihmisellä on oikeus myös muuttaa mieltään ja esim. vetäytyä intiimistä läheisyydestä, ja tätäkin oikeutta toisen pitää kunnioittaa. On ymmärrettävää, että torjutuksi tuleminen tai toisen kieltäytyminen harmittaa ja turhauttaa, mutta se ei oikeuta painostamiseen tai pakottamiseen.
Kyllä, olen itsemääräämisoikeuden kannalla ja sitä mieltä, että jokaisen pitää voida sanoa ”ei” siinä kohtaa kun itsestä siltä tuntuu. Tähän asti kaikki hyvin. Vielä kun se ”ei” tulisi ulos selkeästi ja jättämättä tulkinnanvaraa.
Ongelma on siinä, että naisella on sosiaalinen paine olla sanomatta ”ei” jämäkästi ja selvästi, ja miehillä on vastaavasti sosiaalinen paine sivuuttaa puolihuolimaton ”ei”. Molemmat ovat jäänteitä 1800-luvulta, jolloin seksistä nauttiminen oli naisilta kiellettyä ja neitsyyttä piti säästää tulevaa aviomiestä varten, mutta siitä huolimatta ihmiset toistavat tätä kuviota vieläkin. Useimmat meistä haluavat, että asianlaita muuttuu, mutta katsokaa peiliin ja sanokaa, että olette itse tehneet jotain asian eteen.
Monet ovat vaatineet muutosta, mutta se ei ole sama kuin tehdä jotain itse. Lisäksi muutosta vaaditaan enimmäkseen miehiltä, joiden pitäisi ymmärtää jokainen ”ei”-suuntainen vihje ja ele. Toisesta suunnasta yhteiskunta vieläkin opettaa niille samoille miehille, että tietynasteinen vastustelu kuuluu asiaan. Miehet ovat yhtä lailla alttiita sosiaaliselle paineelle kuin naisetkin, joten molemmat joutuvat tekemään töitä tämänkaltaisten vanhojen tapojen rikkomiseksi.
Ahdistelun kohteeksi joutuva, samoin kuin jokainen muukin, on vastuussa itsestään ja viesteistä, joita lähettää. Jos viesti ei mene perille, se on syytä toistaa selkeämmin ja kuuluvammin. Tarvittaessa otetaan kädet käyttöön ja tehdään myös fyysisesti selväksi, mitä ”ei” tarkoitti.
”Mutta mitä rajojen asettaminen auttaa kun raiskaaja on kuitenkin fyysisesti vahvempi?” huutaa yleisö.
No sitä, että kynnys nousee ja ainakin yksi tapa joutua pulaan eliminoituu. Hyvällä tuurilla ahdistelija perääntyy tajutessaan, ettei voi viedä tilannetta haluamaansa suuntaan ilman voimakeinoja. Siinä missä ”viettely” eli manipulointi ja painostus koetaan usein jopa hyväksyttävinä keinoina, voimankäyttöä ja suoraa pakottamista vierastetaan huomattavasti enemmän. Rajoja tarvitaan tekemään selvä ero suostumuksen ja suostumattomuuden välille.
Ja ennen kuin kirjoitatte megatavuittain vihaisia sähköposteja viattoman uhrin syyllistämisestä, muistakaa tämä: sama sosiaalinen paine, joka kieltää naisia sanomasta ei, ohjaa raiskaajia sivuuttamaan kaikki vähänkään tulkinnanvaraiset kieltäytymiset. Jos päämääränä on vähentää raiskauksia, siihen tarvitaan sekä selkeämpiä rajanvetoja että opportunistisen rajojen rikkomisen karsimista. Ihmisten väliset ongelmat vaativat aina molempien osapuolten panoksen ratkaisuun, eikä raiskaus ole poikkeus.
Ja kyllä, tiedän ettei se ”ei” aina riitä. Ei se riitä silloinkaan, kun joku nakkikioskin jonossa päättää muotoilla meikäläisen nenän uuteen uskoon, ja se on ihan yhtä väärin kuin raiskauskin. Aina on vaarana joutua fyysisesti vahvemman tai monilukuisemman runtelemaksi, sukupuolesta riippumatta. Niitä tilanteita ei vähennetä sillä, että vaaditaan kaikkien muiden muuttumista ja pidetään itsepintaisesti kiinni omasta oikeudesta tehdä kuten haluaa.
Housuitta 