Suostumuksen anatomiaa

Muotoilin tuossa taannoin itselleni kriteerit, millainen seksiin tai muuhun intiimiin touhuun annetun suostumuksen tulisi olla. Jaan ne nyt kanssanne, vaikka moni voi olla eri mieltäkin. Siitä lisää tuonnempana.

Hyvä suostumus on ainakin näitä neljää:

  • Ajantasainen
  • Informoitu
  • Selkeä
  • Vapaasta tahdosta annettu

Ja hieman tarkemmin:

Ajantasainen: Suostumus tulisi aina antaa mahdollisimman lähellä itse tapahtumaa, jotta väärinkäsitysten riski saadaan minimoitua. On parempi varmistaa toiselta vielä kerran juuri ennen aloittamista kuin olettaa, että viime kerralla sovittu olisi automaattisesti voimassa.

Informoitu: Suostumuksen antajan tulee tietää, mihin suostuu. Kaikilla osapuolilla on vastuu kertoa muille sellaiset asiat, jotka voivat olennaisesti vaikuttaa päätökseen. Ei juuri auta sopia suojaamattoman seksin aloittamisesta, jos jompikumpi jättää mainitsematta olevansa HIV-positiivinen.

Selkeä: Maailma on pullollaan tapauksia, joissa suostumukseksi on ajateltu riittävän se, ettei toinen sano liian kovaa ”ei”. Haluaisin maailman, jossa suostumuksen tulee olla niin selkeä, ettei jälkeenpäin tarvitse miettiä, oliko se vastaus varmasti ”kyllä”.

Vapaasta tahdosta annettu: On lukemattomia keinoja manipuloida toinen suostumaan johonkin, mitä hän ei halua. Painostus, uhkailu ja kiristys ovat keinoja, joilla suostumuksen voi tehdä tyhjäksi ennen kuin se on edes annettu.

Otetaanpa sitten muutama esimerkki:

Pääsin panemaan ilman kumia, kun en kertonut että mulla on todettu klamydia.

Tässä on ongelmana informoinnin puute: toinen osapuoli on tehnyt päätöksen vajailla tiedoilla, kuvitellen että kumppani kertoo tällaisen olennaisen tiedon suostumusta kysyessään. Vastaus olisi todennäköisesti ollut toinen, jos tieto sukupuolitaudista olisi kerrottu.

Kokeilin vetää sitä tyyppiä hiuksista seksin aikana, kun se tykkäs siitä viimeksi. Se sano että älä tee noin, en tajua.

Joskus mieltymykset vaihtelevat nopeastikin, minkä vuoksi ajantasaisuus on tärkeää. Se, mikä oli viime viikolla kivaa, voikin tällä kertaa olla epämukavaa tai vastenmielistä. Kannattaa siis varmistaa.

Se sanoi monta kertaa että ehkä, mutta sitten kun yritin ottaa siltä vaatteet pois, se väisti pois alta. Eikö muka ehkä tarkota että joo?

Selkeä kommunikaatio pelastaa tällaisilta tilanteilta. Selkeä ”ei” on viesti, joka jokaisen pitäisi uskaltaa sanoa ja kestää kuulla.

En mä halua sanoa sille ei, kun sitten se murjottaa koko viikon ja kaikkia vituttaa.

Tässä ei ole kyse vapaasta tahdosta annetusta suostumuksesta, vaan vastapuolen reaktio on (kenties tiedostamatontakin) painostusta. Suostumukseen kuuluu olennaisena osana turvallinen tila kieltäytyä, eikä ”kyllä” tarkoita mitään, jos ”ei” on pois vaihtoehdoista.

Ei tietenkään ole tarkoituksenmukaista, että jokaiseen asiaan kysytään suostumusta, mutta jos vähänkään epäilyttää, on parempi varmistaa. Aika monessa tapauksessa suostumus tulee implikoituna tekojen ja eleiden kautta, mutta silloin tällöin on hyvä avata sanainen arkkunsa ja huolehtia, että molemmat ovat mukana vapaasta tahdostaan.

Miten sinä käsittelet suostumusta? Kysytkö toiselta suoraan vai luotatko sanattomaan viestintään? Puuttuuko listasta jotain olennaista? Kerro kommenteissa!

 

2 kommenttia artikkeliin ”Suostumuksen anatomiaa

  1. oceansoul 09.10.17 / 13:24

    Eipä tule ainakaan näin äkkiä mieleen mitään lisättävää noihin kriteereihin.

    Näin omassa parisuhteessa ei näitä suostumusasioita ole kauheasti tullut kai mietittyä; kieltäytymiseenhän on aina mahdollisuus, jos siltä tuntuu ja sitä kunnioitetaan. Seksiin liittyvistä toiveista yms. keskustellaan toki muuten vain (ennen kuin mitään ihan uusia juttuja vaikka kokeillaan), mutta harvemminpa jokaiseen juttuun tulee itse tilanteessa suostumuksia pyydeltyä. Välillä toki toinen voi kysyä sanallisesti, että tehtäiskö sitä tai tätä, mutta yleisemmin asiat vain etenee itsestään toisen eleitä lukien. Joskus joku ehkä keskeytetään toisen kiellosta eikä siinä sitten mitään sen ihmeellisempää.
    Mutta niin, eleilläkin voi siis useimmiten meidän tapauksessa suostumuksensa antaa.

    Aiheesta – lähinnä tuosta, onko tarkoituksenmukaista kysyä suostumusta joka asiaan – tuli mieleen No Sex and the City -blogissa http://www.lily.fi/blogit/no-sex-and-city/pussauslupa-tai-kysytko-saatko-suudella aikoinaan ollut keskustelu suutelemisesta eli pitäisikö (erityisesti uudessa suhteessa) kysyä aina pussauslupa vai voiko luottaa sanattomaan viestintään. Itsestäni tuntuu hieman hassulta ajatus, että suutelemiseen tarvitsisi lupaa kysyä, jos kaksi ihmistä ovat läheisessä tilanteessa ja sanaton viestintä antaa selvästi ymmärtää, että hetki suutelemiselle on ok. Ainahan virhearviot ovat mahdollisia, mutta suudelman voi estää päätä kääntämällä eikä siinä mitään suurta ehdi sitten tapahtua, jos toinen ei pakottamalla yritä tilannetta jatkaa. Lopputuloksena voi toki tulla kiusallinen tilanne, mutta eiköhän se yhtä kiusallista olisi, jos pussailusta sanallisesti kieltäytyisi. Toki jos epäilyttää, kysyminen ei väärin koskaan ole.

Kerrohan sinäkin ajatuksesi! (Sähköpostiosoite ei ole pakollinen.)

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.