Missä välissä sitä parisuhdetta pitäisi hoitaa?

Ne kuuluisat ruuhkavuodet… Tässä sitä ollaan siis lapsiperhe, jossa nuorin lapsi on suuritarpeinen vauva (esikoinen oli paljon helpompi tapaus…) ja mukana siis pyörii myös koko ajan leikki-ikäinen sisarus. Miehellä aivan liikaa töitä. Minulla aivan superpaljon univelkaa.

Puhuakseni totta, en edes muista, koska viimeksi olisimme harrastaneet seksiä. Jotain käsiseksiä taisi kolme viikkoa sitten olla?! Minulla nyt ei seksihaluja oikein olekaan, mutta mies toki tekisi mielellään jotain useammin. Ja olisihan sitä kiva hänelle tarjota, mutta käytäntö ei olekaan niin helppoa.

Tällä hetkellä sitä on pakko vain ajatella ja luottaa siihen, että kyllä se tilanne kohta helpottaa. Niin, koskakohan tuo lapsi nukkuisi edes muutaman tunnin pätkiä yöllä? Että edes illalla voisi olla hetki kahdenkeskistä aikaa, kun isompi sisarus on jo nukkumassa ja itse ei vielä ole melkein istualleen nukahtamassa? Tai koska hän olisi jo tarpeeksi vanha siihen, että voisi jäädä vaikka mummilaan hoitoon muutamaksi tunniksi? (Pärjäisi sinänsä toki jo muilla ruoilla kuin rintamaidolla sen ajan, mutta kun on muuten aika itkuinen tapaus.)

On pakko luottaa siihen, että parisuhde kestää tämän vaikean ajan. Olemme riidelleet paljon paljon enemmän kuin koskaan tämän suhteen aikana. Huudettu, kinasteltu, itketty. Keskusteltu, sovittu riitoja ja halailtu.

Seksin puute ei tietenkään ole ainoa suuri ongelma, vaan ylipäätään läheisyyden vähäisyys. Vaikka halaukset ja muut koskettamiset eivät paljoa vaadi aikaa, ne vain helposti jäävät arjen keskellä. Keskustelut koskevat lähinnä vain pakollisia lapsiin liittyviä juttuja. Univelka ja molemmilla oman vapaa-ajan puute saavat viimeistään hermot kireälle, joten riidat syntyvät meillä helposti eivätkä ne tosiaankaan ole aina olleet rakentavia.

Miten teillä on onnistuttu hoitamaan parisuhdetta haasteellisena vauva-aikana? Miten löytää jälleen yhteys toiseen, jos vielä useita kuukausia menee tällaisessa tilanteessa ja sitten aikaa parisuhteelle taas olisikin?

Lyhyt seksittömyys ei hyvää parisuhdetta tapa

Helsingin Sanomissa julkaistiin tänään mielipidekirjoitus otsikolla ”Imetys tappaa parisuhteen”. Kirjoittaja kertoo lopettaneensa imetyksen ja siirtyneensä korvikemaitoon, koska imetys tappoi halut ja mies ei halunnut olla enää yhtään kauempaa ilman seksiä.

Siirretäänkö lapsi kokonaan korvikemaidolle? Kuinka kauan mies jaksaa olla ilman seksiä? Kumppanini oli sitä mieltä, ettei enää hetkeäkään.

Mietimme, mikä on vauvalle todella tärkeintä: paras mahdollinen ravinto vai vanhempien paras mahdollinen parisuhde? Päätimme siirtyä korvikemaitoon hetimiten, asteittain. Lopetin siis imetyksen hiljalleen vauvan ollessa vain kuukauden ikäinen.

Voisin ehkä vielä jotenkin ymmärtää tämän ratkaisun, jos kyse olisi ollut esimerkiksi yli 6 kuukaudesta, mutta että kyse oli yhdestä (1) kuukaudesta! Toivoisin kirjoituksen olevan vain jokin huono provo, mutta kaikenlaisiahan ihmisiä tästäkin maasta löytyy. Minä en ole tuomitsemassa korvikkeilla lapsensa ruokkivia, vaikka itse olen täysimettänyt esikoiseni ja täysimetyksellä on myös tämä toinenkin vauva. Sen sijaan tuo kirjoituksen ajattelumalli – että parisuhde on jo kuoleman kielissä, kun seksiä / seksihaluja ei ole ollut kuukauteen – on hyvin surullinen.

Kyllä, minullakin vauvan saaminen jo itsessään, mutta myös imetys hormonimuutoksineen vei esikoisen kohdalla halut lähes kokonaan. Limakalvot olivat todella hauraat. Harrastimme yhdyntöjä ensimmäisen kerran joskus 3 kk:n kohdalla ja varsinaisesti ne alkoivat tuntua hyvältä vasta, kun synnytyksestä oli vuoden verran. Liukuvoidetta käytettiin, mutta ei se siis ongelmaa parantanut kokonaan. Ehdottiko mies minua lopettamaan imettämisen? No ei todellakaan (enkä sitä itsekään harkinnut). Vuosi on loppujen lopuksi pieni aika elämästä ja näen imetyksen hyötyjen vauvalle olevan paljon tärkeämmät kuin yhdynnän merkitys parisuhteelle. Seksiähän siis voi harrastaa muutenkin kuin yhdyntöjä harrastelemalla. Jos parisuhde on kunnossa, lyhyt seksitön jakso ei sitä tapa. Silloin kyse on jostain ihan muusta syystä. Miehelläni on korkea libido, mutta silti hän on jaksanut satunnaisia haluttomuuskausiani (jotka eivät kaikki ole vauva-aikaan edes liittyneet).

Tämän toisen lapsen kohdalla seksuaalinen haluttomuus ei varsinaisesti ole ollut niin suurta. Esikoisen kohdalla suuri elämänmuutos – äidin roolin astuminen kehiin – vaikutti varmasti paljon, kun nyt se oli osa elämää jo muutenkin. Sen sijaan tällä kertaa koliikkivauvan iltaitkut ovat aiheuttaneet suurta väsymystä, kun päikkäreitä nukkumaton esikoinenkin on päivät kotona, että iltaisin ei todellakaan tee mieli muuta kuin nukahtaa itkujen päätyttyä. On sitä silti tullut miestä kädellä ja suulla hyväiltyä jo tämän vauva-ajan aikana. Ja mies lienee harrastanut omaa kivaa yksinäänkin.

Kyseisen mielipidekirjoituksen kirjoittanutta ihmettelen tosiaan erityisesti sen takia, että vain yhden vaivaisen kuukauden perusteella tehdään tuollaisia ratkaisuja. Ei korvikkeilla ruokkiminen ketään huonoksi äidiksi tee, mutta jos imetys sujuu, kannattaako sitä tuosta vain se lopettaa? Minulla ei jälkivuotokaan ollut vielä neljän viikon kohdalla loppunut kummankaan vauvan kohdalla, joten tulehdusvaarankaan vuoksi yhdyntöjä ei ollut kiinnostusta harrastaa. Mitään repeämiä minulle ei juurikaan tullut, mutta entä jos kirjoittaja olisi revennyt pahasti eikä olisi sen(kään) vuoksi kyennyt yhdyntöihin vielä tuossa kohtaa? Entä jos kirjoittaja olisikin jatkanut imetystä ja huomannut, että vaikkapa kahden kuukauden kohdalla hän olisi tuntenut jo seksihaluja? Entä jos kirjoittaja sairastuu pahasti jostain syystä ja seksi jää tauolle useammaksi kuukaudeksi – lähteekö mies omille teilleen? Millainen mies (isä) laittaa noin lyhyen ajan kohdalla pienen vauvan tarpeet omiensa edelle?

Ps. Kirjoituksessa mainittiin imetyksen ehkäisyteho. Muistutettakoon kaikkia, että imetys toimii suhteellisen luotettavana ehkäisynä vain, jos 1) lapsi on vain täysimetyksellä ja imetysvälit eivät ole pitkiä & 2) kuukautiset eivät ole alkaneet ja synnytyksestä on ihan maksimissaan puoli vuotta. Itselläni kuukautiset alkoivat esikoisen kohdalla vasta silloin, kun yöimetykset loppuivat, mutta kondomia käytettiin silti toki huolellisesti alusta alkaen. Imetykseen ei yksinään kannata koskaan luottaa, jos ei uusiksi halua nopeasti raskautua.

Seksikoulu vanhemmille – onko siitä hyötyä?

Olen mielenkiinnosta seuraillut, millaista materiaalia YLE:n Marja Hintikka Liven sivuille on ilmestynyt. Siis siihen paljon puhuttaneeseen Vanhempien seksikouluun, josta kirjoitin jo aiemmin seuraavasti: ”Minun puolestani sellaiseen voi käyttää verorahoja – löydän nopeasti YLEn ohjelmistosta paljon turhemmaltakin kuulostavaa, mutta tämä siis sillä toiveella, että siinä olisi jotain järkeviäkin vinkkejä (eikä siis vain jotain tylsiä itsestäänselvyyksiä, vaikka tuntuuhan vähän siltä, että joillakin on perusasiatkin täysin hukassa).” Tuo pätkä siis tästä merkinnästäni.

Okei. Seksikoulu on nyt siis edennyt osaan 5, joka käsittelee suuseksiä. Jäljellä on enää ”vaihda asentoja” -osa, joka tuskin arviotani tulee muuttamaan.

Kenelle seksikoulusta voi olla hyötyä?

En itse ole seksikoulun kohderyhmää, vaikka äiti olenkin. Meidän seksielämämme ei ole kuollutta, vaikka joitakin haluttomuuskausia on ollutkin. Harrastamme seksiä monipuolisesti (ks. esim. postaus ”Ihan tavallista(kin) seksiä”) emmekä siis toista aina vain samaa tylsää kaavaa. Siksipä minun on katsottava seksikoulua hieman toisenlaisesta näkökulmasta.

Seksikoulu alkoi läheisyydestä, mikä on mielestäni tärkeää. Jos pariskunta on kadottanut yhteyden, ei sitä korjata vain sillä, että aletaan yhtäkkiä etsiä uusia yhdyntäasentoja tai muita tapoja harrastaa seksiä. Halailua ja suutelua – niitä kannattaa harrastaa pitkässäkin suhteessa säännöllisesti. Tässä olisi silti kai korjattavaa ihan omankin suhteen kohdalla, sillä halailut ja suutelut keskittyvät yleensä niihin hetkiin, kun ollaan aloittamassa seksin harrastamista. Sama tilanne on myös koskettelun kohdalla.

Olemmekin harrastaneet lähiaikoina tietoisesti enemmän toisen koskemista ilman muuta tavoitetta. Käytännössä koskettelut ovat silti johtaneet kiihottumiseen ja sen myötä myös seksiin, mutta on siis ollut lupa vain olla ja nauttia esimerkiksi pelkästä kehon koskettelusta – ei ole tarvinnut ajatella, että nyt ”täytyisi” kiihottua.

Jos siis suhteessanne on kokonaan kadonnut yhteys toiseen, lähtekää liikkeelle aivan alusta (kuten tässä seksikoulussa on tehty). Halatkaa, suudelkaa ja kosketelkaa ilman ajatuksia siitä, että niiden pitäisi johtaa seksiin. Koskettelu vapauttaa mielihyvähormoneja, ja ehkä sen seurauksena huomaakin kiihottuvansa ja alkaa kaivata toiselta myös sitä eroottista kosketusta. Jos läheisyyttä on, mutta seksiin ryhtyminen on silti vaikeaa, niin kokeile edes. Voi olla vaikeaa aloittaa seksi väsyneenä ja haluttomana, mutta kun siihen ryhtyy vaikka puolipakolla, saattaakin huomata siitä nauttivansa. Ja eikö ole ihanaa nähdä, kun oma rakas nauttii sinun kosketuksistasi?

Mutta onko seksikoulun videoista mitään hyötyä?

Olen miettinyt, onko seksikoulun videoista joillekin apua. Videoita ja tekstejä ei ole tehty sitä varten, että niitä katsottaisiin kuin pornoa, vaan ne ovat nimenomaan opetusmateriaalia. Sen vuoksi niissä ei näytetä pariskuntaa harrastamassa oikeasti seksiä, vaan toiminta on animoitua. Tämä on ihan ok, pornoahan löytyy kyllä netin täydeltä.

Seksivinkeissä on yleisesti ottaen ongelmana se, että kaikki eivät tykkää samanlaisista jutuista, joten vinkkejä voi olla hankalaa antaa. Näissä videoissa pysytään vain ja ainoastaan perusteissa – asioissa, jotka hyvin suurella todennäköisyydellä tuntuvat ihmisistä hyvältä. Minun on hieman vaikeaa kuvitella, että joku ei osaisi antaa suuseksiä videoissa kuvatuilla tavoilla tai ettei olisi koskaan tullut ajatelleeksi, että esimerkiksi naisenhan klitorista voisi vaikka nuolla suunnilleen näin. Videot ovat siis nähdäkseni hieman turhia. On tietenkin hyvä muistuttaa, että seksiä voi harrastaa monenlaisilla tavoilla. Olenhan itsekin kirjoittanut asiasta jo blogin alkumetreillä: seksi on paljon muutakin kuin yhdyntää.

On kuitenkin mahdollista, että näiden harjoitusvideoiden myötä jotkut parit innostuvat kokeilemaan suuseksiä tai uudenlaisia asentoja, kun ne ovat osa tätä seksikoulua. On ehkä helpompaa, jos idea tulee ulkopuolelta annettuna. Kun sitten on vihdoin päässyt alkuun erilaisten seksimuotojen kokeilemisessa, on helppoa alkaa yhdessä etsimään muitakin tapoja, joilla voi seksuaalista mielihyvää tuottaa molemmille.

Kun yhteys toiseen on jälleen löytynyt, muistakaa siis myös keskustella seksuaalisista haluistanne! Ehkäpä olette molemmat tyytyväisiä, jos seksielämänne sisältää suuseksiä ja emätinyhdyntää, mutta on myös mahdollista, että muilla jutuilla seksielämää saisi vieläkin tyydyttävämmäksi. Monet fantasioivat salaa erilaisista seksijutuista (esimerkiksi bdsm-leikeistä, valokuvaamisesta, jne.) eivätkä uskalla kertoa niistä kumppanilleen. Jos keskustelua on vaikeaa aloittaa, tehkää ensin yhdessä esimerkiksi nettitesti tai housuitta-blogin tulostettava lomake seksuaalista mieltymyksistänne (lue lisää seksitesteistä täältä).

Seksi <3 Älkää unohtako sitä, sillä se antaa kuitenkin niin paljon voimia arkeen ja pitää parisuhteen osapuolia tyytyväisenä. On toki pariskuntia, joille seksi ei ole oikeastaan lainkaan tärkeää, mutta se on harvinaisempaa. Jos siis seksi on jäänyt jonnekin kiireiden alle, etsikää sille tilaa edes jostain. Kun motivaatiota on, halut on mahdollista palauttaa. Seksikoulu voi toimia siihen jonkinlaisena ponnahduslautana, joten YLEn sivujen selailusta tuskin on ainakaan haittaa.

Lapset pilaavat seksielämän – tai ainakin usein huonontavat sitä väliaikaisesti

Tänään klo 21 YLE TV2:lla nähdään Marja Hintikka Live, jossa keskustellaan siitä, miten lapset vaikuttavat vanhempien seksielämään ja miten suhteen saa pysymään hengissä pikkulapsiajasta. En tiedä, millainen kyseinen ohjelma sitten on, mutta jo etukäteenhän kohua on aiheuttanut ohjelman ”seksikoulu”. Minun puolestani sellaiseen voi käyttää verorahoja – löydän nopeasti YLEn ohjelmistosta paljon turhemmaltakin kuulostavaa, mutta tämä siis sillä toiveella, että siinä olisi jotain järkeviäkin vinkkejä (eikä siis vain jotain tylsiä itsestäänselvyyksiä, vaikka tuntuuhan vähän siltä, että joillakin on perusasiatkin täysin hukassa).

Minä olen sekä äiti että vaimo. Seksi on minulle ja miehelleni molemmille tärkeää, mutta ikäväkseni raskaus ja lapsen saaminen ovat saaneet minut kärsimään välillä hieman haluttomuudesta. Haluaisin haluta yhtä usein kuin mieheni; haluaisin jaksaa rakastella pitkään yöllä; haluaisin jaksaa tuottaa edes miehelleni nautintoa niinä päivinä, kun en itse halua hyväilyjä. Tunnen välillä syyllisyyttä siitä, että näin ei aina siis ole. Harrastamme seksiä todennäköisesti tällä hetkellä enemmän kuin keskiverrot aviopuolisot, mutta se tuntuu kuitenkin varsinkin miehestä välillä vähältä.

Onko lapsi siis pilannut seksielämämme? En nyt sanoisi niinkään, mutta muutoksia on siis tapahtunut osittain huonompaan. Lapsemme on kuitenkin vasta pieni ja haluan uskoa siihen, että tämä on vain väliaikaista. Joskus tuntuu, että seksi tuntuu paremmalta kuin ennen lasta, mutta kyllä: sitä on vähemmän eikä se ole aina niin monipuolista. Helposti myös muukin läheisyys unohtuu, vaikka se on tärkeää.

Muita kirjoittamiani postauksia:

Seksi raskauden aikana (Minulle raskaus aiheutti haluttomuutta, vaikka en kärsinyt pahoinvoinnista enkä tuntenut mahan takia itseäni epäseksikkääksi… No, seksiä pystyi silti onneksi harrastelemaan.)

Tappaako vauvan saaminen seksielämän? (Meillä tappoi hetkeksi seksielämän kokonaan, mutta oli mieskin onneksi vauvahuuruissa ensimmäiset kuukaudet, joten ei hänelläkään seksi suuresti mielessä silloin ollut… Imetys teki omat limakalvoni todella kuiviksi ja yhdynnät alkoivat tuntua oikeasti hyvältä vasta sitten, kun synnytyksestä oli melkein vuosi. Ja oikeasti aloin olla oma itseni vasta siinä kohtaa, kun lopetin imetyksen kokonaan 1,5-vuotiaana. Miehenhän normaalit halut palailivat jo paljon aiemmin.) Tuon merkinnän loppuun kirjoitin:

”Mitäpä sitten muistuttaisin?

– Seksi on muutakin kuin yhdyntää, kuten olen todennut useassa yhteydessä tässäkin blogissa. (Tässä yksi merkintä siitä.)
– Läheisyyttä EI saa unohtaa. Päivittäiset koskettamiset (halailut, suudelmat ym.) ovat tärkeitä.
– Seksielämästä kannattaa keskustella. Painostaminen on aina ei.
– Itsetyydytyskin on hyvä tapa purkaa pahimpia paineita.
– Ja naiset: niitä lantionpohjalihaksia kannattaa alkaa treenaamaan melkeinpä heti.
Jos on pitkään harrastamatta seksiä, siitä tulee helposti jo tapa. Siksi kannattaa välillä miettiä, onko oikeasti jotain suurta syytä kieltäytyä seksistä vai lähtisikö edes kokeilemaan, jos se vaikka olisikin mukavaa.

Viimeiseen kohtaan liittyen kirjoitin myös myöhemmin seuraavan merkinnän:

Mitä useammin seksiä harrastaa…sitä enemmän sitä haluaa

Tämä oli tärkeä muistutus itsellenikin, sillä näin se nyt vain on. Tuon merkinnän loppuun kirjoitin: ”Muistakaa siis antaa kumppaninne tuntea, että hän on haluttava. Mitä kauemmin on ilman seksiä, sitä helpommin muodostuu kynnys, jonka yli voi olla vaikeaa päästä. Pankaa siis jo tänään; vaikka se ei ehkä kauheasti kiinnostaisi.”

Mitä mietteitä sinulla on tähän aiheeseen liittyen?

Mitä useammin seksiä harrastaa…

… sitä enemmän haluaa. Sen kun jaksaisi aina pitää myös omassa mielessään.

Lyhyesti on kai kerrottava, kuinka vauvavuoden aikana minulla ei ollut juurikaan haluja ja kuinka imetys aiheutti limakalvojen kuivuutta (ja siten kipuja). Vasta kun lapsemme oli yli vuoden (ja kuukautiskierto alkoi taas käynnistyä), aloin oikeasti nauttia uudelleen seksistä. Siltikin väsymys ja ajanpuute ovat usein olleet esteenä sekstailuille lähikuukausinakin. On niin paljon helpompaa valita illalla tv-ohjelmien katseleminen tai vaikka se nukkuminen.

Kun vauvavuoden aikana oli harrastanut seksiä yhteensä ehkä niin monta kertaa kuin aiemmin tuli harrastettua kolmessa viikossa, ei seksi ollut oikein koskaan mielessä. Tämän vuoksi blogikirjoituksiakaan ei ole minulta näkynyt.

Haluttomuushan on melko yleistä synnytyksen jälkeen eikä meillä siitä ongelmaa haluttu tehdä, sillä kyseessä on kuitenkin ymmärrettävä väliaikainen tila. On täysin luonnollista, että huomio keskittyy vauvaan ja hormonit eivät suosi omia haluja. Kun lapsellamme alkoi olla ikää yli vuosi ja fyysisestikin olin täysin palautunut, kaipasin omia halujani. Seksi tuntui toki hyvältä, kun siihen jaksoi joskus ryhtyä, mutta itse en mitenkään aktiivisesti aloitteita tehnyt.

Vasta lähihetkinä olen ryhdistäytynyt. Mieheni on halunnut minua enemmän, joten en ole kokenut mielekkääksi ja oikeudenmukaiseksi sitä, että hän on koko ajan joutunut tekemään myönnytyksiä (vaikka häneltä ei valituksia juuri olekaan kuulunut). En tietenkään kiusallani ole pihtaillut, vaan seksi ei oikeasti ole kauheasti ollut mielessä.

Lopulta huomasin, että kun puolipakolla on välillä käskenyt itseään tekemään aloitteita seksiin & on suostunut miehen ehdotuksiin silloinkin, kun ei ehkä oikeasti olisi kauheasti kiinnostanut, seksi on alkanut olla taas mielessä enemmän. Ja niitä halujakin on jo ihan oikeasti: odotan jo nyt sitä hetkeä illasta, kun lapsi on saatu unille ja voin viettää kahdenkeskistä aikaa miehen kanssa.

Molempien täytyy saada kokea parisuhteessa nautintoa. Sairauksien yms. vuoksi satunnaiset haluttomuusjaksot ovat ymmärrettäviä, mutta tilanteesta ei voi tulla vuosia kestävä tila. Seksistä toki pitää olla oikeus aina kieltäytyä, mutta liika on liikaa. Väistämättä haluttomuus alkaa jossain kohtaa vaikuttaa parisuhteeseen, ja ainakin itse huomasin, kuinka läheisyys muutenkin tuntui vähenevän (vaikka puhuimmekin, kuinka meidän pitää muistaa muunlainen hellyys). Jos tilanne on ajautunut jo niin pitkälle, ettei kumppani viitsi koskaan edes ehdotella – koska tietää joutuvansa vain torjutuksi – ollaan varmasti jo oikein ongelmallisessa tilanteessa. Onneksi meillä ei tähän pisteeseen jouduttu missään vaiheessa.

Muistakaa siis antaa kumppaninne tuntea, että hän on haluttava. Mitä kauemmin on ilman seksiä, sitä helpommin muodostuu kynnys, jonka yli voi olla vaikeaa päästä. Pankaa siis jo tänään; vaikka se ei ehkä kauheasti kiinnostaisi.