Missä välissä sitä parisuhdetta pitäisi hoitaa?

Ne kuuluisat ruuhkavuodet… Tässä sitä ollaan siis lapsiperhe, jossa nuorin lapsi on suuritarpeinen vauva (esikoinen oli paljon helpompi tapaus…) ja mukana siis pyörii myös koko ajan leikki-ikäinen sisarus. Miehellä aivan liikaa töitä. Minulla aivan superpaljon univelkaa.

Puhuakseni totta, en edes muista, koska viimeksi olisimme harrastaneet seksiä. Jotain käsiseksiä taisi kolme viikkoa sitten olla?! Minulla nyt ei seksihaluja oikein olekaan, mutta mies toki tekisi mielellään jotain useammin. Ja olisihan sitä kiva hänelle tarjota, mutta käytäntö ei olekaan niin helppoa.

Tällä hetkellä sitä on pakko vain ajatella ja luottaa siihen, että kyllä se tilanne kohta helpottaa. Niin, koskakohan tuo lapsi nukkuisi edes muutaman tunnin pätkiä yöllä? Että edes illalla voisi olla hetki kahdenkeskistä aikaa, kun isompi sisarus on jo nukkumassa ja itse ei vielä ole melkein istualleen nukahtamassa? Tai koska hän olisi jo tarpeeksi vanha siihen, että voisi jäädä vaikka mummilaan hoitoon muutamaksi tunniksi? (Pärjäisi sinänsä toki jo muilla ruoilla kuin rintamaidolla sen ajan, mutta kun on muuten aika itkuinen tapaus.)

On pakko luottaa siihen, että parisuhde kestää tämän vaikean ajan. Olemme riidelleet paljon paljon enemmän kuin koskaan tämän suhteen aikana. Huudettu, kinasteltu, itketty. Keskusteltu, sovittu riitoja ja halailtu.

Seksin puute ei tietenkään ole ainoa suuri ongelma, vaan ylipäätään läheisyyden vähäisyys. Vaikka halaukset ja muut koskettamiset eivät paljoa vaadi aikaa, ne vain helposti jäävät arjen keskellä. Keskustelut koskevat lähinnä vain pakollisia lapsiin liittyviä juttuja. Univelka ja molemmilla oman vapaa-ajan puute saavat viimeistään hermot kireälle, joten riidat syntyvät meillä helposti eivätkä ne tosiaankaan ole aina olleet rakentavia.

Miten teillä on onnistuttu hoitamaan parisuhdetta haasteellisena vauva-aikana? Miten löytää jälleen yhteys toiseen, jos vielä useita kuukausia menee tällaisessa tilanteessa ja sitten aikaa parisuhteelle taas olisikin?

Seksikoulu vanhemmille – onko siitä hyötyä?

Olen mielenkiinnosta seuraillut, millaista materiaalia YLE:n Marja Hintikka Liven sivuille on ilmestynyt. Siis siihen paljon puhuttaneeseen Vanhempien seksikouluun, josta kirjoitin jo aiemmin seuraavasti: ”Minun puolestani sellaiseen voi käyttää verorahoja – löydän nopeasti YLEn ohjelmistosta paljon turhemmaltakin kuulostavaa, mutta tämä siis sillä toiveella, että siinä olisi jotain järkeviäkin vinkkejä (eikä siis vain jotain tylsiä itsestäänselvyyksiä, vaikka tuntuuhan vähän siltä, että joillakin on perusasiatkin täysin hukassa).” Tuo pätkä siis tästä merkinnästäni.

Okei. Seksikoulu on nyt siis edennyt osaan 5, joka käsittelee suuseksiä. Jäljellä on enää ”vaihda asentoja” -osa, joka tuskin arviotani tulee muuttamaan.

Kenelle seksikoulusta voi olla hyötyä?

En itse ole seksikoulun kohderyhmää, vaikka äiti olenkin. Meidän seksielämämme ei ole kuollutta, vaikka joitakin haluttomuuskausia on ollutkin. Harrastamme seksiä monipuolisesti (ks. esim. postaus ”Ihan tavallista(kin) seksiä”) emmekä siis toista aina vain samaa tylsää kaavaa. Siksipä minun on katsottava seksikoulua hieman toisenlaisesta näkökulmasta.

Seksikoulu alkoi läheisyydestä, mikä on mielestäni tärkeää. Jos pariskunta on kadottanut yhteyden, ei sitä korjata vain sillä, että aletaan yhtäkkiä etsiä uusia yhdyntäasentoja tai muita tapoja harrastaa seksiä. Halailua ja suutelua – niitä kannattaa harrastaa pitkässäkin suhteessa säännöllisesti. Tässä olisi silti kai korjattavaa ihan omankin suhteen kohdalla, sillä halailut ja suutelut keskittyvät yleensä niihin hetkiin, kun ollaan aloittamassa seksin harrastamista. Sama tilanne on myös koskettelun kohdalla.

Olemmekin harrastaneet lähiaikoina tietoisesti enemmän toisen koskemista ilman muuta tavoitetta. Käytännössä koskettelut ovat silti johtaneet kiihottumiseen ja sen myötä myös seksiin, mutta on siis ollut lupa vain olla ja nauttia esimerkiksi pelkästä kehon koskettelusta – ei ole tarvinnut ajatella, että nyt ”täytyisi” kiihottua.

Jos siis suhteessanne on kokonaan kadonnut yhteys toiseen, lähtekää liikkeelle aivan alusta (kuten tässä seksikoulussa on tehty). Halatkaa, suudelkaa ja kosketelkaa ilman ajatuksia siitä, että niiden pitäisi johtaa seksiin. Koskettelu vapauttaa mielihyvähormoneja, ja ehkä sen seurauksena huomaakin kiihottuvansa ja alkaa kaivata toiselta myös sitä eroottista kosketusta. Jos läheisyyttä on, mutta seksiin ryhtyminen on silti vaikeaa, niin kokeile edes. Voi olla vaikeaa aloittaa seksi väsyneenä ja haluttomana, mutta kun siihen ryhtyy vaikka puolipakolla, saattaakin huomata siitä nauttivansa. Ja eikö ole ihanaa nähdä, kun oma rakas nauttii sinun kosketuksistasi?

Mutta onko seksikoulun videoista mitään hyötyä?

Olen miettinyt, onko seksikoulun videoista joillekin apua. Videoita ja tekstejä ei ole tehty sitä varten, että niitä katsottaisiin kuin pornoa, vaan ne ovat nimenomaan opetusmateriaalia. Sen vuoksi niissä ei näytetä pariskuntaa harrastamassa oikeasti seksiä, vaan toiminta on animoitua. Tämä on ihan ok, pornoahan löytyy kyllä netin täydeltä.

Seksivinkeissä on yleisesti ottaen ongelmana se, että kaikki eivät tykkää samanlaisista jutuista, joten vinkkejä voi olla hankalaa antaa. Näissä videoissa pysytään vain ja ainoastaan perusteissa – asioissa, jotka hyvin suurella todennäköisyydellä tuntuvat ihmisistä hyvältä. Minun on hieman vaikeaa kuvitella, että joku ei osaisi antaa suuseksiä videoissa kuvatuilla tavoilla tai ettei olisi koskaan tullut ajatelleeksi, että esimerkiksi naisenhan klitorista voisi vaikka nuolla suunnilleen näin. Videot ovat siis nähdäkseni hieman turhia. On tietenkin hyvä muistuttaa, että seksiä voi harrastaa monenlaisilla tavoilla. Olenhan itsekin kirjoittanut asiasta jo blogin alkumetreillä: seksi on paljon muutakin kuin yhdyntää.

On kuitenkin mahdollista, että näiden harjoitusvideoiden myötä jotkut parit innostuvat kokeilemaan suuseksiä tai uudenlaisia asentoja, kun ne ovat osa tätä seksikoulua. On ehkä helpompaa, jos idea tulee ulkopuolelta annettuna. Kun sitten on vihdoin päässyt alkuun erilaisten seksimuotojen kokeilemisessa, on helppoa alkaa yhdessä etsimään muitakin tapoja, joilla voi seksuaalista mielihyvää tuottaa molemmille.

Kun yhteys toiseen on jälleen löytynyt, muistakaa siis myös keskustella seksuaalisista haluistanne! Ehkäpä olette molemmat tyytyväisiä, jos seksielämänne sisältää suuseksiä ja emätinyhdyntää, mutta on myös mahdollista, että muilla jutuilla seksielämää saisi vieläkin tyydyttävämmäksi. Monet fantasioivat salaa erilaisista seksijutuista (esimerkiksi bdsm-leikeistä, valokuvaamisesta, jne.) eivätkä uskalla kertoa niistä kumppanilleen. Jos keskustelua on vaikeaa aloittaa, tehkää ensin yhdessä esimerkiksi nettitesti tai housuitta-blogin tulostettava lomake seksuaalista mieltymyksistänne (lue lisää seksitesteistä täältä).

Seksi <3 Älkää unohtako sitä, sillä se antaa kuitenkin niin paljon voimia arkeen ja pitää parisuhteen osapuolia tyytyväisenä. On toki pariskuntia, joille seksi ei ole oikeastaan lainkaan tärkeää, mutta se on harvinaisempaa. Jos siis seksi on jäänyt jonnekin kiireiden alle, etsikää sille tilaa edes jostain. Kun motivaatiota on, halut on mahdollista palauttaa. Seksikoulu voi toimia siihen jonkinlaisena ponnahduslautana, joten YLEn sivujen selailusta tuskin on ainakaan haittaa.

Lapset pilaavat seksielämän – tai ainakin usein huonontavat sitä väliaikaisesti

Tänään klo 21 YLE TV2:lla nähdään Marja Hintikka Live, jossa keskustellaan siitä, miten lapset vaikuttavat vanhempien seksielämään ja miten suhteen saa pysymään hengissä pikkulapsiajasta. En tiedä, millainen kyseinen ohjelma sitten on, mutta jo etukäteenhän kohua on aiheuttanut ohjelman ”seksikoulu”. Minun puolestani sellaiseen voi käyttää verorahoja – löydän nopeasti YLEn ohjelmistosta paljon turhemmaltakin kuulostavaa, mutta tämä siis sillä toiveella, että siinä olisi jotain järkeviäkin vinkkejä (eikä siis vain jotain tylsiä itsestäänselvyyksiä, vaikka tuntuuhan vähän siltä, että joillakin on perusasiatkin täysin hukassa).

Minä olen sekä äiti että vaimo. Seksi on minulle ja miehelleni molemmille tärkeää, mutta ikäväkseni raskaus ja lapsen saaminen ovat saaneet minut kärsimään välillä hieman haluttomuudesta. Haluaisin haluta yhtä usein kuin mieheni; haluaisin jaksaa rakastella pitkään yöllä; haluaisin jaksaa tuottaa edes miehelleni nautintoa niinä päivinä, kun en itse halua hyväilyjä. Tunnen välillä syyllisyyttä siitä, että näin ei aina siis ole. Harrastamme seksiä todennäköisesti tällä hetkellä enemmän kuin keskiverrot aviopuolisot, mutta se tuntuu kuitenkin varsinkin miehestä välillä vähältä.

Onko lapsi siis pilannut seksielämämme? En nyt sanoisi niinkään, mutta muutoksia on siis tapahtunut osittain huonompaan. Lapsemme on kuitenkin vasta pieni ja haluan uskoa siihen, että tämä on vain väliaikaista. Joskus tuntuu, että seksi tuntuu paremmalta kuin ennen lasta, mutta kyllä: sitä on vähemmän eikä se ole aina niin monipuolista. Helposti myös muukin läheisyys unohtuu, vaikka se on tärkeää.

Muita kirjoittamiani postauksia:

Seksi raskauden aikana (Minulle raskaus aiheutti haluttomuutta, vaikka en kärsinyt pahoinvoinnista enkä tuntenut mahan takia itseäni epäseksikkääksi… No, seksiä pystyi silti onneksi harrastelemaan.)

Tappaako vauvan saaminen seksielämän? (Meillä tappoi hetkeksi seksielämän kokonaan, mutta oli mieskin onneksi vauvahuuruissa ensimmäiset kuukaudet, joten ei hänelläkään seksi suuresti mielessä silloin ollut… Imetys teki omat limakalvoni todella kuiviksi ja yhdynnät alkoivat tuntua oikeasti hyvältä vasta sitten, kun synnytyksestä oli melkein vuosi. Ja oikeasti aloin olla oma itseni vasta siinä kohtaa, kun lopetin imetyksen kokonaan 1,5-vuotiaana. Miehenhän normaalit halut palailivat jo paljon aiemmin.) Tuon merkinnän loppuun kirjoitin:

”Mitäpä sitten muistuttaisin?

– Seksi on muutakin kuin yhdyntää, kuten olen todennut useassa yhteydessä tässäkin blogissa. (Tässä yksi merkintä siitä.)
– Läheisyyttä EI saa unohtaa. Päivittäiset koskettamiset (halailut, suudelmat ym.) ovat tärkeitä.
– Seksielämästä kannattaa keskustella. Painostaminen on aina ei.
– Itsetyydytyskin on hyvä tapa purkaa pahimpia paineita.
– Ja naiset: niitä lantionpohjalihaksia kannattaa alkaa treenaamaan melkeinpä heti.
Jos on pitkään harrastamatta seksiä, siitä tulee helposti jo tapa. Siksi kannattaa välillä miettiä, onko oikeasti jotain suurta syytä kieltäytyä seksistä vai lähtisikö edes kokeilemaan, jos se vaikka olisikin mukavaa.

Viimeiseen kohtaan liittyen kirjoitin myös myöhemmin seuraavan merkinnän:

Mitä useammin seksiä harrastaa…sitä enemmän sitä haluaa

Tämä oli tärkeä muistutus itsellenikin, sillä näin se nyt vain on. Tuon merkinnän loppuun kirjoitin: ”Muistakaa siis antaa kumppaninne tuntea, että hän on haluttava. Mitä kauemmin on ilman seksiä, sitä helpommin muodostuu kynnys, jonka yli voi olla vaikeaa päästä. Pankaa siis jo tänään; vaikka se ei ehkä kauheasti kiinnostaisi.”

Mitä mietteitä sinulla on tähän aiheeseen liittyen?

Mistä löytää aikaa seksille?

Tätä kysymystä joutuvat monet pohtimaan lapsiperheissä (niin siis itsekin), mutta nykymaailman kiireissä aikaa ei silti aina löydy lapsettomissakaan perheissä. Onko lopulta syy edes oikeasti ajanpuute vai se, ettei niitä sopivia hetkiä käytetä seksin harrastamiseen?

Kun sopiva hetki on vain tiettyyn aikaan vuorokaudessa… Oma pieni lapsemme on jättänyt jo päikkärit pois, joten käytännössä ainoa panemishetki on illalla yöllä. Plus sitten ne satunnaiset kerrat, kun hän on vaikkapa viikonloppuna hoidossa päivällä. (No… kun lapsi leikki joskus nätisti yksikseen, saatoimme sulkeutua 5 minuutiksi pesuhuoneeseen pikaista suihinottoa varten. Mutta yleisesti ottaen spontaani seksi on siis mahdotonta, kun ei tämän ikäistä voi jättää valvomatta.) Eihän myöhäisilloissa sinänsä mitään vikaa ole, mutta joskus olisi vain kivaa yhtäkkiä keskellä päivää… Ja illalla usein väsymys alkaa olla jo suurta. Eilenkin oli kai tarkoitus jotain harrastella, mutta kun ensiksi juttelimme hetken sängyssä makoillen, niin lopulta väsymys olikin minulla jo liiallista. Mies taisi hoitaa hommat vähemmän väsyneenä omin käsin.

No, pieni lapsi nukahtaa yleensä ajoissa ja nukkuu sikeästi, joten sentään mahdollisuus on. Mutta mitä sitten, kun lapsella on enemmän ikää / perheessä on useampia eri-ikäisiä lapsia? En ole itse mitenkään kovin hiljainen sänkypuuhissa, joten herkkäuninen saattaisi herätä… Tai teini-ikäinen saattaisi valvoa yhtä myöhään kuin vanhemmat itsekin ja tahtomattaan kuulisi joitakin äännähdyksiä (itsekin olen kuullut aikoinani… mutta ei vanhempien seksi kuulu lasten silmille eikä edes korville). Toisaalta esim. kouluikäiset lapset voivat ulkoilla yksin ja heillä on jo kavereita ja harrastuksia, joten alkuillastakin saattaa olla mahdollisuuksia.

Mutta mistä siis löytää aika seksin harrastamiselle? En voisi itse ajatella, että alkaisimme kalenteriin merkkailemaan seksiaikoja. Todennäköisesti himot eivät heräisi juuri sitten silloin, kun olisi ”pakko”. Silti varsinkin lapsiperheissä on vähän pakko harrastaa seksiä silloin, kun siihen on mahdollisuus ottaa aikaa. Himoja kannattaa yrittää herätellä, vaikka juuri sillä sekunnilla ei kiinnostaisikaan.

Pikaseksi on ihan miellyttävää välillä. Jos nainen ei kostu tarpeeksi nopeasti, voi ehkäpä tyytyä esimerkiksi vain suuseksiin. Seksin ei tarvitse sisältää yhdyntää (ellei sitten tarkoitus ole tehdä lisää lapsia).

Ja ne kuuluisat kotityöt voi useimmiten jättää myöhempään ajankohtaan. Eli jos yhtäkkiä tarjoutuukin hetki vapaa-aikaa, niin älä käytä sitä pyykkien ripustamiseen (tai netissä roikkumiseen), vaan seksin harrastamiseen. Jos ei tunnu haluttavan, käyttäkää se vaikka hierontaan tai eroottisten filmien katselemiseen. Ehkä sitä lopulta alkaakin haluttamaan.

Tuntuuko sinusta siltä, ettei seksille löydy aikaa? Kuinka usein teillä harrastellaan seksiä?