2/24 – Avoimessa suhteessa (edelleen)

Tämä on vuoden 2022 joulukalenteriin kuuluva postaus.

***

Viime vuonna useampi joulukalenteripostaus liittyi jollakin tavoin avoimeen suhteeseen, sillä oli mennyt alle vuosi siitä, kun olimme mieheni kanssa päätyneet sopimaan siihen siirtymisestä. Kyseessä oli siis monella tapaa uusi ja jännittävä asia, mikä sai parisuhdeseksiinkin uutta virtaa.

Mutta miten siis nyt, kun olen elänyt toista vuotta avoimessa suhteessa ja säännöllisesti on tullut harrastettua seksiä muutenkin kuin oman puolison kanssa (ja myös miehelläni on oma panokaverinsa)… Miten se on sujunut?

Lyhyesti sanoisin, että avoin suhde on sopinut meille hyvin. Toki olisi valetta väittää, etteikö seksi muiden kanssa ole kiehtonut minua joskus hieman helpommin kuin seksi oman puolison kanssa, vaikka oikein hyvää kiihkeää seksiä on ollut siis ihan yhtä lailla säännöllisesti puolisonikin kanssa. Avoin suhde ja sitä myöten seksini muiden kanssa ei ole ollut millään tavalla puolisoltani pois, vaan se on vain lisännyt omaa kokonaisseksimäärääni. Myöskään hänen seikkailunsa eivät ole olleet tietenkään minulta pois ja hän on mielestäni aivan yhtä mielellään ryhtynyt seksiin kanssani.

Intohimon väheneminen tai jopa kokonaan lopahtaminen on varmasti monille tuttua pitkissä suhteissa ja siksi ei olekaan ihme, että niin monet päätyvät pettämään. Onhan salasuhteet seksielämältään usein jotain aivan muuta kuin se tuttu ja turvallinen parisuhdeseksi. Vaikka itse siis harrastan seksiä luvallisesti muiden kanssa, seksissä on silti läsnä erilainen jännitys ja fiilis kuin omassa pitkässä parisuhteessa. Vaikka seksissä ei sinänsä fyysisesti mitään ihmeellistä tapahtuisikaan, aivokemiat kai tekevät tilanteesta erityisen kiihottavan. Fwb-suhteissa ei tarvitse myöskään miettiä mitään arjen hankaluuksia yms., vaan voi vain keskittyä seksihaluihin. Ja kun tällä hetkellä kyseessä on minulla kuitenkin vakkarikaveri eli hänestäkin on tullut melko tuttu ja turvallinen, niin turhaa jännitystä ei tilanteessa ole, vaan voi vapaasti rentoutua nautinnon vietäväksi. Täysin satunnainen seksi eli yhdenillanjutut ei minua ole innostanut.

Tärkeimmät säännöt minusta meidän avoimessa suhteessa ovat: Toisella on lupa harrastaa seksiä valitsemansa henkilön/henkilöiden kanssa, kunhan 1) pyritään pitämään suhde vain kaveriseksinä eli jätetään rakkausjutut vain meidän yhteiseen parisuhteeseemme, 2) parisuhde/perhe on aina tärkein eikä sivuseksisuhteet saa viedä yhteistä aikaa liikaa, 3) seksi parisuhteen ulkopuolella muiden kanssa on vain lisä eli sen ei tulisi vähentää kiinnostusta parisuhdeseksiin, ja 4) turvaseksi on pakollista, jotta seksitaudeilta vältyttäisiin.

Photo by Maria Lindsey Content Creator on Pexels.com

Pystyisitkö sinä antamaan kumppanillesi luvan harrastaa seksiä myös muiden kanssa?

Threesome

YLE Areenassa on tällä hetkellä katsottavissa ruotsalainen draamasarja, jossa pariskunta päätyy yllättäen erään illan päätteeksi harrastamaan kimppakivaa ja sillä on omat seurauksensa parisuhteeseen. Kyseessä on tietenkin fiktiivinen sarja, mutta on helppoa kuvitella, että samalla tavalla on käynyt joillekin todellisuudessakin. Itsestä kuitenkin tuntuu lähinnä ärsyttävältä, miten pariskunnan nainen jää miettimään seuraavana päivänä sitä, onko hän yhtä kaunis ja seksikäs kuin kolmantena pyöränä ollut nainen ja rakastaako mies häntä enää samalla tavalla. Tästä seuraa tietenkin parisuhdeongelmia ja nainen saa siitä ikään kuin oikeutuksen itselleen lähteä pettämään. Sarjan pariskunta on ollut yhdessä seitsemän vuotta ja niinhän sitä väitetään, että parisuhteessa olisi seitsemän vuoden kriisi.

Me olemme satunnaisesti mieheni kanssa haaveilleet ryhmäseksistä ja olisihan se varmasti mahdollista ollut, jos sitä olisi jaksanut aktiivisesti edistää, mutta toisaalta se ei ole tuntunut mitenkään ”pakolliselta” kokeilulta. Tällä hetkellä molempien omat seikkailut avoimen suhteen puitteissa ovat tuoneet sen verran erilaista jännittävää lisäsisältöä seksielämään, että muuta ei ole kaivannutkaan. Mutta jos sopiva tilaisuus joskus eteen tulee puolivahingossa tai tarkoituksella etsittynä, varmasti se olisi eri tavalla kiihottavaa kuin kahdenkeskiset seksipuuhat, kun näkisi oman kumppanin nauttimassa toisesta yms.

Ryhmäseksistä ja ryhmäseksifantasioista olen kirjoittanut vuonna 2008 merkinnässä ”Kimppakivaa … vain fantasioissa?” ja vuonna 2015 postauksessa ”Ryhmäseksi – uhka suhteelle vai ei?”. Mustasukkaisuudesta ja muista ikävistä tunteista ei kuitenkaan ole paljoa tullut kirjoiteltua, koska sellainen tuntuu itsestäni melko vieraalta. En ole itse koskaan ollut kovinkaan mustasukkainen ja olen aina ollut luottavainen parisuhdettani kohtaan. Vuonna 2008 olen kirjoittanut: ”Voin hyvin myöntää itsekin, että minulla olisi todella kovasti sulattelemista, jos kumppanini yhtäkkiä kysyisi, saisiko vaikka harrastaa seksiä miehen kanssa. VAIKKA itselläni on fantasioita niin ryhmäseksistä kuin seksistä vain kahdestaankin naisen kanssa. Välillä tulee myös ajatuksia, että olisi joskus tulevaisuudessa hauskaa kokeilla seksiä jonkun muunkin miehen kanssa. (…) En haluaisi elää vapaassa suhteessa, mutta satunnaiset seksikokeilut muiden kanssa eivät kenties ole täysin poissuljettu vaihtoehto.” Onkin oikeastaan hauskaa nähdä näin yli 10 vuotta myöhemmin, miten tuolloin vielä fantasiatasoinen ajatus muiden kanssa panemisesta on siirtynyt lopulta käytäntöön ja jopa siihen, että suhteemme on tällä hetkellä avoin. Näin jälkikäteen sitä toki hieman miettii, miksei jo aiemmin, mutta toisaalta seksielämässä oli pitkään hiljaisempaa pikkulapsiaikojen vuoksi, joten lisämausteitakaan ei silloin kaivannut.

Monille suurin ongelma tuntuu olevan itsetuntokysymykset. Olen itse ollut varsinkin aiemmin melko epävarma mm. ulkonäöstäni, kiitos koulukiusaamisen, mutta en silti ole koskaan lähtenyt miettimään sellaista, että aviomieheni ei pitäisi minua enää seksikkäänä tai että hän muulla tavoin pitäisi seksiä toisen kanssa parempana. Tai mistäpä sen tietää, voihan hänen mielestään seksi olla joltain osin parempaa toisen kanssa, mutta olisiko se sitten minulta jotenkin pois? Meillä on edelleen ihanaa seksiä toistemme kanssa ja mieheni haluaa minua edelleen yhtä paljon tai jopa enemmän. Mieheni ehkä osaa minua paremmin sen, että hän nauttii siitä, että minä saan nautintoa toisen kanssa. Itse en kovin paljoa ajattele sitä, mitä mieheni tekee toisen kanssa, mutta mielelläni suon hänelle mukavia kokemuksia. Ja minusta juuri se on rakkautta suurimmillaan.

Photo by cottonbro on Pexels.com

Avoimen suhteen iloja

Onpa aika mennyt taas nopeasti! Blogihan on ollut joulukalenterin jälkeen kokonaan päivittämättä, vaikka olisi sitä monenlaista kirjoitettavaa toki ollut.

Aiemmissa postauksissa olen jo kertonut siitä, miten muutimme mieheni kanssa parisuhteemme avoimeksi suhteeksi pitkien mietintöjen myötä ja miten varsinkin minä olen sen jälkeen harrastanut seksiä suhteeni ulkopuolella. Eräs kaverisuhteeni on muuttunut fwb-suhteeksi, jossa seksiä on mahdollista harrastaa vain harvoin, mutta se suhde on antanut minulle kokonaisuudessaan paljon. En tiedä, miten pitkään jatkamme tätä (hän ei ole luvallisesti liikkeellä eli kaipa hän jossain vaiheessa toteaa, ettei salaa toimiminen ole enää meidän välisen seksin arvoista). Luotan kuitenkin siihen, että pystymme jatkamaan normaalisti ystävinä sen jälkeenkin, sillä tässä ei ole mukana kummallakaan mitään palavaa ihastumista ja kunnioitamme kumpikin toisiamme. Olemme vain kaksi seksistä pitävää henkilöä, jotka sattuivat vähän yllättäen huomaamaan sen, että toinen kiinnostaa seksuaalisella tasolla, vaikka omastakin suhteesta hyvää seksiä saa riittävästi. Varatun kanssa panemiseen liittyvästä moraalikysymyksestä kirjoitin jo täällä, että siitä ei tässä enempää.

Tämän kyseisen fwb:n kanssa olemme harrastaneet seksiä toki ihan perinteisesti pannen, mutta olemme pitäneet kiihottuneisuutta yllä muutenkin. Olemme harrastaneet pikaisesti seksiä autossa (minä olen antanut suihinoton ja hän hyväillyt minua sormin), olemme lähetelleet toisillemme tuhmia viestejä, olemme hyväilleet pikaisesti salaa toista vaatteiden päältä ja käyttäneet kauko-ohjattavaa klitoriskiihotinta julkisella paikalla,… Kaikenlaista pientä kivaa siis, mikä on saanut välillä voimakkaan kiihotuksen aikaiseksi molemmille, mutta mitä ei ole sitten aina voinut siinä hetkessä purkaa (kiihottuneisuutta on ehkä sitten hyödynnetty omien kumppaneidemme kanssa myöhemmin samana päivänä). Eihän näissä seksijutuissa sinänsä ole mitään ihmeellistä, mutta onhan ne aivan eri tavalla jännittävää ja viehättävää kuin oman pitkäaikaisen kumppanin kanssa toteutettuna.

Tämä kaikki on saanut seksuaalisen halukkuuteni normaalia korkeammaksi, mikä on tietenkin ihanaa. Välillä olen viritellyt jonkinlaisia juttuja muidenkin kanssa, mutta vapaa-aikaa on melko vähän näin pienten lasten äitinä ja tällä hetkellä siis tällainen vakituinen panoseura (vaikka kunnon seksiin meillä on harvoin mahdollisuutta) tuntuu riittävältä lisämausteelta omaan parisuhteeseeni. Olen niin onnellinen siitä, että päädyimme mieheni kanssa kokeilemaan perinteisten parisuhdenormien ylittämistä. Suosittelen – mutta en toki usko tämän läheskään kaikille sopivan.

Photo by David Gomes on Pexels.com

21/24 – ”Sinä iltana toivoin vaimoni harrastavan seksiä toisen kanssa”

Tämä on vuoden 2021 joulukalenterin 21. postaus.

***

(Tämä merkintä on vieraskirjoitus, jonka on kirjoittanut oma puolisoni.)

Ensimmäinen kerta

Koko ilta oli täynnä sekalaisia tunteita laidasta laitaan. Voimakasta jännittyneisyyttä, innostuneisuutta, onnellisuutta, kiihottuneisuutta kuin pelkoakin. Ei pelkoa siitä ihastuisiko vaimo johonkin toiseen ja suhde rikkoutuisi. Vaan pelkoa siitä osaisinko sittenkään tuntea sitä hyvää oloa, jota uskoin tuntevani kun asiasta sovittiin. Ja pelkoa tietynlaisesta peruuttamattomuudesta, jonka jälkeen en voisi enää kokea samanlaista läheisyyttä ja rakkautta.

Jälkikäteen arvioituna uskoisin näiden tunteiden pohjautuneen täysin siihen yleiseen maailmankuvaan jossa näin ”kuuluu tuntea”. Siis siihen, että seksi suhteen ulkopuolella olisi jotenkin normien vastaista ja siten automaattisesti väärin.

Kokemus oli kuitenkin jotain täysin päinvastaista. Toisen nautinnosta voi nauttia myös itse.
Pelko väistyi silmänräpäyksessä, muuttuen voimakkaaseen helpottuneisuuteen, onnellisuuteen ja voimakkaaseen rakkauden tunteeseen. Onnellisuuden tunne syntyi ymmärryksestä, että toista ihmistä voi rakastaa niin paljon, ettei seksi muiden ihmisten kanssa haittaa. Päinvastoin.
Tuntuu myös hienolta voida aidosti kokea hyvää oloa kun tietää toisen saavan nautintoa fantasioidensa ja halujensa toteuttamisesta. Mielikuva omasta vaimosta nauttimassa seksistä toisen kanssa tuntui kiihottavalta.

Näiden kokemusten jälkeen ajatus siitä, että jotenkin ”omistaisi” toisen ja olisi oikeutettu kieltämään seksiä toiselta, tuntuu väärältä.

Osana toimivaa suhdetta

Uskoisin kuitenkin tärkeimpänä asiana olevan ymmärrys siitä, ettei tämä ole itseltäni millään tavoin pois. Se on itseasiassa lisännyt kiinnostusta seksiin, tuonut parisuhdetta lähemmäksi ja tuonut siten myös lisää seksiä myös parisuhteen sisälle. Näin on varmasti vain silloin, kun seksi muiden kanssa ei ole parisuhteen seksiä syrjäyttävää tai korvaavaa. Sen täytyy olla hyvässä yhteishengessä tapahtuvaa ekstraa toimivan seksielämälle päälle.
Ajatus seksin harrastamisesta muiden kanssa esimerkiksi riidan aikana tai jollain tavoin kostona tuntuu täysin väärältä.

Kenen kanssa ja mitä?

En uskonut alkuunkaan tulevani kokemaan mitään kateutta tai pelkoa siitä, että seksi meidän välillä ei olisikaan yhtä hyvää. Tämä johtuu varmasti siitä, että seksiä voi harrastaa hyvin erilaisilla tavoilla; puolison, ystävän, puolitutun tai tuntemattoman kanssa. Läheisessä parisuhteessa seksissä on hyvin erilaista, eikä suoraan edes korvattavissa.

Itse koen seksissä olevan paljon intiimejä asioita, jotka tuntuvat luonnolliselta ja kiihottavalta nimenomaan suhteen läheisyyden vuoksi. Näitä on esimerkiksi squirttaamisen tai kultaisten suihkujen saaminen kasvoille tai suuhun ja rimmingin antaminen. Ne ovat todella kiihottavia vain läheisyyden kautta, enkä haluaisi näitä muiden kanssa.

Koskettelu, suuseksi ja yhdyntä muiden kanssa taas jostain syystä ei tunnu läheisyyttä vaativalta.
Mutta vaikka seksi olisikin satunnaista tai jopa kertaluonteista tuntemattoman henkilön kanssa, en pystyisi siihen ilman tietynlaisen yhteisen kemian syttymistä. Fyysisestä kiinnostuksesta huolimatta.

Oman tekemisen oikeuttaminen?

Joku tätä tekstiä lukeva skeptisempi henkilö voisi tietysti ajatella, onko taustalla omien tekemisten oikeuttaminen tai kenties jopa aikasemman pettämisen tai muun peittely tällä.

Osaan mielestäni tarvittaessa olla kertomatta asioita ja valehtelemaan. Pystyn myös pitämään salaisuuksia, enkä koe paineita vaikken niitä pääsisikään kertomaan. Vaimon kohdalla tässä on kuitenkin poikkeus. Johtuuko se sitten siitä että koen uskaltavani kertoa kaikista asioista avoimesta? Vai vaikkapa kokemastani luottamuksen tunteesta? En osaa sanoa, mutta salasuhteen tai edes yhden kerran tapahtuvan pettämisen salaaminen tuntuisi täysin mahdottomalta. Tuntuu pahalta jo pelkkä ajatus sellaisen henkisen kuorman kantamisesta, jossa joutuisi joka päivä pitämään tunteen sisällään.

Koska suhteemme seksi on aina ollut hyvin monipuolista ja hyvää, en myöskään ole koskaan kokenut mitään palavaa tarvetta hakea seksiä muualta. Varsinkin aikaisemmin mainitsemani ”rajoitteen” vuoksi, jossa en kiinnostu seksistä vain pelkän fyysisen osuuden takia. Kaverieni (miesten) kommentteja, ronskia huumoria ja kehuskeluja kuunnellessa tunnen itseni ehkä hieman poikkeavaksi. Ja olenkin aina vain sivuuttanut itseeni kohdistuneet flirttailut, enkä ollut kiinnostunut muista sen enempää.
Joskus tietysti ihaillut kauniita vartaloja tai kasvonpiirteitä, mutta ilman sellaista ”tarpeen” tunnetta.
Nykyäänkin kiinnostus on vain uusien, erilaisten ja jännittävien kokemusten hakemisessa, joita ei vaimon kanssa olisi mahdollista toteuttaa. Edelleenkin kuitenkin ilman mitään palavaa halua päästä panemaan kenen tahansa kanssa.

Photo by Dmitriy Ganin on Pexels.com

18/24 – Jos halut ovat epätasapainossa

Tämä on vuoden 2021 joulukalenterin 18. postaus.

***

Vaikka olen seksuaalisesti aktiivinen monella tavalla, ei meidänkään suhteessa ole aina vältytty haluttomuudelta ja sen myötä on välillä koettu turhautumista ja riitelyä. Ja nimenomaan siis siten, että se haluton olen ollut minä – suhteen naispuolinen henkilö. Pahimmat haluttomuusjaksot ovat liittyneet imetysaikoihin, jolloin seksi ei jaksanut kiinnostaa oikein lainkaan, mutta toki sellaisia aikoja on ollut joskus muutenkin. Haluttomuus on sinänsä ehkä vähän huono termi, koska kyse ei läheskään aina ole ollut siitä, että en olisi halunnut lainkaan, vaan seksiä vain ollut paljon vähemmän, mitä mies olisi halunnut. Siksi puhunkin ennemmin halujen epätasapainosta.

Tällainen halujen epätasapaino on tietenkin hankalaa ja rikkoo helposti suhteessa yhteyttä, jos kyseessä on huomattavan suuret ero haluissa ja tilanne jatkuu pitkään. Toisen itsetunto kärsii torjumisesta ja toinen taas ehkä tuntee syyllisyyttä kieltäytymisistään. Jotkut päätyvät haluttomuusongelmien vuoksi eroon tai pettämiseen. Koska me elämme tällä hetkellä avoimessa suhteessa, salaiseen pettämiseen ei ole vaaraa ajautua, mutta toisaalta avoimen suhteen mahdollisuudet eivät paikkaa meillä parisuhdeseksiä. Emme siis pane toisten kanssa siksi, että oma kumppani ei riitä, vaan syyt siihen ovat toisenlaiset.

Olen jo vuonna 2014 kirjoittanut merkinnän ”Mitä useammin seksiä harrastaa, sitä enemmän sitä haluaa”, missä kannatin sitä ajatusta, että seksiin kannattaa välillä hieman pakottaa itseään. Tietoisesti voi siis päättää ryhtyä seksiin toisen niin pyytäessä eikä heti kieltäytyä sen ensimmäisen ”kun en mä halua” -tuntemuksen mukaisesti. Ainakin itselleni yleensä suurin ongelma on seksiin ryhtyminen, koska monesti sitten kuitenkin lopulta seksihalut alkavat heräillä, kun lähtee avoimin mielin yrittämään. On vain niin helppoa väsyneenä/ärtyneenä/mikä tilanne sitten milloinkin on, sanoa toiselle ei ja tehdä omia juttujaan, mitkä ei vaadi itseltä vaivaa.

Tietenkin silloin jos seksi jostain syystä tuntuu ihan täysin mahdottomalta, niin mikään kevyt itsensä pakottaminen ei toimi ja voi vain tehdä ongelmasta isomman. Tokihan toista voi pitää hyvänä (esimerkiksi käsi- tai suuseksillä), vaikka itse ei haluaisi varsinaisesti mitään kosketusta, mutta silloin on melko vaikeaa olla läsnä aidosti tilanteessa.

Miten halujen epätasapainosta syntyvät ongelmat on teillä onnistuttu ratkaisemaan, jos sellaisia on ollut?

Photo by Alex Green on Pexels.com