Missä menee pettämisen rajat?

Me Naiset -lehden nettisivuilla oli artikkeli pettämisen rajoista. Mukana oli 15 väittämää, joihin vastaamalla sai tietää, montako prosenttia muista vastaajista oli samaa mieltä.

Sanottakoon nyt ensin, että osa tuon testin väitteistä olisi kaivannut tarkentamista. Eli ihan vastaajan tulkinnasta riippuu, miten niihin lopulta on vastannut. Ei siis kovinkaan hyvin tehty testi, mutta pitihän tuo tietenkin huviksi tehdä. Jotkut prosenttiluvut hieman ihmetyttivät: esimerkiksi 65% piti ihastumista pettämisenä. Oikeastiko joku pitää tahatonta ihastumista pettämisenä vai ovatko vastaajat sitten ajatelleet väittämän siten, että sitä ihastumista tarkoituksella ruokkisi ja pyrkisi läheisyyteen toisen kanssa? 59% katsoo pettämiseksi sen, jos kumppani flirttailee toisen ihmisen kanssa julkisella paikalla ja 94% pitää pettämisenä sitä, että kumppani lähettää jollekulle toiselle alastonkuvan. Esimerkiksi itse vastasin, että en pidä – olen itsekin lähetellyt, mutta jälleen kerran tuokin kohta vaatisi tarkentamista (esim. missä tarkoituksessa niitä lähetellään eli minkälaisesta vuorovaikutuksesta on kyse – toisen viettelemisestä vai jostain muusta).

Itse olen kirjoitellut aiemmin näkemyksiäni pettämisen rajoista esimerkiksi tässä Housuitta-blogin tekstissä ja olen kai melko vapaamielinen näiden asioiden suhteen. Jos mieheni esim. viestittelisi seksuaalissävytteisesti jonkun kanssa esim. kiihottuakseen, niin siinähän sitten, jos se on vain viatonta fantasiointia satunnaisen henkilön kanssa. Eikä minun ole siitä tarvetta edes tietää. Jos sen sijaan viestittelyä käytäisiin siinä tarkoituksessa, että tarkoituksena on saada todellisuudessa jonkinlainen salasuhde aikaiseksi, niin oltaisiin jo ihan erilaisessa tilanteessa. Sellaista viestittelyä yrittäisi varmasti salata kumppanilta, mikä jo kertookin siitä, että nyt ei taideta olla sallitussa toiminnassa. (En itse salaa, mutta en toisaalta kerrokaan jokaista viestittelyäni muiden henkilöiden kanssa enkä esim. sitäkään, mitä kaikkia pornopätkiä olen milloinkin katsonut. Mutta syynä ei siis ole pelko siitä, että tekisin jotain väärää. Jos mieheni ne saisi selville vahingossa, niin ei siitä ongelmaa syntyisi.)

Tänä vuonna julkisuudessa ollut termi mikropettäminen ”tarkoittaa viestittelyä tai flirttailua parisuhteen ulkopuolisille ilman, että suhde kehittyy varsinaiseksi seksi- tai rakkaussuhteeksi. Mikropettämiseen liittyy myös muista kuin omasta kumppanista fantasiointi. (…) Se, minkälaista toimintaa kukin pitää pettämisenä, vaihtelee yksilöittäin. Jonkun mielestä pettämistä on jo viehättävän ihmisen kuvan kehuminen sosiaalisessa mediassa, jonkun toisen mielestä raja kulkee vasta alastonkuvissa tai videoyhteyden avulla toteutetussa seksuaalisessa kontaktissa. ” (yle.fi)

Fantasiointi, joka on todella vain seksifantasiointia pään sisällä, ei kyllä mielestäni voi olla mitään pettämistä eikä kyllä edes satunnaisen kuvan kehuminen somessakaan. Siitä eteenpäin menevät jutut ovat sitten niitä, mistä jokaisen pariskunnan kannattaa keskustella yhteisesti – mikä on meidän tapauksessa hyväksyttävää ja mikä ei? Saako laittaa alastonkuvan nettiin muiden katseltavaksi eli miltä se kumppanista tuntuu / onko se häntä loukkaavaa? Saako flirttailla?

Myös mm. Iltalehti on kirjoitellut (mikro)pettämisestä. Rakkauden ammattilaiset -blogissa taas on pohdittu sitä, kannattaako aina tunnustaa, jos pettää. Artikkelissa ei tietenkään anneta mitään tiettyä oikeaa vastausta, vaan erilaisia näkökulmia esille tuomalla kannustetaan lukijaa omaan pohdintaan.

Missä menee teidän suhteenne rajat siihen liittyen, mikä katsotaan pettämiseksi ja mikä ei? Harrastatko ”mikropettämistä” ja onko se ylipäätään teidän suhteessanne edes pettämistä eli teetkö sitä salassa? Loukkaisiko sinua, jos saisit tietää kumppanisi lähetelleen alastonkuvia jollekulle toiselle tai harrastaneen kiihkeää nettiseksiä? Tai sallitko sellaisen kumppanillesi, mutta et halua tietää niistä? Tai ehkä lukijoista löytyy avoimessa suhteessa olevia, jotka sallivat jopa irl seksin harrastamisen?

23/24 – Toiko joulukuu paremman arjen?

Joulukalenterin 23. postaus! Eilen mietin seksistä puhumista, tänään palaamme vielä kerran omaan parisuhteeseeni, mistä kirjoittelin jo ensimmäisissä luukuissa.

Luukussa 1 kirjoitin, miten parisuhteemme kaipasi huoltamista ja ajatuksena siis oli, että ennen joulua olisimme päässeet asioissa eteenpäin. Joulukalenteripostaukset ovat suurelta osin jo marraskuun puolella tehtyjä ja sieltä alkaen olemme tietoisesti yrittäneet saada muutosta aikaiseksi.

Tämä postaus on täytetty loppuun 22.12.

[/] Olemme keskustelleet enemmän ja rakentavammin. kommentti: välillä rakentavaa keskustelua on ollut enemmän kuin aiemmin tänä vuonna, mutta tässä on kyllä edelleen parannettavaa…

[/] Olemme löytäneet jonkinlaisia ratkaisuja riitoja aiheuttaneisiin asioihin. kommentti: no, ei välttämättä pysyviä ratkaisuja ole vielä löytynyt (tai en ainakaan vielä uskalla niin väittää)

[x] Olemme riidelleet vähemmän. kommentti: sentään tämä on toteutunut, ei kuitenkaan täysin riidatonta ole ollut, mutta tavoitteena siis riidaton joulunaika

[x] Olemme olleet enemmän lähekkäin. Halaukset, suuteleminen, koskettelu ilman seksiaikeita. kommentti: miehelle suurimmat pisteet tästä – hän on nyt selvästi lähestynyt minua enemmän kuin aiemmin (siis muussakin kuin seksiaikeissa)

[/] Toisen hyvien puolien huomioiminen. Ei niin paljon asioista valittamista, vaan keskittyminen hyviin asioihin. kommentti: noh, jossain kohtaa kävimme läpi hyviä asioita ja valittamista ollut vähän vähemmän, mutta en tätä kohtaa toteutuneeksi voi vielä laskea.

[x] Olemme harrastaneet enemmän seksiä. kommentti: jep, mutta sehän ei ole paljoa vaatinut, kun seksiä on aiemmin tänä vuonna ollut niin vähän

[] Olemme harrastaneet tarpeeksi seksiä miehenkin mielestä. kommentti: ei, miehen toive olisi vähintään noin 4 krt viikossa.

[] Olemme harrastaneet seksiä taas monipuolisemmin. kommentti: eipä juurikaan vielä, mutta mies varsinkin on kertonut fantasioitaan tulevaa ajatellen ja kiihottaviahan ideoita sieltä on tullut ;)

[] Olemme viettäneet enemmän aikaa ilman lapsia. kommentti: ei ole ollut oikein mahdollista

Mielenterveystalosta muuten löytyy pdf-muodossa Parisuhteen omahoito – korjaava keskustelu”, ”Korjaava keskustelu riitelystä”, ”Parisuhteen tarkistuslista / korjaava keskustelu huomioimisesta” ja ”Rakkaudentunnetta lisääviä harjoituksia pareille – kannattaa lukaista läpi, jos jonkinlaisia välineitä kaipaa!

Väestöliiton sivuilta löytyy tunnekeskeinen parisuhdekurssi. Näitähän kaikkia voi myös hyödyntää parisuhteen hoitamisessa jo ennen kuin mitään varsinaisia ongelmia on syntynyt.


11/24 – Onko pettäminen tuttua?

Joulukalenterin 11. postaus! Eilen huhuiltiin lukijoiden seksifantasiakertomuksia, tänään aiheena pettäminen.

Minä en ole pettänyt puolisoani suhteemme aikana enkä usko, että puolisonikaan olisi sellaista tehnyt. Olen jo aikaisemmin kirjoittanut artikkelin ”Parisuhteen yleinen kriisi eli pettäminen”, johon tuli myös joitakin hyviä kommentteja. Kirjoitin tuolloin seuraavasti ja olen edelleen samaa mieltä pettämisen määritelmästä.

””Älä tee toiselle sitä, mitä et haluaisi itsellesikään tehtävän” voi olla monen periaate tähän asiaan. Sanoisin kuitenkin: keskustele asiasta kumppanisi kanssa jo suhteen alussa. Monilla raja menee fyysisessä kanssakäymisessä, mutta osa kokee jo pienet seksuaalissävytteiset flirttailut pettämiseksi. Kun tiedät kumppanisi näkemyksen, voit miettiä, että entä jos kumppani lukisi/kuulisi/näkisi kaiken – aiheuttaisiko se hänelle mielipahaa ja suhteeseenne riitoja? Kaikki ei välttämättä ole varsinaista pettämistä, mutta voi silti olla epäsopivaa.”

Jos olet itse pettänyt, mikä siihen johti? Mitä seurauksia sillä oli? Jos sinua on petetty, miten tilanne tuli ilmi ja millaisia tunteita se herätti – pystyitkö antamaan anteeksi ja saiko luottamusta enää takaisin?

4/24 – Miksi on niin vaikeaa ryhtyä seksiin?

Joulukalenterin neljäs postaus! Eilen pohdin parisuhteeni vahvuuksia, ettei aina tulisi mietittyä vain negatiivisia asioita. Tänään aiheena seksiin ryhtymisen vaikeus.

Olen aikoinani myös ensimmäisen lapsen syntymän jälkeen kärsinyt haluttomuudesta, joka sentään helpotti nopeammin kuin mitä tämän toisen kanssa on nyt käynyt. Nyt ei syytä voi laittaa vain vauva-arjen piikkiin, vaan haasteita on ollut siis muutenkin. Ensimmäisen lapsen pikkulapsiaikana kirjoitin postauksen ”Mitä useammin seksiä harrastaa, sitä enemmän sitä haluaa”. Allekirjoitan tuon postauksen sanoman edelleenkin, mutta nolona myönnän, että viimeisen vuoden aikana en ole juurikaan jaksanut ryhtyä seksiin puolipakolla. Em. postauksessa siis kirjoitin:

”Lopulta huomasin, että kun puolipakolla on välillä käskenyt itseään tekemään aloitteita seksiin & on suostunut miehen ehdotuksiin silloinkin, kun ei ehkä oikeasti olisi kauheasti kiinnostanut, seksi on alkanut olla taas mielessä enemmän. (…)
Mitä kauemmin on ilman seksiä, sitä helpommin muodostuu kynnys, jonka yli voi olla vaikeaa päästä. Pankaa siis jo tänään; vaikka se ei ehkä kauheasti kiinnostaisi.”

Miksi se on niin vaikeaa vain heittäytyä tilanteeseen ja ryhtyä puuhiin? Ne harvat kerrat, kun seksiä on ollut tänä vuonna, ovat olleet nautinnollisia. Olen saanut useita orgasmeja ja seksin jälkeen olemme makoilleet lähekkäin pitkään miehen kanssa tyytyväisinä. Sitähän minä haluaisin kokea enemmän! Haluttomuus voisi olla ymmärrettävää, jos mies olisi niitä tyyppejä, jotka välittävät vain omasta nautinnostaan, mutta kun meidän seksi on hyvää.

Väsymys, kiire, ärtymys, kiukku, mitä näitä nyt on (päänsärkyä en sentään käytä verukkeena :D ). Ei vain haluta siten, että jaksaisi/pystyisi ryhtymään leikkiin mukaan. Aiemmin sitä saattoi ryhtyä antamaan vaikka sitten suuseksiä toiselle mieliksi, jos itsellä ei tehnyt mieli olla vastaanottavana (ja lopulta itsellekin saattoi tulla haluja), mutta… Nyt ei vain tee mieli sellaista tehdä. Ei pysty pääsemään sellaiseen mielentilaan, että voisi/haluaisi edes jollain tasolla keskittyä seksiin.

Mies ei ole tällä hetkellä kotona, joten tässä mietin, yllättäisinkö hänet tänään. Mutta näinhän olen miettinyt monia kertoja aiemminkin. Miten on käynyt? Kun lapset on vihdoin saatu nukkumaan, on väsymys jo liian suurta tai jostain onkin jo saatu ärsytyskynnys korkealle ja enää ei huvitakaan koko ajatus. Miksi ei sitten sovintoseksiä, jolla molemmat saisi taas hyvälle tuulelle…? Siinäpä hyvä kysymys. Miksi tuntuu turvallisemmalta olla kiukussa kuin rauhoittaa tilanne ja olla toisen läheisyydessä? (No, toki on niitä joitain onnistuneitakin ”yllätyskertoja”.)

3/24 – Huomaatko myös suhteen hyvät puolet?

Joulukalenterin kolmas postaus! Eilisessä luukussa pohdittiin ”pitkään parisuhteeseen” liittyviä asioita. Vielä tänään jatketaan parisuhdeteemalla.

Mainitsin aiemmin, että koen parisuhteessamme olevan paljon hyvää, vaikka riitoja on ollutkin ja monenlaista tyytymättömyyttä. Helposti riidellessä tulee tartuttua voimakkaasti huonoihin asioihin, mutta hyvistä asioista ei tule kumppanin kanssa puhuttua. Ensimmäisessä luukussa tuli pohdittua, että esimerkiksi seksielämään liittyvät mieltymykset ovat meillä sinänsä hyvin tiedossa ja onneksemme meistä molemmat ovat aina olleet kiinnostuneita kokeilevasta monipuolisesta seksielämästä, mutta ongelma on ollut lähivuosina yleinen seksinpuute.

Ensimmäinen askel kohti parisuhteemme joulurauhaa on ollut listata näkyväksi sekä hyvät että huonot puolet, jotta aina ei takerruttaisi vain samoihin negatiivisiin asioihin. Tällainen on minun listani.

Oman parisuhteen hyviä puolia:

  • Hyvä luottamus. Voin luottaa toiseen kaikissa asioissa.
  • Molemmilla halu pysyä tässä suhteessa.
  • Arvomaailma samanlainen.
  • Ei väkivaltaa.
  • Voimme puhua mistä vain toisillemme. Keskusteluyhteys on ollut lähiaikoina hieman huono, mutta molemmat silti tietävät, että iloista ja suruista – pienistä ja isoista – voi jutella.
  • Ei riitoja raha-asioista.
  • Arki sujuu, vaikka erinäisistä asioista riitoja tuleekin. Molemmat osallistuvat lastenhoitoon yms.
  • Seksimieltymykset ovat samanlaisia, joten jos vain halu onnistuttaisiin herättämään, olisi tilanne ok. Sanottakoon, että mies on aina huomioinut minut hyvin eli ei todellakaan mene oma nautinto edellä.
  • Ei mustasukkaisuutta.

Parisuhteeni ongelmakohtia en tähän postaukseen nyt kokonaisuudessaan listaa, koska tarkoitus oli kiinnittää huomiota hyviin asioihin. Ongelmana on siis ollut mm. läheisyyden puute (ei halailuja tai suukottelua muuten vaan), seksin puute (minun haluttomuus, muun läheisyyden puute tietenkin vaikuttaa tähän), ei yhteisiä harrastuksia (eikä niihin oikein aikaakaan olisi eli myös yleisesti yhteisen ajan puute), keskustelun vaikeus (mies ei niin syvällisesti jaksa puhua kuin minä haluaisin & lähtee tilanteesta usein pois, kun kokee helposti asiat syyllistämisenä, vaikka yritänkin aina tuoda ilmi molempien osuutta ongelmaan), minä valitan helposti asioista, jnejne. Esimerkiksi haluttomuuteni on omasta näkökulmastani seurausta siitä, että suhteessa ei muuten ole kaikki hyvin, mutta tokihan se taas aiheuttaa miehelle tyytymättömyyttä ja siten taas aiheuttaa vaikeutta muissa osa-alueissa.

Oletteko te muistaneet keskustella myös suhteen hyvistä puolista / vahvuuksista?
Entä onko ongelmakohdista keskusteleminen ollut rakentavaa ja onko niistä päästy lopulta johonkin ratkaisuun/kompromissiin?