Itsetyydytys ei ole vain sinkuille

Itsetyydytyksen ja kumppanin kanssa harrastetun seksin määrä ovat minulla yhteydessä toisiinsa, mutta ei negatiivisella tavalla. Silloin kun seksihalut ovat suuret, harrastan seksiä paljon kumppanini kanssa sekä joskus myös jonkin verran yksinäni. Itsetyydytys sitä paitsi tuntuu lisäävän halukkuutta harrastaa seksiä kumppanin kanssa (niin kuin seksi kyllä muutenkin johonkin pisteeseen asti: mitä useammin sitä harrastaa, sitä enemmän sitä huomaa haluavansa). Silloin kun haluni ovat olleet pienet, kuten vauvavuotena, ei runkkauskaan mielessä ole käynyt, vaikka siitä saattaisikin saada potkua halukkuuden määrään. Jotkut ajattelevat, että kumppanin yksinään harrastama seksi on jotenkin itseltä pois, mutta näin lienee vain harvoissa tapauksissa (tai sellaisissa suhteissa, joissa on mahdollisesti jotain ongelmia muutenkin seksin suhteen). Useimmiten runkkauksella taidetaan kuitenkin vain paikata halukkuuden määrän ja ajankohdan eroja. Mieheni on varmasti tyydyttänyt itseään monen monta kertaa sellaisina päivinä, kun olen itse nukahtanut välittömästi sen jälkeen, kun lapset on saatu unille. Tai muuten vain, jos itse en ole ollut juuri silloin millään muotoa halukas. Meistä molemmat ovat myös katselleet pornoa yksinään ja esimerkiksi fantasioineet jostain sellaisesta, mitä tosielämässä emme ole ainakaan vielä toteuttaneet.

Itsetyydytys parisuhteessa (ja siihen mahdollisesti liittyvä pornon katseleminen) tuntuvat olevan kestoaihe seksiin liittyvillä keskustelupalstoilla. Toiset eivät tykkää ajatuksesta, että kumppani harrastaisi itsetyydytystä – toisille taas asia on täysin ok ja sitä kertovat harrastavansa itsekin. Osa hyväksyy pornon masturboinnin kiihokkeena, osa ei. Asiasta toki sopii keskustella parisuhteessa, mutta keneltäkään ei silti itsetyydytystä pysty kieltämään, vaikka se kuinka itseä ahdistaisi. Miksi edes omalta rakkaaltaan haluaisi kieltää jotain sellaista, mistä ei mitään haittaa ole, vaan pikemminkin vain hyötyä? Seksuaalisesti tyytyväisenä elämä tuntuu paljon paremmalta. Jos kumppani lähtee mieluummin vessaan runkkaamaan kuin tulee kanssasi harrastamaan seksiä, tilanne on toki eri ja silloin syistä tulisi keskustella (ja ratkaisua etsiä yhdessä).

Tämä seuraava gallup-tulos on kuvakaappaus kyselystä, joka on ollut vuonna 2008 julkaisemassani artikkelissa ”Pornon katselu parisuhteessa”. Galluppiin voit vieläkin käydä jättämässä äänesi kyseisessä artikkelissa ja samalla lukea artikkeliin jätettyjä kommentteja. Näin melkein 10v myöhemmin olen itse edelleen samaa mieltä: kyllä saa katsoa, katselenhan itsekin. Miksi se minulta olisi pois? Tai tällä hetkellä voisin kommentoida: Kyllä – katselisin pornoa varmaan itsekin, jos joskus olisi aikaa (!) ja halua harrastaa itsetyydytystä. Nyt se vähäinen mahdollinen vapaa-aika tulee käytettyä vain kumppanin kanssa harrastettaviin juttuihin, sillä niitä hetkiä on ollut aivan liian vähän. Enkä siis itse katso pornoa muuten vain, vaan silloin kun haluan kiihottua.

Tätä mieltä Housuitta-blogin lukijat ovat siitä, saako kumppani katsoa pornoa harrastaessaan itsetyydytystä

.
Naisten itsetyydytykseen liittyvät artikkelit ovat olleet tämän blogin suosituimpia alkuajoista lähtien. Olen kannustanut naisia harrastamaan itsetyydytystä, sillä tutkimusten mukaan se  mm. parantaa mahdollisuuksia saada orgasmeja ja ylläpitää alapään kuntoa. Eihän runkkaamista pakko ole kenenkään naisen tai miehen harrastaa, jos siihen ei halua ole. Mutta siitä ei kannata pidättäytyä vain siksi, että elää parisuhteessa ja odottaa sopivaa seksihetkeä kumppanin kanssa. Jos toinen ei jaksa tai ei ole paikalla, voi aivan hyvin heittäytyä fantasioihinsa ja hyväillä itseään haluamillaan tavoilla. Leluilla tai ilman. Itsetyydytystä voi myös harrastaa toisen nähden.

Parisuhteessa olevat: kuinka usein runkkaatte ja miksi ja miten? Ja te jotka jostain syystä ette tykkää ajatuksesta, että kumppani runkkaisi – miksi niin?

Missä välissä sitä parisuhdetta pitäisi hoitaa?

Ne kuuluisat ruuhkavuodet… Tässä sitä ollaan siis lapsiperhe, jossa nuorin lapsi on suuritarpeinen vauva (esikoinen oli paljon helpompi tapaus…) ja mukana siis pyörii myös koko ajan leikki-ikäinen sisarus. Miehellä aivan liikaa töitä. Minulla aivan superpaljon univelkaa.

Puhuakseni totta, en edes muista, koska viimeksi olisimme harrastaneet seksiä. Jotain käsiseksiä taisi kolme viikkoa sitten olla?! Minulla nyt ei seksihaluja oikein olekaan, mutta mies toki tekisi mielellään jotain useammin. Ja olisihan sitä kiva hänelle tarjota, mutta käytäntö ei olekaan niin helppoa.

Tällä hetkellä sitä on pakko vain ajatella ja luottaa siihen, että kyllä se tilanne kohta helpottaa. Niin, koskakohan tuo lapsi nukkuisi edes muutaman tunnin pätkiä yöllä? Että edes illalla voisi olla hetki kahdenkeskistä aikaa, kun isompi sisarus on jo nukkumassa ja itse ei vielä ole melkein istualleen nukahtamassa? Tai koska hän olisi jo tarpeeksi vanha siihen, että voisi jäädä vaikka mummilaan hoitoon muutamaksi tunniksi? (Pärjäisi sinänsä toki jo muilla ruoilla kuin rintamaidolla sen ajan, mutta kun on muuten aika itkuinen tapaus.)

On pakko luottaa siihen, että parisuhde kestää tämän vaikean ajan. Olemme riidelleet paljon paljon enemmän kuin koskaan tämän suhteen aikana. Huudettu, kinasteltu, itketty. Keskusteltu, sovittu riitoja ja halailtu.

Seksin puute ei tietenkään ole ainoa suuri ongelma, vaan ylipäätään läheisyyden vähäisyys. Vaikka halaukset ja muut koskettamiset eivät paljoa vaadi aikaa, ne vain helposti jäävät arjen keskellä. Keskustelut koskevat lähinnä vain pakollisia lapsiin liittyviä juttuja. Univelka ja molemmilla oman vapaa-ajan puute saavat viimeistään hermot kireälle, joten riidat syntyvät meillä helposti eivätkä ne tosiaankaan ole aina olleet rakentavia.

Miten teillä on onnistuttu hoitamaan parisuhdetta haasteellisena vauva-aikana? Miten löytää jälleen yhteys toiseen, jos vielä useita kuukausia menee tällaisessa tilanteessa ja sitten aikaa parisuhteelle taas olisikin?

Lyhyt seksittömyys ei hyvää parisuhdetta tapa

Helsingin Sanomissa julkaistiin tänään mielipidekirjoitus otsikolla ”Imetys tappaa parisuhteen”. Kirjoittaja kertoo lopettaneensa imetyksen ja siirtyneensä korvikemaitoon, koska imetys tappoi halut ja mies ei halunnut olla enää yhtään kauempaa ilman seksiä.

Siirretäänkö lapsi kokonaan korvikemaidolle? Kuinka kauan mies jaksaa olla ilman seksiä? Kumppanini oli sitä mieltä, ettei enää hetkeäkään.

Mietimme, mikä on vauvalle todella tärkeintä: paras mahdollinen ravinto vai vanhempien paras mahdollinen parisuhde? Päätimme siirtyä korvikemaitoon hetimiten, asteittain. Lopetin siis imetyksen hiljalleen vauvan ollessa vain kuukauden ikäinen.

Voisin ehkä vielä jotenkin ymmärtää tämän ratkaisun, jos kyse olisi ollut esimerkiksi yli 6 kuukaudesta, mutta että kyse oli yhdestä (1) kuukaudesta! Toivoisin kirjoituksen olevan vain jokin huono provo, mutta kaikenlaisiahan ihmisiä tästäkin maasta löytyy. Minä en ole tuomitsemassa korvikkeilla lapsensa ruokkivia, vaikka itse olen täysimettänyt esikoiseni ja täysimetyksellä on myös tämä toinenkin vauva. Sen sijaan tuo kirjoituksen ajattelumalli – että parisuhde on jo kuoleman kielissä, kun seksiä / seksihaluja ei ole ollut kuukauteen – on hyvin surullinen.

Kyllä, minullakin vauvan saaminen jo itsessään, mutta myös imetys hormonimuutoksineen vei esikoisen kohdalla halut lähes kokonaan. Limakalvot olivat todella hauraat. Harrastimme yhdyntöjä ensimmäisen kerran joskus 3 kk:n kohdalla ja varsinaisesti ne alkoivat tuntua hyvältä vasta, kun synnytyksestä oli vuoden verran. Liukuvoidetta käytettiin, mutta ei se siis ongelmaa parantanut kokonaan. Ehdottiko mies minua lopettamaan imettämisen? No ei todellakaan (enkä sitä itsekään harkinnut). Vuosi on loppujen lopuksi pieni aika elämästä ja näen imetyksen hyötyjen vauvalle olevan paljon tärkeämmät kuin yhdynnän merkitys parisuhteelle. Seksiähän siis voi harrastaa muutenkin kuin yhdyntöjä harrastelemalla. Jos parisuhde on kunnossa, lyhyt seksitön jakso ei sitä tapa. Silloin kyse on jostain ihan muusta syystä. Miehelläni on korkea libido, mutta silti hän on jaksanut satunnaisia haluttomuuskausiani (jotka eivät kaikki ole vauva-aikaan edes liittyneet).

Tämän toisen lapsen kohdalla seksuaalinen haluttomuus ei varsinaisesti ole ollut niin suurta. Esikoisen kohdalla suuri elämänmuutos – äidin roolin astuminen kehiin – vaikutti varmasti paljon, kun nyt se oli osa elämää jo muutenkin. Sen sijaan tällä kertaa koliikkivauvan iltaitkut ovat aiheuttaneet suurta väsymystä, kun päikkäreitä nukkumaton esikoinenkin on päivät kotona, että iltaisin ei todellakaan tee mieli muuta kuin nukahtaa itkujen päätyttyä. On sitä silti tullut miestä kädellä ja suulla hyväiltyä jo tämän vauva-ajan aikana. Ja mies lienee harrastanut omaa kivaa yksinäänkin.

Kyseisen mielipidekirjoituksen kirjoittanutta ihmettelen tosiaan erityisesti sen takia, että vain yhden vaivaisen kuukauden perusteella tehdään tuollaisia ratkaisuja. Ei korvikkeilla ruokkiminen ketään huonoksi äidiksi tee, mutta jos imetys sujuu, kannattaako sitä tuosta vain se lopettaa? Minulla ei jälkivuotokaan ollut vielä neljän viikon kohdalla loppunut kummankaan vauvan kohdalla, joten tulehdusvaarankaan vuoksi yhdyntöjä ei ollut kiinnostusta harrastaa. Mitään repeämiä minulle ei juurikaan tullut, mutta entä jos kirjoittaja olisi revennyt pahasti eikä olisi sen(kään) vuoksi kyennyt yhdyntöihin vielä tuossa kohtaa? Entä jos kirjoittaja olisikin jatkanut imetystä ja huomannut, että vaikkapa kahden kuukauden kohdalla hän olisi tuntenut jo seksihaluja? Entä jos kirjoittaja sairastuu pahasti jostain syystä ja seksi jää tauolle useammaksi kuukaudeksi – lähteekö mies omille teilleen? Millainen mies (isä) laittaa noin lyhyen ajan kohdalla pienen vauvan tarpeet omiensa edelle?

Ps. Kirjoituksessa mainittiin imetyksen ehkäisyteho. Muistutettakoon kaikkia, että imetys toimii suhteellisen luotettavana ehkäisynä vain, jos 1) lapsi on vain täysimetyksellä ja imetysvälit eivät ole pitkiä & 2) kuukautiset eivät ole alkaneet ja synnytyksestä on ihan maksimissaan puoli vuotta. Itselläni kuukautiset alkoivat esikoisen kohdalla vasta silloin, kun yöimetykset loppuivat, mutta kondomia käytettiin silti toki huolellisesti alusta alkaen. Imetykseen ei yksinään kannata koskaan luottaa, jos ei uusiksi halua nopeasti raskautua.

Katsaus menneisyyteen eli miten oma seksuaalisuus on muuttunut

Olen kirjoittanut tätä blogia jo useita vuosia. Aloitettuani blogin vuonna 2008, olin parikymppinen ja olin seurustellut (ja siten harrastanut parisuhdeseksiä) alle pari vuotta. Olenkin nyt näin monen vuoden jälkeen silmäillyt vanhoja merkintöjäni. Ovatko mielipiteeni ja muut muuttuneet vuosien kuluessa? Kumppanini on pysynyt samana; suhteemme on täten vuosien kuluessa muuttunut paljon syvemmäksi ja seksielämäkin on kokenut sen myötä tietysti joitakin muutoksia.

Seksuaalinen suuntautuminen = ei muutoksia

Olen jo teini-ikäisestä asti fantasioinut myös samasta sukupuolesta, mutta suurimmaksi osaksi mielenkiinto on silti kohdistunut miehiin.

Kirjoitin 5/2008 kirjoitetussa merkinnässä ”Homo vai hetero?” seuraavasti:
Tässä kohtaa voisi toki kertoa omasta elämästäänkin. Suurimmaksi osaksi tunnen kiinnostusta miehiä kohtaan ja miehen kanssa seurustelenkin, enkä ole 100% varma, että pystyisin siihen naisen kanssa. Sen sijaan minulla kyllä on seksifantasioita naisistakin ja kokeilu kiinnostaisi suuresti, mutta ainakaan vielä ei ole tarkoitusta harrastella ryhmäseksikokeiluita. ;) Mutta miten sitten määrittelisin seksuaalisen suuntautumiseni? En tiedä (vielä?) ja minusta onkin vähän turhaa lähteä määrittelemään itseään. Ehkä olen bi, ehkä hetero – mitä väliä.
Ja samoin 4/2010 merkinnässä ”Biseksuaalisuudesta”:
Itse olen katsonut parhaimmaksi jättää määrittelemättä itseni: mitä hyötyisin siitä, että laittaisin itseni joko hetero- tai biseksuaalisuuden lokerikkoon?

Voisin kirjoittaa samalla tavalla nytkin. En koe olevani vain ”kokeilunhaluinen hetero”, joten jos pakko olisi joku valita, valitsisin biseksuaalisuuden.

Oman kehon hyväksyminen = parantunut vuosien myötä

Teini-ikäisenä itsetuntoni oli melkko heikko, mutta varsinkin seurustelun myötä se alkoi kyllä parantua. Silti välillä seurustelun alkuvaiheessa mietin, mitä kumppani vartalostani ajattelee ja olin hieman epävarmempi (olenko tarpeeksi kiihottava jne.).

4/2008 kirjoitetussa merkinnässä ”Itsetyydytys toisen nähden” olen kirjoittanut seuraavasti:
Vaikka olen sinut vartaloni kanssa, niin itsetyydytys toisen katsoessa ei tunnu aina niin luontevalta. En koskaan ole ollut innostunut minkäänlaisesta esiintymisestä, joten ei liene ihmeellistä, ettei itsetyydytys toisen katsellessa (tai varsinkaan strippaus!) minua niin innosta. Joskus sellaista on kuitenkin tullut harrasteltua —.

En edelleenkään tykkää esiintymisistä yleisesti ottaen, mutta ei minulla ole kyllä minkäänlaisia vaikeuksia runkata mieheni katsellessa.

Ja heh, vaikka en tykkää mennä pitämään puheita ihmisten eteen, olen silti vuosien saatossa kehittänyt itselleni voimakkaita ekshibbarifantasioita eli voisin kyllä naida mieheni kanssa muiden katsellessa. Niistä olen maininnut esimerkiksi juuri 9/2015 kirjoittamassani merkinnässä ”Seksi julkisella paikalla / toisten katsellessa – mikä siinäkin kiihottaa?
Nykyisin tilanne on erilainen: minä fantasioin monesti harrastavani seksiä julkisilla paikoilla, joissa nimenomaan on mahdollisuus, että joku näkee tilanteen ja saattaisi jäädä jopa kiihottuneena katselemaan. (…) Vai pitäisiköhän sitä suunnata johonkin seksibileisiin, joissa luvan kanssa voisi panna muiden läsnäollessa? :D

Seksimuodot ja orgasmin saaminen = joitakin pieniä muutoksia on tapahtunut

”Orgasmin taikaa” -merkinnän julkaisin 4/2008 ja siinä kirjoitin seuraavasti:
Itse en tarkalleen muista, milloin ja miten sain ensimmäisen orgasmini. Jossain kohtaa opin kuitenkin saamaan orgasmin hyväilemällä klitoristani. Tätä tulee toki käytettyä kumppaninkin kanssa rakastellessa, sillä ainakaan toistaiseksi en ole saanut orgasmia yhdynnässä, jos klitorista ei ole hyväilty samalla. (…) Itse saankin usein pari orgasmia ennen yhdyntään ryhtymistä.

Tämä on vain hieman muuttunut. Olen saanut muutamia kertoja emätinorgasmin (piitkästä aikaa sain juuri eilen miehen sormettaessa minua!), mutta suurimmaksi osaksi saan orgasmit vain klitorista hyväilemällä. Ja yleensä saan joko itse hyväilemällä tai miehen hyväilyjen ansiosta pari orgasmia jo ennen yhdyntätouhuja, kuten kirjoitin juuri ”Ihan tavallista(kin) seksiä” -postauksessa 11/2015.

4/2008 kirjoitin myös merkinnän ”Nautinnollinen(ko) suuseksi”.
Itse olen siitä onnellisessa tilanteessa, että omassa suhteessani ei ole ollut ongelmaa asian kanssa. Suuseksiä on harrasteltu jo ennen yhdyntöjä molemmin puolin ja nykyisin varsinkin esileikkinä. (…) Omalla kohdallani orgasmin saanti on helpompaa suuseksissä kuin esimerkiksi silloin, kun kumppanini hyväilee minua vain sormillaan.

Tämän voisin kirjoittaa samoin nytkin: suuseksiä harrastelemme hyvin usein ja se on oikein nautinnollista. Miestäni kiihottaa todella paljon nuolla minua, joten hän tekee sitä oikein mielellään. Ja toki itsekin otan mieluusti mieheltäni suihin!

Ryhmäseksi tai parinvaihto on kiinnostanut minua pitkään monestakin syystä. Viimeisimmäksi julkaisin aiheesta merkinnän ”Ryhmäseksi – uhka suhteelle vai ei?” 2/2015, jolloin kirjoitin seuraavanlaisesti:
Uskon, että meidän tilanteessamme yhteinen leikki kolmannen kanssa voisi tuottaa paljon positiivisia kokemuksia, mutta fantasia vaatii silti edelleen kypsymistään.

Jo blogin alkuvaiheilla 10/2008 tein merkinnän ”Kimppakivaa … vain fantasioissa?”.
Jos itse tulisin joskus ryhmäseksiä kokeilemaan, niin en ole varma, haluaisinko mukaan sekstailemaan miehen vai naisen. Naisen kanssa olisi kiinnostavaa kokeilla, mutta niin myös toisaalta toisen miehenkin kanssa. Ehkä sitten molemmat. ;)
ja samoihin aikoihin lisäksi merkinnän ”If you love somebody, set them free”.
En haluaisi elää vapaassa suhteessa, mutta satunnaiset seksikokeilut muiden kanssa eivät kenties ole täysin poissuljettu vaihtoehto.

No, vuosia on siis kulunut, mutta emme silti ole päätyneet harrastamaan edes ryhmäseksiä. Tarve ei ole ollut vielä niin voimakas sellaisen kokemiseen ja onhan meillä aikaa… :)

Seksuaaliset mieltymykset ja niiden toteuttaminen = ovat monipuolistuneet

Olen muuttunut vuosien mittaan hieman kinkymmäksi – tai ainakin olen muuttunut suhteessani avoimemmaksi ja uskaltanut kertoa toiveistani sekä heittäytyä nauttimaan paremmin. Muistan kyllä nimittäin joitakin kinkyjä fantasioita jo teini-iältä, mutta pitkään leikkimme pysyivät suhteellisen kilteissä jutuissa. Kirjoitin 9/2008 ”Kun vaniljaseksi ei kiinnosta” -merkinnässä näin:
S/M ja/tai bondage-leikit ovat jännittävä asia. Itsekin voin myöntää nauttivani niistä jollakin tasolla, enkä tällaisia leikkejä millään tavalla tuomitsekaan.
Ja vähän enemmän ”Paljastuksia”-postauksessa 4/2009:
En esimerkiksi halua nöyryyttää kumppaniani (…) Sen sijaan esimerkiksi pieni satuttaminen on kiihottavaa. Piiskaus, nännien pureminen,… (…) En oikein ehkä pysty alistumaan kunnolla. Kuitenkin tykkään itsekin esimerkiksi kivusta, joten piiskaaminen (peppu saa alkaa punoittamaan kunnolla, mutta ei ihoa rikki) sopii hyvin!

No, tuolloin emme paljoakaan siis mitään bdsm-juttuja harrastaneet. Pienet satuttamiset ja sitomiset olivat joskus lisänä seksielämässä. No, nykyisin nämä leikit ovat siis hieman eri tasolla. En 24/7-juttuja ihan vieläkään henk.koht. ymmärrä (koska kaipaan itse paljon ihan sitä ”tavallistakin” rakastavaisten seksiä), mutta noin muuten ymmärrys asiaan on kasvanut. Tuolloin en itse kyennyt oikein alistumaan, mutta nykyisin voin nauttia johonkin pisteeseen asti molemmista rooleista. Ja leikkien sisältö on paljon monipuolistunut…

Pornon katsominen = vähäisiä muutoksia

Katson pornoa satunnaisesti (niin kuin kumppanikin). Ihan ookoo juttu hakea siitä kiihottumista esimerkiksi itsetyydytystä harrastaessa.

Mietteitä pornosta” -postauksessa 8/2008 kirjoitin mm. seuraavasti:
pornoa tulee nykyisin katseltua harvoin. Jopa seksinovellit ovat monesti kiintoisampia. Joskus olen kyllä pohtinut, olisiko pornoa hauskaa katsella kumppanin kanssa jonkinlaisena esileikkinä, mutta eipä ainakaan vielä ole tullut kokeiltua. Ensinnäkään sellaisille virikkeille ei ole ollut tarvetta ja toisekseen en jaksa alkaa etsiä oikeasti hyvää pornoleffaa. (…) Asia, jota olen monesti ihmetellyt, on pornon ikäraja. Se on hyvä, ettei alle 18-vuotiasta saa kuvata, mutta pornoleffojen ja muiden ikäraja on melkoista turhuutta (miksei se olisi vaikka K16?).

Tuon jälkeen olemme kyllä katselleet kumppanini kanssa pornoa yhdessäkin, mutta se on aika harvinaista… Itse taidan katsoa pornoa pikkuisen enemmän kuin tuohon aikaan. Hyvistä pornovideoista taas – no, perusporno on usein tylsää, joten enemmän katselen erilaisia bdsm-kategoriaan meneviä pätkiä. Ikärajasta olen edelleen samaa mieltä.

Vinkki!

Julkaisin seksuaaliset mieltymykset -lomakkeen ensimmäisen kerran vuonna 2011. Koetäytimme ne tietenkin silloin mieheni kanssa, mutta voih… En enää tiedä, ovatko ne jossain tallessa. Niistähän näkisi hyvin, onko suhtautuminen joihinkin asioihin muuttunut, sillä täytimme lomakkeesta tekemäni uuden version muutama kuukausi sitten. Nyt laitoin lomakkeet talteen, jotta niitä voi lueskella vaikka uusiksi muutamien vuosien päästä. :D Eli jos haluat seurailla sitä, muuttuuko sinun seksuaalisuudessasi jokin, voi tuon täyttäminen olla yksi mahdollisuus (kunhan sen tekee rehellisesti).

Seksikoulu vanhemmille – onko siitä hyötyä?

Olen mielenkiinnosta seuraillut, millaista materiaalia YLE:n Marja Hintikka Liven sivuille on ilmestynyt. Siis siihen paljon puhuttaneeseen Vanhempien seksikouluun, josta kirjoitin jo aiemmin seuraavasti: ”Minun puolestani sellaiseen voi käyttää verorahoja – löydän nopeasti YLEn ohjelmistosta paljon turhemmaltakin kuulostavaa, mutta tämä siis sillä toiveella, että siinä olisi jotain järkeviäkin vinkkejä (eikä siis vain jotain tylsiä itsestäänselvyyksiä, vaikka tuntuuhan vähän siltä, että joillakin on perusasiatkin täysin hukassa).” Tuo pätkä siis tästä merkinnästäni.

Okei. Seksikoulu on nyt siis edennyt osaan 5, joka käsittelee suuseksiä. Jäljellä on enää ”vaihda asentoja” -osa, joka tuskin arviotani tulee muuttamaan.

Kenelle seksikoulusta voi olla hyötyä?

En itse ole seksikoulun kohderyhmää, vaikka äiti olenkin. Meidän seksielämämme ei ole kuollutta, vaikka joitakin haluttomuuskausia on ollutkin. Harrastamme seksiä monipuolisesti (ks. esim. postaus ”Ihan tavallista(kin) seksiä”) emmekä siis toista aina vain samaa tylsää kaavaa. Siksipä minun on katsottava seksikoulua hieman toisenlaisesta näkökulmasta.

Seksikoulu alkoi läheisyydestä, mikä on mielestäni tärkeää. Jos pariskunta on kadottanut yhteyden, ei sitä korjata vain sillä, että aletaan yhtäkkiä etsiä uusia yhdyntäasentoja tai muita tapoja harrastaa seksiä. Halailua ja suutelua – niitä kannattaa harrastaa pitkässäkin suhteessa säännöllisesti. Tässä olisi silti kai korjattavaa ihan omankin suhteen kohdalla, sillä halailut ja suutelut keskittyvät yleensä niihin hetkiin, kun ollaan aloittamassa seksin harrastamista. Sama tilanne on myös koskettelun kohdalla.

Olemmekin harrastaneet lähiaikoina tietoisesti enemmän toisen koskemista ilman muuta tavoitetta. Käytännössä koskettelut ovat silti johtaneet kiihottumiseen ja sen myötä myös seksiin, mutta on siis ollut lupa vain olla ja nauttia esimerkiksi pelkästä kehon koskettelusta – ei ole tarvinnut ajatella, että nyt ”täytyisi” kiihottua.

Jos siis suhteessanne on kokonaan kadonnut yhteys toiseen, lähtekää liikkeelle aivan alusta (kuten tässä seksikoulussa on tehty). Halatkaa, suudelkaa ja kosketelkaa ilman ajatuksia siitä, että niiden pitäisi johtaa seksiin. Koskettelu vapauttaa mielihyvähormoneja, ja ehkä sen seurauksena huomaakin kiihottuvansa ja alkaa kaivata toiselta myös sitä eroottista kosketusta. Jos läheisyyttä on, mutta seksiin ryhtyminen on silti vaikeaa, niin kokeile edes. Voi olla vaikeaa aloittaa seksi väsyneenä ja haluttomana, mutta kun siihen ryhtyy vaikka puolipakolla, saattaakin huomata siitä nauttivansa. Ja eikö ole ihanaa nähdä, kun oma rakas nauttii sinun kosketuksistasi?

Mutta onko seksikoulun videoista mitään hyötyä?

Olen miettinyt, onko seksikoulun videoista joillekin apua. Videoita ja tekstejä ei ole tehty sitä varten, että niitä katsottaisiin kuin pornoa, vaan ne ovat nimenomaan opetusmateriaalia. Sen vuoksi niissä ei näytetä pariskuntaa harrastamassa oikeasti seksiä, vaan toiminta on animoitua. Tämä on ihan ok, pornoahan löytyy kyllä netin täydeltä.

Seksivinkeissä on yleisesti ottaen ongelmana se, että kaikki eivät tykkää samanlaisista jutuista, joten vinkkejä voi olla hankalaa antaa. Näissä videoissa pysytään vain ja ainoastaan perusteissa – asioissa, jotka hyvin suurella todennäköisyydellä tuntuvat ihmisistä hyvältä. Minun on hieman vaikeaa kuvitella, että joku ei osaisi antaa suuseksiä videoissa kuvatuilla tavoilla tai ettei olisi koskaan tullut ajatelleeksi, että esimerkiksi naisenhan klitorista voisi vaikka nuolla suunnilleen näin. Videot ovat siis nähdäkseni hieman turhia. On tietenkin hyvä muistuttaa, että seksiä voi harrastaa monenlaisilla tavoilla. Olenhan itsekin kirjoittanut asiasta jo blogin alkumetreillä: seksi on paljon muutakin kuin yhdyntää.

On kuitenkin mahdollista, että näiden harjoitusvideoiden myötä jotkut parit innostuvat kokeilemaan suuseksiä tai uudenlaisia asentoja, kun ne ovat osa tätä seksikoulua. On ehkä helpompaa, jos idea tulee ulkopuolelta annettuna. Kun sitten on vihdoin päässyt alkuun erilaisten seksimuotojen kokeilemisessa, on helppoa alkaa yhdessä etsimään muitakin tapoja, joilla voi seksuaalista mielihyvää tuottaa molemmille.

Kun yhteys toiseen on jälleen löytynyt, muistakaa siis myös keskustella seksuaalisista haluistanne! Ehkäpä olette molemmat tyytyväisiä, jos seksielämänne sisältää suuseksiä ja emätinyhdyntää, mutta on myös mahdollista, että muilla jutuilla seksielämää saisi vieläkin tyydyttävämmäksi. Monet fantasioivat salaa erilaisista seksijutuista (esimerkiksi bdsm-leikeistä, valokuvaamisesta, jne.) eivätkä uskalla kertoa niistä kumppanilleen. Jos keskustelua on vaikeaa aloittaa, tehkää ensin yhdessä esimerkiksi nettitesti tai housuitta-blogin tulostettava lomake seksuaalista mieltymyksistänne (lue lisää seksitesteistä täältä).

Seksi <3 Älkää unohtako sitä, sillä se antaa kuitenkin niin paljon voimia arkeen ja pitää parisuhteen osapuolia tyytyväisenä. On toki pariskuntia, joille seksi ei ole oikeastaan lainkaan tärkeää, mutta se on harvinaisempaa. Jos siis seksi on jäänyt jonnekin kiireiden alle, etsikää sille tilaa edes jostain. Kun motivaatiota on, halut on mahdollista palauttaa. Seksikoulu voi toimia siihen jonkinlaisena ponnahduslautana, joten YLEn sivujen selailusta tuskin on ainakaan haittaa.