Suostumuksen anatomiaa

Muotoilin tuossa taannoin itselleni kriteerit, millainen seksiin tai muuhun intiimiin touhuun annetun suostumuksen tulisi olla. Jaan ne nyt kanssanne, vaikka moni voi olla eri mieltäkin. Siitä lisää tuonnempana.

Hyvä suostumus on ainakin näitä neljää:

  • Ajantasainen
  • Informoitu
  • Selkeä
  • Vapaasta tahdosta annettu

Ja hieman tarkemmin:

Ajantasainen: Suostumus tulisi aina antaa mahdollisimman lähellä itse tapahtumaa, jotta väärinkäsitysten riski saadaan minimoitua. On parempi varmistaa toiselta vielä kerran juuri ennen aloittamista kuin olettaa, että viime kerralla sovittu olisi automaattisesti voimassa.

Informoitu: Suostumuksen antajan tulee tietää, mihin suostuu. Kaikilla osapuolilla on vastuu kertoa muille sellaiset asiat, jotka voivat olennaisesti vaikuttaa päätökseen. Ei juuri auta sopia suojaamattoman seksin aloittamisesta, jos jompikumpi jättää mainitsematta olevansa HIV-positiivinen.

Selkeä: Maailma on pullollaan tapauksia, joissa suostumukseksi on ajateltu riittävän se, ettei toinen sano liian kovaa ”ei”. Haluaisin maailman, jossa suostumuksen tulee olla niin selkeä, ettei jälkeenpäin tarvitse miettiä, oliko se vastaus varmasti ”kyllä”.

Vapaasta tahdosta annettu: On lukemattomia keinoja manipuloida toinen suostumaan johonkin, mitä hän ei halua. Painostus, uhkailu ja kiristys ovat keinoja, joilla suostumuksen voi tehdä tyhjäksi ennen kuin se on edes annettu.

Otetaanpa sitten muutama esimerkki:

Pääsin panemaan ilman kumia, kun en kertonut että mulla on todettu klamydia.

Tässä on ongelmana informoinnin puute: toinen osapuoli on tehnyt päätöksen vajailla tiedoilla, kuvitellen että kumppani kertoo tällaisen olennaisen tiedon suostumusta kysyessään. Vastaus olisi todennäköisesti ollut toinen, jos tieto sukupuolitaudista olisi kerrottu.

Kokeilin vetää sitä tyyppiä hiuksista seksin aikana, kun se tykkäs siitä viimeksi. Se sano että älä tee noin, en tajua.

Joskus mieltymykset vaihtelevat nopeastikin, minkä vuoksi ajantasaisuus on tärkeää. Se, mikä oli viime viikolla kivaa, voikin tällä kertaa olla epämukavaa tai vastenmielistä. Kannattaa siis varmistaa.

Se sanoi monta kertaa että ehkä, mutta sitten kun yritin ottaa siltä vaatteet pois, se väisti pois alta. Eikö muka ehkä tarkota että joo?

Selkeä kommunikaatio pelastaa tällaisilta tilanteilta. Selkeä ”ei” on viesti, joka jokaisen pitäisi uskaltaa sanoa ja kestää kuulla.

En mä halua sanoa sille ei, kun sitten se murjottaa koko viikon ja kaikkia vituttaa.

Tässä ei ole kyse vapaasta tahdosta annetusta suostumuksesta, vaan vastapuolen reaktio on (kenties tiedostamatontakin) painostusta. Suostumukseen kuuluu olennaisena osana turvallinen tila kieltäytyä, eikä ”kyllä” tarkoita mitään, jos ”ei” on pois vaihtoehdoista.

Ei tietenkään ole tarkoituksenmukaista, että jokaiseen asiaan kysytään suostumusta, mutta jos vähänkään epäilyttää, on parempi varmistaa. Aika monessa tapauksessa suostumus tulee implikoituna tekojen ja eleiden kautta, mutta silloin tällöin on hyvä avata sanainen arkkunsa ja huolehtia, että molemmat ovat mukana vapaasta tahdostaan.

Miten sinä käsittelet suostumusta? Kysytkö toiselta suoraan vai luotatko sanattomaan viestintään? Puuttuuko listasta jotain olennaista? Kerro kommenteissa!

 

Suomalaiset seksiblogit, älkää kuolko!

Mihin ovat hävinneet lähes kaikki suomalaiset seksibloggaajat? Onko ongelma sama kuin itselläni (ajanpuute) vai siinä, ettei bloggaaminen ole enää niin kiinnostavaa? Nyt enemmän in kun taitaa olla esimerkiksi lyhyet somepäivitykset ja videobloggaaminen, mutta näitä tämän aihepiirin juttuja vain harvempi on valmis kasvoillaan kertomaan. Ylipäätään toki suosituimpia blogeja ovat lifestyle- ja muotiaiheiset, joten pelkästään seksielämästään bloggailevat eivät saavuta useinkaan suuria lukijajoukkoja (ja pienelle yleisölle kirjoittelu voi tuntua tylsältä, jos kommenttejakaan ei satele). Lisäksi osa seksiblogeista kuolee siinä kohtaa, kun parisuhde loppuu.

Ihana CougarWoman bloggailee yleensä melko aktiivisesti, mutta hänen bloginsa ei olekaan vain seksiblogi, vaan paljolti suhteista sun muusta kertoilua. Koukuttavaa!

Rakkautta, intohimoa, erotiikkaa ja maailman paras parisuhde -blogia on aina päivitetty säännöllisen epäsäännöllisesti, joten kenties uusia kirjoituksia taas pian ilmestyy. On muuten kiihottavia ja mielenkiintoisia kirjoituksia heillä usein! Kiihottavaa lukemista löytyy myös Orgasmin jäljillä -blogista, josta vain ei myöskään ole hetkeen uusia kertomuksia löytynyt. Totuuksiakin, mutta tarinoita -blogissa eroottisia tarinoita on julkaistu epäsäännöllisesti jo useamman vuoden; mukavia lyhyitä kiihottavia kertomuksia.

Pure mua! oli mielestäni yksi parhaimpia seksiblogeja. Nykyisin vain kaikki kirjoitukset on mystisesti poistettu. Samoin Pumpulia ja piiskaa sekä Sexxperience-blogi on lopetettu. :(

Aiemmin paljon pitkiä syvällisiä seksijuttuja kirjoitellut Kukkanen on ollut nyt hetken tauolla, mutta toivottavasti kyse on vain pienestä blogilomasta. Jalkojen välistä -blogikin on hetken aikaa ollut ilman uusia päivityksiä, mutta lopetusilmoitusta ei ole annettu, joten kenties saamme taas jossain kohtaa lisää kokemuksia ja ajatuksia seksiaiheista.

Mielenkiintoisia ja hyvin kirjoitettuja tekstejä sisältävä tiemeupkindofgirl-blogi päivittyy epäsäännöllisesti, joten täällä odottelen innolla, koska päivitysilmoitus taas tulee. Salainen kattila taas on melko uusi (bdsm-)blogi, jonka kirjoitukset ovat olleet kiinnostavia, joten toivottavasti blogi ei loppunut heti alkuunsa. Bdsm-aihepiirin blogeista on mainittava myös Kinkynautti, jolta löytyy paljon kiinnostavia kirjoituksia eikä lopettaminen toivon mukaan ole suunnitelmissa. Käsi hiekassa ja sinussa on useita vuosia jo blogimaailmassa ollut, mutta tämä vuosi on hieman hiljaisempi ollut.

No Sex and the City ei myöskään ole vain perinteinen seksiblogi, mutta paljon aihepiiriin liittyviä hyviä kirjoituksia siis sieltä löytyy. Blogi on päivittynyt säännöllisesti jo pitkään.

Perheenisän ajatuksia avoimesta avioliitosta on (oli?) aihepiiriltään erittäin mielenkiintoinen blogi, mutta tammikuun jälkeen se on hiljentynyt.

Tässä postauksessa en tietenkään ole maininnut läheskään kaikkia blogeja, vaan ne, jotka päällimmäisenä mielessäni ovat olleet. Jos sinun blogisi ei vielä löydy Seksiblogeja I (yleistä seksistä, seksuaalisuudesta ja parisuhteista) tai Seksiblogeja II (bdsm ja muut kinkymmät blogit) -listalta, niin muistahan jättää linkki! Blogista löytyy myös seksiblogilistaus niistä blogeista, jotka eivät enää päivity, mutta joiden vanhoja kirjoituksia voi edelleen lukea.

Housuitta-blogi täyttää muuten ensi vuonna 10 vuotta, ohhoh. :) Vain Dramaqueenitis taitaa olla samaa ikäluokkaa (joka sekin viettänyt hiljaiseloa viimeisen vuoden).

Tampere Fetish Factory -seminaari

Olen parhaillani kuuntelemassa Tommi Paalasen esitystä Sexpo-säätiön julkaisemista, seksuaalikasvatuksen tueksi tarkoitetuista sarjakuvista. Ne löytyvät täältä. Sarjakuvilla pyritään herättämään ajatuksia ja keskustelua niistä aiheista, jotka ns. virallinen seksuaalikasvatus jättää vähemmälle tai jopa kokonaan huomiotta. Aiheita on haettu nuorten kysymyksistä Sexpon nettipalvelussa ja niitä on toteutettu yhteistyössä kohderyhmään kuuluvien ihmisten kanssa.

Sarjakuvat ovat minun silmääni paitsi mielenkiintoisia ja niissä on otettu kattavasti huomioon erilaisia mieltymyksiä, etnisyyksiä, seksuaalisia suuntauksia ja jopa turvallisuusnäkökulmia. Suosittelen lukemaan ja erityisesti ottamaan käyttöön, jos kotona on sen ikäisiä lapsia että näistä aiheista puhuminen on ajankohtaista!

Tämän lisäksi seminaarissa professori J. Tuomas Harviainen kertoo meille BDSM-harrastuksesta hoitokeinona, mutta tämä luento on vielä kesken. Ensimmäisinä löydöksinä raportoin, että kinkyjuttuja harrastavilla ei ole yhtään enempää mielenterveysongelmia kuin verrokkiväestössä, mutta esimerkiksi dominoivat miehet ovat selkeästi useammin tasa-arvon kannattajia kuin ympäröivä valtaväestö.

Harmi, että tällaisia seminaareja järjestetään kovin vähän.

Itsetyydytys ei ole vain sinkuille

Itsetyydytyksen ja kumppanin kanssa harrastetun seksin määrä ovat minulla yhteydessä toisiinsa, mutta ei negatiivisella tavalla. Silloin kun seksihalut ovat suuret, harrastan seksiä paljon kumppanini kanssa sekä joskus myös jonkin verran yksinäni. Itsetyydytys sitä paitsi tuntuu lisäävän halukkuutta harrastaa seksiä kumppanin kanssa (niin kuin seksi kyllä muutenkin johonkin pisteeseen asti: mitä useammin sitä harrastaa, sitä enemmän sitä huomaa haluavansa). Silloin kun haluni ovat olleet pienet, kuten vauvavuotena, ei runkkauskaan mielessä ole käynyt, vaikka siitä saattaisikin saada potkua halukkuuden määrään. Jotkut ajattelevat, että kumppanin yksinään harrastama seksi on jotenkin itseltä pois, mutta näin lienee vain harvoissa tapauksissa (tai sellaisissa suhteissa, joissa on mahdollisesti jotain ongelmia muutenkin seksin suhteen). Useimmiten runkkauksella taidetaan kuitenkin vain paikata halukkuuden määrän ja ajankohdan eroja. Mieheni on varmasti tyydyttänyt itseään monen monta kertaa sellaisina päivinä, kun olen itse nukahtanut välittömästi sen jälkeen, kun lapset on saatu unille. Tai muuten vain, jos itse en ole ollut juuri silloin millään muotoa halukas. Meistä molemmat ovat myös katselleet pornoa yksinään ja esimerkiksi fantasioineet jostain sellaisesta, mitä tosielämässä emme ole ainakaan vielä toteuttaneet.

Itsetyydytys parisuhteessa (ja siihen mahdollisesti liittyvä pornon katseleminen) tuntuvat olevan kestoaihe seksiin liittyvillä keskustelupalstoilla. Toiset eivät tykkää ajatuksesta, että kumppani harrastaisi itsetyydytystä – toisille taas asia on täysin ok ja sitä kertovat harrastavansa itsekin. Osa hyväksyy pornon masturboinnin kiihokkeena, osa ei. Asiasta toki sopii keskustella parisuhteessa, mutta keneltäkään ei silti itsetyydytystä pysty kieltämään, vaikka se kuinka itseä ahdistaisi. Miksi edes omalta rakkaaltaan haluaisi kieltää jotain sellaista, mistä ei mitään haittaa ole, vaan pikemminkin vain hyötyä? Seksuaalisesti tyytyväisenä elämä tuntuu paljon paremmalta. Jos kumppani lähtee mieluummin vessaan runkkaamaan kuin tulee kanssasi harrastamaan seksiä, tilanne on toki eri ja silloin syistä tulisi keskustella (ja ratkaisua etsiä yhdessä).

Tämä seuraava gallup-tulos on kuvakaappaus kyselystä, joka on ollut vuonna 2008 julkaisemassani artikkelissa ”Pornon katselu parisuhteessa”. Galluppiin voit vieläkin käydä jättämässä äänesi kyseisessä artikkelissa ja samalla lukea artikkeliin jätettyjä kommentteja. Näin melkein 10v myöhemmin olen itse edelleen samaa mieltä: kyllä saa katsoa, katselenhan itsekin. Miksi se minulta olisi pois? Tai tällä hetkellä voisin kommentoida: Kyllä – katselisin pornoa varmaan itsekin, jos joskus olisi aikaa (!) ja halua harrastaa itsetyydytystä. Nyt se vähäinen mahdollinen vapaa-aika tulee käytettyä vain kumppanin kanssa harrastettaviin juttuihin, sillä niitä hetkiä on ollut aivan liian vähän. Enkä siis itse katso pornoa muuten vain, vaan silloin kun haluan kiihottua.

Tätä mieltä Housuitta-blogin lukijat ovat siitä, saako kumppani katsoa pornoa harrastaessaan itsetyydytystä

.
Naisten itsetyydytykseen liittyvät artikkelit ovat olleet tämän blogin suosituimpia alkuajoista lähtien. Olen kannustanut naisia harrastamaan itsetyydytystä, sillä tutkimusten mukaan se  mm. parantaa mahdollisuuksia saada orgasmeja ja ylläpitää alapään kuntoa. Eihän runkkaamista pakko ole kenenkään naisen tai miehen harrastaa, jos siihen ei halua ole. Mutta siitä ei kannata pidättäytyä vain siksi, että elää parisuhteessa ja odottaa sopivaa seksihetkeä kumppanin kanssa. Jos toinen ei jaksa tai ei ole paikalla, voi aivan hyvin heittäytyä fantasioihinsa ja hyväillä itseään haluamillaan tavoilla. Leluilla tai ilman. Itsetyydytystä voi myös harrastaa toisen nähden.

Parisuhteessa olevat: kuinka usein runkkaatte ja miksi ja miten? Ja te jotka jostain syystä ette tykkää ajatuksesta, että kumppani runkkaisi – miksi niin?

Voi kun joku keksisi hyvän ehkäisykeinon

Seksiin – tarkemmin sanottuna yhdyntään – olennaisesti liittyvä riski näin hedelmällisessä iässä olevalle naiselle: raskauden mahdollisuus. Lapsilukumme on (tämänhetkisten tuntemusten mukaan) täynnä, joten ehkäisyn olisi oltava mahdollisimman varma. Meille sopivia vaihtohtoja vain on niin huonosti.

Olen kirjoittanut ehkäisy”pulmasta” jo aiemminkin. Olen edelleen samoilla linjoilla: ei enää hormoniehkäisyä. Ennen tätä toista lasta tilanne ei ollut niin kriittinen. Käytimme aluksi huolellisesti kondomia, sitten jätimme sen pois ja käytimme lähinnä vain keskeytettyä yhdyntää (sillä raskaus ei olisi ollut katastrofi, koska se muutenkin oli lähitulevaisuudessa suunnitelmissa). Ovulaatiot olivat minulla säännöllisiä ja selkeitä, joten ”varmat päivät” oli myös helppoa tietää enkä raskautunut kuin vasta sen jälkeen, kun sitä tarkoituksella yritimme. Silti en koskaan jättäisi ehkäisyä vain esimerkiksi keskeytetyn yhdynnän varaan, jos/kun lapsia ei toiveissa ole enempää.

Mutta kun se kondomi pitkässä turvallisessa parisuhteessa… Ei se vaan oikein ole mukavaa kummallekaan. Kunnolliseksi vaihtoehdoksi jää lähinnä kuparikierukka, jota hieman vierastan, koska vuoto on muutenkin suht runsasta. Ehkäisytietokoneet ja ehkäisysovellukset (ks. Natural Cycles) lupaavat hyvää tehoa, mutta en sellaisiin uskalla luottaa – ja siltikin silloin ihanimpaan ovulaatioaikaan sitten joutuisi kortsua käyttämään.

Blaah. Jos olisin varma, ettei mieli muutu enää, hankkiutuisin sterilisaatiojonoon heti 30v-syntymäpäivänä. Tai oikeastaan siis mies saisi mennä, koska se on miehille pienempi/helpompi toimenpide; naisille ilman nukutusta tehtävä Essure-sterilisaatiomenetelmäkin kun on haittojen takia Suomen markkinoilta jo pois. Mutta toistaiseksi sekään ei siis ole vaihtoehto. Vasalgel eli miesten ehkäisygeelikään ei vielä ole valmiina. Ei ole helppoa ei.

Miten teillä ehkäistään ja miksi juuri se on valittu?

t. eipä kai auta kuin sitä kumia huolellisesti käyttää