Kieltäkää heteroavioliitto!

Tiedättehän, kuinka heteronormista poikkeavia avioliittoja vastustetaan lapsen edun nimissä? Että lapsi tarvitsee kasvaakseen isän ja äidin, eli molemmat vanhemmat?

Tilastokeskuksen mukaan avioeroja myönnetään Suomessa noin 13000 joka vuosi, ja aviopareista noin 75%:lla on lapsia. Toisin sanoen joka vuosi myönnetään lähes 10000 avioeroa, joissa lapsi(a) jää ilman toista vanhempaa. Samaan aikaan uusia avioliittoja solmitaan noin 30000, ja mikäli historia jatkaa itsensä toistamista, niistä joka toinen päättyy eroon.

Heteroavioliitto (ja oletettavasti myöskään heteroavoliitto) ei selvästikään voi tarjota lapselle kahden vanhemman tuomaa turvaa. Tarvitaan parempia vaihtoehtoja.

Ensimmäisenä mieleen tuleva vaihtoehto on homoavioliitto, johon rinnastuvia parisuhteen rekisteröintejä löytyy vuosilta 2002-2010 yhteensä  2253 kappaletta, erojen määrän ollessa samalla ajanjaksolla 313. Vertailulukuna vuonna 2000 solmituista heteroliitoista on samassa ajassa eroon päätynyt 25 prosenttia ja 2005 solmittujen erokäyrä on vielä vahvemmin nouseva. Luvut eivät toki ole suoraan vertailukelpoiset, mutta 14% vs. 25% on aika selkeä ero.

Tottakai suhdelukuun vaikuttavat monet tekijät, kuten vaikka haluttomuus rekisteröidä seksuaalisen suuntautumisen paljastava suhdemuoto ja rekisteröinnin lyhyt olemassaoloikä. Silti näyttää olevan selvää, kumpi ryhmä pystyy varmemmin tarjoamaan lapselle kahden vanhemman kasvuympäristön.

Entäs polysuhteet sitten?

Lukuja ei taida pahemmin löytyä, mutta jos perheessä on jo lähtökohtaisesti esim. 4 aikuista, kahden pysyminen lapsen huoltajina on paljon todennäköisempää kuin kahden vanhemman perheessä. Lisäksi perheeseen saattaa tulla uusia aikuisia vanhojen lisäksi tai tilalle, mikä edelleen parantaa todennäköisyyksiä vähintään kahden vanhemman läsnäololle.

Sitten on tietty liuta näitä laitoksia, sijaisperheitä, lastenkoteja ja muita ratkaisuja, joiden lienee kaikkien todettu olevan jopa heteroavioliittoa huonompia kasvuympäristöjä. On aika saada parempia ratkaisuja, eli sukupuoli- ja lukumääräneutraali avioliitto kehiin!

 

Hyvää tasa-arvon päivää!

Tänään 19.3. on tasa-arvon päivä, joka on ollu yleinen liputuspäivä vuodesta 2007. Tasa-arvon päivää juhlitaan kirjailija Minna Canthin syntymäpäivänä.

Tasa-arvoteeman nimissä tänään on myös avattu kansalaisaloite sukupuolineutraalin avioliiton saattamisesta lainsäädäntöön, ja se on tätä kirjoittaessa kerännyt jo yli 40 000 nimeä. Yksikään kansalaisaloite tähän asti ei ole saanut näin nopeaa kannatusta, ja eduskunnan käsittelyyn viemiseksi tarvittava 50 000 rikkoutunee vielä tänään.

Esitys on niin hyvin kirjoitettu, että siihen on paha kommentoida sen enempää. Mitä enemmän allekirjoituksia saadaan kerättyä, sitä paremmat todennäköisyydet lakialoitteella on mennä eduskunnassa läpi. Allekirjoita siis sinäkin:

Kansalaisaloite tasa-arvoisesta avioliittolaista

Allekirjoittaminen vaatii sähköisen tunnistautumisen, eli esimerkiksi pankkitunnukset, mutta on muuten helppoa ja vaivatonta.

 

Tasa-arvoinen avioliittolaki tekee tuloaan

Keväällä muodostetun hallituksen synnytys oli niin tuskallinen, että sukupuolineutraali avioliittolaki jouduttiin pudottamaan hallitusohjelmasta. Onneksi lakialoitteita voi tulla muitakin reittejä, ja viidestä muusta hallituspuolueesta löytyi aktiiveja tekemään aloite (PDF) eduskunnalle. Matkalla nimikin muuttui sukupuolineutraalista tasa-arvoiseksi avioliittolaiksi.

Lakialoitteen takaa löytyy melkoinen liuta isoja nimiä, kuten Helsingin Sanomat jo jokin aika sitte kirjoitti. Vaikka aloitteen läpimenoa ei voidakaan pitää varmana, se on selkeästi seuraava askel rekisteröidystä parisuhteesta kohti todellista tasa-arvoa avioliiton solmimiseen.

Mielenkiintoiseksi asian kuitenkin tekee evankelis-luterilainen kirkko ja sen suhtautuminen asiaan seuraavien 10 vuoden aikana.

Kirkolla on lain läpi mentyä jälleen edessään yksi kompastuskivi ja valinnan paikka. Aika tarkalleen vuosi sitten A-studion homoilta sai aikaan massivisen piikin kirkosta eroajien määrässä, vaikka ohjelmassa meuhkannut Päivi Räsänen ei kirkon virallista kantaa edustakaan. Jos kirkon edustajat olisivat selkeästi sanoutuneet irti Räsäsen puheista, tappiot olisivat todennäköisesti jääneet pienemmiksi.

Jos kirkolla olisi rahtuakaan munaa, se ilmottaisi jo tässä vaiheessa selkeän, yksioikoisen kantansa uuteen avioliittolakiin ja kantaisi sen seuraukset. Todennäköisesti tappiot jäisivät pienemmiksi tällä tavalla, mutta ennustan että kirkko yrittää jälleen seistä jalka molemmissa leireissä ja päätyy pyllistämään kaikille. Samalla tavalla kuin se jakaa rahaa homovihalle (Seksualistin kirjoitus aiheesta täällä) ja yrittää samalla suvaita homoutta, eikä kukaan ole lopulta tyytyväinen.

Ja vielä aiheeseen liittyen: viime aikojen virkistävintä luettavaa on ollut Tuomas Enbuske, joka viimeisimmäsään ruotii juurikin suvaitsevaisuutta. Suosittelen lukemaan ja poimin lopusta ajatuksen, josta kirkkokin voisi ottaa pohdiskeltavaa:

Mitäs jos lopetetaan suvaitseminen ja annetaan ihmisten elää rauhassa?

kirjoittanut: hihaton

Homoilta YLE:llä

Jos joltakin meni ohi YLE:n ”Homoilta”, löytyy ohjelma myös Yle Areenasta. Tällä hetkellä se on katsottavissa vielä noin kuukauden ajan. Keskustelun aiheina olivat mm. homoparien oikeus avioliittoon ja ulkoiseen adoptointiin. (Argumentit olivat silti sitä samaa wanhaa tuttua kuin netin keskustelufoorumit ovat täynnä, että eipä tuossa mitään kovin ihmeellistä.)

En kyllä ihmettele, että ohjelman jälkeen kirkosta on eronnut porukkaa kovaa vauhtia. Minä en ole vuosiin kuulunut kirkkoon, joten en itse näissä luvuissa ole kuitenkaan mukana.

Mutta… Pitäisikö mies- ja naispareilla olla oikeus ulkoiseen adoptioon (sisäinen adoptiohan on jo hyväksytty)? Pitäisikö avioliittolain olla sukupuolineutraali? Enemmistöhän on tällä hetkellä sitä mieltä, että näin pitäisi olla.

Jos et vielä ole kirjoittanut kaikkia ajatuksiasi muualle nettiin, voit tehdä sen täällä! (Pliis, jätetään Raamattuun vetoamiset täällä pois.)

kirjoittanut: oceansoul

Seksuaaliset tarpeet ja niiden tyydyttäminen

Mitäpä jos on vaimo, lapsia ja ulkopuolisin silmin kaikki hyvin, mutta ei seksiä? Suhde toimii muuten hyvin… rakastan vaimoani, enkä halua pienten lasten vuoksikaan eroa mutta kyllä sitä seksiä vielä näin kolmekymppisenä tarvitsisi! Miten naisen saisi taas haluamaan? Paljon on tullut kaikkea kokeiltua. Maksullisiin en ajatellut lähteä. Ei tähän nyt varmaan ole helppoa vastata, mutta jotain ideoita..?

Azore

Vastaus riippuu siitä, mitä kaikkea on tullut kokeiltua. Yksiavioisen parisuhteen kulmakiviä on kumppaneiden halu toteuttaa toistensa seksuaaliset toiveet ja tarpeet, mutta kohtuuden rajoissa. Kohtuuden raja on jokaisen määriteltävä itse, mutta jatkuva kieltäytyminen omiin haluihin vedoten ei ole kohtuullista. Henkilökohtaisena mielipiteenäni raja kulkee jossain pissa- ja kakkaleikkien kohdalla, mutta kaikesta kesymmästä pitää saada aikaan sopimus, joka tyydyttää molempia osapuolia.

Joudut arvioimaan omaa käytöstäsi ja tekemään päätöksen sen perusteella. Mikäli olet kertonut tarpeistasi positiivisessa, rakentavassa hengessä ja ehdottanut kompromisseja, olisi kohtuullista odottaa vastakaikua. Olettaen edelleen, että sitä vastakaikua ei avoimista, rehellisistä kädenojennuksista huolimatta kuulu, joudut itse hakemaan tyydytystä tarpeillesi, joihin vaimosi ei vastaa.

Mitä siis tehdä? Avaa keskustelu vielä kerran, tarjoudu ottamaan vaimosi seksuaaliset tarpeet huomioon ja yritä etsiä kompromissia. Jos asiasta ei päästä edes neuvottelemaan, päätä keskustelu sanomalla ”hyvä on, mutta jos tilaisuus tulee vastaan niin en välttämättä pysty vastustamaan kiusausta”. Jos hän vaatii selitystä, kerro että sinulla on tarpeesi, ne pitää tyydyttää tavalla tai toisella, ja mieluiten tekisit sen hänen kanssaan. Tämän jälkeen voit jättää keskustelunavaukset vaimon vastuulle.

Sinulla on allekirjoittaneen lupa etsiä seksiä avioliittosi ulkopuolelta, mutta vain sillä ehdolla että vaimosi ei vastaa rehellisiin, avoimiin ehdotuksiin. Etene varovasti ja peitä jälkesi hyvin – apajia kyllä riittää kolmikymppiselle, itsestään huolta pitävälle miehelle. Onnea matkaan.

kirjoittanut: hihaton