Mitäpä jos on vaimo, lapsia ja ulkopuolisin silmin kaikki hyvin, mutta ei seksiä? Suhde toimii muuten hyvin… rakastan vaimoani, enkä halua pienten lasten vuoksikaan eroa mutta kyllä sitä seksiä vielä näin kolmekymppisenä tarvitsisi! Miten naisen saisi taas haluamaan? Paljon on tullut kaikkea kokeiltua. Maksullisiin en ajatellut lähteä. Ei tähän nyt varmaan ole helppoa vastata, mutta jotain ideoita..?
Azore
Vastaus riippuu siitä, mitä kaikkea on tullut kokeiltua. Yksiavioisen parisuhteen kulmakiviä on kumppaneiden halu toteuttaa toistensa seksuaaliset toiveet ja tarpeet, mutta kohtuuden rajoissa. Kohtuuden raja on jokaisen määriteltävä itse, mutta jatkuva kieltäytyminen omiin haluihin vedoten ei ole kohtuullista. Henkilökohtaisena mielipiteenäni raja kulkee jossain pissa- ja kakkaleikkien kohdalla, mutta kaikesta kesymmästä pitää saada aikaan sopimus, joka tyydyttää molempia osapuolia.
Joudut arvioimaan omaa käytöstäsi ja tekemään päätöksen sen perusteella. Mikäli olet kertonut tarpeistasi positiivisessa, rakentavassa hengessä ja ehdottanut kompromisseja, olisi kohtuullista odottaa vastakaikua. Olettaen edelleen, että sitä vastakaikua ei avoimista, rehellisistä kädenojennuksista huolimatta kuulu, joudut itse hakemaan tyydytystä tarpeillesi, joihin vaimosi ei vastaa.
Mitä siis tehdä? Avaa keskustelu vielä kerran, tarjoudu ottamaan vaimosi seksuaaliset tarpeet huomioon ja yritä etsiä kompromissia. Jos asiasta ei päästä edes neuvottelemaan, päätä keskustelu sanomalla ”hyvä on, mutta jos tilaisuus tulee vastaan niin en välttämättä pysty vastustamaan kiusausta”. Jos hän vaatii selitystä, kerro että sinulla on tarpeesi, ne pitää tyydyttää tavalla tai toisella, ja mieluiten tekisit sen hänen kanssaan. Tämän jälkeen voit jättää keskustelunavaukset vaimon vastuulle.
Sinulla on allekirjoittaneen lupa etsiä seksiä avioliittosi ulkopuolelta, mutta vain sillä ehdolla että vaimosi ei vastaa rehellisiin, avoimiin ehdotuksiin. Etene varovasti ja peitä jälkesi hyvin – apajia kyllä riittää kolmikymppiselle, itsestään huolta pitävälle miehelle. Onnea matkaan.
kirjoittanut: hihaton
Housuitta 
Joo, itse ehkä lisäisin vielä, että seksuaali-/parisuhdeterapiassa käyminen voisi auttaa, jos molemmilla on tahtoa saada muutosta asiaan. Eri asia, jos vaimosi ei itse koe tilannettanne ongelmaksi, eikä näe sinun kärsivän tilanteesta. :I
”Yksiavioisen parisuhteen kulmakiviä on kumppaneiden halu toteuttaa toistensa seksuaaliset toiveet ja tarpeet”. Jos halua ei ole temppuvalikoimalla kaupan käynti tuskin halua palauttaa. Jos halua on, ei tarvitse miettiä mitä on kokeillut ja mitä ei; tai missä menee raja. Haluavan ihmisen mielikuvitus on rajaton ja rajoja mielihyvän tuottamiseksi molemmille ei ole. Halua luova kemia on kuitenkin ihan jossakin muulla elämän osa-alueella, kuin seksitemppukirjassa tai pornokaupan katalogissa. ”Vähän lisää liukkaria niin kyllä se sinne uppoaa”-asenne on takuuvarma viimeisenkin halun rippeen tappaja.
Halua ei voi todellakaan lisätä ”käymällä kauppaa temppuvalikoimalla”, enkä ole missään niin väittänytkään. Sillä, mitä on tullut kokeiltua, on silti väliä: jos luit tekstiäni yhtään, peräänkuulutin avointa kommunikaatiota, en liukkarin lisäämistä.
Rajoilla on väliä siksi, ettei ole kohtuullista odottaa kumppanin suostuvan kaikkeen mahdolliseen. Jos kumppanillani sattuisi olemaan vaikka ulostefetissi, ohjaisin hänet toteuttamaan sitä osaa seksuaalisuudestaan muiden asiasta kiinnostuneiden kanssa. Jos taas kyse olisi vaikka jalkafetissistä, katsoisin tarpeelliseksi toteuttaa hänen toiveensa riippumatta siitä, saanko itse kicksejä ko. touhusta. Tässä tapauksessa myös odottaisin kumppaniltani halua toteuttaa omat toiveeni, vaikkei hän niistä niin paljoa irti saisikaan.
Suosittelen lukemaan huolellisemmin jatkossa.
Ite oon erittäin voimakkaasti pettämistä vastaan enkä millää voi uskoo, että noin lämpimästi lähestyttäessä ei heruis. Vika on miehessä, anteeks vaan!
”Kulta mulla on tarpeita, ja haluun tyydyttää ne just SUN kanssa!” pitäs lämppää jo sen verran, et antaa iha vaa, koska välittää. Jos näin ei oo (olettaen ihmiset liitossa on muuten terveitä, ei masennusta jne) liitossa on muutaki vikaa ku se seksi.
Jos on uskominen Cosmopolitania, MTV3:n Helmeä ja vastaavia roskajulkaisuja, vika on toki aina miehessä. En ole itse asiaan perehtynyt, mutta kertomusten mukaan myös erilaiset seksuaali- ja parisuhdeterapeutit ovat useimmiten samalla kannalla. Faktaa minulla ei jälkimmäisestä ole, joten kannattaa harrastaa kriittistä tarkastelua.
Kriittisen tarkastelun toisena puolena kannattaa etsiä nettisivuja, kirjoja ja alan ammattilaisia, jotka eivät automaattisesti lähde hakemaan parisuhteen vikoja miehestä. Mediassa naisen tarpeet nostetaan jalustalle ja parisuhteen mittapuuksi asetetaan miehen mukautuminen kumppaninsa vaatimuksiin. Miehen tarpeet puolestaan ammutaan alas perversseinä, mahdottomina toteuttaa tai turhina. Parisuhteesta annetaan kuva yksipuolisena emäntä-palvelija -vankilana, jonka muotoon miehellä ei ole sanavaltaa. Ne tarpeet ovat silti siellä, ja ne pitää tyydyttää jollain tavalla.
Miesten tarpeet ovat ihan yhtä tärkeitä kuin naistenkin, ja molemmat pitää ottaa huomioon. Se, etteivät tarpeet kohtaa kotona, ei tarkoita sitä että miehen pitää luopua omistaan. Tasa-arvon pitää kulkea molempiin suuntiin.
Toi toimii vaan tapauksessa, jossa mies haluu enemmän. Ehkä nainen tarvii tossa tilanteessa jtn ihan muuta, ku yhdyntää. Ehkä pari tekstaria, kehuja jne eikä vaa ”Anna ny pilluu, mä haluun, mulla on oikeus!!!” Jos lähtee vaa ite vaatimaan, takuulla ei saa. Ja mistä vetoo, että tossakaa ongelmassa eio muita näkökulmia ku miehen halut – TAAS.
Ihan sama se on sukupuolet toisinkin päin, se vaan on harvinaisempaa, koska nainen lähtee ettimään ongelmia miehen terveydestä, syyttää itseään (jota miehet ei ikinä tee), ja yrittää parantaa tilannetta. Edeleen painostan sitä toisesta välittämistä. Vaikka vikaa ei mistää löydy, ja miehen seksin tarpeet olis vaa nii paljon pienemmät, voi ihan rakkauden vuoksi sormettaa ja muuta.
Jos se rakkaus ei riitä, edellee vika iha muualla ku ite seksissä. Ja pätee iha sukupuoleen katsomatta.
Jos yhtään luit alkuperäistä artikkelia, siellä on muun muassa lauseet ”mikäli olet kertonut tarpeistasi positiivisessa, rakentavassa hengessä” ja ”tarjoudu ottamaan vaimosi seksuaaliset tarpeet huomioon”. Pelkkä vaatiminen on ihan toinen eläin.
Miehen halut ovat keskiössä, koska kysyjä on mies eikä kertomansa mukaan ole päässyt siihen pisteeseen, jossa vaimo avoimesti kertoisi tarpeistaan. Jos ei kerro, niin joutaa olla ilman. Toisen tunteiden ja tarpeiden arvailu kuuluu ehkä yläasteikään, muttei aikuisten väliseen suhteeseen.
Molemmilla sukupuolilla on halunsa, ja ne vaihtelevat enemmän yksilöiden kuin sukupuolten välillä. Oma kantani asiaan ei muutu senttiäkään, jos seksittömässä avioliitossa elävä nainen lähestyy samanlaisella kysymyksellä, vaan vastaus on täsmälleen sama. Kenelläkään ei ole oikeutta seksiin sellaisenaan, vaan toisen osapuolen tarpeet pitää ottaa huomioon.
Ja jos miehen pitää ihan vain rakkaudesta sormettaa enemmän haluavaa vaimoaan, miksi vaimon ei pitäisi ihan vain rakkaudesta antaa käsihoitoja ja suihinottoja? Miksi miehen pienemmät seksihalut olisivat jotenkin eriarvoiset kuin naisen? Pitäisikö enemmän haluavan naisen lähetellä tekstareita ja kehua miestään?
Niin ja ihan sivuhuomiona: tulin sanoneeksi, että ensimmäisenä haetaan aina miehestä vikaa. Miksi ongelmia pitää hakea miehen terveydestä, jos nainen haluaa enemmän kuin mies? Nainenhan siinä on yliseksualisoitunut pervo ja munasarjoillaan ajatteleva pornohiiri, mukaillakseni miehistä usein kuultavia termejä.
Olen yliseksualisoitunut pornohiiri, katson pornoa useita kertoja viikossa ja vaadin mieheni kyrpää mielellään 3 kertaa päivässä. Minusta minulla on oikeus tyydyttää tarpeeni – ja ihan tyytyväisiä ollaan kummatkin :) Ottakaa naiset mallia, nauttikaa ja relatkaa vähän, it is not so fucking serious!
”miksi vaimon ei pitäisi ihan vain rakkaudesta antaa käsihoitoja ja suihinottoja?”
pitää!