vapaa suhde

21/24 – ”Sinä iltana toivoin vaimoni harrastavan seksiä toisen kanssa”

os3 kommenttia

Tämä on vuoden 2021 joulukalenterin 21. postaus.

***

(Tämä merkintä on vieraskirjoitus, jonka on kirjoittanut oma puolisoni.)

Ensimmäinen kerta

Koko ilta oli täynnä sekalaisia tunteita laidasta laitaan. Voimakasta jännittyneisyyttä, innostuneisuutta, onnellisuutta, kiihottuneisuutta kuin pelkoakin. Ei pelkoa siitä ihastuisiko vaimo johonkin toiseen ja suhde rikkoutuisi. Vaan pelkoa siitä osaisinko sittenkään tuntea sitä hyvää oloa, jota uskoin tuntevani kun asiasta sovittiin. Ja pelkoa tietynlaisesta peruuttamattomuudesta, jonka jälkeen en voisi enää kokea samanlaista läheisyyttä ja rakkautta.

Jälkikäteen arvioituna uskoisin näiden tunteiden pohjautuneen täysin siihen yleiseen maailmankuvaan jossa näin ”kuuluu tuntea”. Siis siihen, että seksi suhteen ulkopuolella olisi jotenkin normien vastaista ja siten automaattisesti väärin.

Kokemus oli kuitenkin jotain täysin päinvastaista. Toisen nautinnosta voi nauttia myös itse.
Pelko väistyi silmänräpäyksessä, muuttuen voimakkaaseen helpottuneisuuteen, onnellisuuteen ja voimakkaaseen rakkauden tunteeseen. Onnellisuuden tunne syntyi ymmärryksestä, että toista ihmistä voi rakastaa niin paljon, ettei seksi muiden ihmisten kanssa haittaa. Päinvastoin.
Tuntuu myös hienolta voida aidosti kokea hyvää oloa kun tietää toisen saavan nautintoa fantasioidensa ja halujensa toteuttamisesta. Mielikuva omasta vaimosta nauttimassa seksistä toisen kanssa tuntui kiihottavalta.

Näiden kokemusten jälkeen ajatus siitä, että jotenkin ”omistaisi” toisen ja olisi oikeutettu kieltämään seksiä toiselta, tuntuu väärältä.

Osana toimivaa suhdetta

Uskoisin kuitenkin tärkeimpänä asiana olevan ymmärrys siitä, ettei tämä ole itseltäni millään tavoin pois. Se on itseasiassa lisännyt kiinnostusta seksiin, tuonut parisuhdetta lähemmäksi ja tuonut siten myös lisää seksiä myös parisuhteen sisälle. Näin on varmasti vain silloin, kun seksi muiden kanssa ei ole parisuhteen seksiä syrjäyttävää tai korvaavaa. Sen täytyy olla hyvässä yhteishengessä tapahtuvaa ekstraa toimivan seksielämälle päälle.
Ajatus seksin harrastamisesta muiden kanssa esimerkiksi riidan aikana tai jollain tavoin kostona tuntuu täysin väärältä.

Kenen kanssa ja mitä?

En uskonut alkuunkaan tulevani kokemaan mitään kateutta tai pelkoa siitä, että seksi meidän välillä ei olisikaan yhtä hyvää. Tämä johtuu varmasti siitä, että seksiä voi harrastaa hyvin erilaisilla tavoilla; puolison, ystävän, puolitutun tai tuntemattoman kanssa. Läheisessä parisuhteessa seksissä on hyvin erilaista, eikä suoraan edes korvattavissa.

Itse koen seksissä olevan paljon intiimejä asioita, jotka tuntuvat luonnolliselta ja kiihottavalta nimenomaan suhteen läheisyyden vuoksi. Näitä on esimerkiksi squirttaamisen tai kultaisten suihkujen saaminen kasvoille tai suuhun ja rimmingin antaminen. Ne ovat todella kiihottavia vain läheisyyden kautta, enkä haluaisi näitä muiden kanssa.

Koskettelu, suuseksi ja yhdyntä muiden kanssa taas jostain syystä ei tunnu läheisyyttä vaativalta.
Mutta vaikka seksi olisikin satunnaista tai jopa kertaluonteista tuntemattoman henkilön kanssa, en pystyisi siihen ilman tietynlaisen yhteisen kemian syttymistä. Fyysisestä kiinnostuksesta huolimatta.

Oman tekemisen oikeuttaminen?

Joku tätä tekstiä lukeva skeptisempi henkilö voisi tietysti ajatella, onko taustalla omien tekemisten oikeuttaminen tai kenties jopa aikasemman pettämisen tai muun peittely tällä.

Osaan mielestäni tarvittaessa olla kertomatta asioita ja valehtelemaan. Pystyn myös pitämään salaisuuksia, enkä koe paineita vaikken niitä pääsisikään kertomaan. Vaimon kohdalla tässä on kuitenkin poikkeus. Johtuuko se sitten siitä että koen uskaltavani kertoa kaikista asioista avoimesta? Vai vaikkapa kokemastani luottamuksen tunteesta? En osaa sanoa, mutta salasuhteen tai edes yhden kerran tapahtuvan pettämisen salaaminen tuntuisi täysin mahdottomalta. Tuntuu pahalta jo pelkkä ajatus sellaisen henkisen kuorman kantamisesta, jossa joutuisi joka päivä pitämään tunteen sisällään.

Koska suhteemme seksi on aina ollut hyvin monipuolista ja hyvää, en myöskään ole koskaan kokenut mitään palavaa tarvetta hakea seksiä muualta. Varsinkin aikaisemmin mainitsemani ”rajoitteen” vuoksi, jossa en kiinnostu seksistä vain pelkän fyysisen osuuden takia. Kaverieni (miesten) kommentteja, ronskia huumoria ja kehuskeluja kuunnellessa tunnen itseni ehkä hieman poikkeavaksi. Ja olenkin aina vain sivuuttanut itseeni kohdistuneet flirttailut, enkä ollut kiinnostunut muista sen enempää.
Joskus tietysti ihaillut kauniita vartaloja tai kasvonpiirteitä, mutta ilman sellaista ”tarpeen” tunnetta.
Nykyäänkin kiinnostus on vain uusien, erilaisten ja jännittävien kokemusten hakemisessa, joita ei vaimon kanssa olisi mahdollista toteuttaa. Edelleenkin kuitenkin ilman mitään palavaa halua päästä panemaan kenen tahansa kanssa.

Photo by Dmitriy Ganin on Pexels.com

21/24 – Avoin suhde

os3 kommenttia

Voisinko ryhtyä avoimeen suhteeseen? Tuskin ainakaan kovin helposti, vaikka en kovin mustasukkainen olekaan ja pettämiseksi luokiteltavan toiminnan raja menee meillä melko korkealla. Yhteiset ryhmäseksijutut on ajatukseltaan jees, mutta varmasti miettisin liikaa sitä, mitä toinen puuhailee toisten kanssa, jos en itse ole lainkaan ollut paikalla. Pystyisinkö kuitenkin lopulta asian sallimaan / saisinko tunteen hallintaan, jos se olisi toiselle tärkeää? Tai jos itselleni tulisi halukkuutta avoimeen suhteeseen, miten lähtisin asiaa viemään eteenpäin?

Tällä hetkellä suhteessamme on hyvä vaihe, monipuolista kiihkeää seksiä on ollut riittävästi lähiaikoina. Aikaa eikä myöskään energiaa olisi juurikaan mihinkään ulkopuolisiin juttuihin – enkä sellaiselle koe tarvettakaan tällä hetkellä. Mutta jos suhteemme kestää loppuelämämme, riittääkö meille vain toisemme seksiasioissa? Tai jos esim. toinen ei pystyisi seksiin lainkaan pitkiin aikoihin, olisiko avoin suhde hyvä ratkaisu, jos sooloseksi ei tuntuisi riittävältä tavalla toteuttaa seksuaalisuutta? Tai jos toinen haluaisi palavasti harrastaa jotakin sellaista seksin muotoa, mitä ei itse voisi tarjota, mutta se olisi toiselle siis tärkeä fetissi? Tietenkin olisi ihanaa pystyä tarjoamaan rakastamallensa kumppanille nautinnollinen seksielämä, mutta todellisuudessa ulkopuolisten kumppanien salliminen ei välttämättä ole kovin helppoa.

Avointa suhdetta miettiessä tärkeää on keskustelu säännöistä. Ja jos molemmat osapuolet eivät vapaaehtoisesti ja aidosti suostu kyseisenlaiseen suhteeseen, se ei tietenkään oikeuta pettämistä.

Olen kirjoitellut ajatuksiani aiemmin mm. tässä merkinnässä. Vinkiksi myös mielenkiintoinen blogi aiheesta, vaikka ilmeisesti uusia päivityksiä ei ole enää sinne tulossa: Perheenisän ajatuksia avoimesta avioliitosta. (Myös toinen blogi ”Suhteellisen avointa” oli hyvin kirjoitettu, mutta ilmeisesti on yksityiseksi muutettu.)

Mitä mieltä avoimesta suhteesta?

Polyamoriaako?

hihatonJätä kommentti

Täälläkin on monta kurjaa tarinaa siitä, kuinka puolisolla on ollut ehkä jopa vuosia suhde toiseen. Kun pettäjä lopulta jää kiinni, niin yleensä hän yrittää kieltää asian. Mutta miksi? Miksi pettäjä yrittää kieltää asian? Mitä hän saa sillä, että esittää uskollista puolisoa ja samalla hänellä on toinen suhde?

Onko tällainen ihminen jotenkin normaalia omistushaluisempi? Tai onko hän ehkä ns. polyamorinen, jonka mielestä on ihan ok olla suhteessa useamman henkilön kanssa?

-JannaMari

Pettäjä toivoo, että saa pitää kaksi suhdetta. About kaikki meistä haluavat, vaikka moni ei sitä myönnäkään.

Omistushalusta pettäminen ei kerro mitään, mutta polyamoriaa se ei ainakaan ole. Polyamoriaan liittyy kiinteänä osuutena kaikkien mukana olevien tietoisuus ja suostumus, eikä siihen riitä pelkkä yhden ihmisen päätös. Ehkä hänen mielestään on ok olla suhteessa monen ihmisen kanssa, mutta polyamoriaan hänestä ei näytä olevan.

Kaksi suhdetta rinnakkain on haastava yhdistelmä. Se vaatii paljon rehellistä kommunikaatiota, omien halujen ja pelkojen tuntemista, kumppanin kunnioittamista ja jatkuvaa tilanteen päivittämistä. Pitää pystyä sopimaan ketä nähdään, milloin nähdään, mitä saa tehdä, mitä ei saa tehdä, kuka hakee lapset koulusta ja niin edelleen, ja sitten vielä pitää kiinni sovitusta. Ja ettei homma kävisi liian helpoksi, samat sopimukset pitää tehdä jokaisen kumppanin kanssa erikseen.

Jos polyamoria ajatuksena kiinnostaa vielä tämänkin jälkeen, suosittelen aloittamaan rehellisen kommunikaation, omien halujen ja pelkojen tuntemisen, kumppanin kunnioittamisen ja jatkuvan tilanteen päivittämisen yhden kumppanin kanssa. Kun se onnistuu vaivatta, voi varovasti kokeilla josko uskaltaisi ottaa jonkun kolmannen mukaan.

kirjoittanut: hihaton

Erilaisia pari- ja monisuhteita

hihaton3 kommenttia

Blogissa on aiemminkin keskusteltu avoimista suhteista, yksiavioisista suhteista, parinvaihdosta ja muista tavoista toteuttaa parisuhdetta. Erilaisia malleja ja kumppanikombinaatioita on loputtomasti, mutta näillä päästään alkuun:

Yksiavioinen suhde

Nyky-yhteiskunnassa ehdottomasti yleisin ja hyväksytyin parisuhteen muoto.  Yksiavioisuus on vahva oletusarvo ja normi, josta poikkeamista moni ei edes harkitse. Myös homoseksuaaliset suhteet ovat suureksi osaksi yksiavioisia.

Parinvaihto

Parinvaihto eli  swinging on tapahtuma, jossa tyypillisesti kaksi heteroseksuaalista paria vaihtaa kumppaneita harrastaakseen seksiä jonkun muun kuin puolisonsa kanssa. Tyypillisesti parinvaihtajat ovat swingingiä lukuunottamatta yksiavioisia keskenänsä.

Primäärisuhde ja toissijaiset suhteet

Primäärisuhteesta puhutaan silloin, kun kumppanit ovat toisilleen ensisijaisia ja ”tärkeimpiä”. Usein primäärit jakavat keskenään arkielämän, kodin, raha-asiat, lapset ja niin edelleen. Ensisijaisen suhteen lisäksi toisella tai molemmilla on muita kumppaneita, joiden kanssa vietetään aikaa primäärisuhteen asettamilla ehdoilla. Joskus sama suhde on yhdelle osapuolelle ensisijainen, mutta toiselle toissijainen.

Useamman kuin kahden hengen suhteet

Suhteeseen voi kuulua kolme, neljä tai useampia osapuolia, jotka voivat kaikki olla suhteessa keskenään tai välillisesti toisen ihmisen kautta.  Monen hengen suhteeseen voi kuulua vaikka kolme homoseksuaalia tai jonkinlainen yhdistelmä hetero-, bi- ja homoseksuaaleja jäseniä. Välillisestä suhteesta esimerkkinä on vaikka ns. V-triadi, jossa yhdellä jäsenellä on kaksi kumppania, mutta jotka eivät ole keskenään tekemisissä.

Lisäksi on olemassa erilaisia yhdistelmiä edellisistä, kuten vaikka kolmen hengen primäärisuhteet joissa jollain kumppanilla on lisäksi sivusuhteita. Eksoottisempiakin yhdistelmiä löytyy, kuten vaikka W-monisuhde, joka on kuin kaksi V-suhdetta yhdistettynä.

Kaiken tämän lisäksi jokainen edellä mainituista voi olla suljettu tai avoin suhde, eikä sekään aina ole niin suoraviivaista. Joku voi olla tyytyväinen uskollisena kumppanilleen, jolla on satunnaisia seksisuhteita tai toissijainen kumppani, samoin kuin viiden hengen W-monisuhde voi olla täysin suljettu. Yhdistelmiä on loputtomasti.

Näillä päästään alkuun, mutta muitakin tyylejä varmasti on. Kertokaa kokemuksistanne ja näkemyksistänne kommenteissa, sana on vapaa.

kirjoittanut: hihaton

Monenlaista moniavioisuutta

os2 kommenttia

Ilmeisesti itselläni on liikaa aikaa, sillä katselin viimeisimmänkin 4D:n. Dokumentti oli melkoisen huono, mutta kirjoitan nyt siitä kuitenkin pari sanaa. Tämä siksi, että Noora kirjoitti blogimerkinnässään seuraavasti eräästä uutisesta: ”Miten tämä on mahdollista, Suomen pitäisi olla tasa-arvon mallimaa? Muuutenkin niitä naisia sorretaan, leikellään klitoriksia ja pakotetaan naimaan ilman halua, ja nyt ilmenee, että meillä sallitaan moniavioisuus. — Minä en ainakaan haluaisi olla kenenkään jalkavaimo!”

Kommentoin kirjoitukseen silloin, että moniavioisuudessa ei itsessään ole mitään pahaa – ja voihan niinkin päin olla, että naisella on useampi mies. Olen edelleen samaa mieltä. Katsomassani dokumentissa esiteltiin kaksi tapausta: toiseen kuului mies + 2 naista; toisessa miehellä on 7 vaimoa (+9 lasta). Suhteet olivat hyvin erilaisia.

Ensimmäinen tapaus oli lähtenyt liikkeelle miehen ”alkuperäisen” naisen halusta toteuttaa biseksuaalisia tarpeitaan. Nainen ja mies olivat kymmenen vuoden ajan kaksistaan, kunnes pyysivät mukaan kolmannen henkilön; tällä hetkellä he kaikki asuvat siis yhdessä. Naiset harrastavat seksiä keskenään, mies harrastaa seksiä kummankin kanssa & lisäksi he harrastelevat kimppakivaa (puheidensa mukaan heidän talossaan harrastetaan jonkinlaista seksiä 15-20 kertaa viikossa). LISÄKSI naiset kertoivat, että heillä on varsinaisen perheensä ulkopuolella vielä useita muitakin rakastajattaria. Mies sen sijaan kertoi olevansa tyytyväinen kahteen naiseensa. Suhde on siis hyvin avoin. Kaikki näyttävät olevan suhteellisen tyytyväisiä tilanteeseen (joskin naiset kokevat saavansa liian vähän aikaa keskenänsä), vaikka vuorot täytyykin aina suunnitella ja merkitä kalenteriin.

Tällaisessa suhteessa ei olekaan mitään pahaa. Kaikki nauttivat tilanteesta ja ovat tasa-arvoisia.

Toinen tapaus sen sijaan oli sellainen, että siitä ei voi samaa sanoa. Kyseessä oli siis uskovainen mies, joka kertoi saaneensa jumalallisen näyn, jonka mukaan hänen pitää hankkia useampi vaimo. Asiasta on toki hänelle iloakin: ”Jos yksi vaimo kyllästyttää, voi olla toisen kanssa. Hehhehhee. Se ei kuitenkaan ollut ajatukseni!” Eipä tietenkään.

Aluksi vaimojen kesken oli paljon kilpailua (voin kuvitella..), mutta nyt yhteishenki on kuulemma parantumassa. Kaikki kuulostikin vielä suurin piirtein toimivalta, kunnes seuraavanlaisia asioita tuli ilmi: Mies ei enää rakastele vaimoista vanhimman kanssa, minkä vuoksi tämä vaimo tuntee itsensä rumaksi ja hylätyksi. Mies saarnaa Jumalan rangaistuksista saaden naiset itkemään. Eräs nainen oli suunnitellut jo lähtevänsä suhteesta, mutta itkien perusteleekin jäämistään seuraavasti: ”Jos haluaa jotain Jumalalta, pitää antaa jotain itsestään.” Nainen pysyy epätyydyttävässä liitossa ilmeisesti siis vain siksi, että ’Jumala on niin tahtonut’.

Mies kertoo, että jos naista ajaa uhmakas pyrkimys itsenäisyyteen, se ei sovi siihen, mitä hän avioliitolta odottaa. Kyse ei naisten mielestä ole hallinnasta, vaan rakkaudesta (”kyllä hänen pitää olla ankara, jos minä olen hankala”). Entä jos mies on hankala? Saako naiset olla ankaria? Tuskin. Väitän, että kyse nimenomaan on hallinnasta. Ja kun vähän selittää, kuinka tämä on Jumalan tahto, niin kaikki nöyrtyvät.

On aivan yhtä väärin, vaikka suhteessa olisi vain kaksi henkilöä ja tilanne olisi samanlainen kuin tässä. Ongelma ei ole itse moniavioisuudessa. Monet ajattelevat juuri tämän uskovaisen perheen mukaisia tapauksia moniavioisuudesta puhuttaessa, mutta parhaimmillaan se voi kuitenkin olla täydellinen ratkaisu joillekin henkilöille (kuten ensimmäinen tapaus osoitti).

(ps. Mielenkiintoista keskustelua avoimista suhteista on ollut jo hihattoman aiheessa ”Suhteellisuuksia”. Keskustelua voi jatkaa siellä ja tähän aiheeseen kuulisin mielelläni mielipiteitä varsinkin moniavioisuudesta. Kummassakaan näissä tapauksessa ei ollut kyse virallisista liitoista, koska heidän maissaan – sen enempää kuin Suomessakaan – moniavioisuus ei ole sallittua.)

kirjoittanut: oceansoul