Suostumuksen anatomiaa

Muotoilin tuossa taannoin itselleni kriteerit, millainen seksiin tai muuhun intiimiin touhuun annetun suostumuksen tulisi olla. Jaan ne nyt kanssanne, vaikka moni voi olla eri mieltäkin. Siitä lisää tuonnempana.

Hyvä suostumus on ainakin näitä neljää:

  • Ajantasainen
  • Informoitu
  • Selkeä
  • Vapaasta tahdosta annettu

Ja hieman tarkemmin:

Ajantasainen: Suostumus tulisi aina antaa mahdollisimman lähellä itse tapahtumaa, jotta väärinkäsitysten riski saadaan minimoitua. On parempi varmistaa toiselta vielä kerran juuri ennen aloittamista kuin olettaa, että viime kerralla sovittu olisi automaattisesti voimassa.

Informoitu: Suostumuksen antajan tulee tietää, mihin suostuu. Kaikilla osapuolilla on vastuu kertoa muille sellaiset asiat, jotka voivat olennaisesti vaikuttaa päätökseen. Ei juuri auta sopia suojaamattoman seksin aloittamisesta, jos jompikumpi jättää mainitsematta olevansa HIV-positiivinen.

Selkeä: Maailma on pullollaan tapauksia, joissa suostumukseksi on ajateltu riittävän se, ettei toinen sano liian kovaa ”ei”. Haluaisin maailman, jossa suostumuksen tulee olla niin selkeä, ettei jälkeenpäin tarvitse miettiä, oliko se vastaus varmasti ”kyllä”.

Vapaasta tahdosta annettu: On lukemattomia keinoja manipuloida toinen suostumaan johonkin, mitä hän ei halua. Painostus, uhkailu ja kiristys ovat keinoja, joilla suostumuksen voi tehdä tyhjäksi ennen kuin se on edes annettu.

Otetaanpa sitten muutama esimerkki:

Pääsin panemaan ilman kumia, kun en kertonut että mulla on todettu klamydia.

Tässä on ongelmana informoinnin puute: toinen osapuoli on tehnyt päätöksen vajailla tiedoilla, kuvitellen että kumppani kertoo tällaisen olennaisen tiedon suostumusta kysyessään. Vastaus olisi todennäköisesti ollut toinen, jos tieto sukupuolitaudista olisi kerrottu.

Kokeilin vetää sitä tyyppiä hiuksista seksin aikana, kun se tykkäs siitä viimeksi. Se sano että älä tee noin, en tajua.

Joskus mieltymykset vaihtelevat nopeastikin, minkä vuoksi ajantasaisuus on tärkeää. Se, mikä oli viime viikolla kivaa, voikin tällä kertaa olla epämukavaa tai vastenmielistä. Kannattaa siis varmistaa.

Se sanoi monta kertaa että ehkä, mutta sitten kun yritin ottaa siltä vaatteet pois, se väisti pois alta. Eikö muka ehkä tarkota että joo?

Selkeä kommunikaatio pelastaa tällaisilta tilanteilta. Selkeä ”ei” on viesti, joka jokaisen pitäisi uskaltaa sanoa ja kestää kuulla.

En mä halua sanoa sille ei, kun sitten se murjottaa koko viikon ja kaikkia vituttaa.

Tässä ei ole kyse vapaasta tahdosta annetusta suostumuksesta, vaan vastapuolen reaktio on (kenties tiedostamatontakin) painostusta. Suostumukseen kuuluu olennaisena osana turvallinen tila kieltäytyä, eikä ”kyllä” tarkoita mitään, jos ”ei” on pois vaihtoehdoista.

Ei tietenkään ole tarkoituksenmukaista, että jokaiseen asiaan kysytään suostumusta, mutta jos vähänkään epäilyttää, on parempi varmistaa. Aika monessa tapauksessa suostumus tulee implikoituna tekojen ja eleiden kautta, mutta silloin tällöin on hyvä avata sanainen arkkunsa ja huolehtia, että molemmat ovat mukana vapaasta tahdostaan.

Miten sinä käsittelet suostumusta? Kysytkö toiselta suoraan vai luotatko sanattomaan viestintään? Puuttuuko listasta jotain olennaista? Kerro kommenteissa!

 

Polyamoriaako?

Täälläkin on monta kurjaa tarinaa siitä, kuinka puolisolla on ollut ehkä jopa vuosia suhde toiseen. Kun pettäjä lopulta jää kiinni, niin yleensä hän yrittää kieltää asian. Mutta miksi? Miksi pettäjä yrittää kieltää asian? Mitä hän saa sillä, että esittää uskollista puolisoa ja samalla hänellä on toinen suhde?

Onko tällainen ihminen jotenkin normaalia omistushaluisempi? Tai onko hän ehkä ns. polyamorinen, jonka mielestä on ihan ok olla suhteessa useamman henkilön kanssa?

-JannaMari

Pettäjä toivoo, että saa pitää kaksi suhdetta. About kaikki meistä haluavat, vaikka moni ei sitä myönnäkään.

Omistushalusta pettäminen ei kerro mitään, mutta polyamoriaa se ei ainakaan ole. Polyamoriaan liittyy kiinteänä osuutena kaikkien mukana olevien tietoisuus ja suostumus, eikä siihen riitä pelkkä yhden ihmisen päätös. Ehkä hänen mielestään on ok olla suhteessa monen ihmisen kanssa, mutta polyamoriaan hänestä ei näytä olevan.

Kaksi suhdetta rinnakkain on haastava yhdistelmä. Se vaatii paljon rehellistä kommunikaatiota, omien halujen ja pelkojen tuntemista, kumppanin kunnioittamista ja jatkuvaa tilanteen päivittämistä. Pitää pystyä sopimaan ketä nähdään, milloin nähdään, mitä saa tehdä, mitä ei saa tehdä, kuka hakee lapset koulusta ja niin edelleen, ja sitten vielä pitää kiinni sovitusta. Ja ettei homma kävisi liian helpoksi, samat sopimukset pitää tehdä jokaisen kumppanin kanssa erikseen.

Jos polyamoria ajatuksena kiinnostaa vielä tämänkin jälkeen, suosittelen aloittamaan rehellisen kommunikaation, omien halujen ja pelkojen tuntemisen, kumppanin kunnioittamisen ja jatkuvan tilanteen päivittämisen yhden kumppanin kanssa. Kun se onnistuu vaivatta, voi varovasti kokeilla josko uskaltaisi ottaa jonkun kolmannen mukaan.

kirjoittanut: hihaton