Lyhyt seksittömyys ei hyvää parisuhdetta tapa

Helsingin Sanomissa julkaistiin tänään mielipidekirjoitus otsikolla ”Imetys tappaa parisuhteen”. Kirjoittaja kertoo lopettaneensa imetyksen ja siirtyneensä korvikemaitoon, koska imetys tappoi halut ja mies ei halunnut olla enää yhtään kauempaa ilman seksiä.

Siirretäänkö lapsi kokonaan korvikemaidolle? Kuinka kauan mies jaksaa olla ilman seksiä? Kumppanini oli sitä mieltä, ettei enää hetkeäkään.

Mietimme, mikä on vauvalle todella tärkeintä: paras mahdollinen ravinto vai vanhempien paras mahdollinen parisuhde? Päätimme siirtyä korvikemaitoon hetimiten, asteittain. Lopetin siis imetyksen hiljalleen vauvan ollessa vain kuukauden ikäinen.

Voisin ehkä vielä jotenkin ymmärtää tämän ratkaisun, jos kyse olisi ollut esimerkiksi yli 6 kuukaudesta, mutta että kyse oli yhdestä (1) kuukaudesta! Toivoisin kirjoituksen olevan vain jokin huono provo, mutta kaikenlaisiahan ihmisiä tästäkin maasta löytyy. Minä en ole tuomitsemassa korvikkeilla lapsensa ruokkivia, vaikka itse olen täysimettänyt esikoiseni ja täysimetyksellä on myös tämä toinenkin vauva. Sen sijaan tuo kirjoituksen ajattelumalli – että parisuhde on jo kuoleman kielissä, kun seksiä / seksihaluja ei ole ollut kuukauteen – on hyvin surullinen.

Kyllä, minullakin vauvan saaminen jo itsessään, mutta myös imetys hormonimuutoksineen vei esikoisen kohdalla halut lähes kokonaan. Limakalvot olivat todella hauraat. Harrastimme yhdyntöjä ensimmäisen kerran joskus 3 kk:n kohdalla ja varsinaisesti ne alkoivat tuntua hyvältä vasta, kun synnytyksestä oli vuoden verran. Liukuvoidetta käytettiin, mutta ei se siis ongelmaa parantanut kokonaan. Ehdottiko mies minua lopettamaan imettämisen? No ei todellakaan (enkä sitä itsekään harkinnut). Vuosi on loppujen lopuksi pieni aika elämästä ja näen imetyksen hyötyjen vauvalle olevan paljon tärkeämmät kuin yhdynnän merkitys parisuhteelle. Seksiähän siis voi harrastaa muutenkin kuin yhdyntöjä harrastelemalla. Jos parisuhde on kunnossa, lyhyt seksitön jakso ei sitä tapa. Silloin kyse on jostain ihan muusta syystä. Miehelläni on korkea libido, mutta silti hän on jaksanut satunnaisia haluttomuuskausiani (jotka eivät kaikki ole vauva-aikaan edes liittyneet).

Tämän toisen lapsen kohdalla seksuaalinen haluttomuus ei varsinaisesti ole ollut niin suurta. Esikoisen kohdalla suuri elämänmuutos – äidin roolin astuminen kehiin – vaikutti varmasti paljon, kun nyt se oli osa elämää jo muutenkin. Sen sijaan tällä kertaa koliikkivauvan iltaitkut ovat aiheuttaneet suurta väsymystä, kun päikkäreitä nukkumaton esikoinenkin on päivät kotona, että iltaisin ei todellakaan tee mieli muuta kuin nukahtaa itkujen päätyttyä. On sitä silti tullut miestä kädellä ja suulla hyväiltyä jo tämän vauva-ajan aikana. Ja mies lienee harrastanut omaa kivaa yksinäänkin.

Kyseisen mielipidekirjoituksen kirjoittanutta ihmettelen tosiaan erityisesti sen takia, että vain yhden vaivaisen kuukauden perusteella tehdään tuollaisia ratkaisuja. Ei korvikkeilla ruokkiminen ketään huonoksi äidiksi tee, mutta jos imetys sujuu, kannattaako sitä tuosta vain se lopettaa? Minulla ei jälkivuotokaan ollut vielä neljän viikon kohdalla loppunut kummankaan vauvan kohdalla, joten tulehdusvaarankaan vuoksi yhdyntöjä ei ollut kiinnostusta harrastaa. Mitään repeämiä minulle ei juurikaan tullut, mutta entä jos kirjoittaja olisi revennyt pahasti eikä olisi sen(kään) vuoksi kyennyt yhdyntöihin vielä tuossa kohtaa? Entä jos kirjoittaja olisikin jatkanut imetystä ja huomannut, että vaikkapa kahden kuukauden kohdalla hän olisi tuntenut jo seksihaluja? Entä jos kirjoittaja sairastuu pahasti jostain syystä ja seksi jää tauolle useammaksi kuukaudeksi – lähteekö mies omille teilleen? Millainen mies (isä) laittaa noin lyhyen ajan kohdalla pienen vauvan tarpeet omiensa edelle?

Ps. Kirjoituksessa mainittiin imetyksen ehkäisyteho. Muistutettakoon kaikkia, että imetys toimii suhteellisen luotettavana ehkäisynä vain, jos 1) lapsi on vain täysimetyksellä ja imetysvälit eivät ole pitkiä & 2) kuukautiset eivät ole alkaneet ja synnytyksestä on ihan maksimissaan puoli vuotta. Itselläni kuukautiset alkoivat esikoisen kohdalla vasta silloin, kun yöimetykset loppuivat, mutta kondomia käytettiin silti toki huolellisesti alusta alkaen. Imetykseen ei yksinään kannata koskaan luottaa, jos ei uusiksi halua nopeasti raskautua.

Ihana (kamala) ovulaatio

Ennen kuin aloimme yrittää aikoinaan lasta, söin e-pillereitä. Yhdistelmäpillereiden yksi vaikutus perustuu ovulaation estämiseen, joten tällöin ovulaatioita ei tietenkään ilmaantunut. Jätettyäni pillerit pois, ovulaatiot olivat oireiltaan aika heikkoja ja hieman kadehdin niitä, jotka kertoivat ylisuurista haluista ovisaikoihin. Mutta raskauden jälkeen (sitten vihdoin kun imetys ei enää ovulaatioita pois pitänyt) tilanne muuttui eikä oireista ole voinut erehtyä: haluttaa ja haluttaa ja vielä kerran haluttaa. Seksi on usein mielessä, ja uniinkin halut tulevat. Ja ne limat… eipä todellakaan ole tarvetta liukuvoiteelle niihin aikoihin!

Tällöin seksiä tuleekin harrastettua paljon, mutta tämä tarkoittaa myös sitä, että ehkäisy on muistettava, jos raskaus ei ole suunnitelmissa.

Nykyinen villitys on, että hormonaalista ehkäisyä käytetään aiempaa vähemmän. Mahdolliset haittavaikutukset ovat saaneet paljon julkisuutta (vaikka toki ne ovat jo aiemminkin siellä pakkausselosteissa olleet luettavissa), mutta monet myös haluavat ihan vain kokea, miltä tuntuu, kun keho on luonnollisessa tilassa.

En itsekään ole aloittanut hormonaalista ehkäisyä, mutta meille toinen raskaus ei olisikaan mikään katastrofi. Kortsut tai keskeytetty yhdyntä ovat ajaneet asiansa, mutta tietenkään keskeytettyä en suosittele kenellekään, jolle raskautuminen olisi epätoivottua. Kortsut parisuhteessa taas… oikein käytettynä ne ovat toki suhteellisen varmoja, mutta ikävä kyllä ne on vähän liiankin helppoa jättää pois himon hetkellä. (Miksi muuten aina sanotaan, että miehet haluavat painaa paljaalla… Kyllä se minusta näin naisenakin on paljon tyydyttävämpää.)

Olen aiemminkin tuskastellut ehkäisyvaihtoehtojen kanssa, ja vaikka tällä hetkellä meillä tilanne on ok (koska emme tarvitse mahdollisimman varmaa ehkäisyä), monilla muilla ei ole.
Jos mitään hormonaalista ei halua tai voi käyttää, vaihtoehdot ovat suhteellisen vähissä. Kuparikierukka ei sovi kaikille, sillä se esimerkiksi lisää helposti vuodon määrää (ja monesti lääkärit eivät halua asentaa sitä synnyttämättömille, vaikka siihen ei sinänsä esteitä ole, jos kohtu on tarpeeksi iso). Kortsut tulikin jo käsiteltyä, oli sitten kyse miesten tai naisten versiosta. Ehkäisyvaahto ei yksinään ole tarpeeksi luotettava, ja pessaareita täytyisi tilata ulkomailta, jos nyt niihinkään uskaltaa luottaa vaikean asettamisen vuoksi. Ehkäisytietokoneitakaan en välttämättä ihan täysin luotettavana pitäisi. Sterilisaatio taas ei ole väliaikainen ehkäisymenetelmä, vaan tulee kysymykseen vasta silloin, kun ikää on tarpeeksi ja lapsiluku on varmasti täynnä.

Muistutukseksi silti: aborttia ei saa pitää ehkäisymenetelmänä, joten jos raskaus on ihan ei-toivottu vaihtoehto, käytä jotain varmaa menetelmää huolellisesti.

Mihin ehkäisyyn teillä on päädytty? Jos et käytä hormaalista ehkäisyä, huomaatko haluissasi selkeää eroa ovulaation aikana?

Mitä useammin seksiä harrastaa…

… sitä enemmän haluaa. Sen kun jaksaisi aina pitää myös omassa mielessään.

Lyhyesti on kai kerrottava, kuinka vauvavuoden aikana minulla ei ollut juurikaan haluja ja kuinka imetys aiheutti limakalvojen kuivuutta (ja siten kipuja). Vasta kun lapsemme oli yli vuoden (ja kuukautiskierto alkoi taas käynnistyä), aloin oikeasti nauttia uudelleen seksistä. Siltikin väsymys ja ajanpuute ovat usein olleet esteenä sekstailuille lähikuukausinakin. On niin paljon helpompaa valita illalla tv-ohjelmien katseleminen tai vaikka se nukkuminen.

Kun vauvavuoden aikana oli harrastanut seksiä yhteensä ehkä niin monta kertaa kuin aiemmin tuli harrastettua kolmessa viikossa, ei seksi ollut oikein koskaan mielessä. Tämän vuoksi blogikirjoituksiakaan ei ole minulta näkynyt.

Haluttomuushan on melko yleistä synnytyksen jälkeen eikä meillä siitä ongelmaa haluttu tehdä, sillä kyseessä on kuitenkin ymmärrettävä väliaikainen tila. On täysin luonnollista, että huomio keskittyy vauvaan ja hormonit eivät suosi omia haluja. Kun lapsellamme alkoi olla ikää yli vuosi ja fyysisestikin olin täysin palautunut, kaipasin omia halujani. Seksi tuntui toki hyvältä, kun siihen jaksoi joskus ryhtyä, mutta itse en mitenkään aktiivisesti aloitteita tehnyt.

Vasta lähihetkinä olen ryhdistäytynyt. Mieheni on halunnut minua enemmän, joten en ole kokenut mielekkääksi ja oikeudenmukaiseksi sitä, että hän on koko ajan joutunut tekemään myönnytyksiä (vaikka häneltä ei valituksia juuri olekaan kuulunut). En tietenkään kiusallani ole pihtaillut, vaan seksi ei oikeasti ole kauheasti ollut mielessä.

Lopulta huomasin, että kun puolipakolla on välillä käskenyt itseään tekemään aloitteita seksiin & on suostunut miehen ehdotuksiin silloinkin, kun ei ehkä oikeasti olisi kauheasti kiinnostanut, seksi on alkanut olla taas mielessä enemmän. Ja niitä halujakin on jo ihan oikeasti: odotan jo nyt sitä hetkeä illasta, kun lapsi on saatu unille ja voin viettää kahdenkeskistä aikaa miehen kanssa.

Molempien täytyy saada kokea parisuhteessa nautintoa. Sairauksien yms. vuoksi satunnaiset haluttomuusjaksot ovat ymmärrettäviä, mutta tilanteesta ei voi tulla vuosia kestävä tila. Seksistä toki pitää olla oikeus aina kieltäytyä, mutta liika on liikaa. Väistämättä haluttomuus alkaa jossain kohtaa vaikuttaa parisuhteeseen, ja ainakin itse huomasin, kuinka läheisyys muutenkin tuntui vähenevän (vaikka puhuimmekin, kuinka meidän pitää muistaa muunlainen hellyys). Jos tilanne on ajautunut jo niin pitkälle, ettei kumppani viitsi koskaan edes ehdotella – koska tietää joutuvansa vain torjutuksi – ollaan varmasti jo oikein ongelmallisessa tilanteessa. Onneksi meillä ei tähän pisteeseen jouduttu missään vaiheessa.

Muistakaa siis antaa kumppaninne tuntea, että hän on haluttava. Mitä kauemmin on ilman seksiä, sitä helpommin muodostuu kynnys, jonka yli voi olla vaikeaa päästä. Pankaa siis jo tänään; vaikka se ei ehkä kauheasti kiinnostaisi.