18/24 – Jos halut ovat epätasapainossa

Tämä on vuoden 2021 joulukalenterin 18. postaus.

***

Vaikka olen seksuaalisesti aktiivinen monella tavalla, ei meidänkään suhteessa ole aina vältytty haluttomuudelta ja sen myötä on välillä koettu turhautumista ja riitelyä. Ja nimenomaan siis siten, että se haluton olen ollut minä – suhteen naispuolinen henkilö. Pahimmat haluttomuusjaksot ovat liittyneet imetysaikoihin, jolloin seksi ei jaksanut kiinnostaa oikein lainkaan, mutta toki sellaisia aikoja on ollut joskus muutenkin. Haluttomuus on sinänsä ehkä vähän huono termi, koska kyse ei läheskään aina ole ollut siitä, että en olisi halunnut lainkaan, vaan seksiä vain ollut paljon vähemmän, mitä mies olisi halunnut. Siksi puhunkin ennemmin halujen epätasapainosta.

Tällainen halujen epätasapaino on tietenkin hankalaa ja rikkoo helposti suhteessa yhteyttä, jos kyseessä on huomattavan suuret ero haluissa ja tilanne jatkuu pitkään. Toisen itsetunto kärsii torjumisesta ja toinen taas ehkä tuntee syyllisyyttä kieltäytymisistään. Jotkut päätyvät haluttomuusongelmien vuoksi eroon tai pettämiseen. Koska me elämme tällä hetkellä avoimessa suhteessa, salaiseen pettämiseen ei ole vaaraa ajautua, mutta toisaalta avoimen suhteen mahdollisuudet eivät paikkaa meillä parisuhdeseksiä. Emme siis pane toisten kanssa siksi, että oma kumppani ei riitä, vaan syyt siihen ovat toisenlaiset.

Olen jo vuonna 2014 kirjoittanut merkinnän ”Mitä useammin seksiä harrastaa, sitä enemmän sitä haluaa”, missä kannatin sitä ajatusta, että seksiin kannattaa välillä hieman pakottaa itseään. Tietoisesti voi siis päättää ryhtyä seksiin toisen niin pyytäessä eikä heti kieltäytyä sen ensimmäisen ”kun en mä halua” -tuntemuksen mukaisesti. Ainakin itselleni yleensä suurin ongelma on seksiin ryhtyminen, koska monesti sitten kuitenkin lopulta seksihalut alkavat heräillä, kun lähtee avoimin mielin yrittämään. On vain niin helppoa väsyneenä/ärtyneenä/mikä tilanne sitten milloinkin on, sanoa toiselle ei ja tehdä omia juttujaan, mitkä ei vaadi itseltä vaivaa.

Tietenkin silloin jos seksi jostain syystä tuntuu ihan täysin mahdottomalta, niin mikään kevyt itsensä pakottaminen ei toimi ja voi vain tehdä ongelmasta isomman. Tokihan toista voi pitää hyvänä (esimerkiksi käsi- tai suuseksillä), vaikka itse ei haluaisi varsinaisesti mitään kosketusta, mutta silloin on melko vaikeaa olla läsnä aidosti tilanteessa.

Miten halujen epätasapainosta syntyvät ongelmat on teillä onnistuttu ratkaisemaan, jos sellaisia on ollut?

Photo by Alex Green on Pexels.com

Kun panettaa (paljon)

Tutkimusten mukaan naiset pettävät herkimmin ovulaation aikaan. Sitä en kyllä ihmettele, sillä olenhan aiemminkin kirjoittanut, miten ovulaationi aikoihin ”Haluttaa ja haluttaa ja vielä kerran haluttaa. Seksi on usein mielessä, ja uniinkin halut tulevat. Ja ne limat… eipä todellakaan ole tarvetta liukuvoiteelle niihin aikoihin!” (Ks. Ihana (kamala) ovulaatio. Tähän törmäsin vasta aikoinaan ensimmäisen raskauden ja imetyksen jälkeen ja vaikka nyt lapsilukumme tuntuisi olevan täynnä, en aio hormoniehkäisyä käyttää, joten täysin luonnollisella kierrolla tässä nytkin mennään.)

En ole koskaan pettänyt enkä sellaista ole suunnitellutkaan, mutta sen siis tosiaan huomaa, miten keskivälissä kiertoa ajatukset ovat seksiasioissa aivan eri tavalla. Mietin paljon enemmän fantasioitani (mm. parinvaihto/ryhmäseksi, julkiset paikat) ja välillä on vähän levoton olo, sillä tekisi mieli tehdä vaikka mitä. Fantasiat ovat toki samoja muussakin kohtaa kiertoa, mutta ovulaatioaikaan niitä huomaa miettivänsä paljon enemmän.

Minä en toki ole ainut, sillä olen lukenut muidenkin naisten kertomuksia siitä, miten ovulaatio tekee ”seksihulluksi” / kyltymättömäksi ja silloin kuulemma helposti haaveilee toisistakin miehistä, joista ei ehkä normaalisti ole kiinnostunut. Pikkarit ovat märkänä ja voi olla vaikeaa keskittyä kunnolla, kun mielessä pyörivät seksiasiat. Ja usein tämä on alkanut nimenomaan 1. raskauden jälkeen. (Esim. Kaksplussan sivuilla oleva keskustelu ”Seksuaalinen sekoaminen ovulaation aikaan”.)

Miten siis teillä naispuoliset lukijat? Panettaako kovasti ovulaatioaikaan? Harmi, ettei pahin ovispanetus kestä kuin pari-kolme päivää…

1/24 – Kohti parempaa parisuhdetta

Joulu on taas pian. Viime vuonna tässä blogissa kokeiltiin ensimmäistä kertaa päivittäin julkaistavaa joulukalenteria, joten jatketaan tänäkin vuonna! Kokoelma siis erilaisia postauksia, joihin toivotaan lukijoilta kommentteja keskustelun synnyttämiseksi. :)

Tänä vuonna seksielämääni ovat varjostaneet parisuhteen vaikeudet. Seksi ja muu läheisyys on jäänyt surullisen vähälle, mutta nyt suunta on toivottavasti menossa vain ylöspäin. Joulu on kriiseille altista aikaa, joten parisuhteessammekin on syytä julistaa joulurauha.

Olemme olleet yli 12 vuotta yhdessä, jo teini-ikäisistä alkaen. Vaikka nyt on ollut vaikeuksia (ei pettämistä tai mitään muuta suurempaa draamaa, arkielämä vain rasittanut molempia), suhteessamme on edelleen paljon hyvääkin. Luotamme toisiimme, arvomme ovat samanlaiset, haluamme jakaa arkea toistemme kanssa. Ei siis erotoiveita, vaan toiveita siitä, että löytäisimme taas toisemme kunnolla henkisellä ja fyysisellä tasolla. Meillä molemmilla on esimerkiksi halua monipuoliseen seksielämään, vaikka se nyt ei olekaan toteutunut. Seksihän on ihanaa ja sitä haluaisi kokea toisen kanssa, mutta liian usein riitely on vienyt voiton vapaailtoina. Ja sitä on vain jotenkin sen jälkeen niin vaikeaa saada psyykattua itsensä siihen, että annettaisiin puolin ja toisin anteeksi & voisi koskettaa toista. Lopulta tyytymättömyys vain kasvaa ja kasvaa ja kehä on valmis.

Housuitta-blogi on julkaissut lomakkeen, jonka avulla voi yhdessä kartoittaa seksuaalisia mieltymyksiä. Minä väitän tälläkin hetkellä tietäväni melko hyvin kumppanin halut, vaikka seksijutut ovatkin olleet melko vähällä pari vuotta eli toisen lapsen syntymän jälkeisen ajan, mutta tilanteen päivittäminen tuskin olisi pahasta. Vaikka omassa päässä seksiasiat ovat olleet aika unessa, ehkä kumppanille on muodostunut uusia haaveita, joista ei ole tullut kertoneeksi, kun ensisijainen toive on tällä hetkellä se, että seksiä ylipäätään olisi säännöllisesti. No me siis ehkä ensiksi tarvitsisimme koko parisuhteen tilan kartoittamisen siitä, mikä oikeasti on vaikeuksien takana ja sen jälkeen voisi tarkistaa molempien seksielämän mieltymykset.

Oletko sinä ollut yhdessä kumppanisi kanssa pitkään? Mitkä ovat olleet suurimpia haasteita parisuhde-elämässä / mistä aiheesta on eniten riidelty? (Meillä esimerkiksi raha-asiat ei ole ollut riitelyn kohteena, vaikka opiskelu- ja pikkulapsiaikana mies onkin ollut se, jonka palkalla on eletty. Se onkin yksi asia, josta olen kiitollinen! Nyt vihdoin olemme molemmat työelämässä, mikä toki on tuonut kiireisen arjen ja vähäisen vapaa-ajan.)

Lyhyt seksittömyys ei hyvää parisuhdetta tapa

Helsingin Sanomissa julkaistiin tänään mielipidekirjoitus otsikolla ”Imetys tappaa parisuhteen”. Kirjoittaja kertoo lopettaneensa imetyksen ja siirtyneensä korvikemaitoon, koska imetys tappoi halut ja mies ei halunnut olla enää yhtään kauempaa ilman seksiä.

Siirretäänkö lapsi kokonaan korvikemaidolle? Kuinka kauan mies jaksaa olla ilman seksiä? Kumppanini oli sitä mieltä, ettei enää hetkeäkään.

Mietimme, mikä on vauvalle todella tärkeintä: paras mahdollinen ravinto vai vanhempien paras mahdollinen parisuhde? Päätimme siirtyä korvikemaitoon hetimiten, asteittain. Lopetin siis imetyksen hiljalleen vauvan ollessa vain kuukauden ikäinen.

Voisin ehkä vielä jotenkin ymmärtää tämän ratkaisun, jos kyse olisi ollut esimerkiksi yli 6 kuukaudesta, mutta että kyse oli yhdestä (1) kuukaudesta! Toivoisin kirjoituksen olevan vain jokin huono provo, mutta kaikenlaisiahan ihmisiä tästäkin maasta löytyy. Minä en ole tuomitsemassa korvikkeilla lapsensa ruokkivia, vaikka itse olen täysimettänyt esikoiseni ja täysimetyksellä on myös tämä toinenkin vauva. Sen sijaan tuo kirjoituksen ajattelumalli – että parisuhde on jo kuoleman kielissä, kun seksiä / seksihaluja ei ole ollut kuukauteen – on hyvin surullinen.

Kyllä, minullakin vauvan saaminen jo itsessään, mutta myös imetys hormonimuutoksineen vei esikoisen kohdalla halut lähes kokonaan. Limakalvot olivat todella hauraat. Harrastimme yhdyntöjä ensimmäisen kerran joskus 3 kk:n kohdalla ja varsinaisesti ne alkoivat tuntua hyvältä vasta, kun synnytyksestä oli vuoden verran. Liukuvoidetta käytettiin, mutta ei se siis ongelmaa parantanut kokonaan. Ehdottiko mies minua lopettamaan imettämisen? No ei todellakaan (enkä sitä itsekään harkinnut). Vuosi on loppujen lopuksi pieni aika elämästä ja näen imetyksen hyötyjen vauvalle olevan paljon tärkeämmät kuin yhdynnän merkitys parisuhteelle. Seksiähän siis voi harrastaa muutenkin kuin yhdyntöjä harrastelemalla. Jos parisuhde on kunnossa, lyhyt seksitön jakso ei sitä tapa. Silloin kyse on jostain ihan muusta syystä. Miehelläni on korkea libido, mutta silti hän on jaksanut satunnaisia haluttomuuskausiani (jotka eivät kaikki ole vauva-aikaan edes liittyneet).

Tämän toisen lapsen kohdalla seksuaalinen haluttomuus ei varsinaisesti ole ollut niin suurta. Esikoisen kohdalla suuri elämänmuutos – äidin roolin astuminen kehiin – vaikutti varmasti paljon, kun nyt se oli osa elämää jo muutenkin. Sen sijaan tällä kertaa koliikkivauvan iltaitkut ovat aiheuttaneet suurta väsymystä, kun päikkäreitä nukkumaton esikoinenkin on päivät kotona, että iltaisin ei todellakaan tee mieli muuta kuin nukahtaa itkujen päätyttyä. On sitä silti tullut miestä kädellä ja suulla hyväiltyä jo tämän vauva-ajan aikana. Ja mies lienee harrastanut omaa kivaa yksinäänkin.

Kyseisen mielipidekirjoituksen kirjoittanutta ihmettelen tosiaan erityisesti sen takia, että vain yhden vaivaisen kuukauden perusteella tehdään tuollaisia ratkaisuja. Ei korvikkeilla ruokkiminen ketään huonoksi äidiksi tee, mutta jos imetys sujuu, kannattaako sitä tuosta vain se lopettaa? Minulla ei jälkivuotokaan ollut vielä neljän viikon kohdalla loppunut kummankaan vauvan kohdalla, joten tulehdusvaarankaan vuoksi yhdyntöjä ei ollut kiinnostusta harrastaa. Mitään repeämiä minulle ei juurikaan tullut, mutta entä jos kirjoittaja olisi revennyt pahasti eikä olisi sen(kään) vuoksi kyennyt yhdyntöihin vielä tuossa kohtaa? Entä jos kirjoittaja olisikin jatkanut imetystä ja huomannut, että vaikkapa kahden kuukauden kohdalla hän olisi tuntenut jo seksihaluja? Entä jos kirjoittaja sairastuu pahasti jostain syystä ja seksi jää tauolle useammaksi kuukaudeksi – lähteekö mies omille teilleen? Millainen mies (isä) laittaa noin lyhyen ajan kohdalla pienen vauvan tarpeet omiensa edelle?

Ps. Kirjoituksessa mainittiin imetyksen ehkäisyteho. Muistutettakoon kaikkia, että imetys toimii suhteellisen luotettavana ehkäisynä vain, jos 1) lapsi on vain täysimetyksellä ja imetysvälit eivät ole pitkiä & 2) kuukautiset eivät ole alkaneet ja synnytyksestä on ihan maksimissaan puoli vuotta. Itselläni kuukautiset alkoivat esikoisen kohdalla vasta silloin, kun yöimetykset loppuivat, mutta kondomia käytettiin silti toki huolellisesti alusta alkaen. Imetykseen ei yksinään kannata koskaan luottaa, jos ei uusiksi halua nopeasti raskautua.

Ihana (kamala) ovulaatio

Ennen kuin aloimme yrittää aikoinaan lasta, söin e-pillereitä. Yhdistelmäpillereiden yksi vaikutus perustuu ovulaation estämiseen, joten tällöin ovulaatioita ei tietenkään ilmaantunut. Jätettyäni pillerit pois, ovulaatiot olivat oireiltaan aika heikkoja ja hieman kadehdin niitä, jotka kertoivat ylisuurista haluista ovisaikoihin. Mutta raskauden jälkeen (sitten vihdoin kun imetys ei enää ovulaatioita pois pitänyt) tilanne muuttui eikä oireista ole voinut erehtyä: haluttaa ja haluttaa ja vielä kerran haluttaa. Seksi on usein mielessä, ja uniinkin halut tulevat. Ja ne limat… eipä todellakaan ole tarvetta liukuvoiteelle niihin aikoihin!

Tällöin seksiä tuleekin harrastettua paljon, mutta tämä tarkoittaa myös sitä, että ehkäisy on muistettava, jos raskaus ei ole suunnitelmissa.

Nykyinen villitys on, että hormonaalista ehkäisyä käytetään aiempaa vähemmän. Mahdolliset haittavaikutukset ovat saaneet paljon julkisuutta (vaikka toki ne ovat jo aiemminkin siellä pakkausselosteissa olleet luettavissa), mutta monet myös haluavat ihan vain kokea, miltä tuntuu, kun keho on luonnollisessa tilassa.

En itsekään ole aloittanut hormonaalista ehkäisyä, mutta meille toinen raskaus ei olisikaan mikään katastrofi. Kortsut tai keskeytetty yhdyntä ovat ajaneet asiansa, mutta tietenkään keskeytettyä en suosittele kenellekään, jolle raskautuminen olisi epätoivottua. Kortsut parisuhteessa taas… oikein käytettynä ne ovat toki suhteellisen varmoja, mutta ikävä kyllä ne on vähän liiankin helppoa jättää pois himon hetkellä. (Miksi muuten aina sanotaan, että miehet haluavat painaa paljaalla… Kyllä se minusta näin naisenakin on paljon tyydyttävämpää.)

Olen aiemminkin tuskastellut ehkäisyvaihtoehtojen kanssa, ja vaikka tällä hetkellä meillä tilanne on ok (koska emme tarvitse mahdollisimman varmaa ehkäisyä), monilla muilla ei ole.
Jos mitään hormonaalista ei halua tai voi käyttää, vaihtoehdot ovat suhteellisen vähissä. Kuparikierukka ei sovi kaikille, sillä se esimerkiksi lisää helposti vuodon määrää (ja monesti lääkärit eivät halua asentaa sitä synnyttämättömille, vaikka siihen ei sinänsä esteitä ole, jos kohtu on tarpeeksi iso). Kortsut tulikin jo käsiteltyä, oli sitten kyse miesten tai naisten versiosta. Ehkäisyvaahto ei yksinään ole tarpeeksi luotettava, ja pessaareita täytyisi tilata ulkomailta, jos nyt niihinkään uskaltaa luottaa vaikean asettamisen vuoksi. Ehkäisytietokoneitakaan en välttämättä ihan täysin luotettavana pitäisi. Sterilisaatio taas ei ole väliaikainen ehkäisymenetelmä, vaan tulee kysymykseen vasta silloin, kun ikää on tarpeeksi ja lapsiluku on varmasti täynnä.

Muistutukseksi silti: aborttia ei saa pitää ehkäisymenetelmänä, joten jos raskaus on ihan ei-toivottu vaihtoehto, käytä jotain varmaa menetelmää huolellisesti.

Mihin ehkäisyyn teillä on päädytty? Jos et käytä hormaalista ehkäisyä, huomaatko haluissasi selkeää eroa ovulaation aikana?