Tämä on vuoden 2021 joulukalenterin 18. postaus.

***

Vaikka olen seksuaalisesti aktiivinen monella tavalla, ei meidänkään suhteessa ole aina vältytty haluttomuudelta ja sen myötä on välillä koettu turhautumista ja riitelyä. Ja nimenomaan siis siten, että se haluton olen ollut minä – suhteen naispuolinen henkilö. Pahimmat haluttomuusjaksot ovat liittyneet imetysaikoihin, jolloin seksi ei jaksanut kiinnostaa oikein lainkaan, mutta toki sellaisia aikoja on ollut joskus muutenkin. Haluttomuus on sinänsä ehkä vähän huono termi, koska kyse ei läheskään aina ole ollut siitä, että en olisi halunnut lainkaan, vaan seksiä vain ollut paljon vähemmän, mitä mies olisi halunnut. Siksi puhunkin ennemmin halujen epätasapainosta.

Tällainen halujen epätasapaino on tietenkin hankalaa ja rikkoo helposti suhteessa yhteyttä, jos kyseessä on huomattavan suuret ero haluissa ja tilanne jatkuu pitkään. Toisen itsetunto kärsii torjumisesta ja toinen taas ehkä tuntee syyllisyyttä kieltäytymisistään. Jotkut päätyvät haluttomuusongelmien vuoksi eroon tai pettämiseen. Koska me elämme tällä hetkellä avoimessa suhteessa, salaiseen pettämiseen ei ole vaaraa ajautua, mutta toisaalta avoimen suhteen mahdollisuudet eivät paikkaa meillä parisuhdeseksiä. Emme siis pane toisten kanssa siksi, että oma kumppani ei riitä, vaan syyt siihen ovat toisenlaiset.

Olen jo vuonna 2014 kirjoittanut merkinnän ”Mitä useammin seksiä harrastaa, sitä enemmän sitä haluaa”, missä kannatin sitä ajatusta, että seksiin kannattaa välillä hieman pakottaa itseään. Tietoisesti voi siis päättää ryhtyä seksiin toisen niin pyytäessä eikä heti kieltäytyä sen ensimmäisen ”kun en mä halua” -tuntemuksen mukaisesti. Ainakin itselleni yleensä suurin ongelma on seksiin ryhtyminen, koska monesti sitten kuitenkin lopulta seksihalut alkavat heräillä, kun lähtee avoimin mielin yrittämään. On vain niin helppoa väsyneenä/ärtyneenä/mikä tilanne sitten milloinkin on, sanoa toiselle ei ja tehdä omia juttujaan, mitkä ei vaadi itseltä vaivaa.

Tietenkin silloin jos seksi jostain syystä tuntuu ihan täysin mahdottomalta, niin mikään kevyt itsensä pakottaminen ei toimi ja voi vain tehdä ongelmasta isomman. Tokihan toista voi pitää hyvänä (esimerkiksi käsi- tai suuseksillä), vaikka itse ei haluaisi varsinaisesti mitään kosketusta, mutta silloin on melko vaikeaa olla läsnä aidosti tilanteessa.

Miten halujen epätasapainosta syntyvät ongelmat on teillä onnistuttu ratkaisemaan, jos sellaisia on ollut?