Viime vuonna useammassa mediassa taisi olla juttua halun eri muodoista: reaktiivisesta ja spontaanisesta. Spontaanilla halulla viitataan helposti syttyvään haluun (ei tarvitse varsinaisesti olla kiihottavia tekijöitä ympärillä), kun taas responsiivinen halu on tilanteen – tunnelman ym. – johdosta syntyvää.
Myönnettäköön, että olen itse nykyisin useasti vailla spontaania halua. Iltaisin, kun lapset on vihdoin saatu nukkumaan, on usein jo itsekin melko väsynyt ja monet seksiin liittymättömät asiat pyörivät mielessä. Kello käy eikä pitkään rakasteluun oikein olisi edes aikaa, joten tuntuu helpommalta päätyä siihen ratkaisuun, että mitäpä jos vain nukutaankin (eikä edes lähde miettimään seksijuttuja). Kuitenkin jos saisi rentouduttua ja antaa eroottisten ajatusten liukua hitaasti päähän kiusoittelevien kosketusten myötä, voisi voimakas seksuaalinen halu syttyä lopulta melko nopeastikin. Vaikka aktiivista halua ei siis sänkyyn mennessä olisikaan, se on mahdollista herättää oikeanlaisella tyylillä. Tämä on ehkä välillä miehelleni hieman vaikeaa ymmärtää – hän kun ei tarvitse niin kovasti syttymiseen. :)
Seksissä usein pätee se, että mitä enemmän sitä harrastaa, sitä enemmän sitä tekee mieli, kun muistissa pyörii siitä saavutetut nautinnon hetket. Siksi välillä olisi hyvä hieman ”pakottaa” itseään seksiin, jos tuntuu siltä, että seksiä on kovin harvoin. Yleensä kun seksin lopputuloksena huomaa, että olipa ihanaa, vaikka aluksi olisikin tuntunut siltä, että ei varsinaisesti koe seksille nyt tarvetta.
Miten sinulla – onko halusi yleensä spontaania vai enemmänkin reaktiivista?
Olen aina ollut sitä mieltä, että seksin ei pitäisi olla vakavaa, vaan sen pitäisi olla leikkimielistä (ainakin välillä), rentoa ja positiivista. Jos joskus jokin seksijuttu ei olekaan niin mukavaa kuin olisi ajatellut, niin mitä sitten – tuskinpa siitä mitään vahinkoa kuitenkaan seuraa. Jos tilanne menee huvittavaksi, niin eihän silläkään ole merkitystä. Naurukin on hyvästä! Ei tarvitse välittää siitä, jos erektio laskee – sitten tehdään jotain muuta eikä koeta sitä pettymyksenä. Tai jos orgasmin aikana suihkuaa nestettä, niin vaikkei se olisi omiin fetisseihin kuuluva asia, sitten siitä voi olla vain välittämättä. Joskus voi tilata jonkin seksilelun alennusmyynnistä ihan vain siksi, että sitä olisi hauskaa huviksi kokeilla.
Pari vuotta sitten kirjoittelin samasta teemasta otsikolla ”Seksi saa olla myös hauskaa” ja silloin blogin joulukalenteri sisälsi erilaisia haasteita:
”Tämäkin seksihaasteita sisältävä kalenteri tähtää seksielämän jonkinlaiseen piristämiseen: kun lähtee kokeilemaan ehkä hieman ”puolipakolla” erilaisia seksijuttuja, saattaa löytää uusia kivoja yhteisiä seksitapoja ja mahdollisesti pienentyneet halut voivat lähteä nousuun. Haluan erityisesti muistuttaa, että seksi saa olla myös hauskaa aikuisten leikkiä, joten kaikki tiukkapipoisuus pois.
Haaste 3: Alustavassa tehtävässä ennen tämän joulukalenterin käynnistymistä kehotettiin miettimään sitä, mitä haluaisi ja voisi muuttaa seksielämässään tämän joulukuun aikana. Keksi sen sijaan nyt yksi asia, jota voisit(te) kokeilla ikään kuin ”vitsillä”, vaikka siitä kiihottuminen ei tuntuisikaan mitenkään todennäköiseltä. Kunhan kyseessä on siis sellainen asia, joka ei tunnu vastenmieliseltä. Ei siis haittaa vaikka kokeilukerralla molempia huvittaisi ja asia tuntuisi naurettavalta seksin yhteydessä – aikuisten leikithän saavat myös naurattaa. Olisiko se jonkin erikoisemman seksilelun kokeilu, esimerkiksi spekulalla kurkistaminen naisen sisään esileikkien yhteydessä? Vai kenties jonkin hassun pornon katsominen yhdessä ja sen kommentointi? Tai ehkä suklaakastikkeen levittäminen kumppanin nänneille ja sen nuoleminen pois? Toisen kädelle pissaaminen suihkussa ja sen jälkeen yhdessä peseytyminen? Vain mielikuvitus on rajana! Käykää jälkikäteen keskustelua siitä, miltä tilanne tuntui. Jaa kommentissa vinkkisi siitä, minkälaisen hauskan tai kivan jutun keksit(te)!”
Onpa aika mennyt taas nopeasti! Blogihan on ollut joulukalenterin jälkeen kokonaan päivittämättä, vaikka olisi sitä monenlaista kirjoitettavaa toki ollut.
Aiemmissa postauksissa olen jo kertonut siitä, miten muutimme mieheni kanssa parisuhteemme avoimeksi suhteeksi pitkien mietintöjen myötä ja miten varsinkin minä olen sen jälkeen harrastanut seksiä suhteeni ulkopuolella. Eräs kaverisuhteeni on muuttunut fwb-suhteeksi, jossa seksiä on mahdollista harrastaa vain harvoin, mutta se suhde on antanut minulle kokonaisuudessaan paljon. En tiedä, miten pitkään jatkamme tätä (hän ei ole luvallisesti liikkeellä eli kaipa hän jossain vaiheessa toteaa, ettei salaa toimiminen ole enää meidän välisen seksin arvoista). Luotan kuitenkin siihen, että pystymme jatkamaan normaalisti ystävinä sen jälkeenkin, sillä tässä ei ole mukana kummallakaan mitään palavaa ihastumista ja kunnioitamme kumpikin toisiamme. Olemme vain kaksi seksistä pitävää henkilöä, jotka sattuivat vähän yllättäen huomaamaan sen, että toinen kiinnostaa seksuaalisella tasolla, vaikka omastakin suhteesta hyvää seksiä saa riittävästi. Varatun kanssa panemiseen liittyvästä moraalikysymyksestä kirjoitin jo täällä, että siitä ei tässä enempää.
Tämän kyseisen fwb:n kanssa olemme harrastaneet seksiä toki ihan perinteisesti pannen, mutta olemme pitäneet kiihottuneisuutta yllä muutenkin. Olemme harrastaneet pikaisesti seksiä autossa (minä olen antanut suihinoton ja hän hyväillyt minua sormin), olemme lähetelleet toisillemme tuhmia viestejä, olemme hyväilleet pikaisesti salaa toista vaatteiden päältä ja käyttäneet kauko-ohjattavaa klitoriskiihotinta julkisella paikalla,… Kaikenlaista pientä kivaa siis, mikä on saanut välillä voimakkaan kiihotuksen aikaiseksi molemmille, mutta mitä ei ole sitten aina voinut siinä hetkessä purkaa (kiihottuneisuutta on ehkä sitten hyödynnetty omien kumppaneidemme kanssa myöhemmin samana päivänä). Eihän näissä seksijutuissa sinänsä ole mitään ihmeellistä, mutta onhan ne aivan eri tavalla jännittävää ja viehättävää kuin oman pitkäaikaisen kumppanin kanssa toteutettuna.
Tämä kaikki on saanut seksuaalisen halukkuuteni normaalia korkeammaksi, mikä on tietenkin ihanaa. Välillä olen viritellyt jonkinlaisia juttuja muidenkin kanssa, mutta vapaa-aikaa on melko vähän näin pienten lasten äitinä ja tällä hetkellä siis tällainen vakituinen panoseura (vaikka kunnon seksiin meillä on harvoin mahdollisuutta) tuntuu riittävältä lisämausteelta omaan parisuhteeseeni. Olen niin onnellinen siitä, että päädyimme mieheni kanssa kokeilemaan perinteisten parisuhdenormien ylittämistä. Suosittelen – mutta en toki usko tämän läheskään kaikille sopivan.
(Tämä merkintä on vieraskirjoitus, jonka on kirjoittanut oma puolisoni.)
Ensimmäinen kerta
Koko ilta oli täynnä sekalaisia tunteita laidasta laitaan. Voimakasta jännittyneisyyttä, innostuneisuutta, onnellisuutta, kiihottuneisuutta kuin pelkoakin. Ei pelkoa siitä ihastuisiko vaimo johonkin toiseen ja suhde rikkoutuisi. Vaan pelkoa siitä osaisinko sittenkään tuntea sitä hyvää oloa, jota uskoin tuntevani kun asiasta sovittiin. Ja pelkoa tietynlaisesta peruuttamattomuudesta, jonka jälkeen en voisi enää kokea samanlaista läheisyyttä ja rakkautta.
Jälkikäteen arvioituna uskoisin näiden tunteiden pohjautuneen täysin siihen yleiseen maailmankuvaan jossa näin ”kuuluu tuntea”. Siis siihen, että seksi suhteen ulkopuolella olisi jotenkin normien vastaista ja siten automaattisesti väärin.
Kokemus oli kuitenkin jotain täysin päinvastaista. Toisen nautinnosta voi nauttia myös itse. Pelko väistyi silmänräpäyksessä, muuttuen voimakkaaseen helpottuneisuuteen, onnellisuuteen ja voimakkaaseen rakkauden tunteeseen. Onnellisuuden tunne syntyi ymmärryksestä, että toista ihmistä voi rakastaa niin paljon, ettei seksi muiden ihmisten kanssa haittaa. Päinvastoin. Tuntuu myös hienolta voida aidosti kokea hyvää oloa kun tietää toisen saavan nautintoa fantasioidensa ja halujensa toteuttamisesta. Mielikuva omasta vaimosta nauttimassa seksistä toisen kanssa tuntui kiihottavalta.
Näiden kokemusten jälkeen ajatus siitä, että jotenkin ”omistaisi” toisen ja olisi oikeutettu kieltämään seksiä toiselta, tuntuu väärältä.
Osana toimivaa suhdetta
Uskoisin kuitenkin tärkeimpänä asiana olevan ymmärrys siitä, ettei tämä ole itseltäni millään tavoin pois. Se on itseasiassa lisännyt kiinnostusta seksiin, tuonut parisuhdetta lähemmäksi ja tuonut siten myös lisää seksiä myös parisuhteen sisälle. Näin on varmasti vain silloin, kun seksi muiden kanssa ei ole parisuhteen seksiä syrjäyttävää tai korvaavaa. Sen täytyy olla hyvässä yhteishengessä tapahtuvaa ekstraa toimivan seksielämälle päälle. Ajatus seksin harrastamisesta muiden kanssa esimerkiksi riidan aikana tai jollain tavoin kostona tuntuu täysin väärältä.
Kenen kanssa ja mitä?
En uskonut alkuunkaan tulevani kokemaan mitään kateutta tai pelkoa siitä, että seksi meidän välillä ei olisikaan yhtä hyvää. Tämä johtuu varmasti siitä, että seksiä voi harrastaa hyvin erilaisilla tavoilla; puolison, ystävän, puolitutun tai tuntemattoman kanssa. Läheisessä parisuhteessa seksissä on hyvin erilaista, eikä suoraan edes korvattavissa.
Itse koen seksissä olevan paljon intiimejä asioita, jotka tuntuvat luonnolliselta ja kiihottavalta nimenomaan suhteen läheisyyden vuoksi. Näitä on esimerkiksi squirttaamisen tai kultaisten suihkujen saaminen kasvoille tai suuhun ja rimmingin antaminen. Ne ovat todella kiihottavia vain läheisyyden kautta, enkä haluaisi näitä muiden kanssa.
Koskettelu, suuseksi ja yhdyntä muiden kanssa taas jostain syystä ei tunnu läheisyyttä vaativalta. Mutta vaikka seksi olisikin satunnaista tai jopa kertaluonteista tuntemattoman henkilön kanssa, en pystyisi siihen ilman tietynlaisen yhteisen kemian syttymistä. Fyysisestä kiinnostuksesta huolimatta.
Oman tekemisen oikeuttaminen?
Joku tätä tekstiä lukeva skeptisempi henkilö voisi tietysti ajatella, onko taustalla omien tekemisten oikeuttaminen tai kenties jopa aikasemman pettämisen tai muun peittely tällä.
Osaan mielestäni tarvittaessa olla kertomatta asioita ja valehtelemaan. Pystyn myös pitämään salaisuuksia, enkä koe paineita vaikken niitä pääsisikään kertomaan. Vaimon kohdalla tässä on kuitenkin poikkeus. Johtuuko se sitten siitä että koen uskaltavani kertoa kaikista asioista avoimesta? Vai vaikkapa kokemastani luottamuksen tunteesta? En osaa sanoa, mutta salasuhteen tai edes yhden kerran tapahtuvan pettämisen salaaminen tuntuisi täysin mahdottomalta. Tuntuu pahalta jo pelkkä ajatus sellaisen henkisen kuorman kantamisesta, jossa joutuisi joka päivä pitämään tunteen sisällään.
Koska suhteemme seksi on aina ollut hyvin monipuolista ja hyvää, en myöskään ole koskaan kokenut mitään palavaa tarvetta hakea seksiä muualta. Varsinkin aikaisemmin mainitsemani ”rajoitteen” vuoksi, jossa en kiinnostu seksistä vain pelkän fyysisen osuuden takia. Kaverieni (miesten) kommentteja, ronskia huumoria ja kehuskeluja kuunnellessa tunnen itseni ehkä hieman poikkeavaksi. Ja olenkin aina vain sivuuttanut itseeni kohdistuneet flirttailut, enkä ollut kiinnostunut muista sen enempää. Joskus tietysti ihaillut kauniita vartaloja tai kasvonpiirteitä, mutta ilman sellaista ”tarpeen” tunnetta. Nykyäänkin kiinnostus on vain uusien, erilaisten ja jännittävien kokemusten hakemisessa, joita ei vaimon kanssa olisi mahdollista toteuttaa. Edelleenkin kuitenkin ilman mitään palavaa halua päästä panemaan kenen tahansa kanssa.
Vaikka olen seksuaalisesti aktiivinen monella tavalla, ei meidänkään suhteessa ole aina vältytty haluttomuudelta ja sen myötä on välillä koettu turhautumista ja riitelyä. Ja nimenomaan siis siten, että se haluton olen ollut minä – suhteen naispuolinen henkilö. Pahimmat haluttomuusjaksot ovat liittyneet imetysaikoihin, jolloin seksi ei jaksanut kiinnostaa oikein lainkaan, mutta toki sellaisia aikoja on ollut joskus muutenkin. Haluttomuus on sinänsä ehkä vähän huono termi, koska kyse ei läheskään aina ole ollut siitä, että en olisi halunnut lainkaan, vaan seksiä vain ollut paljon vähemmän, mitä mies olisi halunnut. Siksi puhunkin ennemmin halujen epätasapainosta.
Tällainen halujen epätasapaino on tietenkin hankalaa ja rikkoo helposti suhteessa yhteyttä, jos kyseessä on huomattavan suuret ero haluissa ja tilanne jatkuu pitkään. Toisen itsetunto kärsii torjumisesta ja toinen taas ehkä tuntee syyllisyyttä kieltäytymisistään. Jotkut päätyvät haluttomuusongelmien vuoksi eroon tai pettämiseen. Koska me elämme tällä hetkellä avoimessa suhteessa, salaiseen pettämiseen ei ole vaaraa ajautua, mutta toisaalta avoimen suhteen mahdollisuudet eivät paikkaa meillä parisuhdeseksiä. Emme siis pane toisten kanssa siksi, että oma kumppani ei riitä, vaan syyt siihen ovat toisenlaiset.
Olen jo vuonna 2014 kirjoittanut merkinnän ”Mitä useammin seksiä harrastaa, sitä enemmän sitä haluaa”, missä kannatin sitä ajatusta, että seksiin kannattaa välillä hieman pakottaa itseään. Tietoisesti voi siis päättää ryhtyä seksiin toisen niin pyytäessä eikä heti kieltäytyä sen ensimmäisen ”kun en mä halua” -tuntemuksen mukaisesti. Ainakin itselleni yleensä suurin ongelma on seksiin ryhtyminen, koska monesti sitten kuitenkin lopulta seksihalut alkavat heräillä, kun lähtee avoimin mielin yrittämään. On vain niin helppoa väsyneenä/ärtyneenä/mikä tilanne sitten milloinkin on, sanoa toiselle ei ja tehdä omia juttujaan, mitkä ei vaadi itseltä vaivaa.
Tietenkin silloin jos seksi jostain syystä tuntuu ihan täysin mahdottomalta, niin mikään kevyt itsensä pakottaminen ei toimi ja voi vain tehdä ongelmasta isomman. Tokihan toista voi pitää hyvänä (esimerkiksi käsi- tai suuseksillä), vaikka itse ei haluaisi varsinaisesti mitään kosketusta, mutta silloin on melko vaikeaa olla läsnä aidosti tilanteessa.
Miten halujen epätasapainosta syntyvät ongelmat on teillä onnistuttu ratkaisemaan, jos sellaisia on ollut?
Housuitta 