Seksinovelli: S/M-sessiossa yogaillen (vieraskirjoitus*)

*Tämä novelli on vieraskirjoitus ammattidominalla käymisestä, kirjoitettu miehen (”Sampo”) näkökulmasta. Artikkeli ei kuitenkaan ole kaupallisessa yhteistyössä toteutettu.

***

Valtiattareni avasi oven pukeutuneena seksikkääseen mustaan kumiseen toppiin ja lyhyeen hameeseen. Olimme sopineet 2 tunnin sessiosta, josta ensimmäinen tunti olisi ”säilytystä” kumisessa toukkapussissa ja toinen tunti valtiattaren armoilla ilman etukäteen sovittua suunnitelmaa – Hän saisi päättää mitä tapahtuu.

Riisuttuani vaatteet Valtiattareni Villi-Ira opasti minut alakertaan ja suoraan kumipussin luo. Pussi oli hieman erilainen kuin se nahkainen toukkapussi, jota hän oli esitellyt minulle edellisen session lopussa. Tämä pussi oli siis täyttä kumia, kaksi kerrosta ja paineilmalla täytettävissä. Pussissa ei ollut erillisiä taskuja käsille eikä erillisiä vöitä pussin ulkopuolella. Ira komensi minut heti mahalleni pussiin ja alkoi sitoa kumiremmein käsiäni selän taakse. Aluksi muutaman kerran kyynärpäiden yläpuolelta käsivarsien ympäri ja sitten kiristysremmit kyynärpäiden välistä. Tässä vaiheessa kädet oli jo pois pelistä, mutta hän sitoikin vielä remmit ranteiden ympäri ja remmin ranteiden välistä. Hän mainitsi, että jätti käsiin tarkoituksella vähän liikkumavaraa, vaikka tässä vaiheessa hieman pelkäsin selviänkö tunnin näin sidottuna. Kompressori piti hieman melua pussin täyttymisen ajan ja pian kumi puristi kevyehkösti kaulasta alaspäin koko kroppaa ja jalkoja. Päähän sain silmäni peittävän kumihupun, joka salli hengityksen suun kautta. Rimpuileminen kumin painetta vastaan tuntui mukavalta, mutta vapautuminen oli mahdotonta. Rimpuileminen nopeutti lämpenemistä ja pian olin aivan hiestä märkä. Tunnin kuluttua Valtiatar päästi minut pois pussista ja pikaiseen suihkuun ennen jatkoa.

Ira tiesi edellisten sessioiden perusteella, että olin muutaman vuoden ajan harrastanut yogaa. Oman arvailuni mukaan olen keskivertoa ikäistäni notkeampi, vaikka kaukana yogaohjaajien näyttävistä mallisuorituksista. Hän olikin valinnut nyt sessioon paljon asentoja, joissa venytys oli isossa roolissa.

Päähäni sain kumisen hupun, jossa ei ollut silmä- tai hengitysaukkoja. Pelkkä hengitysputki päätyi suuhuni. Olin vielä äskeisestä kumipaketoinnista hengästynyt, kun Ira opasti minut polvilleni nilkkojen päälle ja vyötti reiteni sääreni yhteen kahdella nahkahihnalla. Käteni päätyivät kuin linnunsiiviksi ja vielä yhdellä hihnalla ”siivet” kiinni kylkiin. Tämän jälkeen sain käskyn mennä selälleni – etureisien venytysasentoon. Iralle tämä ei riittänyt, vaan ensin hän istui reisieni päälle ja myöhemmin vielä vatsalleni. ”48 kiloa pillu vatsaasi vasten.” Harmitti, että huppu esti minua näkemästä. Tovin jaksoin kannatella Iran painoa vatsani päällä, mutta pyysin pian armoa. Hän siirtyikin istumaan pääni päälle. ”Hengitä sisään nenällä pillun tuoksua ja ulos suun kautta.” Tottelin mieluusti hengittäen huumaavaa tuoksua.

Sain hetken verrytellä jalkoja ja selkää, mutta kädet oli edelleen sidottu, ja pian oli jalat sidottu uuteen asentoon. ”Selälleen. Jalat ylös. Suoraksi.” Hihnat menivät pääni takaa tukemaan jalkoja. ”Pidä pää alhaalla. Jalat lähemmäksi päätä.” Jalkani tärisivät aluksi kuten usein venyttäessäni takareisiä. Välillä Ira huomautti, jos venytysasento ei ollut hänen mielestään enää kelvollinen. Lopulta kuulin, että asentoa vaihdetaan, kunhan lasken 30:een. Olin kuitenkin ihan liian nopea, ja hän opasti oikean rytmin: ”Yyyyksiii, kaaaaksiiii, …”. Lopulta pääsin 30:een ja onneksi Valtiatar vapautti jalkani venytyksestä.

”Nouse seisomaan. Seuraa ääntäni.” Jalkani tärisivät vielä hieman, kun Ira opasti minut selkä seinää vasten. Hän vapautti yhden käden ja kiinnitti sen ranteesta ylös hihnalla. Toinen käsi sai saman kohtelun ja pian olin jalat harallaan kiinni seinässä usealla hihnalla. Seurasi hentysharjoituksia. Ira ohjeisti milloin minulla oli lupa hengittää ja pidättää hengitystä. Ira kysyi: ”Pitkä, vai lyhyt?” Aiheesta täysin tietämättä vastasin: ”Pitkä, Valtiatar”. Pian ymmärsin , että kysymys oli liittynyt köyden pituuteen, ja sain kivesteni ympärille todella pitkän köyden. Peräaukkooni työntyi jotain värisevää. Värinän rytmiä hän välillä vaihtoi ja kohta sain tilalle jonkun suuremman tapin. Ira kiusasi: ”Koolla on väliä ja anaaliharjoituksesi on vielä kesken.”

Minut irrotettiin seinältä ja sain käskyn istua alas ison tapin päälle. ”Kädet selän taakse.” Valtiatar sitoi kyynärvarteni ympäri hihnan selän takana ja vaakatasossa olevien käsivarsien ympärille toisen hihnan. Jalat haralleen nilkoista kiinni seinään, aavistuksen verran ilmaan lattiasta. ”Tappi tuntuu paremmin, kun paino on pelkän pyllyn varassa.” Yksi hihnan niskan ja reisieni takaa, joten asento tuntui jälleen takareisissä. Ira istui itse jalkojeni päälle ja komensi: ”Pää eteen rintojeni väliin.” Yritin totella parhaani mukaan. Taas harmitti, että huppu peitti näkyvyyden. Mutta tämä kekseliäs nainen muuttikin asentoaan ja kohottautui ylöspäin. ”Nuuhki pillua.” Yritin saada nenäni lähemmäs, mutta helppoa se ei ollut. Valtiatar oli liian kaukana. Asento tuntui sekä takareisissä että vatsalihaksissa, kun yritin päästä lähemmäksi. Kuulin hänen toteavan napakasti, ”Valitan, mutta aina ei voi onnistua.”

Kivesteni ympärillä olevan köyden avulla Ira opasti minut suihkuun vetämällä köydestä kohti portaita. Oli todella kivaa ja sessioaika loppui jälleen liian nopeasti. Mutta seuraavalla kerralla jatketaan… ja mitkähän ovatkaan sitten asennot?

**

Lue myös muita blogissa julkaistuja seksinovelleja.

BDSM, osa 5: Aftercare

Kappas vain.

Olen möykännyt aftercaresta, suomeksi jälkihoidosta, sivulauseissa jo monen postauksen ajan enkä ole selittänyt, mitä se tarkoittaa. On aika korjata puute.

Aftercare is the process of attending to one another after intense feelings of a physical or psychological nature relating to BDSM activities.

Näin kertoo Wikipedia, ja tuo on hyvä tiivistys aiheesta. Jälkihoito on olennainen osa BDSM-sessiota, joka tapahtuu sen jälkeen kun köydet, neulat, lyömävälineet ja joskus myös roolit on jo poistettu kuviosta. Poikkeuksiakin löytyy, ja jokaisella on oma tapansa huolehtia jälkihoidosta. Tärkeintä on, että se tulee hoidetuksi.

BDSM on intensiivistä niin aisteille kuin mielellekin. Näennäisen kevytkin kosketus voi aiheuttaa massiivisia myllerryksiä osallistujien mielikuvituksessa ja tunteissa. Usein sessiossa ollaan hyvin emotionaalisesti auki, paljaimmillaan, haavoittuvaisina, ja sellainen vaatii luottamusta kumppaniin/kumppaneihin. Session jälkeinen halailu, kosketus, lepo, tapahtumien sanallinen läpikäyminen ja muut jälkihoidon muodot luovat emotionaalista sidettä osallistujien välille. Jälkihoitotapoja on loputtomasti, eikä yksikään niistä ole sen parempi tai huonompi kuin jokin toinen. Jokaiselle omansa.

Ja kuten Wikipediakin mainitsee, alistuva tai masokistinen osapuoli ei ole ainoa, joka jälkihoitoa tarvitsee. Osallistujista riippuen top/Dom/sadisti/jne. voi tarvita myös enemmän jälkihoitoa kuin kumppaninsa, vaikka ulospäin usein näyttääkin siltä että bottom-osapuoli käy läpi intensiivisempiä tunteita. Muistan omalta kohdaltani muutaman neulauksen, joita olen tehnyt niin keskittyneesti että jälkeenpäin olen tarvinnut hetken jos toisenkin aikaa palata maan pinnalle.

Itse kuvailisin jälkihoitoa tilaksi, jossa olen antanut paljon, saanut paljon, ja mieli tarvitsee aikaa sulatella kaikkea tapahtunutta. Samalla koen, että olen laskenut suojamuurini, päästänyt kumppanini niiden sisään ja annan rauhassa tutkia, mitä sieltä löytyy. Olen aidoimmillani siinä hetkessä, kun kaikki kohteliaisuudet, käytöstavat ja muu turha on riisuttu pois. Jälkihoito on se hetki, jossa koen vahvinta yhteyttä kumppani(e)ni kanssa.

Minua kiinnostaisi kuulla, miten lukijamme huolehtivat jälkihoidosta. Oma suosikkini on maata lähekkäin, silitellä toisen hiuksia, käydä läpi tapahtunutta ja ihan vain ottaa aikaa olla kumppanin kanssa paikallaan. Antaa hengityksen tasaantua ja mielen palautua taas maan pinnalle.

Miten sinä jälkihoidat? Kerro meille kommenteissa!

Innostiko Fifty Shades of Grey kokeilemaan uusia seksileikkejä?

Tuskinpa kukaan on voinut olla kuulematta kirjasta ja sen pohjalta tehdystä elokuvasta nimeltä Fifty Shades of Grey. Kirjoja on myyty miljoonia kappaleita ja leffateatterit ovat olleet täynnä katsojia, joten lienee selvää, että BDSM kiinnostaa monia. (Kirjat ja leffahan myyvät pirun hyvin, vaikka ne eivät mitä ilmeisimminkään ole erinomaisia tai edes hyviä… Erään arvion mukaan seksiakti juustoraastimenkin kanssa on kivempaa. ;) Vaikka olenkin seksibloggaaja ja olen kiinnostunut bdsm:stä joillain tasoilla, en siis ole jaksanut itse käydä kyseistä leffaa katsomassa. Käytän mieluummin rahani ja vähäisen vapaa-aikani johonkin parempaan. Ja hihaton kirjoittelikin jo arvion leffasta tänne blogiin!)

BDSM kiinnostaa monia ihmisiä ainakin fantasiatasolla ja erilaisia siihen liittyviä seksileluja löytyykin varmasti yhä useampien kaapeista, kun Fifty Shades on ollut pinnalla. Seksivälineliikkeet ovat tietysti myyneet piiskoja ja muita aiheeseen liittyviä tuotteita jo aiemminkin, mutta jopa Anttilan verkkokauppa otti jokin aika sitten BDSM-välineitä valikoimaansa. Kyseinen BDSM Starter Kit aiheutti hieman keskustelua, sillä joidenkin mukaan ”Yksikään itseään tai kumppaniaan arvostava BDSM-harrastaja ei hankkisi keinonahkaisia pilipalituotteita, saati ruusun terälehdillä höystetyssä paketissa.” (Nimimerkki Panttila jutun kommenttiosiossa.)

En oikein ymmärrä kyseistä ajatusta. Kyseessähän oli Starter Kit, ei mikään ammattidominan paketti. Miksi ihmeessä ”BDSM-leikkien” pitäisi olla vain jotain marginaalisen ryhmän touhuilua jollain erikoisliikkeiden tarvikkeilla? Eli eikö makuuhuoneissa voi harrastaa kyseisen aihepiirin leikkejä kevyessä muodossa vaniljaseksin lisämausteena? (Tietenkin voi ja on harrastettu jo kauan ennen tätä 50 Shades -innostustakin.) Ehkä halpispiiska ei kestä vaativaa piiskausta tai anna tarpeeksi kipua asiaan vihkiytyneelle, mutta riittää silti hyvin niille, jotka tällaisen paketin päättävät ostaa. Sitten jos siltä näyttää myöhemmin, voi aina hankkia leluja lisää…

Fifty Shades of Greytä on kritisoitu esimerkiksi sellaisesta mielikuvasta, että sadomasokismi ym. BDSM-touhut olisivat vain jotain mielenhäiriöisten puuhailua. No, itse toivon, että kirjan/leffan ymmärretään olevan fiktiota eikä se ole opetusvideo aiheeseen sen enempää kuin peruspornokaan. Olisihan toki hienoa, jos tehtäisiin massoihin vetoava elokuva, jossa sadomasokismia kuvattaisiin normaalien tasapainoisten ihmisten nautintonta.

Mutta kysynpä siis: Jos olet käynyt katsomassa Fifty Shades of Grey -leffan tai olet lukenut kirjat, mikä siihen oli syynä? Kiinnostiko bdsm vai halusitko vain tietää, mistä kaikki puhuvat? Lisäsikö 50 Shades kiinnostustasi BDSM:ään / oletko kokeillut sen seurauksena uusia seksileikkejä? Vai olitko harrastanut tällaisia leikkejä jo aiemminkin?

PS. Jos tämän aihepiirin lelut kiinnostavat, mutta et ole vielä innostunut sellaisia shoppailemaan, kannattaa seurailla tätä blogia, sillä vinkkaan joistakin leluista tulevassa merkinnässä.

BDSM, osa 4: kivun tuottaminen

BDSM-artikkelimme jatkuu, tällä kertaa kivuntuottamisen perusteilla. Kirjoitus ei ole kaiken kattava selostus, vaan enemmänkin vilaus muutamaan mahdollisuuteen. Kirjoitan siis pääasiassa niistä, jotka tunnen hyvin.

Ennen kuin yksikään piiska viuhahtaa, tarvitaan suostumus. Se voi olla suhteeseen jo kauan sitten sovittu, mutta siltikin voidaan tarvita ennakkoneuvottelua. Tärkeintä on varmistua siitä, että jokainen osallistuja tietää mihin on alkamassa ja miten tilanne keskeytetään. Parempi neuvotella liikaa kuin liian vähän, jotta vahingoilta ja hankalilta jälkipyykeiltä voitaisiin välttyä.

Ja sitten itse aiheeseen. Minulle tutuimmat välineet ovat kepit ja neulat, joiden lisäksi listaan lyhyesti muutamia itselleni vähemmän tuttuja. Toivon mukaan lukijat osaavat kertoa niistä tarkemmin.

Kepit

Perinteinen selkäsauna puukepillä on helppo ja halpa tapa tutustua kivun maailmaan. Pyöreitä puukeppejä saa rautakaupasta metrihintaan, ja ainakin omassa lähi-Bauhausissani ne saa vielä mittaan katkaistuna. Suosittelen aloittamaan 8- tai 10-millisellä, 60-80 cm pitkällä kepillä ja muokkaamaan kokoa kokemusten perusteella. Ennen käyttöä kannattaa myös kastella kepit, jotta ne eivät halkea niin helposti. 10 sekuntia suihkun alla ja kevyt kuivaus riittävät yleensä hyvin.

Ensimmäisillä kerroilla on hyvä asettaa lyötävä vatsalleen sängylle, jotta paikallaan pysymiseen ei tarvitse erikseen käyttää energiaa. Lyöminen on luontevaa aloittaa pakaroista ja takareisistä, joissa on paljon lihasta ja/tai rasvaa luiden päällä. Pakaroiden ylälaidassa on syytä varoa ristiluuta, joka tuntuu selän alaosassa selkeänä luurakenteena suoraan ihon alla, ja reisissä puolestaan pitää varoa polviniveliä. Yleissääntönä isot lihakset ovat hyviä kohteita, kun taas niveliä, pinnassa olevia luita ja sisäelimiä on varottava. Näin:
spankingzones.jpg
(Kuva täältä: http://asibdsm.com/spanking_tips/, kannattaa lukea koko sivu)

Vihreät alueet ovat parhaita, keltaiset pääasiassa ok, punaisia tulee välttää ja ympyröidyt ovat oikeasti vaarallisia.

Lyöminen on aloitettava kevyillä lämmittelylyönneillä ja kasvatettava intensiteettiä pikkuhiljaa. Kommunikaation on syytä olla kunnossa, jotta lyöjä ja lyötävä pysyvät koko ajan selvillä siitä, missä mennään. Kaikista varminta on käyttää selkokielisiä viestejä, kuten ”ei niin kovaa”, ”odota” ja niin edelleen. Kun siirrytään ihoalueelta toiselle, lämmittely on aloitettava alusta. Nämä ohjeet mielessä voidaan jatkaa niin kauan kuin molemmat sitä haluavat.

Siis, kepit pähkinänkuoressa:

  1. Varmista osallistujien suostumus.
  2. Aloita 8-10 mm paksuisella, 60-80 cm pitkällä kepillä. Lyhyempi on helpompi hallita, paksumpi ei rikkoudu niin helposti.
  3. Suunnittele etukäteen iskualueet ja varmista, että ne ovat turvalliset.
  4. Aloita kevyesti, kuuntele lyötävän palautetta, nosta intensiteettiä vähitellen.
  5. Jatka, kunnes jompikumpi haluaa lopettaa. Lyöjän kannattaa harkita hansikkaan käyttöä rakkojen välttämiseksi.

Neulat

Neuloja pidetään (jossain määrin syystäkin) hardcore-harrastuksena, mutta oikein käsiteltynä nekin ovat suhteellisen turvallinen ja toimiva kivuntuottokeino. Ennen kuin ensimmäistäkään neulaa tökätään kehenkään, käykää yhdessä läpi seuraavat:

  • Suostumus. Ovathan molemmat tietoisia siitä, mihin ovat ryhtymässä?
  • Onko neulattavalla henkilöllä taipumusta verenvuotoon (verenohennuslääkitys, jokin krooninen veritauti tms.)?
  • Onko neulattava ihoalue ehjä ja terve?
  • Onko neulattava henkilö yleisterve (erityisesti kannattaa huomioida veriteitse tarttuvat taudit, kuten HIV ja hepatiitti)

Neulojen tulee olla steriloituja ja kertakäyttöisiä, ja ne maksavat apteekissa n. 10 euroa / 100 kpl. Niitä ei voi vain napata hyllystä, vaan ne tulee pyytää myyjältä (käyttötarkoitukseksi voi sanoa lävistyksen tekemisen). Oma suosikkini on 0,7 mm läpimittainen, 40 mm pitkä injektioneula (yleensä tummanharmaalla muoviosalla), mutta pienemmälläkin voi aloittaa. Alle 20 mm pitkiä neuloja en suosittele, koska ne eivät yllä kovin hyvin ihon läpi käyttämälläni tekniikalla.

Lisäksi tarvitaan puhdistusainetta (Septidin käy hyvin), vanulappuja puhdistusaineen levittämiseen ja verenvuodon tyrehdyttämiseen, muovi- tai lasiastia käytetyille neuloille, kumihanskat sekä riittävä määrä pyyhkeitä tai muovia suojaamaan alusta.

Neulausalue tulee valita siten, ettei välittömästi ihon alla ole suuria verisuonia, hermoja, niveliä tai muita herkkiä rakenteita. Omat suosikkialueeni ovat kyynärvarsien kämmenselän puoleiset pinnat, säärten etupinta ja rinnat. Kuten keppien kanssa, neuloillakin on varottava menemästä lähelle niveliä.

Kun kaikki edellämainittu on kunnossa, on aika laittaa neulattava istumaan tai makaamaan niin, että hän voi rentoutua ja pysyy silti paikallaan. Neulattavan käden tai jalan alle on hyvä laittaa pyyhe tai suojamuovi, jottei alusta tahriinnu. Veri on hankalaa poistaa tekstiilipinnoilta.

Pistokohdat pyyhitään desinfiointiaineella ennen neulojen laittamista. Perustekniikka on nipistää ihoa sormien väliin ja lävistää iho neulalla niin, että ihopoimun toiselta puolen työnnetään neulaa vähintään sentin verran näkyviin. Kärki siis menee ensin ihon sisään ja takaisin ulos, neulan päälle ihopoimua jää muutamasta millimetristä vajaaseen senttiin. Kun ihosta päästää irti, se peittää neulasta noin 25-50% pistosyvyydestä riippuen. Näin:


Videosta poiketen ihoa ei kannata pyyhkiä samalla lapulla kuin kerran, lisäpyyhkimiset vain levittävät vanulappuun tarttunutta likaa takaisin. Videossa puhutaan oman ihon lävistämisestä, mutta samat periaatteet pätevät kumppanin neuloittamiseen.

Neuloja laittaessa on erityisen tärkeää seurata neulattavan reaktioita ja varmistella, että kaikki on kunnossa. Erityisesti alussa on syytä muistuttaa neulattavaa hengittämään, koska yllättävän moni pidättää hengitystä jännittäessään ja seurauksena voi olla pyörtyminen. Tätäkin silmälläpitäen neulaus kannattaa tehdä paikassa, jossa neulattava voi istua tai maata. Lisäksi neulattavan on syytä tarkkailla tuntemuksiaan jokaisen neulan kohdalla erikseen ja kertoa, missä mennään. Vaikkei alueella olisikaan isoja hermoja, pieniä on joka puolella ihoa ja sellaiseen osuminen tuottaa terävän, säteilevän kivun. Tällöin neula kannattaa ottaa pois saman tien, ihan vain varmuuden vuoksi.

Neulaus kannattaa suunnitella siten, että aiemmin laitetut neulat eivät tule eteen seuraavia pistäessä. Hanskoista huolimatta neulaajalla on riski pistää itseään, jolloin joudutaan suoraan verikontaktiin ja tarttuvat taudit kulkevat ihmisestä toiseen helposti. Neulojen kärjet voi halutessaan peittää jonkinlaisilla tulpilla, mutta oman kokemukseni mukaan huolellinen ja hyvin suunniteltu neulaaminen riittää turvatoimeksi.

Kun on aika ottaa neulat pois, ne voi joko yksinkertaisesti vetää ulos tai vaihtoehtoisesti nipistää ihon uudestaan poimulle ennen neulan poistoa. Käytetyt neulat laitetaan suljettavaan, kovamuoviseen tai lasiaan astiaan ja palautetaan apteekkiin hävitettäväksi. Pistorei’istä vuotaa joskus runsaasti verta, joskus ei lainkaan, mutta joka tapauksessa pistokohtaa kannattaa painaa muutama hetki mustelmien ja verenvuodon välttämiseksi. Henkilöstä, ihoalueesta ja joskus myös tähtien asennosta riippuen mustelmia voi tulla paljon tai ei ollenkaan, mutta niihinkin on hyvä varautua henkisesti.

Tämä oli hyvin lyhyt, suppea avaus neulojen maailmaan, tarkempia ohjeita löytyy englanniksi esimerkiksi täältä ja täältä. Edistyneemmille suosittelen kunnollista anatomian opaskirjaa, kuten Netterin tai Grayn kirjoja, joita käytetään laajalti mm. suomalaisessa lääkärikoulutuksessa. Itse olen ottanut tavaksi tutustua Netterin piirroksiin ennen kuin alan neulata uutta ihoaluetta.

Piiskat, ruoskat ja floggerit

Nämä ovat samaa kategoriaa kuin kepit, mutta jokaisella on oma tekniikkansa ja käyttötapansa. En ole näitä juurikaan käyttänyt, mutta perusperiaatteet ovat samanlaiset kuin kepeilläkin: tiedä mihin lyöt, aloita kevyesti lämmittelemällä ja tarkkaile kumppanisi reaktioita. Joku kokeneempi voisi kertoa näistä enemmän?

Sähkö

Markkinoilla on liuta erilaisia sähkölaitteita, joista tunnetuin lienee TENS. En ole itse kokeillut, mutta lisätietoa löytyy ainakin täältä.

Chili ja inkivääri

Yllättävän usein kipuleikeissä unohdetaan luonnontuotteet, jotka polttavat limakalvoilla. Chilejä löytyy monenvahvuisia, ja niitä voi kokeilla sekä suun että alapään alueille. Neutraloimiseen on hyvä varata maustamatonta, rasvaista jogurttia, jotta poltteen saa myös loppumaan kohtuullisessa ajassa. Inkivääri on poltteeltaan miedompi, ja siitä on kirjoitettu jo aiemmin blogissamme.

Oma keho

Ja kaiken tämän välineurheilun jälkeen palataan alkupisteeseen, jossa ei tarvita minkäänlaisia apuvälineitä. Paljain käsin lyöminen voi olla yksinkertaisuudessaan erityisen tyydyttävää, ja puremalla saa ihoon komeita jälkiä vähällä vaivalla. Kynsillä voi raapia, hiuksista voi vetää. Käsillä voi läimiä hieman vapaammin kuin apuvälineillä, mutta edelleen välttäisin kovia iskuja luihin, sisäelinten alueelle tai suurten hermojen ja verisuonien läheisyyteen. Ihoa voi purra lähes mistä vaan, riippuen omista ja kumppanin mieltymyksistä, mutta esimerkiksi kasvoihin voi jäädä ikävät jäljet pitkäksi aikaa.

Sen sijaan kasvoille voi lyödä avokämmenellä, kun muistaa tukea päätä toisella kädellä (ettei niska ota osumaa) ja – jälleen kerran – tietää mihin kohtaan lyö. Ainoa pehmytkudosta enemmän sisältävä kasvojen osa on poski, ja senkin alla on poskiluun kaari, jonka saa murtumaan liian kovalla lyönnillä. Varovaisuus on tässäkin valttia, vaikka tarkoitus onkin satuttaa.

Jäikö jotain vielä puuttumaan? Kerro meille kommenteissa!

BDSM, osa 3: S/M

Tämä artikkelisarja on jo edennyt kolmanteen osaansa, eli on aika sukeltaa sadomasokismin maailmaan. Mainittakoon heti alkuun, että sadomasokismi poistettiin THL:n tautiluokituksista niinkin myöhään kuin 2011, samaan aikaan transvestismin (jota ei sovi sekoittaa transsukupuolisuuteen) kanssa. Maailma kehittyy, vaikkakin hitaasti.

Sadomasokismilla on nimikkeenä jossain määrin negatiivinen kaiku, mutta pohjimmiltaan kyseessä ei ole sen kummemmasta kuin kivusta ja sen tuottamisesta pitäminen. Sadistinen osapuoli saa tyydytystä tuottaessaan kipua masokistiselle osapuolelle, joka puolestaan saa kivusta kicksejä tavalla tai toisella. Jälleen kerran kaiken keskiössä on suostumus, enkä ainakaan tunne yhtään (BDSM-) sadistia joka haluaisi satuttaa ei-suostuvaista ihmistä.

Masokismikin on terminä usein väärinkäytetty, ikään kuin se tarkoittaisi kaiken mahdollisen kivun olevan ihmiselle nautinnollista. Tästä ei kuitenkaan ole kysymys, vaan kivun laatu ja tilanne ratkaisevat: oma subini pelkää hammaslääkärissä käyntiä ja siitä aiheutuvaa kipua, mutta karkaa subspaceen huomattavasti pienemmällä kivulla oikeissa olosuhteissa. Subspacesta lisää myöhemmin.

Masokismi ei myöskään tarkoita sitä, etteikö kipu tuntuisi kivulta ja epämiellyttävältä. Se neula, piiska tai vaikka avokämmen sattuu kyllä, mutta sopivasti annosteltuna siihen voi upota ja jollain tavalla nauttia tilanteesta. Oma näkemykseni kivun nautinnollisuudesta perustuu endorfiineihin. Keho nimittäin reagoi kipuun mielihyvähormonien nimellä tunnetuilla välittäjäaineilla eli endorfiineilla. Vapautuvat endorfiinit vähentävät kipukokemusta, ja niiden vaikutus laimenee hitaammin kuin kipu, jolloin kehon endorfiinitaso on korkeammalla kuin kiputila edellyttäisi. Tämä voi olla ainakin yksi selitys sille, miksi kipusession jälkeinen mielentila on tyyni, euforinen ja rentoutunut.

Sadismille on vähemmän helposti löydettäviä fysiologisia selityksiä, mutta todennäköisesti taustalla ovat ainakin vallan tunne, lupa tehdä ”kiellettyjä” asioita, aggression purkaminen ja nautinto kumppanin nautinnosta. Lisäksi sadismi avaa uusia ovia olla luova ja käyttää omaa mielikuvitusta aivan uusilla tavoilla.

Tavallisin sadomasokistinen sessio lienee impact play, eli lyöminen joko paljain käsin tai kepeilllä, ruoskilla ja muilla välineillä. Lyöminen aloitetaan kevyesti ja intensiteettiä lisätään vähitellen, jotta keho ehtii reagoida kipuun. Hiljalleen kasvavaan kipuun on helpompi uppoutua ja totutella, kun taas äkillinen kova kipu laukaisee kehon puolustusmekanismit eikä miellyttävää tunnetta pääse syntymään. Varsinkin uusien kumppanien kanssa kommunikaatio on avainasemassa, jotta kipua tuottava osapuoli pysyy kärryillä siitä missä mennään. Kokemuksen ja tutustumisen myötä on helpompi ja helpompi lukea toisen reaktioita, jolloin puhettakin tarvitaan vähemmän.

Muita kivuntuottotapoja voivat olla esimerkiksi neulat, polttavat aineet (chili, inkivääri), erilaiset nipistimet, paineen aiheuttaminen köysillä, veitset, kuuma vaha, jää, sidontaotteet, hankalaan asentoon kahliminen ja noin miljoona muuta. Jälleen kerran vain mielikuvitus on rajana. Näistä lisää tulevissa artikkeleissa.

Mutta niin, se subspace. Sillä tarkoitetaan tilaa, jossa kipu (tai jokin muu intensiivinen tunne) valtaa mielen ja, kuten subini asian ilmaisee, saa pään lyömään tyhjää ja keskittymään vain siihen mitä on meneillään. Siihen liittyvät tyypillisesti euforia, leijumisen tunne, ajatusten vaimeneminen ja ajantajun katoaminen. Reaktiot ovat hyvin yksilökohtaisia, ja esimerkiksi itse olen ilman näkyvää syytä revennyt kahdeksi minuutiksi nauramaan tajutessani, että enempää kipua ei ole tulossa. Subspace ei liity pelkästään kipuun, vaan sen voi aiheuttaa melkein mikä tahansa BDSM-aktiviteetti: alistaminen, nöyryyttäminen, ihan mikä subin mieltymyksiin sopii.

Subspacea seuraa usein sub drop, joka on kuin eräänlainen krapula suuren nautinnon jälkeen. Sub dropin tyypillisiä oireita ovat alakuloisuus, jaksamattomuus, ahdistuneisuus ja synkät ajatukset, mutta ne menevät ohi yleensä päivässä tai parissa. Sub drop on erityisen vaikea hallita sellaisessa suhteessa, jossa kumppani joutuu lähtemään pian session jälkeen kotiinsa tai muuten kauemmas, eikä voi olla toiselle fyysisesti läsnä.

Subspacelle on myös vastakappale, topspace, jota kuvailisin vallan tunteesta juopumiseksi. Ainakaan itselläni se ei ole yhtä voimakas tila kuin subspace, koska dominoivana/sadistina on koko ajan pidettävä tolkku päässä ja seurattava tilannetta vaarallisten asioiden varalta. Toisaalta joissain tilanteissa topspace koostuu lähinnä täydellisestä keskittymisestä, omalla kohdallani esimerkiksi julkisesti neuloja käsitellessä. Uppoudun tekemiseeni niin, etten tajua ajankulua, ympärillä pyöriviä ihmisiä tai mitään muutakaan kumppanini reaktioiden ja neulojen laittamisen ulkopuolelta.

Vastaavasti top drop on myös olemassa, mutta se vaikuttaa kevyemmältä tilalta kuin sub drop. Arvelisin syynä olevan ainakin osaksi tuon kontrollin säilyttämisen, eli kun topspaceen ei pääse uppoamaan yhtä kokonaisvaltaisesti, myös ”paluu arkeen” on vähemmän rankka.

Ensi kerralla BDSM-artikkelisarjassa: kivun tuottamisen välineet, tavat ja perussäännöt, eli kipusession alkeet sekä jälkihoito.