Yö, jolloin melkein petin

Olen melko pitkään pantannut tätä postausta ja muokannut sitä vain vähän yksityiskohtia sisältäväksi, jotta tunnistamisia ei tapahtuisi. En siis aio kertoa esimerkiksi sitä, onko tämä jo pikkujoulujen, juhannusjuhlien vai jonkun ihan muun juhlan yhteydessä tapahtunut, koska sillä ei edes ole itse aiheeseen merkitystä. Taustalla oli kuitenkin työporukan kanssa vietetty ilta ja alkoholilla oli osuutta asiaan (ylläri). Keskustelut olivat melko seksuaalispainotteisia yötä kohden ja saatoin itse hieman flirttailla ihan vain huvin vuoksi. Minulla ei siis mitenkään suunnitelmissa ollut, että pyrkisin jonkun työkaverin kanssa panemaan. En oikeastaan koskaan ole fantasioinut kenestäkään nykyisestä työkaverista enkä sen enempää usko, että kukaan heistäkään olisi minusta, mutta mistäpä sitä koskaan tietää. Asiat etenivät kuitenkin lopulta siis siihen, että päädyin samaan paikkaan makoilemaan erään ihanan työkaverini kanssa ja hän ehdotteli, että voisi hyväillä minulle orgasmin. (Ah ihanaa, että humalapäissäänkin mies on kiinnostunut nimenomaan kumppanin orgasmista eikä vain siitä, että pääsisi itse panemaan, vaikka tokihan se saattoi olla vain hyvä toimiva keino saada minut kiinnostuneeksi. ;))

Itse kannatan avoimuutta ja rehellisyyttä puolison kanssa kaikissa asioissa. Vaikka satunnainen seksi jonkun toisen kanssa ei sinänsä olisikaan toiselta mitenkään pois, sellaisen harrastaminen ilman lupaa nyt vain on aina pettämistä enkä siis itse henkilökohtaisesti halua pettää kumppanini luottamusta. Vaikka pettäminen pysyisi täysin salaisuutena, niin se häiritsisi minua itseäni. Olen kirjoittanut ajatuksiani pettämisestä aiemmin esimerkiksi artikkeleissa Avoin suhde ja Missä menee pettämisen rajat? ja jo vuonna 2008 tässä kirjoituksessa. Tästä ”vakaumuksestani” huolimatta annoin työkaverini hyväillä minua sormillaan orgasmiini asti ja myös minä koskettelin häntä, vaikka tiesin liikkuvani vähän harmaalla alueella, mitä tulee meidän parisuhteen pettämisen määritelmiin. Emme lopulta edenneet suuseksiin tai yhdyntään, vaikka toinen osapuoli siihen olisikin erittäin halukas ollut – ja totuuden nimissä niin olisin minäkin ollut, mutta en suostunut kuitenkaan pidemmälle. On silti pakko myöntää, että olin erittäin lähellä sitä, että olisin ottanut hänen peniksensä suuhuni ja lopulta sisääni. Saan hyvää seksiä kumppaniltani aivan tarpeeksi, joten kyse oli vain lähinnä yleisestä kokeilunhalusta ja omanlaisesta jännityksestä, mikä tilanteessa oli.

Photo by cottonbro on Pexels.com

Työkaverini kanssa sovimme, että tapahtunut pysyy tietenkin vain meidän välisenä. No, minä en toki olekaan kertonut asiasta kenellekään – paitsi omalle miehelleni. (Mieheni ei tiedä työkavereitani enkä ole kertomassa hänelle, kenestä tarkalleen on kyse eikä hän sitä ole kysellytkään.) Tässä kohtaa toki monia voi ihmetyttää, miksi kerroin tapahtuneesta, koska suurin osa varmasti luokittelisi tuonkin kevyen seksin pettämiseksi ja siten se saattaisi loukata toista. Ensinnäkin, kuten jo sanoin, kannatan avoimuutta. Toiseksi, olemme tietenkin keskustelleet mieheni kanssa pettämisen rajoista ennenkin, ja luotin siihen, että tapahtunut ei häntä häiritsisi. Ja olin siis oikeassa. Kerrottakoon myös, että olin todella halukas tuolloin kotiin palattuani (koska pilluni oli jäänyt kaipaamaan lisää seksiä) ja harrastimme erittäin kiihkeää yhdyntää.

Olemme tuon jälkeen keskustelleet parikin kertaa uudelleen mieheni kanssa siitä, miten suhtaudumme siihen, jos toinen haluaa harrastaa jonkinlaista seksiä ulkopuolisen/kolmannen henkilön kanssa. Mies fantasioi lähinnä ryhmäseksistä, itse ehkä olen enemmän kallistunut vain siihen, että olisi kivaa harrastaa yksin jonkun toisen kanssa. Siksi oloni onkin ollut vähän ristiriitainen: olen toisaalta tyytyväinen siitä, että en edennyt ”liian pitkälle” työkaverini kanssa, koska lupaa sellaiseen ei ollut tuolloin voimassa, mutta olen miehellenikin myöntänyt sen, että olisin mielelläni edennyt (kun kerran oli sopiva tilaisuus ja turvallinen henkilö). Olemme molemmat samaa mieltä siitä, että satunnaisesti vain kokeilumielessä harrastettu seksi jonkun kanssa on aivan eri tavalla hyväksyttävissä kuin se, että olisi jokin pitkäaikainen salasuhde. Mutta mihin lopulta olisimme valmiit antamaan toiselle luvan? Toistaiseksi vain tapauskohtaisesti ja turvaseksiä on tietenkin noudatettava todella tarkkaan.

Mutta onko fantasioideni/fantasioidemme toteuttaminen vihdoin etenemässä… siitä lisää ehkä myöhemmin!

21/24 – Avoin suhde

Voisinko ryhtyä avoimeen suhteeseen? Tuskin ainakaan kovin helposti, vaikka en kovin mustasukkainen olekaan ja pettämiseksi luokiteltavan toiminnan raja menee meillä melko korkealla. Yhteiset ryhmäseksijutut on ajatukseltaan jees, mutta varmasti miettisin liikaa sitä, mitä toinen puuhailee toisten kanssa, jos en itse ole lainkaan ollut paikalla. Pystyisinkö kuitenkin lopulta asian sallimaan / saisinko tunteen hallintaan, jos se olisi toiselle tärkeää? Tai jos itselleni tulisi halukkuutta avoimeen suhteeseen, miten lähtisin asiaa viemään eteenpäin?

Tällä hetkellä suhteessamme on hyvä vaihe, monipuolista kiihkeää seksiä on ollut riittävästi lähiaikoina. Aikaa eikä myöskään energiaa olisi juurikaan mihinkään ulkopuolisiin juttuihin – enkä sellaiselle koe tarvettakaan tällä hetkellä. Mutta jos suhteemme kestää loppuelämämme, riittääkö meille vain toisemme seksiasioissa? Tai jos esim. toinen ei pystyisi seksiin lainkaan pitkiin aikoihin, olisiko avoin suhde hyvä ratkaisu, jos sooloseksi ei tuntuisi riittävältä tavalla toteuttaa seksuaalisuutta? Tai jos toinen haluaisi palavasti harrastaa jotakin sellaista seksin muotoa, mitä ei itse voisi tarjota, mutta se olisi toiselle siis tärkeä fetissi? Tietenkin olisi ihanaa pystyä tarjoamaan rakastamallensa kumppanille nautinnollinen seksielämä, mutta todellisuudessa ulkopuolisten kumppanien salliminen ei välttämättä ole kovin helppoa.

Avointa suhdetta miettiessä tärkeää on keskustelu säännöistä. Ja jos molemmat osapuolet eivät vapaaehtoisesti ja aidosti suostu kyseisenlaiseen suhteeseen, se ei tietenkään oikeuta pettämistä.

Olen kirjoitellut ajatuksiani aiemmin mm. tässä merkinnässä. Vinkiksi myös mielenkiintoinen blogi aiheesta, vaikka ilmeisesti uusia päivityksiä ei ole enää sinne tulossa: Perheenisän ajatuksia avoimesta avioliitosta. (Myös toinen blogi ”Suhteellisen avointa” oli hyvin kirjoitettu, mutta ilmeisesti on yksityiseksi muutettu.)

Mitä mieltä avoimesta suhteesta?

Missä menee pettämisen rajat?

Me Naiset -lehden nettisivuilla oli artikkeli pettämisen rajoista. Mukana oli 15 väittämää, joihin vastaamalla sai tietää, montako prosenttia muista vastaajista oli samaa mieltä.

Sanottakoon nyt ensin, että osa tuon testin väitteistä olisi kaivannut tarkentamista. Eli ihan vastaajan tulkinnasta riippuu, miten niihin lopulta on vastannut. Ei siis kovinkaan hyvin tehty testi, mutta pitihän tuo tietenkin huviksi tehdä. Jotkut prosenttiluvut hieman ihmetyttivät: esimerkiksi 65% piti ihastumista pettämisenä. Oikeastiko joku pitää tahatonta ihastumista pettämisenä vai ovatko vastaajat sitten ajatelleet väittämän siten, että sitä ihastumista tarkoituksella ruokkisi ja pyrkisi läheisyyteen toisen kanssa? 59% katsoo pettämiseksi sen, jos kumppani flirttailee toisen ihmisen kanssa julkisella paikalla ja 94% pitää pettämisenä sitä, että kumppani lähettää jollekulle toiselle alastonkuvan. Esimerkiksi itse vastasin, että en pidä – olen itsekin lähetellyt, mutta jälleen kerran tuokin kohta vaatisi tarkentamista (esim. missä tarkoituksessa niitä lähetellään eli minkälaisesta vuorovaikutuksesta on kyse – toisen viettelemisestä vai jostain muusta).

Itse olen kirjoitellut aiemmin näkemyksiäni pettämisen rajoista esimerkiksi tässä Housuitta-blogin tekstissä ja olen kai melko vapaamielinen näiden asioiden suhteen. Jos mieheni esim. viestittelisi seksuaalissävytteisesti jonkun kanssa esim. kiihottuakseen, niin siinähän sitten, jos se on vain viatonta fantasiointia satunnaisen henkilön kanssa. Eikä minun ole siitä tarvetta edes tietää. Jos sen sijaan viestittelyä käytäisiin siinä tarkoituksessa, että tarkoituksena on saada todellisuudessa jonkinlainen salasuhde aikaiseksi, niin oltaisiin jo ihan erilaisessa tilanteessa. Sellaista viestittelyä yrittäisi varmasti salata kumppanilta, mikä jo kertookin siitä, että nyt ei taideta olla sallitussa toiminnassa. (En itse salaa, mutta en toisaalta kerrokaan jokaista viestittelyäni muiden henkilöiden kanssa enkä esim. sitäkään, mitä kaikkia pornopätkiä olen milloinkin katsonut. Mutta syynä ei siis ole pelko siitä, että tekisin jotain väärää. Jos mieheni ne saisi selville vahingossa, niin ei siitä ongelmaa syntyisi.)

Tänä vuonna julkisuudessa ollut termi mikropettäminen ”tarkoittaa viestittelyä tai flirttailua parisuhteen ulkopuolisille ilman, että suhde kehittyy varsinaiseksi seksi- tai rakkaussuhteeksi. Mikropettämiseen liittyy myös muista kuin omasta kumppanista fantasiointi. (…) Se, minkälaista toimintaa kukin pitää pettämisenä, vaihtelee yksilöittäin. Jonkun mielestä pettämistä on jo viehättävän ihmisen kuvan kehuminen sosiaalisessa mediassa, jonkun toisen mielestä raja kulkee vasta alastonkuvissa tai videoyhteyden avulla toteutetussa seksuaalisessa kontaktissa. ” (yle.fi)

Fantasiointi, joka on todella vain seksifantasiointia pään sisällä, ei kyllä mielestäni voi olla mitään pettämistä eikä kyllä edes satunnaisen kuvan kehuminen somessakaan. Siitä eteenpäin menevät jutut ovat sitten niitä, mistä jokaisen pariskunnan kannattaa keskustella yhteisesti – mikä on meidän tapauksessa hyväksyttävää ja mikä ei? Saako laittaa alastonkuvan nettiin muiden katseltavaksi eli miltä se kumppanista tuntuu / onko se häntä loukkaavaa? Saako flirttailla?

Myös mm. Iltalehti on kirjoitellut (mikro)pettämisestä. Rakkauden ammattilaiset -blogissa taas on pohdittu sitä, kannattaako aina tunnustaa, jos pettää. Artikkelissa ei tietenkään anneta mitään tiettyä oikeaa vastausta, vaan erilaisia näkökulmia esille tuomalla kannustetaan lukijaa omaan pohdintaan.

Missä menee teidän suhteenne rajat siihen liittyen, mikä katsotaan pettämiseksi ja mikä ei? Harrastatko ”mikropettämistä” ja onko se ylipäätään teidän suhteessanne edes pettämistä eli teetkö sitä salassa? Loukkaisiko sinua, jos saisit tietää kumppanisi lähetelleen alastonkuvia jollekulle toiselle tai harrastaneen kiihkeää nettiseksiä? Tai sallitko sellaisen kumppanillesi, mutta et halua tietää niistä? Tai ehkä lukijoista löytyy avoimessa suhteessa olevia, jotka sallivat jopa irl seksin harrastamisen?

11/24 – Onko pettäminen tuttua?

Joulukalenterin 11. postaus! Eilen huhuiltiin lukijoiden seksifantasiakertomuksia, tänään aiheena pettäminen.

Minä en ole pettänyt puolisoani suhteemme aikana enkä usko, että puolisonikaan olisi sellaista tehnyt. Olen jo aikaisemmin kirjoittanut artikkelin ”Parisuhteen yleinen kriisi eli pettäminen”, johon tuli myös joitakin hyviä kommentteja. Kirjoitin tuolloin seuraavasti ja olen edelleen samaa mieltä pettämisen määritelmästä.

””Älä tee toiselle sitä, mitä et haluaisi itsellesikään tehtävän” voi olla monen periaate tähän asiaan. Sanoisin kuitenkin: keskustele asiasta kumppanisi kanssa jo suhteen alussa. Monilla raja menee fyysisessä kanssakäymisessä, mutta osa kokee jo pienet seksuaalissävytteiset flirttailut pettämiseksi. Kun tiedät kumppanisi näkemyksen, voit miettiä, että entä jos kumppani lukisi/kuulisi/näkisi kaiken – aiheuttaisiko se hänelle mielipahaa ja suhteeseenne riitoja? Kaikki ei välttämättä ole varsinaista pettämistä, mutta voi silti olla epäsopivaa.”

Jos olet itse pettänyt, mikä siihen johti? Mitä seurauksia sillä oli? Jos sinua on petetty, miten tilanne tuli ilmi ja millaisia tunteita se herätti – pystyitkö antamaan anteeksi ja saiko luottamusta enää takaisin?

Parisuhteen yleinen kriisi eli pettäminen

Mikä on pettämistä? Voisiko pettämisen antaa anteeksi? Miksi joku pettää? Ja ne monet muut kysymykset, joista olen lukenut ja keskustellut viimeisen viikon aikana. Minulla ei ole itselläni kokemuksia pettämisestä tai petetyksi tulemisesta, joten niistä ette tästä postauksesta voi lukea. Sen sijaan kerron vain näkemyksiäni aiheesta.

Mikä on pettämistä?

”Älä tee toiselle sitä, mitä et haluaisi itsellesikään tehtävän” voi olla monen periaate tähän asiaan. Sanoisin kuitenkin: keskustele asiasta kumppanisi kanssa jo suhteen alussa. Monilla raja menee fyysisessä kanssakäymisessä, mutta osa kokee jo pienet seksuaalissävytteiset flirttailut pettämiseksi. Kun tiedät kumppanisi näkemyksen, voit miettiä, että entä jos kumppani lukisi/kuulisi/näkisi kaiken – aiheuttaisiko se hänelle mielipahaa ja suhteeseenne riitoja? Kaikki ei välttämättä ole varsinaista pettämistä, mutta voi silti olla epäsopivaa.

Jalkojen välistä -blogissa julkaistiinkin juuri tänään kirjoitus tästä aiheesta. Kommentoin postauksen alle seuraavasti:

”Missä menee rajat? Eiköhän sen sitten tiedä, jos tekee jotain sellaista, mitä ei voi kumppanilleen kertoa. (…) Pettämisen rajoista on tietenkin keskusteltava kumppanin kanssa ja sopia yhteiset pelisäännöt. Ei voi olettaa toisen kokevan samalla tavalla, koska käsitykset voivat olla aivan erilaiset; toista voi ahdistaa jo pornon katsominen, kun toinen ei vielä eroottista suuteluakaan koe mitenkään vääräksi. Ja näissä asioissa kompromissin tekeminen lienee vähän vaikeaa.

Omassa suhteessani saa fantasioida kenestä vain (no, tuskinpa fantasioita voisi kukaan kieltää), saa katsella pornoa, saa keskustella seksistä myös kiihottavia asioita muiden kanssa, saa laittaa omia alastonkuviaan nettiin toisten katseltavaksi, … Emme ole sillä tavalla mustasukkaisia, että nuo asiat häiritsisivät.
Sitten jos tavataan omalta kumppanilta salaa ja suudellaan intohimoisesti / edetään erogeenisten alueiden kosketteluun, niin ei olla enää sallitulla alueella. Kaikenlainen seksi toisten ihmisten kanssa irl on siis pettämistä.”

– Entä jos ihastuu toiseen – onko se väärin ja kumppanin pettämistä? Ei. Ihastumisia voi hyvinkin tapahtua ihan haluamatta kaikille. Ja kyllä, olen itse kerran vuosia sitten (tämän parisuhteeni aikana) huomannut olevani pienesti ihastunut erääseen henkilöön, vaikka parisuhteeni voi hyvin. En antanut tunteille valtaa, joten kohde ei koskaan asiasta saanut tietää ja ne tunteet kuihtuivat lopulta kokonaan pois, kun en asiaa edistänyt millään tavalla.

– Henkinen pettäminen? Haaveiletko suhteesta kolmannen osapuolen kanssa? Oletko siis kiintynyt johonkin suhteenne ulkopuolelle? Rajaa on ehkä vaikeaa määrittää, mutta jos salailet tilannetta omalle kumppanillesi, todennäköisesti raja on jo ylittynyt, vaikket seksiin olisikaan päätynyt.

Voisiko pettämisen antaa anteeksi?

Tästä päädyin keskustelemaan pari päivää sitten eräiden henkilöiden kanssa. Kysyin, jättäisivätkö he kumppanin heti automaattisesti, jos tämä jäisi kiinni pettämisestä. Vastaus oli kyllä. Ai miksi? Nämä henkilöt katsovat, että ”jos kumppani pettää, hän ei ole koskaan ollutkaan se henkilö jonka luulin hänen olevan” (vrt. kumppani paljastuisi murhaajaksi).

Itse olen kuitenkin sitä mieltä, että en jättäisi automaattisesti. Pitkä rinnakkaissuhde jonkun toisen kanssa olisi hyvin vaikeaa sulattaa ja siinä suhteen jatkuminen olisi melko epätodennäköistä, mutta yksittäisen panokerran ehkä voisi anteeksi antaa. Se tietenkin vaatisi töitä, että luottamus olisi mahdollista saada takaisin. Miksi toinen petti? Mitä suhteessamme on muututtava? Jne. On ymmärrettävä pettämisen syyt, jotta niitä osaisi välttää tulevaisuudessa. 

Pettäminen ei siis välttämättä olisi parisuhteen loppu, vaan siitä voisi selvitä ja saada parisuhteen jälleen toimivaksi ja molemmille osapuolille tyydyttäväksi.

Miksi joku pettää?

Jos seuraa etsii oman suhteen ulkopuolelta, suhteessa on oletettavasti jotain vikaa. Esimerkiksi CougarWoman ryhtyi pettämään, kun ei saanut seksiä enää kotona. Monet kommentoivat hänelle blogiin, että miksi hän ei jätä omaa miestään, vaan ennemmin pettää. Kyllä, olen itsekin sitä mieltä, että pettämisen ei pitäisi olla ratkaisu, mutta ymmärrän kuitenkin siihen ajaneet syyt. Nyt CW elää avoimessa suhteessa, joten eipä tarvitse enää kenenkään sitä asiaa kauhistella.

Jalkojen välistä -blogin nainen taas kirjoittelee, että hänen aiemmassa suhteessaan pettäminen oli toisen ihmisen huomion hakemista oman arvon kokeilemisen vuoksi. Blogin miesosapuoli kirjoitti, että aiemmassa suhteessa tapahtunut pettäminen oli hänelle vain seksiä; jonkinlaista voittamista ja oman vetovoiman testaamista – ja välillä kyseessä oli ihan vain halu panna jonkun muun kanssa.

HS.fi kertoo artikkelissaan, että miehet ja naiset pettävät yhtä kevyesti (eikä syynä ole seksin, vaan onnellisuuden puute).

Voisitko sinä antaa pettämisen anteeksi tai oletko jopa antanut? Miten se onnistui? Missä teillä menee pettämisen rajat?