11/24 – Onko pettäminen tuttua?

Joulukalenterin 11. postaus! Eilen huhuiltiin lukijoiden seksifantasiakertomuksia, tänään aiheena pettäminen.

Minä en ole pettänyt puolisoani suhteemme aikana enkä usko, että puolisonikaan olisi sellaista tehnyt. Olen jo aikaisemmin kirjoittanut artikkelin ”Parisuhteen yleinen kriisi eli pettäminen”, johon tuli myös joitakin hyviä kommentteja. Kirjoitin tuolloin seuraavasti ja olen edelleen samaa mieltä pettämisen määritelmästä.

””Älä tee toiselle sitä, mitä et haluaisi itsellesikään tehtävän” voi olla monen periaate tähän asiaan. Sanoisin kuitenkin: keskustele asiasta kumppanisi kanssa jo suhteen alussa. Monilla raja menee fyysisessä kanssakäymisessä, mutta osa kokee jo pienet seksuaalissävytteiset flirttailut pettämiseksi. Kun tiedät kumppanisi näkemyksen, voit miettiä, että entä jos kumppani lukisi/kuulisi/näkisi kaiken – aiheuttaisiko se hänelle mielipahaa ja suhteeseenne riitoja? Kaikki ei välttämättä ole varsinaista pettämistä, mutta voi silti olla epäsopivaa.”

Jos olet itse pettänyt, mikä siihen johti? Mitä seurauksia sillä oli? Jos sinua on petetty, miten tilanne tuli ilmi ja millaisia tunteita se herätti – pystyitkö antamaan anteeksi ja saiko luottamusta enää takaisin?

Parisuhteen yleinen kriisi eli pettäminen

Mikä on pettämistä? Voisiko pettämisen antaa anteeksi? Miksi joku pettää? Ja ne monet muut kysymykset, joista olen lukenut ja keskustellut viimeisen viikon aikana. Minulla ei ole itselläni kokemuksia pettämisestä tai petetyksi tulemisesta, joten niistä ette tästä postauksesta voi lukea. Sen sijaan kerron vain näkemyksiäni aiheesta.

Mikä on pettämistä?

”Älä tee toiselle sitä, mitä et haluaisi itsellesikään tehtävän” voi olla monen periaate tähän asiaan. Sanoisin kuitenkin: keskustele asiasta kumppanisi kanssa jo suhteen alussa. Monilla raja menee fyysisessä kanssakäymisessä, mutta osa kokee jo pienet seksuaalissävytteiset flirttailut pettämiseksi. Kun tiedät kumppanisi näkemyksen, voit miettiä, että entä jos kumppani lukisi/kuulisi/näkisi kaiken – aiheuttaisiko se hänelle mielipahaa ja suhteeseenne riitoja? Kaikki ei välttämättä ole varsinaista pettämistä, mutta voi silti olla epäsopivaa.

Jalkojen välistä -blogissa julkaistiinkin juuri tänään kirjoitus tästä aiheesta. Kommentoin postauksen alle seuraavasti:

”Missä menee rajat? Eiköhän sen sitten tiedä, jos tekee jotain sellaista, mitä ei voi kumppanilleen kertoa. (…) Pettämisen rajoista on tietenkin keskusteltava kumppanin kanssa ja sopia yhteiset pelisäännöt. Ei voi olettaa toisen kokevan samalla tavalla, koska käsitykset voivat olla aivan erilaiset; toista voi ahdistaa jo pornon katsominen, kun toinen ei vielä eroottista suuteluakaan koe mitenkään vääräksi. Ja näissä asioissa kompromissin tekeminen lienee vähän vaikeaa.

Omassa suhteessani saa fantasioida kenestä vain (no, tuskinpa fantasioita voisi kukaan kieltää), saa katsella pornoa, saa keskustella seksistä myös kiihottavia asioita muiden kanssa, saa laittaa omia alastonkuviaan nettiin toisten katseltavaksi, … Emme ole sillä tavalla mustasukkaisia, että nuo asiat häiritsisivät.
Sitten jos tavataan omalta kumppanilta salaa ja suudellaan intohimoisesti / edetään erogeenisten alueiden kosketteluun, niin ei olla enää sallitulla alueella. Kaikenlainen seksi toisten ihmisten kanssa irl on siis pettämistä.”

– Entä jos ihastuu toiseen – onko se väärin ja kumppanin pettämistä? Ei. Ihastumisia voi hyvinkin tapahtua ihan haluamatta kaikille. Ja kyllä, olen itse kerran vuosia sitten (tämän parisuhteeni aikana) huomannut olevani pienesti ihastunut erääseen henkilöön, vaikka parisuhteeni voi hyvin. En antanut tunteille valtaa, joten kohde ei koskaan asiasta saanut tietää ja ne tunteet kuihtuivat lopulta kokonaan pois, kun en asiaa edistänyt millään tavalla.

– Henkinen pettäminen? Haaveiletko suhteesta kolmannen osapuolen kanssa? Oletko siis kiintynyt johonkin suhteenne ulkopuolelle? Rajaa on ehkä vaikeaa määrittää, mutta jos salailet tilannetta omalle kumppanillesi, todennäköisesti raja on jo ylittynyt, vaikket seksiin olisikaan päätynyt.

Voisiko pettämisen antaa anteeksi?

Tästä päädyin keskustelemaan pari päivää sitten eräiden henkilöiden kanssa. Kysyin, jättäisivätkö he kumppanin heti automaattisesti, jos tämä jäisi kiinni pettämisestä. Vastaus oli kyllä. Ai miksi? Nämä henkilöt katsovat, että ”jos kumppani pettää, hän ei ole koskaan ollutkaan se henkilö jonka luulin hänen olevan” (vrt. kumppani paljastuisi murhaajaksi).

Itse olen kuitenkin sitä mieltä, että en jättäisi automaattisesti. Pitkä rinnakkaissuhde jonkun toisen kanssa olisi hyvin vaikeaa sulattaa ja siinä suhteen jatkuminen olisi melko epätodennäköistä, mutta yksittäisen panokerran ehkä voisi anteeksi antaa. Se tietenkin vaatisi töitä, että luottamus olisi mahdollista saada takaisin. Miksi toinen petti? Mitä suhteessamme on muututtava? Jne. On ymmärrettävä pettämisen syyt, jotta niitä osaisi välttää tulevaisuudessa. 

Pettäminen ei siis välttämättä olisi parisuhteen loppu, vaan siitä voisi selvitä ja saada parisuhteen jälleen toimivaksi ja molemmille osapuolille tyydyttäväksi.

Miksi joku pettää?

Jos seuraa etsii oman suhteen ulkopuolelta, suhteessa on oletettavasti jotain vikaa. Esimerkiksi CougarWoman ryhtyi pettämään, kun ei saanut seksiä enää kotona. Monet kommentoivat hänelle blogiin, että miksi hän ei jätä omaa miestään, vaan ennemmin pettää. Kyllä, olen itsekin sitä mieltä, että pettämisen ei pitäisi olla ratkaisu, mutta ymmärrän kuitenkin siihen ajaneet syyt. Nyt CW elää avoimessa suhteessa, joten eipä tarvitse enää kenenkään sitä asiaa kauhistella.

Jalkojen välistä -blogin nainen taas kirjoittelee, että hänen aiemmassa suhteessaan pettäminen oli toisen ihmisen huomion hakemista oman arvon kokeilemisen vuoksi. Blogin miesosapuoli kirjoitti, että aiemmassa suhteessa tapahtunut pettäminen oli hänelle vain seksiä; jonkinlaista voittamista ja oman vetovoiman testaamista – ja välillä kyseessä oli ihan vain halu panna jonkun muun kanssa.

HS.fi kertoo artikkelissaan, että miehet ja naiset pettävät yhtä kevyesti (eikä syynä ole seksin, vaan onnellisuuden puute).

Voisitko sinä antaa pettämisen anteeksi tai oletko jopa antanut? Miten se onnistui? Missä teillä menee pettämisen rajat?

Suhdemyyttejä

1. Suhteen päättyminen tarkoittaa suhteen epäonnistuneen.

Tämä väärinkäsitys perustuu myyttiin ikuisesta rakkaudesta, jollaista ei ole olemassakaan. Lähimmäksi pääsee rakkaus, joka ei lopu ennen kuin kumppanit kuolevat.

Todellisuus ei siis vastaa ikuisen rakkauden ideaalia. Vaihtoehtoina on siis joko hyväksyä realiteetit tai varautua karvaaseen pettymykseen, mutta harva tekee kumpaakaan. Aika paljon itkua ja turhautumista voitaisiin säästää hyväksymällä se tosiasia, että ihmiset, tilanteet ja suhteet muuttuvat. Suhteet eivät ole ikuisia.

Kun on päästy yli tästä aidasta, voidaan pohtia päättyneen suhteen epäonnistumista. Olettaen, ettei suhde ollut täysi katastrofi alusta asti (jolloin sen päättyminen itsessään on positiivista), jäljelle jää murhe hyvän suhteen katkeamisesta.

Todellisuudessa kyse on enemmän menneisyyden muistosta kuin mistään muusta.

Ei hyvä ja toimiva parisuhde pääty. Se muuttuu ensin vaikeammaksi ja loppuu vasta sen jälkeen, kun osapuolet eivät enää jaksa sopeutua erilaiseen tilanteeseen. Siinä kohtaa suhde on muuttunut ja ihmiset sen mukana, eikä mennyttä saa takaisin. Sopeutuminen uusiin tilanteisiin on pitänyt ihmiskunnan hengissä vuosituhannet, ja niin tässäkin kohtaa.

2. Pettäminen tarkoittaa suhteen epäonnistuneen.

Yli puolet parisuhteessa eläneistä ihmisistä on pettänyt kumppaniaan jossain kohtaa elämäänsä, ja näistä tilastoista puuttuvat aina ne tulevaisuuden pettämiset. Pienemmäksi tuo luku ei siinä tarkastelussa ainakaan muutu.

Jos 30 vuotta samassa parisuhteessa elänyt ihminen käy vieraissa vain kerran tai kaksi, se on enemmän kuin mihin useimmat muut pystyvät monogamian vaikeassa taiteenlajissa. Päästään jälleen ideaalin ja käytännön eroihin, ja tässäkin tosiasioiden tunnustaminen helpottaa elämää kummasti: yksiavioisuus on ihan hiton hankalaa. Ei mahdotonta, mutta hiton hankalaa. Pari lipsahdusta on vielä pieni synti näin vaikeassa lajissa.

3. Suhteen muuttuminen seksittömäksi tarkoittaa suhteen epäonnistuneen.

Vaikka seksi onkin monogamisen parisuhteen tärkein määrittelevä osa-alue (tästä voisi kirjoittaa oman juttunsa), sen puuttuminen ei välttämättä tarkoita suhteen olevan ongelmissa. Jokaisessa parisuhteessa tulee seksittömiä kausia, jotka kestävät viikoista jopa vuosiin, mutta ainakin lyhemmät kaudet kuuluvat asiaan. Parisuhde elää näiden aikojen yli itsetyydytyksen, kumppanuuden, harrastusten, arjen toimivuuden ja muiden asioiden kannattelemana.

Mutta: seksuaalinen tyytyväisyys tärkeä osa ihmisen onnellisuutta, ja sitoutuminen yksiavioisuuteen tarkoittaa sitä, että kumppani on vastuussa toisen seksuaalisesta tyydytyksestä sooloseksiä lukuunottamatta.

Seksuaalisia tarpeita ei voi vain toivoa pois tai jättää huomiotta. Ennemmin tai myöhemmin niiden tyydyttämättömyys alkaa syödä niin paljon, että ulospääsyä aletaan etsiä kodin ulkopuolelta.

Myöskin toivoisin, etten joutuisi tätä kirjoittamaan, mutta joku lukee edellisen kuitenkin väärin: tämä ei tarkoita, että vieraisiin voi hyppiä heti, kun kumppani sanoo kerran ei. Tai edes kahdesti.

4. Pettäjä on aina suurempi syyllinen kuin petetty.

Pettäminen on toki lähtökohtaisesti väärin, mutta joskus se on paras tapa säilyttää oma mielenterveys ja pystyä esimerkiksi huolehtimaan jälkikasvusta. Jos kumppani yksipuolisesti katkaisee seksielämän eikä puhuminen auta, se on tavallisesti hyvä syy nostaa kytkintä ja etsiä miellyttävämpää seuraa. Toisaalta, jos perheessä on pieniä lapsia ja muut suhteen osa-alueet ovat ok, voi olla pienempi paha pettää ja pysyä yhdessä kuin laittaa lapset avioeromyllyn läpi.

Ideaalitilanteessa kaikesta pitäisi pystyä keskustelemaan ja selvittämään asiat sitä kautta, mutta todellisuudessa se ei aina ole mahdollista. Jälleen kerran säästettäisiin paljon murheita hyväksymällä tosiasiat lähtökohdiksi päätöksille, sen sijaan että takerruttaisiin ideaalin juurruttamiin haavekuviin.

5. Kumppaneilla on yksinoikeus toistensa seksuaalisuuteen.

Yksinoikeus ihmisen seksuaalisuuteen on vain ja ainoastaan ihmisellä itsellään, eikä terveeseen parisuhteeseen kuulu kumppanin seksuaalisuuden kontrollointi missään muodossa. Toiveita saa ja pitää esittää, mutta lopullisen päätöksen tekee se, jonka seksikäyttäytymisestä on kulloinkin kyse.

Fetissit ja fantasiat eivät häviä toivomalla, eikä niitä voi kieltää. Seksuaaliseen hyvinvointiin kuuluu olennaisena osana se, että ihminen voi toteuttaa omia mieltymyksiään mahdollisimman vapaasti – joko vakikumppanin tai jonkun muun kanssa. Niin mukavaa kuin olisikin löytää joku, jolla on täsmälleen samat toiveet ja halut, se ei ole realistista. Joko tulee varautua tekemään kumppaninsa kanssa muutakin kuin itselle mieluisimpia juttuja, tai vaihtoehtoisesti sallia erityistoiveiden toteuttaminen jossain muualla.

Polyamoriaako?

Täälläkin on monta kurjaa tarinaa siitä, kuinka puolisolla on ollut ehkä jopa vuosia suhde toiseen. Kun pettäjä lopulta jää kiinni, niin yleensä hän yrittää kieltää asian. Mutta miksi? Miksi pettäjä yrittää kieltää asian? Mitä hän saa sillä, että esittää uskollista puolisoa ja samalla hänellä on toinen suhde?

Onko tällainen ihminen jotenkin normaalia omistushaluisempi? Tai onko hän ehkä ns. polyamorinen, jonka mielestä on ihan ok olla suhteessa useamman henkilön kanssa?

-JannaMari

Pettäjä toivoo, että saa pitää kaksi suhdetta. About kaikki meistä haluavat, vaikka moni ei sitä myönnäkään.

Omistushalusta pettäminen ei kerro mitään, mutta polyamoriaa se ei ainakaan ole. Polyamoriaan liittyy kiinteänä osuutena kaikkien mukana olevien tietoisuus ja suostumus, eikä siihen riitä pelkkä yhden ihmisen päätös. Ehkä hänen mielestään on ok olla suhteessa monen ihmisen kanssa, mutta polyamoriaan hänestä ei näytä olevan.

Kaksi suhdetta rinnakkain on haastava yhdistelmä. Se vaatii paljon rehellistä kommunikaatiota, omien halujen ja pelkojen tuntemista, kumppanin kunnioittamista ja jatkuvaa tilanteen päivittämistä. Pitää pystyä sopimaan ketä nähdään, milloin nähdään, mitä saa tehdä, mitä ei saa tehdä, kuka hakee lapset koulusta ja niin edelleen, ja sitten vielä pitää kiinni sovitusta. Ja ettei homma kävisi liian helpoksi, samat sopimukset pitää tehdä jokaisen kumppanin kanssa erikseen.

Jos polyamoria ajatuksena kiinnostaa vielä tämänkin jälkeen, suosittelen aloittamaan rehellisen kommunikaation, omien halujen ja pelkojen tuntemisen, kumppanin kunnioittamisen ja jatkuvan tilanteen päivittämisen yhden kumppanin kanssa. Kun se onnistuu vaivatta, voi varovasti kokeilla josko uskaltaisi ottaa jonkun kolmannen mukaan.

kirjoittanut: hihaton

Kuinka usein?

Mieheni muna ei nouse seisomaan, kun hän nuolee pimppiäni. Onko se outoa? Mieheni ei ole muutenkaan kovin ”seksihakuinen”. Itse ajattelen seksiä todella paljon ja kiihotun myös munan nuolemisesta. Jos itse en ehdottaisi seksiä, mies ehdottaisi varmaan kerran kaksi kuussa.

-A

Miksi pitäisi nousta? Ei se pimpin nuoleminen niin hekumaalista nautintoa ole, vaikka jotkut siitä kicksejä saavatkin. Miehesi kiihottuu eri lailla kuin sinä, mutta se ei ole outoa tai ongelma. Se, että seksihalunne eivät kohtaa, voi olla ongelma.

Puhu miehesi kanssa asiasta ja kerro, että haluat enemmän seksiä. Jos sinä haluat päivittäin ja miehesi kahdesti kuussa, sumplikaa kompromissi johonkin pariin-kolmeen kertaan viikossa. Jos se ei riitä, vaihtoehdoiksi jäävät omin käsin paikkaaminen, vieraissa käyminen ja eroaminen. Jos oma käsi ei riitä jatkoksi, miettikää vielä mahdollisuutta suhteenne avaamiseen (lukekaa vaikka Tristan Taorminon Opening Up -kirja). Antakaa ajatukselle aikaa ja miettikää, onko yhdessä pysyminen vaivan arvoista.

Ja jos mikään muu ei onnistu ja haluat pysyä suhteessa vaikka lasten takia, saat Virallisen Luvan käydä vieraissa kertomatta miehellesi. Etsi joku, joka pystyy vastaamaan seksin tarpeeseesi, pane minkä tarvitset ja peitä jäljet huolella. Onnea matkaan.

kirjoittanut: hihaton