Parisuhteen yleinen kriisi eli pettäminen

Mikä on pettämistä? Voisiko pettämisen antaa anteeksi? Miksi joku pettää? Ja ne monet muut kysymykset, joista olen lukenut ja keskustellut viimeisen viikon aikana. Minulla ei ole itselläni kokemuksia pettämisestä tai petetyksi tulemisesta, joten niistä ette tästä postauksesta voi lukea. Sen sijaan kerron vain näkemyksiäni aiheesta.

Mikä on pettämistä?

”Älä tee toiselle sitä, mitä et haluaisi itsellesikään tehtävän” voi olla monen periaate tähän asiaan. Sanoisin kuitenkin: keskustele asiasta kumppanisi kanssa jo suhteen alussa. Monilla raja menee fyysisessä kanssakäymisessä, mutta osa kokee jo pienet seksuaalissävytteiset flirttailut pettämiseksi. Kun tiedät kumppanisi näkemyksen, voit miettiä, että entä jos kumppani lukisi/kuulisi/näkisi kaiken – aiheuttaisiko se hänelle mielipahaa ja suhteeseenne riitoja? Kaikki ei välttämättä ole varsinaista pettämistä, mutta voi silti olla epäsopivaa.

Jalkojen välistä -blogissa julkaistiinkin juuri tänään kirjoitus tästä aiheesta. Kommentoin postauksen alle seuraavasti:

”Missä menee rajat? Eiköhän sen sitten tiedä, jos tekee jotain sellaista, mitä ei voi kumppanilleen kertoa. (…) Pettämisen rajoista on tietenkin keskusteltava kumppanin kanssa ja sopia yhteiset pelisäännöt. Ei voi olettaa toisen kokevan samalla tavalla, koska käsitykset voivat olla aivan erilaiset; toista voi ahdistaa jo pornon katsominen, kun toinen ei vielä eroottista suuteluakaan koe mitenkään vääräksi. Ja näissä asioissa kompromissin tekeminen lienee vähän vaikeaa.

Omassa suhteessani saa fantasioida kenestä vain (no, tuskinpa fantasioita voisi kukaan kieltää), saa katsella pornoa, saa keskustella seksistä myös kiihottavia asioita muiden kanssa, saa laittaa omia alastonkuviaan nettiin toisten katseltavaksi, … Emme ole sillä tavalla mustasukkaisia, että nuo asiat häiritsisivät.
Sitten jos tavataan omalta kumppanilta salaa ja suudellaan intohimoisesti / edetään erogeenisten alueiden kosketteluun, niin ei olla enää sallitulla alueella. Kaikenlainen seksi toisten ihmisten kanssa irl on siis pettämistä.”

– Entä jos ihastuu toiseen – onko se väärin ja kumppanin pettämistä? Ei. Ihastumisia voi hyvinkin tapahtua ihan haluamatta kaikille. Ja kyllä, olen itse kerran vuosia sitten (tämän parisuhteeni aikana) huomannut olevani pienesti ihastunut erääseen henkilöön, vaikka parisuhteeni voi hyvin. En antanut tunteille valtaa, joten kohde ei koskaan asiasta saanut tietää ja ne tunteet kuihtuivat lopulta kokonaan pois, kun en asiaa edistänyt millään tavalla.

– Henkinen pettäminen? Haaveiletko suhteesta kolmannen osapuolen kanssa? Oletko siis kiintynyt johonkin suhteenne ulkopuolelle? Rajaa on ehkä vaikeaa määrittää, mutta jos salailet tilannetta omalle kumppanillesi, todennäköisesti raja on jo ylittynyt, vaikket seksiin olisikaan päätynyt.

Voisiko pettämisen antaa anteeksi?

Tästä päädyin keskustelemaan pari päivää sitten eräiden henkilöiden kanssa. Kysyin, jättäisivätkö he kumppanin heti automaattisesti, jos tämä jäisi kiinni pettämisestä. Vastaus oli kyllä. Ai miksi? Nämä henkilöt katsovat, että ”jos kumppani pettää, hän ei ole koskaan ollutkaan se henkilö jonka luulin hänen olevan” (vrt. kumppani paljastuisi murhaajaksi).

Itse olen kuitenkin sitä mieltä, että en jättäisi automaattisesti. Pitkä rinnakkaissuhde jonkun toisen kanssa olisi hyvin vaikeaa sulattaa ja siinä suhteen jatkuminen olisi melko epätodennäköistä, mutta yksittäisen panokerran ehkä voisi anteeksi antaa. Se tietenkin vaatisi töitä, että luottamus olisi mahdollista saada takaisin. Miksi toinen petti? Mitä suhteessamme on muututtava? Jne. On ymmärrettävä pettämisen syyt, jotta niitä osaisi välttää tulevaisuudessa. 

Pettäminen ei siis välttämättä olisi parisuhteen loppu, vaan siitä voisi selvitä ja saada parisuhteen jälleen toimivaksi ja molemmille osapuolille tyydyttäväksi.

Miksi joku pettää?

Jos seuraa etsii oman suhteen ulkopuolelta, suhteessa on oletettavasti jotain vikaa. Esimerkiksi CougarWoman ryhtyi pettämään, kun ei saanut seksiä enää kotona. Monet kommentoivat hänelle blogiin, että miksi hän ei jätä omaa miestään, vaan ennemmin pettää. Kyllä, olen itsekin sitä mieltä, että pettämisen ei pitäisi olla ratkaisu, mutta ymmärrän kuitenkin siihen ajaneet syyt. Nyt CW elää avoimessa suhteessa, joten eipä tarvitse enää kenenkään sitä asiaa kauhistella.

Jalkojen välistä -blogin nainen taas kirjoittelee, että hänen aiemmassa suhteessaan pettäminen oli toisen ihmisen huomion hakemista oman arvon kokeilemisen vuoksi. Blogin miesosapuoli kirjoitti, että aiemmassa suhteessa tapahtunut pettäminen oli hänelle vain seksiä; jonkinlaista voittamista ja oman vetovoiman testaamista – ja välillä kyseessä oli ihan vain halu panna jonkun muun kanssa.

HS.fi kertoo artikkelissaan, että miehet ja naiset pettävät yhtä kevyesti (eikä syynä ole seksin, vaan onnellisuuden puute).

Voisitko sinä antaa pettämisen anteeksi tai oletko jopa antanut? Miten se onnistui? Missä teillä menee pettämisen rajat?

9 thoughts on “Parisuhteen yleinen kriisi eli pettäminen

  1. Ruhtinatar 08.11.15 / 21:06

    Kiitos tästä postauksesta! Kirjoitin oman pettämiskokemukseni Jalkojen välistä- blogin kommentteihin. Käy lukemassa se sieltä. En nyt jaksa kirjoittaa koko stooria uudestaan. En suostu olemaan syyllinen siihen, että mieheni petti minua. Toki tiedän, että 100 % haluttomuuteni ajoi mieheni toisen naisen syliin. Haluttomuus on myös aihe, joka kiinnostaa minua. Kovasti olen yrittänyt pohtia syitä silloiseen haluttomuuteeni. Pohdin asiaa silloin ja pohdin ajoittain vielä nykyään. Vastausta en ole löytänyt. Osasyyllinen ainakin oli e- pillerit. Silloinen haluttomuuteni vaikuttaa edelleenkin suhteeseemme, vaikka nykyisin minä olen meistä se kiimaisempi.
    Emme ole puhuneet mieheni kanssa suhteemme rajoista. Pitäisikö? Minä olen kyllä nykyään tosi mustasukkainen. Mieheni ei kyllä nykyään anna mitään aihetta minun mustasukkaisuudelleni. Mieheni on ns. alfauros, josta monet naiset ovat kovasti kiinnostuneita. Mieheni ei ole käsittääkseni yhtään mustasukkainen. Olisi kyllä kiva tietää, missä hänen rajansa menee.

    • oceansoul 09.11.15 / 09:38

      Haluttomuus on kyllä ikävä ongelma, jota voi olla vaikeaa parantaa. Itselläni oli varsinkin vauvavuotena halut aika lähellä nollaa… Olisin halunnut haluta, mutta kun ei niin ei. Tästä kirjoittelinkin jokin aika sitten. Onneksi se oli väliaikaista (vaikka vuosikin on kyllä pitkä aika) ja onneksi teilläkin nykyisin tilanne korjaantunut!

      Ei pettämisessä syyllinen olekaan petetty osapuoli. Mielestäni esim. väliaikaiset haluttomuustilat pitäisi olla ymmärrettäviä, jos suhteeseen on sitoutunut myötä- ja vastoinkäymisissä. Toki sen haluttomankin pitäisi ymmärtää toisen tarpeita ja edes yrittää tehdä jotain, mutta vaikeaahan sekin saattaa olla, vaikka kuinka haluaisi ajatella kumppaninkin tyytyväisyyttä. Vaikeaa sitä on antaa toiselle kokemusta siitä, että hän on haluttava, jos ei itse pysty halua tuntemaan syystä x.
      Mutta niin – oli syy mikä vain, ei sitä noin vain saa lähteä pettämään, vaan pitäisi yrittää löytää yhdessä joku ratkaisu. Pitkä haluttomuus johtuu helposti suhteen muista ongelmista, mutta ei tietysti aina… Jos ainut ongelma on seksin puute, jota ei saada korjattua millään, niin joillakin ratkaisu voi olla se, että toinen saa käydä vieraissa hakemassa seksiä; joillakin taas ei ehkä lopulta ole muuta mahdollisuutta kuin erota.

  2. Ruhtinatar 09.11.15 / 13:08

    Minäkin muistan, että haluttomina aikanani halusin haluta. Monesti päätin iltatöistä tullessani, että tänään yllätän mieheni. Mutta kun oli saatu lapset nukkumaan, olin jo kuolemanväsynyt. Olihan meillä jonkin verran seksiä mieheni aloitteesta. Minä makasin lahnana ja odotin vain homman loppumista. Joskus kyselin ihan ääneen mieheltäni, että kestääkö vielä kauan. Olin ihan KAMALA! Mieheni ei todellakaan saanut tuntea itseään haluttavaksi. Nykyisin noi mun silloiset kommentit on meillä vitsinaiheita, joille nauramaan yhdessä. E- pillerit ehkäisivät minulla 100 % haluttomuudella. Sen sijaan kärsin pahasta siivousneuroosista. Nykyisin on täysin päinvastoin: siivous ei voisi minua vähempää kiinnostaa ja seksi taas on mielessäni kokoajan.
    Haluton aikani kesti monta vuotta, varmaan yhteensä ainakin 10 vuotta. Mieheni teki sinä aikana kaikkensa asian korjaamiseksi, mutta mikään ei muuttanut. Lopulta mieheni sanoi minulle, että hän hakee seksiä muualta, jos ei sitä minulta saa. En ottanut mieheni uhkausta todesta. Lopulta hän sitten toteutti tämän uhkauksen.

  3. Rilla 09.11.15 / 14:44

    Pettämiskuvioita olen miettinyt monelta kantilta. Olen varovasti aloittelemassa uutta suhdetta ja se on tehnyt näistäkin jutuista ajankohtaisia.

    Parissa nuoruuden suhteessa eksyin lähinnä humalaisen sähläyksen seurauksena vieraaseen petiin. Toisesta en jäänyt kiinni. Toisen kerran tapaus tuli ilmi paljon myöhemmin. Jatkoimme suhdetta, mutta se vaati kyllä todella ison työn meiltä molemmilta. Asia kummitteli todella pitkään ja oli tuskallista molemmille. Asia saatiin puhuttua selväksi ja mentiin naimisiin ja hankittiin lapsia. Liitto päättyi sitten ihan eri syiden vuoksi.

    Aviomies ei minua pettänyt fyysisesti, mutta aika lähellä oli. Hän ihastui muutaman kerran aika tavalla ja ilmeisesti jotain molemminpuolista oli ilmassa. Aikaa vietettiin yhdessä ja apua tarjottiin. Mies ei pitänyt näitä pettämisenä, koska ei fyysistä kanssakäymistä kuulemma ollut. Lisäksi hän vetosi aina siihen minun hairahdukseeni. Voin kuitenkin sanoa etteivät tilanteet minusta tuntuneet ollenkaan kivoilta.

    Myöhemmin päädyin muutaman vuoden suhteeseen naimisissa olevaan mieheen lähinnä kaveripohjalta. Seksin suhteen suhde toimi ja muutenkin. Silti en suosittele kokemusta kenellekään. Kaikesta säätäminen ja kiinnijäämisen riski oli todella kuluttavaa.

    Suhteet ei pettämisen suhteen ole aina kovin yksinkertaisia. Syitä voi olla monia ja jokaisella on omat rajansa mitä itse voi tehdä ja mitä kumppani voi tehdä.

    Tämän nykyisen potentiaalisen miehen kanssa asiasta ei ole vielä tarkemmin puhuttu. Itse tiedän, etten halua tehdä toisen seläntakana mitään ylimääräistä enkä halua myöskään minun selkäni takana mitään salaista puuhailtavan. Ihastumisia ja ajatuksia jostain toisesta voi tulla kunhan ne jäävät vain ajatuksiksi.

  4. JV/Nainen 10.11.15 / 14:18

    Haluttomuus on tuttua myös minulle. Entisessä suhteessa saatoimme viettää pitkiäkin aikoja ilman seksiä – läheisyydestä ja koskettelusta puhumattakaan. Tietynlainen näkymättömyys omalle puolisolle sai minut nauttimaan ulkopuolisten ihmisten huomiosta – fyysistä pettämisen rajaa en koskaan ylittänyt, mutta toisen ajatteleminen ja viestien vaihto oli pettämistä henkisellä tasolla.

    Seksittömällä kaudella luulin pärjääväni ilman toisen ihmisen kosketusta tai lämpöä – nyt uudessa suhteessa tilanne on täysin päinvastoin ja jo yksikin yö ilman puolisoa tuntuu ikävälle. Äkkiä sitä tottuu tarvitsemaan ja haluamaan toista myös fyysisesti :)

    Toinen tässä postauksessa esiin noussut asia on mustasukkaisuus. Olemme keskustelleet aiheesta puolisoni kanssa moneen kertaan (ja tulemme varmaan keskustelemaan). Itse koen olevani mustasukkainen tietyissä tilanteissa, mieheni puolestaan väittää, ettei ole kokenut mustasukkaisuutta aikaisemmissa suhteissa – nykyisin ehkä vähän.

    Kuten kirjoitinkin blogissamme (http://jalkojenvalista.blogspot.fi) mustasukkaisuus voi olla imartelevaa tai sitten sairaanloista, jolloin se vahingoittaa parisuhdetta. Olemme mieheni kanssa pyrkineet puhumaan mustasukkaisuutta herättävistä tilanteista ja ajatuksista avoimesti, toisen tunteita kunnioittaen. Mustasukkaisiin tunteisiin on auttanut avoin ja rehellinen keskustelu. Mustasukkaisuus on inhimillinen ja normaali tunne – lähes jokainen sitä tuntee, vaikka sen kieltääkin!

    • oceansoul 10.11.15 / 18:53

      Hmm. Itse kaipasin toisen kosketusta ja läheisyyttä (halailut yms.), vaikka seksin suhteen olinkin haluton.

      Järkevässä määrin mustasukkaisuus ei olekaan paha asia. :)

  5. Nimetön 13.11.15 / 00:36

    Pettämistä en hyväksy, petin itse kyllä nuorempana, etukäteiskostona koska pelkäsin tulevani petetyksi kuitenkin. Mutta sit tietoisesti halusin päästä siitä eroon ja niin pääsinkin. 3 vuoden suhteessa olin yksiavioinen, silloinkin, kun olin ”varma”, että mies on naimassa jotakuta toista. Mustasukkainen siis olin. Mutta en silti pettänyt, ja eipä pettänyt kumppanikaan.
    Nykyisen miehen kanssa ollaan kuitenkin polyamorisessa suhteessa. Eli kaikki on sallittua, välillämme vallitsee täysi avoimuus ja rehellisyys. Todella helpottavaa :) Käytännössä meillä on tosi harvoin ketään muita kuin toisemme, mut meille on tärkeää periaatteellisesti, että jos jompi kumpi tai molemmat ihastuu johonkuhun toiseen, niin ei todellakaan tarvitse lopettaa keskinäistä suhdettamme. Tosin, yksiavioiseksi ei ole kumpikaan ryhtymässä, eli jos satutaan ihastumaan johonkuhun joka ei sulatakaan polyamoriaa, niin se on sitten hei hei hänelle. Polyamorian ja nykyisen rakkaan myötä olen oppinut käsittelemään mustasukkaisuutta ja hylkäämisenpelkoa. Kohdannut pahimmat möröt. Todella helpottunut olo, ja rakastan täydemmin kuin koskaan aikaisemmin eläessäni :) Sen huomaa myös seksielämässä, heh. Mutta jos intohimo sattuu väliltämme hiipumaan, aiomme jatkaa ystävinä siitä huolimatta, ei ole mitään syytä erota lopullisesti, kun jotakuta rakastaa ja johonkuhun luottaa ja voi näyttää hälle kaikki tunteet.
    Enpä oo koskaan aiemmin onnellisempi ollut, enkä osaa kuvitella olevani juuri onnellisempi. No tietysti jos miljoona olisi tilillä.. Mutta siis, onni ei johdu polyamoriasta pelkästään, vaan kyllä tässä on suuri merkitys myös sillä, että sovitaan niin hyvin yhteen. Polyamoria itsessään ei tekis mua onnelliseksi, jos ei olisi rakasta/rakkaita. Ei siis määrä, vaan laatu. Toisaalta, nyt kun on tottunut täyteen vapauteen ja polyamoriaan, en enää yksiavioisuuteen vaihtais. Onneks miehen kanssa on hyvin samanlaiset arvot ja toiveet, joten polyamoria sopii kummallekin todella hyvin ja ollaan tyytyväisiä näin :)

    SF Kukkanen

  6. Eledal 23.11.15 / 19:14

    Meillä on myös käyty keskustelua tästä aiheesta nyt jonkin verran. Aihe sai alkunsa varmaan siitä, että puhuimme kolmannen osapuoln ottamisesta meidän D/s sessioon joskus ja siihen mahdollisesti liittyvästä mustasukkaisuudesta.
    En ole ikinä pettänyt ja oletan, että mieskään ei ole.
    Minun isäni oli pettänyt äitini 7 vuoden ajan useiden eri naisten kanssa. Pelkäsinkin ihan älyttömän paljon, että tulen pari suhteessa petetyksi. Olen mieheni kannssa ollut yli 10 vuotta yhdessä ja enää en jaksa niin sitä miettiä.
    Itse ajattelen ehkä niin, että kännissä pano baari illan jälkeen ei olisi ihan kiin hirveää, kuin se, että jos se olisi suunnitelmallista, tai jos siinä olisi jotain tunnesidettä mukana. Jokatapauksessa hirveää se olisi!
    Emme ole koskaan tarkkaan miettineet mitään rajoja. Luotan siihen, että molemmat tietätävt sen rajan, jos sellainen tulee vastaan.

Kerrohan sinäkin ajatuksesi! (Sähköpostiosoite ei ole pakollinen.)

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s