Mikä on pettämistä? Voisiko pettämisen antaa anteeksi? Miksi joku pettää? Ja ne monet muut kysymykset, joista olen lukenut ja keskustellut viimeisen viikon aikana. Minulla ei ole itselläni kokemuksia pettämisestä tai petetyksi tulemisesta, joten niistä ette tästä postauksesta voi lukea. Sen sijaan kerron vain näkemyksiäni aiheesta.

Mikä on pettämistä?

”Älä tee toiselle sitä, mitä et haluaisi itsellesikään tehtävän” voi olla monen periaate tähän asiaan. Sanoisin kuitenkin: keskustele asiasta kumppanisi kanssa jo suhteen alussa. Monilla raja menee fyysisessä kanssakäymisessä, mutta osa kokee jo pienet seksuaalissävytteiset flirttailut pettämiseksi. Kun tiedät kumppanisi näkemyksen, voit miettiä, että entä jos kumppani lukisi/kuulisi/näkisi kaiken – aiheuttaisiko se hänelle mielipahaa ja suhteeseenne riitoja? Kaikki ei välttämättä ole varsinaista pettämistä, mutta voi silti olla epäsopivaa.

Jalkojen välistä -blogissa julkaistiinkin juuri tänään kirjoitus tästä aiheesta. Kommentoin postauksen alle seuraavasti:

”Missä menee rajat? Eiköhän sen sitten tiedä, jos tekee jotain sellaista, mitä ei voi kumppanilleen kertoa. (…) Pettämisen rajoista on tietenkin keskusteltava kumppanin kanssa ja sopia yhteiset pelisäännöt. Ei voi olettaa toisen kokevan samalla tavalla, koska käsitykset voivat olla aivan erilaiset; toista voi ahdistaa jo pornon katsominen, kun toinen ei vielä eroottista suuteluakaan koe mitenkään vääräksi. Ja näissä asioissa kompromissin tekeminen lienee vähän vaikeaa.

Omassa suhteessani saa fantasioida kenestä vain (no, tuskinpa fantasioita voisi kukaan kieltää), saa katsella pornoa, saa keskustella seksistä myös kiihottavia asioita muiden kanssa, saa laittaa omia alastonkuviaan nettiin toisten katseltavaksi, … Emme ole sillä tavalla mustasukkaisia, että nuo asiat häiritsisivät.
Sitten jos tavataan omalta kumppanilta salaa ja suudellaan intohimoisesti / edetään erogeenisten alueiden kosketteluun, niin ei olla enää sallitulla alueella. Kaikenlainen seksi toisten ihmisten kanssa irl on siis pettämistä.”

– Entä jos ihastuu toiseen – onko se väärin ja kumppanin pettämistä? Ei. Ihastumisia voi hyvinkin tapahtua ihan haluamatta kaikille. Ja kyllä, olen itse kerran vuosia sitten (tämän parisuhteeni aikana) huomannut olevani pienesti ihastunut erääseen henkilöön, vaikka parisuhteeni voi hyvin. En antanut tunteille valtaa, joten kohde ei koskaan asiasta saanut tietää ja ne tunteet kuihtuivat lopulta kokonaan pois, kun en asiaa edistänyt millään tavalla.

– Henkinen pettäminen? Haaveiletko suhteesta kolmannen osapuolen kanssa? Oletko siis kiintynyt johonkin suhteenne ulkopuolelle? Rajaa on ehkä vaikeaa määrittää, mutta jos salailet tilannetta omalle kumppanillesi, todennäköisesti raja on jo ylittynyt, vaikket seksiin olisikaan päätynyt.

Voisiko pettämisen antaa anteeksi?

Tästä päädyin keskustelemaan pari päivää sitten eräiden henkilöiden kanssa. Kysyin, jättäisivätkö he kumppanin heti automaattisesti, jos tämä jäisi kiinni pettämisestä. Vastaus oli kyllä. Ai miksi? Nämä henkilöt katsovat, että ”jos kumppani pettää, hän ei ole koskaan ollutkaan se henkilö jonka luulin hänen olevan” (vrt. kumppani paljastuisi murhaajaksi).

Itse olen kuitenkin sitä mieltä, että en jättäisi automaattisesti. Pitkä rinnakkaissuhde jonkun toisen kanssa olisi hyvin vaikeaa sulattaa ja siinä suhteen jatkuminen olisi melko epätodennäköistä, mutta yksittäisen panokerran ehkä voisi anteeksi antaa. Se tietenkin vaatisi töitä, että luottamus olisi mahdollista saada takaisin. Miksi toinen petti? Mitä suhteessamme on muututtava? Jne. On ymmärrettävä pettämisen syyt, jotta niitä osaisi välttää tulevaisuudessa. 

Pettäminen ei siis välttämättä olisi parisuhteen loppu, vaan siitä voisi selvitä ja saada parisuhteen jälleen toimivaksi ja molemmille osapuolille tyydyttäväksi.

Miksi joku pettää?

Jos seuraa etsii oman suhteen ulkopuolelta, suhteessa on oletettavasti jotain vikaa. Esimerkiksi CougarWoman ryhtyi pettämään, kun ei saanut seksiä enää kotona. Monet kommentoivat hänelle blogiin, että miksi hän ei jätä omaa miestään, vaan ennemmin pettää. Kyllä, olen itsekin sitä mieltä, että pettämisen ei pitäisi olla ratkaisu, mutta ymmärrän kuitenkin siihen ajaneet syyt. Nyt CW elää avoimessa suhteessa, joten eipä tarvitse enää kenenkään sitä asiaa kauhistella.

Jalkojen välistä -blogin nainen taas kirjoittelee, että hänen aiemmassa suhteessaan pettäminen oli toisen ihmisen huomion hakemista oman arvon kokeilemisen vuoksi. Blogin miesosapuoli kirjoitti, että aiemmassa suhteessa tapahtunut pettäminen oli hänelle vain seksiä; jonkinlaista voittamista ja oman vetovoiman testaamista – ja välillä kyseessä oli ihan vain halu panna jonkun muun kanssa.

HS.fi kertoo artikkelissaan, että miehet ja naiset pettävät yhtä kevyesti (eikä syynä ole seksin, vaan onnellisuuden puute).

Voisitko sinä antaa pettämisen anteeksi tai oletko jopa antanut? Miten se onnistui? Missä teillä menee pettämisen rajat?