22/24 – ”Tarvitseeko seksistä puhua niin paljon?”

Joulukalenterin 22. postaus! Eilen seksileikkejä, tänään mietitään seksistä puhumista.

Minä voin puhua seksistä melko avoimesti omilla kasvoillani, mutta tämä blogi on anonyymi siitä syystä, että voin puhua aivan kaikista salaisistakin fantasioista ja kokemuksista tarkasti. Enhän nyt kaikkea halua tuttavien, työkavereiden, asiakkaiden ja kenen lie luettavaksi. Osalle ihmisistä kuitenkin kaikki seksijutut ovat niin salaisia, ettei niistä puhuta kenellekään – jopa oman kumppanin kanssa on hankalaa puhua esimerkiksi omista toiveista.

Tarvitseeko seksistä sitten puhua niin paljon? No, ainakin oman kumppanin kanssa olisi hyvä puhua asiat (toiveet, inhokit, jne.) selviksi, mutta miksi seksin täytyisi olla niin yksityinen – mahdollisesti häpeää aiheuttava – asia, ettei siitä voisi puhua julkisemminkin. En todellakaan siis tarkoita, että kaikki omat salaiset fantasiat tulisi kertoa koko maailmalle, mutta ei kai yleisluontoisten keskusteluiden pitäisi olla kiusallisia. Kaikenlaisesta seksin/seksuaalisuuden monimuotoisuudesta on hyvä kertoa, etteivät ihmiset turhaan koe esimerkiksi sellaista tunnetta, että jokin on heissä väärin.

Miten sinä koet seksistä ja seksuaalisuudesta keskustelemisen? Helppoa, vaikeaa, hävettävää, jotain muuta?

Kysytäänpä myös, onko sinulla jotain sellaisia seksiin liittyviä asioita, joita et aio koskaan paljastaa edes kumppanillesi? Tiedätkö, ettei kumppanisi hyväksyisi sitä vai etkö ole itse hyväksynyt sitä itsessäsi?

Kun ymmärsin olevani sittenkin normaali (vieraskirjoitus)

Tämän ihanan kirjoituksen on lähettänyt Ninni. Oudoiltakin tuntuvat seksuaaliset mieltymykset ovat täysin sallittuja! Niin kauan kun kyseessä on yksi, kaksi tai useampi aikuista ihmistä vapaasta tahdostaan harrastamassa seksiä siten, ettei muille ulkopuolisille henkilöille aiheudu haittaa, on asia aivan ok.

Olin ehkä vasta esikouluikäinen, kun leikin jo joitakin näihin haluihin viittaavia leikkejä. Halusin olla usein esimerkiksi sidottuna rosvo- ja poliisileikeissä, leikin barbeilla outoja leikkejä. Myöhemmin opin piilottamaan tällaiset leikit muiden katseilta, sillä huomasin niissä olevan jotain epäsopivaa. En tuossa vaiheessa yhdistänyt asioita seksiin tietenkään ja ehkä ne olivatkin vain normaaliin lapsuuteen kuuluvaa. Mutta teini-iässä seksuaalisuuden alettua herätä kunnolla, ymmärsin haluavani muutakin kuin vain sitä tavallista seksiä, mistä aina kaikki puhuivat. Toki minua kiihotti ajatus peniksen työntymisestä sisääni ja masturboin tavallisesti klitorista hyväillen, mutta samalla fantasioin myös jonkinlaisesta alistamisesta ja kokeilin joitakin kertoja satuttaa itseäni. Sain siitä outoa mielihyvää, mutta en koskaan kertonut asiasta ensimmäisen seurustelusuhteeni aikana kumppanilleni, sillä en oikein osannut sanoittaa halujani. Panimme ja se tietenkin tuntui hyvältä, silti jotain tuntui puuttuvan.

Parikymppisenä tapasin nykyisen seurustelukumppani. Tuolloin netin ihmeellinen maailma oli jo tarjonnut minulle tietoa aihepiiriin liittyen. Minunlaisia onkin paljon! En olekaan epänormaali. Vai olenko sittenkin? Huomasin, että piiskaaminen ja sitominen näyttivät olevan nykymaailmassa melko normaalia ainakin naisiin kohdistuvina, mutta entä sitten ne muut jutut, joihin huomasin olevani mieltynyt? Olin eksynyt katsomaan pornoa, jossa mm. pissailtiin toisten päälle ja olin tämän jälkeen miettinyt kyseistä videota usein, sillä se oli kiihottanut minua valtavasti. Uskalsin kertoa yleisellä tasolla alistumistoiveista kumppanilleni ja hän onneksi koki itsekin aiheeseen jonkinlaista kiinnostusta. Mutta miten koskaan olisin uskaltanut kertoa esimerkiksi tästä pissaan liittyvästä alistamisfantasiasta (fetissistä?)? Senhän monet olivat keskustelupalstoillakin leimanneet sairaaksi. Minua hävetti ajatus siitä, että jäisin kiinni tällaisesta haaveesta.

Suhde eteni ja luottamuksen vahvistuessa viimein rohkaistuin. Kerroin fantasiastani ja miesystäväni ei kauhistunut, vaan totesi lopulta, että voisi toki toteuttaa sellaisen halutessani. Hän tunnusti myös miettineensä asiaa joskus itsekin, kun oli selaillut alistamiseen liittyviä juttuja, mutta ei ollut uskonut minun sellaisesta olevan kiinnostunut. Lopulta toteutimme tämän fantasian pesuhuoneessamme ja olihan se upeaa. Jälkikäteen minulle iski silti jonkinlainen ahdistus. Olenko minä kuitenkin jotenkin päästäni vialla, kun haluan tälläistä? Entä jos nälkä kasvaisi syödessä ja haluaisin pian jotain… vieläkin sairaampaa?

En osaa sanoa, mikä lopulta sai minut hyväksymään itseni ja seksifantasiani. Ehkä se, että löysin yhä enemmän tekstiä siitä, miten monet tällaisia harrastavat. Ehkä ymmärrys siitä, että monia muitakin asioita on pidetty aiemmin sairaana (esim. homoseksuaalisuus), mutta nyt yleinen mielipide on aivan toinen. Alistumisfantasiat eivät ole pelkkää marginaalikamaa, ja vain taivas on rajana, millä tavalla toista voi alistaa. Ja eihän kenenkään tarvitse tietää, mitä minä harrastan kumppanini kanssa. Minä en tästä kärsi millään tavalla, miksi se olisi haitallista?

En enää tunne häpeää, en koe olevani jokin sairas epänormaali yksilö. En tästä naamakirjaan ihmisille kirjoittelisi, mutta enhän minä kirjoittele siitäkään, vaikka olisin harrastanut ihan vain tavallista vaniljaseksiä.

Oletko sinä tuntenut häpeää seksiin liittyvistä asioista? Miten opit hyväksymään itsesi?

Housuitta-blogi kysyi seksifantasioista (osa 2)

Seksifantasiakyselyn vastaukset on jaettu kahteen eri merkintään. Tässä osassa on kerrottu mm. siitä, ovatko vastaajat kokeneet joistakin fantasioistaan häpeää ja ovatko he toteuttaneet joitakin fantasioitaan oikeassa elämässä.

Ykkösosassa on kerrottu vastaajien taustatiedot sekä fantasiat, joita vastaajilla on ollut, joten aloita lukeminen siitä. Liian vähän aikaa lukea? Voit lukea myös tiivistelmän.

III Häpeä

Epätavallisia fantasioita?

Suurin osa kaikista vastaajista oli sitä mieltä, ettei heillä ole ollut mitään epätavallisia seksifantasioita. Vain noin 15% kaikista koki ainakin jonkun fantasiansa jollain tavalla normaalista poikkeavaksi. Naiset olivat miehiä useammin sitä mieltä, että jokin heidän fantasioistaan on epätavallinen.

Epätavallisiksi fantasioiksi vastaajat kokivat seuraavanlaisia: seksitautien tahallinen tartuttaminen ja niiden saaminen (mies, alle 25v), raiskaus (mies, alle 18v), vaimon seksi toisen kanssa (mies, 36-45v), pissaleikit (mies, 25-35v ja nainen, alle 25v), pakkomielle peniksen lävistykseen (mies, ei ilmoittanut ikää), eläimet (mies, alle 25v ja nainen, alle 25v), keskiaikaiset kidutusmenetelmät (nainen, alle 25v), anaalifistaus (nainen, alle 25v), anaalin nuoleminen (nainen, alle 25v). Kaikki eivät tarkentaneet, mitä fantasiaansa he pitävät epätavallisena.

Miehet ja naiset – epätavallisia fantasioita?
Miehet ja naiset – epätavallisia fantasioita?

On mielenkiintoista, että esimerkiksi anaalin nuoleminen tai pissajutut koettiin tavallisesta poikkeavana fantasiana. Tässäkin kyselyssä kun tuli ilmi, että rimming on suht yleinen fantasia: naisista 35% on fantasioinut rimmingistä vastaanottavana ja 20% siten, että kumppani olisi vastaanottava. Miehistä taas yli 40% on fantasioinut siitä niin, että kumppani on vastaanottava & yli 30% niin, että siinä olisi itse vastaanottavana. Pissajutuistakin on fantasioinut monet, lue tarkemmin osasta yksi.

Häpeä?

Osa vastaajista on tuntenut häpeää seksifantasioistaan. Naisista noin kolmasosa on tuntenut joskus häpeää; miehistä vain hieman yli 10%. Avoimessa vastauksessa oli mahdollista tarkentaa, mistä ja miksi on tuntenut häpeää.

Jotkut naiset ovat tunteneet häpeää jopa ylipäätään siitä, että ovat fantasioineet. Eräs nuori nainen kertoi tunteneensa häpeää ”kaikista fantasioista”, ja samoin yksi 36–45-vuotias nainen kertoi, että ”jossain vaiheessa häpesin, että yleensä fantasioin.” Lisäksi eräs 19–24-vuotias nainen kirjoitti, että ”Välillä tunnen itseni yleisesti ottaen liian irstaaksi naiseksi”. Samaan ikäluokkaan kuuluva toinen nainen taas oli kommentoinut seuraavasti: ”joskus ollut hieman estynyt omien seksuaalisten asioiden suhteen, mutta nyt alan olemaan aika avoin.”

Näiden lisäksi muutama nainen (kaikki alle 25v) mainitsi tietyn fantasia-aiheen, joka on aiheuttanut häpeää. Pissaleikit saivat kaksi mainintaa, age play yhden.

Miehillä häpeän tunnetta oli aiheuttanut mm. itseen kohdistuvat peppujutut. Eräs 36–45-vuotias mies kommentoi ”oman anaalin fistaus” -fantasian aiheuttaneen häpeän tunnetta. Myös 25–35-vuotias mies kertoi, että omaan anaaliin liittyvät fantasiat ovat aiheuttaneet häpeää, koska hänellä on pelko asian tulemisesta yleisesti julki. Anaaliseksi on aiheuttanut häpeää myös muulla tavoin, sillä eräs 25–35-vuotias mies kommentoi seuraavasti: ”Anaaliseksi ja ATM, lähinnä siksi että ne ovat ”kliseisiä” ja ”ennalta-arvattavia” miehen fantasioita”. Eräs nuori mies kertoi sellaisten fantasioiden aiheuttaneen häpeää, jotka ovat oikeasti toteutettuina laittomia.

IV Fantasioiden jakaminen kumppanin kanssa & toteuttaminen

Avoimessa vastauksessa oli mahdollista kertoa siitä, onko jakanut fantasioitaan kumppaninsa kanssa ja onko fantasioita toteuttanut oikeassa elämässä.

Onko toteuttanut fantasioitaan?

Miehistä noin kolmasosa vastasi jotain tähän kysymykseen ja suurin osa vastauksista kuului kategoriaan ”osan olen toteuttanut, osaa en”. Vain pari kertoi, ettei ole toteuttanut / päässyt toteuttamaan yhtään fantasioistaan. Tässä joitakin esimerkkejä vastauksista.

Mies (36–45v): ”Anaaliseksiä harrastamme säännöllisesti. Olen nuollut puolison anaalia ja anaalifistannut rystysiä myöten, puoliso on sormettanut minun anaaliani. Pissaleikit tuskin koskaan toteutuvat.”

Eräs mies (ei ikätietoa) kertoo seuraavasti: ”Suuri osa todellisuutta eli ei fantasiaa sanan varsinaisessa mielessä. Tiedän kuitenkin että raiskatuksi tulemisen haluan pitää vain fantasiana enkä koskaan oikeasti kokea sitä. Pitkään myös luulin seksin oman sukupuoleni kanssa olevan vain fantasiaa sillä sopivaa partneria ei ole helppo löytää enkä pidä kaikista homoseksin muodoista lainkaan.”

Naisista tähän kysymykseen jätti jonkinlainen vastauksen yli 40%. Useimmat kertoivat siitä, mitä fantasioita ovat muun muassa toteuttaneet. Useat huomauttivat erityisesti raiskausfantasiasta, että kyseessä on todellakin vain fantasia. Tässä joitakin esimerkkejä vastauksista.

Nainen (36–45v) vastasi seuraavasti: ”Olen toteuttanut kaikki fantasiani, paitsi raiskausfantasiaa. Kumma kyllä, minut on nuorena oikeasti raiskattu, mutta silti fantasia raiskatuksi tulemisesta kiihottaa. Mutta on siis pelkkä fantasia, jolla ei ole mitään tekemistä sen kanssa, miltä raiskaus oikeasti tuntuu. Fantasiassa miehet (kyllä, heitä on kaksi – nuori ja vanha), ottavat minut siten, että nautin siitä.”

Toinen samaan ikäluokkaan kuuluva nainen kertoo näin: ”Fantasioissani on usein aineksia tapahtuneista asioista, ihmisistä, paikoista, tilanteista. Niistä on vain suodatettu osa pois, esim. luonnossa harrastetusta seksistä hyttyset ja muut ötökät tai epämukavan asennon aiheuttama lihaskramppi. Olen päässyt toteuttamaan sekä itseni että kumppanin fantasioita ja pääsääntöisesti kokemukset ovat olleet oikein mukavia. Muutama asia on tuntunut ajatuksissa kiihottavammalle kuin toteutuksessa. Joitakin ajatuksia on olemassa, joita haluaisin päästä oikeasti toteuttamaan. On myös joitakin, esim joku raiskausfantasia, jota en haluaisi oikeasti kokea. Jotkut koetut asiat ovat olleet varsin onnistuneita, kuten kolmen kimppa, mutta eivät kaikkien kanssa toimisi tai ovat osoittautuneet jälkeenpäin vähän hankaliksi asioiksi.”

19–24-vuotias nainen taas kertoi näin: ”Osa fantasioista on toteutettu, osaa ei ja osaa en edes halua. Ryhmäseksiä ja/tai parinvaihtoa varten suhteen täytyy olla siinä vaiheessa todella lujalla pohjalla, että ehkä joskus.. Kaksoispenetraatio jäänee myös fantasian asteelle, oikeassa elämässä menisi varmaan vaan kauheaksi säheltämiseksi enkä varmaan siitä loppuunsa edes nauttisi. Seksi naisen kanssa ja pissaleikit menee taas kategoriaan en ole varma asiasta. Ajatuksen tasolla aivan äärettömän kiihottavia, mutta en sitten tiedä. Roolileikeistä taas ei tule mitään kun ei yksinkertaisesti vaan pidä pokka!”

Eräs nainen kertoo seuraavasti: ”Olen aika monia fantasioitani jossain määrin päässyt toteuttamaan. Esim. julkisiin paikkoihin liittyvien fantasioiden toteuttamista en uskalla alkaa edes harkitsemaan.”

Joku muu -sukupuolen valinnut nuori kertoi näin: ”Olen toteuttanut osan ja kaikki haluaisin ehdottomaksi osaksi aktiivista seksielämää. Osa on syntynyt mielenkiinnosta tai sitten vain tämän kieron ajatusmaailman kanssa.”

Oletko kertonut seurustelukumppanillesi fantasioistasi?

Joku muu -sukupuolen valinnut vastasi kysymykseen seuraavasti: ”Olen joistakin kertonut ja hän on suhtautunut varovaisen hyvin. Itseppä tuo ei niin omia ajatuksiaan jaa, ellen niitä koita kaivella.”

Miehistä alle kolmasosa oli vastannut jotain tähän kysymykseen. Suurimmaksi osaksi näissä vastauksissa tuotiin ilmi, että fantasioita on kerrottu kumppanille ja vastaanotto on ollut positiivista. Jotkut kuitenkin pitivät fantasiat vain oman päänsä sisällä.

Mies (ei ikätietoa): ”Olen kertonut ja tiedän myös kumppanini toiveet.”

Mies (ei ikätietoa): ”Toteuttamiskelposet seksitoiveet on jaettu puolin ja toisin. Fantastiset fantasiat jäävät oman pään sisään.”

Mies (36–45v): ”Olen ja minulla on kerrottu. Jo pelkkä kertominen voi olla kiihottavaa, ja on kiihottavaa tietää toisen fantasioista vaikkeivät täysin kohtaisikaan omia. Kannattaa ehdottomasti kertoa sitten kun partneri on tutumpi!”

Mies (36–45v): ”Kyllä – olen kertonut omistani ja vastaanotto suhteellisen avointa ja hyvää, pienellä kummastelulla.”

Mies (25–35v): ”Olen kertonut kumppanilleni lähes kaikista fantasioistani, osan suoraan, osan mutkien kautta. Hän on kuunnellut tuomitsematta ja ollut valmis kokeilemaan kaikkea kohtuuden rajoissa. Sama on toiminut myös toisin päin, enkä muista että kumppanini (toteutuskelpoisista) fantasioista kovin moni olisi jäänyt kokeilematta.”

Mies (25–35v): ”Olen mutta ei hän ota tosissaan”

Mies (36–45v): ”En ole uskaltanut kertoa fantasiastani puolisolle.”

Naisista lähes 40% vastasi jotain kysymykseen siitä, ovatko he kertoneet fantasioistaan kumppanilleen. Yli puolet oli kertonut ainakin joistain fantasioistaan, mutta pieni osa ei ollut kertonut fantasioistaan lainkaan esimerkiksi kumppanin reaktioita peläten.

Nainen (19–24v): ”Olen kertonut omista fantasioistani. Puolisoni on kiinnostunut anaaliseksistä, eipä siinä ollut mitään sen kummempaa kun asiasta kertoi kun kiinnosti minuakin (vastaanottavana).”

Nainen (19–24v): ”Kyllä, jaamme fantasioitamme aktiivisesti ja avoimesti ja pyrimme niitä mahdollisuuksien mukaan yhdessä myös toteuttamaan. ”

Nainen (19–24v): ”seurustelukumppanini on kertonut minulle fantasioitaan,itse olen kerran kertonut. Mutta omasta mielestäni olen arka kertomaan omia fantasioitani.”

Nainen (36–45v): ”Seurustelukumppanini on liian konservatiivinen, jotta voisin edes ajatella kertovani edes kesympiä.”

V Fantasiakertomukset

Kertomukset löytyvät erillisestä postauksesta, jonne saa myös jättää lisää kertomuksia fantasioistaan. :)

”Häpeän fantasioitani!”

Moni on saattanut tuntea jonkinlaista häpeää tai jopa syyllisyyttä jonkin seksuaalisen toiminnan jälkeen. Kenties sitä on aiheuttanut pelkkä itsetyydytyksen harrastaminen tai esimerkiksi jonkin fetissin toteuttaminen – tai edes sen pelkkä ajatteleminen. Häpeän lisäksi joku saattaa jopa kokea pelkoa, jos fantasiat ovat kovin outoja.

Fantasiat ovat usein salattuja, eikä niistä tarvitsekaan kertoa kenellekään. Fantasioihin liittyy usein asioita, jotka koetaan kielletyiksi, joten ne voivat tosiaan helposti saada aikaan häpeää. ”Miksi minua kiihottaa tällainen sairas asia?”

Häpeän tunne saattaa johtua esimerkiksi siitä, että ajattelee olevansa ainut henkilö, joka fantasioi asiasta x. On tietenkin selvää, että toiset fantasiat ovat harvinaisempia kuin toiset. Siltikin on hyvin epätodennäköistä, että haaveilisi jostain sellaisesta, mistä kukaan muu ei. Hyvin todennäköisesti monet jopa harrastavat kyseistä asiaa ihan todellisuudessakin. Niin kauan kun kaikki osapuolet ovat aikuisia ihmisiä ja mukana täysin vapaaehtoisesti, ei asiassa ole mitään pahaa.

On myös hyvä muistaa, että monet seksifantasiat eivät edes kerro mitään todellisista haluista. Vaikka seksifantasioissaan harrastaisi hurjiakin juttuja, voi erittäin hyvin olla, ettei niitä todellisuudessa olisi koskaan valmis harrastamaan. Fantasioita ei siis tarvitse millään tapaa yrittää estellä, vaan niissä voi antaa itselleen luvan tehdä aivan kaikkea.

Jos tuntuu siltä, että haluaisi löytää ihmisiä, jotka haaveilevat samanlaisista asioista, netti on oiva apu.

Tässä muutamia esimerkkejä joistakin fantasioista, joista olen kuullut ihmisten tuntevan helposti häpeää:

Sadomasokismi ja BDSM -foorumi

Olemmeko sairaita ja onko pissaleikit vaarallisia?

Kiinnostuksesta vaippoihin

Enema-/suolihuuhtelutarinoita (englanniksi)

Naisten raiskausfantasiat

Onko sinulla fantasioita, joita häpeät tai olet hävennyt? (Miten pääsit yli kyseisestä tunteesta?)

kirjoittanut: oceansoul

Nakuna rannalla, iik.

Espanjan Aurinkorannikolla tänä vuonna useamman viikon viettäneenä aurinkoa on tullut otettua Fuengirolan rannalla useita kertoja. Toisin kuin Suomessa, rantahiekalla näkee aina monia naisia makoilemassa ilman yläosaa. Itse olin yksi näistä, sillä mielestäni on hieman hölmön näköistä, että muuten ruskettuneessa vartalossa loistaa valkoiset tissit. ;)

Olenko aiheuttanut rannalla leikkiville lapsille nyt suuria traumoja? Ovatko muut ihmiset kiusaantuneet* siitä, että näkivät paljaat rintani? Pitäisikö kumppanini olla nyt mustasukkainen siitä, että jotkut muut miehet (ja naiset) ovat nähneet tissini? Pitäisikö minun olla mustasukkainen siitä, että avomieheni on nähnyt muita naisia (ja miehiä) kokonaan alastomina (sellaisiakin aina välillä näkyy)? Ainakin itse vastaan kieltävästi kaikkiin kohtiin. Alastomuus on minusta hyvin luonnollista, eikä minua haittaisi, vaikka kaikki alastomana uisivatkin. Voihan sitä kaikkia sekopäisiä rannalla liikkua ja mistä sitä tietää, vaikka huomenna minusta leviäisi tissikuva ympäri nettiä, mutta eipä tuo kovinkaan paljoa pelota.

Suomen rannoilla en tosiaan juurikaan ole nähnyt yläosattomissa olevia naisia, vaikkei se kai laitonta olekaan. Keskellä kaupunkia ei ehkä kannata lähteä rinnat paljaina kuitenkaan kävelemään, sillä joku voi sen vaikka siveettömäksi käytökseksi tulkita… Hassua on kyllä se, että joillakin (lihavilla) miehillä voi helposti olla kuitenkin yhtä isot tissit kuin itselläni, mutta he toki saavat ilman paitaa rauhassa kävellä. Ei sillä, että itse haluaisin kävellä yläosattomissa keskellä kaupunkia, mutta jos joku muu haluaa, niin mikseipä.

Kokonaan alastomana Suomessa pääsee nakuna rantaan vain muutamassa paikassa (jos ei nyt lasketa yksityisiä mökkirantoja), joista kyllä yksi olisi vain parinkymmenen kilometrin päässä Yyterissä. edit: Yyterin nudistialue ei ylety merelle asti, joten uimaan ei sielläkään alasti pääse. Siellä ei vielä ole tullut vierailtua, mutta ehkä joskus (tai sitten ei…).

Oletko sinä mieluummin rannalla ilman uimapukua vai uimapuvun kanssa? Miksi / miksi ei?

* Sitä en tiedä, jos joku on kiihottunut alastomista rinnoistani, mutta ihan rauhassa sitten. Kyllä itsekin näin nättejä tissejä, vaikka en varsinaisesti ihmisiä kytännytkään. ;) Omaan kiihottumiseeni vaan tarvitaan muutakin kuin paljaat rinnat.

Alastomuuteen suhtautumisesta on ollut puhetta hieman myös villiq:n kirjoituksessa ”Oopperaakin jo sensuroidaan”. Viime vuonna paljon keskustelua herätti uutinen siitä, että Malmön uimahalleissa sallittiin naisten uiminen rinnat paljaina.

kirjoittanut: oceansoul