”Vaikka en ole pimppihäpeää koskaan tuntenut, tissihäpeästä olen kärsinyt teini-ikäisenä ja siksi voin samaistua toki pimppihäpeää tunteviin. Rinnat ovat selvemmin esillä muille ihmisille kuin pillu, mutta jos alastomana ollaan sängyssä, niin mikä tahansa kehonosa voi ulkonäköpaineita aiheuttaa. Teini-iässä minusta tuntui siltä, että olen varmaan ainut, jolla on näin pienet rinnat ja mahtaakohan kukaan tällaisista tykätä. No, sittemmin olen toki oppinut, että 1) osa tykkää pienistä rinnoista, 2) ei omat rinnat edes ole pienimmät ja 3) ne ovat oikeastaan ihan kivat ja niillä olen onnistuneesti täysimettänyt kaksi lasta. Tissiasiasta kirjoitin mm. jo vuonna 2009. Vasta kuitenkin raskauksien myötä olen oppinut saamaan rintojen hyväilystä suurta nautintoa ja ikuiseksi arvoitukseksi kai jää, onko syynä ollut se, että raskaudet ovat muuttaneet kehon aistimuksia vai/ja se, että olen vapautuneemmin innostunut myös rintojeni hyväilystä. Jos täysin vapaasti voisin valita, ehkä valitsisin rintojeni olevan ihan hieman isommat, koska se miellyttäisi eniten omia silmiäni (imetysaikana rintani olivat nykyistä isommat), mutta en todellakaan lähtisi rintoja suurentamaan leikkauksella sellaisesta syystä. Näinkin on hyvä!
Kymmenen vuotta sitten kirjoitin merkinnän ”Pimppi nätimmäksi”, jossa toivoin, että ihmiset muistaisivat pilluja olevan hyvin monenlaisia ja toivoin, ettei turhista kauneusleikkauksista tulisi mitään villitystä. Näin toivon edelleen, mutta kauneusleikkaukset ovat Suomessakin kyllä lisääntyneet. Jos olet nainen, joka kokee pillunsa olevan poikkeavan ruma ja mietit siksi leikkausta, niin mietipä kuitenkin vielä uudelleen. Suurella todennäköisyydellä pimppisi on aivan tavallisen näköinen, jonka katsominen ja koskettelu kiihottaa seksikumppaneitasi. Eli onko toive esim. sisempien häpyhuulten pienentämisestä täysin oma toiveesi vai seurausta siitä, mitä luulet muiden ihmisten ajattelevan? Leikkaukset eivät koskaan ole täysin vaarattomia.”
Ja kyllä, suosittelen sitä, että selailee netistä suuren määrän amatöörikuvia, niin todennäköisesti huomaa, ettei itse ole mitenkään erityisen poikkeava ja monenlaiset kehot ihmisiä kiihottavat. Omien eroottisten kuvien ottaminen ja julkaiseminen voi olla myös itsetuntoa kohottavaa. Jos rintasi eivät mielestäsi ole kehosi parhain osa, ehkä kuvaat peppuasi? Vaikka itse olen saanut positiivista palautetta pienistä rinnoistani ja olen ihan sinut niiden kanssa nykyään, kuvaan silti mieluiten kehoani takaapäin, koska mielestäni perseeni ja pitkät sääreni ovat oikein seksikkäitä. :)
Harmittaa ajatella, että monet naiset saattavat tuntea jonkinlaista häpeää jalkovälinsä ulkonäöstä, vaikka siihen ei mitään syytä olisi. En ole itse koskaan kai ajatellut, että oma alapääni olisi mitenkään ruma. Olen lähinnä ajatellut sitä aivan tavallisena / ihan nättinä enkä sen enempää ole vertaillut sitä muiden naisten alastonkuviin. En tiedä, mitä suuri yleisö ajattelee alapääni ulkonäöstä, mutta eipä sillä minulle mitään merkitystä olisikaan. Minä ja kumppanini saamme nautintoa sen avulla – mitäpä muuta tarvitsisi edes miettiä, kun en pornomallina elantoa tienaa. (Onhan pillukuviani toki ollut joskus esim. alastonsuomessa eikä siellä mitään negatiivisia kommentteja ole koskaan tullut [päinvastoin], mutta typeräähän se olisikin tuommoisessa paikassa lähteä kenellekään kommentoimaan negatiivisesti asioista, joihin ei ole voinut vaikuttaa. Jos ei miellytä, voi vain klikata kiinni.)
Vaikka en ole pimppihäpeää koskaan tuntenut, tissihäpeästä olen kärsinyt teini-ikäisenä ja siksi voin samaistua toki pimppihäpeää tunteviin. Rinnat ovat selvemmin esillä muille ihmisille kuin pillu, mutta jos alastomana ollaan sängyssä, niin mikä tahansa kehonosa voi ulkonäköpaineita aiheuttaa. Teini-iässä minusta tuntui siltä, että olen varmaan ainut, jolla on näin pienet rinnat ja mahtaakohan kukaan tällaisista tykätä. No, sittemmin olen toki oppinut, että 1) osa tykkää pienistä rinnoista, 2) ei omat rinnat edes ole pienimmät ja 3) ne ovat oikeastaan ihan kivat ja niillä olen onnistuneesti täysimettänyt kaksi lasta. Tissiasiasta kirjoitin mm. jo vuonna 2009. Vasta kuitenkin raskauksien myötä olen oppinut saamaan rintojen hyväilystä suurta nautintoa ja ikuiseksi arvoitukseksi kai jää, onko syynä ollut se, että raskaudet ovat muuttaneet kehon aistimuksia vai/ja se, että olen vapautuneemmin innostunut myös rintojeni hyväilystä. Jos täysin vapaasti voisin valita, ehkä valitsisin rintojeni olevan ihan hieman isommat, koska se miellyttäisi eniten omia silmiäni (imetysaikana rintani olivat nykyistä isommat), mutta en todellakaan lähtisi rintoja suurentamaan leikkauksella sellaisesta syystä. Näinkin on hyvä!
Kymmenen vuotta sitten kirjoitin merkinnän ”Pimppi nätimmäksi”, jossa toivoin, että ihmiset muistaisivat pilluja olevan hyvin monenlaisia ja toivoin, ettei turhista kauneusleikkauksista tulisi mitään villitystä. Näin toivon edelleen, mutta kauneusleikkaukset ovat Suomessakin kyllä lisääntyneet. Jos olet nainen, joka kokee pillunsa olevan poikkeavan ruma ja mietit siksi leikkausta, niin mietipä kuitenkin vielä uudelleen. Suurella todennäköisyydellä pimppisi on aivan tavallisen näköinen, jonka katsominen ja koskettelu kiihottaa seksikumppaneitasi. Eli onko toive esim. sisempien häpyhuulten pienentämisestä täysin oma toiveesi vai seurausta siitä, mitä luulet muiden ihmisten ajattelevan? Leikkaukset eivät koskaan ole täysin vaarattomia.
Jos haluat saada enemmän vakuutusta siitä, että pimppisi on aivan normaali, tässä joitakin vinkkejä. :)
Joskus oli sivusto gynodiversity, joka ei kuitenkaan tällä hetkellä näytä toimivan, mutta ainakin tältä sivulta ja pinterestistä löytyy muutama esimerkki ko. projektista.
Katso dokumentti ”100 vaginaa” (jonka parempi nimi olisi 100 vulvaa), mikä on syntynyt taiteilijaLaura Dodsworthin projektin vuoksi.
Katso valokuvia/videoita amatöörisivustoilta kuten alastonsuomi (k18) tai kuumasuomi (k18). Ehkäpä myös kuvaat oman pillusi ja huomaatkin sen olevan muiden mielestä kaunis ja lopulta opit sitä myös itse kauniina pitämään?
Pimpeistä/vulvista/alapäästä/pillusta puhuessa minulla on aina ongelmana se, että mitä nimitystä käyttäisin! Pimppi tuntuu lapselliselta, vulva kuulostaa siltä kuin teksti olisi anatomian oppikirjasta, pillu on vähän raju sana,… Tästä on kuitenkin tullut kirjoitettua omassa merkinnässään, joten ehkä tässä kohtaa en jatka tätä tekstiä enempää.
Minä voin puhua seksistä melko avoimesti omilla kasvoillani, mutta tämä blogi on anonyymi siitä syystä, että voin puhua aivan kaikista salaisistakin fantasioista ja kokemuksista tarkasti. Enhän nyt kaikkea halua tuttavien, työkavereiden, asiakkaiden ja kenen lie luettavaksi. Osalle ihmisistä kuitenkin kaikki seksijutut ovat niin salaisia, ettei niistä puhuta kenellekään – jopa oman kumppanin kanssa on hankalaa puhua esimerkiksi omista toiveista.
Tarvitseeko seksistä sitten puhua niin paljon? No, ainakin oman kumppanin kanssa olisi hyvä puhua asiat (toiveet, inhokit, jne.) selviksi, mutta miksi seksin täytyisi olla niin yksityinen – mahdollisesti häpeää aiheuttava – asia, ettei siitä voisi puhua julkisemminkin. En todellakaan siis tarkoita, että kaikki omat salaiset fantasiat tulisi kertoa koko maailmalle, mutta ei kai yleisluontoisten keskusteluiden pitäisi olla kiusallisia. Kaikenlaisesta seksin/seksuaalisuuden monimuotoisuudesta on hyvä kertoa, etteivät ihmiset turhaan koe esimerkiksi sellaista tunnetta, että jokin on heissä väärin.
Miten sinä koet seksistä ja seksuaalisuudesta keskustelemisen? Helppoa, vaikeaa, hävettävää, jotain muuta?
Kysytäänpä myös, onko sinulla jotain sellaisia seksiin liittyviä asioita, joita et aio koskaan paljastaa edes kumppanillesi? Tiedätkö, ettei kumppanisi hyväksyisi sitä vai etkö ole itse hyväksynyt sitä itsessäsi?
Tämän ihanan kirjoituksen on lähettänyt Ninni. Oudoiltakin tuntuvat seksuaaliset mieltymykset ovat täysin sallittuja! Niin kauan kun kyseessä on yksi, kaksi tai useampi aikuista ihmistä vapaasta tahdostaan harrastamassa seksiä siten, ettei muille ulkopuolisille henkilöille aiheudu haittaa, on asia aivan ok.
Olin ehkä vasta esikouluikäinen, kun leikin jo joitakin näihin haluihin viittaavia leikkejä. Halusin olla usein esimerkiksi sidottuna rosvo- ja poliisileikeissä, leikin barbeilla outoja leikkejä. Myöhemmin opin piilottamaan tällaiset leikit muiden katseilta, sillä huomasin niissä olevan jotain epäsopivaa. En tuossa vaiheessa yhdistänyt asioita seksiin tietenkään ja ehkä ne olivatkin vain normaaliin lapsuuteen kuuluvaa. Mutta teini-iässä seksuaalisuuden alettua herätä kunnolla, ymmärsin haluavani muutakin kuin vain sitä tavallista seksiä, mistä aina kaikki puhuivat. Toki minua kiihotti ajatus peniksen työntymisestä sisääni ja masturboin tavallisesti klitorista hyväillen, mutta samalla fantasioin myös jonkinlaisesta alistamisesta ja kokeilin joitakin kertoja satuttaa itseäni. Sain siitä outoa mielihyvää, mutta en koskaan kertonut asiasta ensimmäisen seurustelusuhteeni aikana kumppanilleni, sillä en oikein osannut sanoittaa halujani. Panimme ja se tietenkin tuntui hyvältä, silti jotain tuntui puuttuvan.
Parikymppisenä tapasin nykyisen seurustelukumppani. Tuolloin netin ihmeellinen maailma oli jo tarjonnut minulle tietoa aihepiiriin liittyen. Minunlaisia onkin paljon! En olekaan epänormaali. Vai olenko sittenkin? Huomasin, että piiskaaminen ja sitominen näyttivät olevan nykymaailmassa melko normaalia ainakin naisiin kohdistuvina, mutta entä sitten ne muut jutut, joihin huomasin olevani mieltynyt? Olin eksynyt katsomaan pornoa, jossa mm. pissailtiin toisten päälle ja olin tämän jälkeen miettinyt kyseistä videota usein, sillä se oli kiihottanut minua valtavasti. Uskalsin kertoa yleisellä tasolla alistumistoiveista kumppanilleni ja hän onneksi koki itsekin aiheeseen jonkinlaista kiinnostusta. Mutta miten koskaan olisin uskaltanut kertoa esimerkiksi tästä pissaan liittyvästä alistamisfantasiasta (fetissistä?)? Senhän monet olivat keskustelupalstoillakin leimanneet sairaaksi. Minua hävetti ajatus siitä, että jäisin kiinni tällaisesta haaveesta.
Suhde eteni ja luottamuksen vahvistuessa viimein rohkaistuin. Kerroin fantasiastani ja miesystäväni ei kauhistunut, vaan totesi lopulta, että voisi toki toteuttaa sellaisen halutessani. Hän tunnusti myös miettineensä asiaa joskus itsekin, kun oli selaillut alistamiseen liittyviä juttuja, mutta ei ollut uskonut minun sellaisesta olevan kiinnostunut. Lopulta toteutimme tämän fantasian pesuhuoneessamme ja olihan se upeaa. Jälkikäteen minulle iski silti jonkinlainen ahdistus. Olenko minä kuitenkin jotenkin päästäni vialla, kun haluan tälläistä? Entä jos nälkä kasvaisi syödessä ja haluaisin pian jotain… vieläkin sairaampaa?
En osaa sanoa, mikä lopulta sai minut hyväksymään itseni ja seksifantasiani. Ehkä se, että löysin yhä enemmän tekstiä siitä, miten monet tällaisia harrastavat. Ehkä ymmärrys siitä, että monia muitakin asioita on pidetty aiemmin sairaana (esim. homoseksuaalisuus), mutta nyt yleinen mielipide on aivan toinen. Alistumisfantasiat eivät ole pelkkää marginaalikamaa, ja vain taivas on rajana, millä tavalla toista voi alistaa. Ja eihän kenenkään tarvitse tietää, mitä minä harrastan kumppanini kanssa. Minä en tästä kärsi millään tavalla, miksi se olisi haitallista?
En enää tunne häpeää, en koe olevani jokin sairas epänormaali yksilö. En tästä naamakirjaan ihmisille kirjoittelisi, mutta enhän minä kirjoittele siitäkään, vaikka olisin harrastanut ihan vain tavallista vaniljaseksiä.
Oletko sinä tuntenut häpeää seksiin liittyvistä asioista? Miten opit hyväksymään itsesi?
Seksifantasiakyselyn vastaukset on jaettu kahteen eri merkintään. Tässä osassa on kerrottu mm. siitä, ovatko vastaajat kokeneet joistakin fantasioistaan häpeää ja ovatko he toteuttaneet joitakin fantasioitaan oikeassa elämässä.
Ykkösosassa on kerrottu vastaajien taustatiedot sekä fantasiat, joita vastaajilla on ollut, joten aloita lukeminen siitä. Liian vähän aikaa lukea? Voit lukea myös tiivistelmän.
III Häpeä
Epätavallisia fantasioita?
Suurin osa kaikista vastaajista oli sitä mieltä, ettei heillä ole ollut mitään epätavallisia seksifantasioita. Vain noin 15% kaikista koki ainakin jonkun fantasiansa jollain tavalla normaalista poikkeavaksi. Naiset olivat miehiä useammin sitä mieltä, että jokin heidän fantasioistaan on epätavallinen.
Epätavallisiksi fantasioiksi vastaajat kokivat seuraavanlaisia: seksitautien tahallinen tartuttaminen ja niiden saaminen (mies, alle 25v), raiskaus (mies, alle 18v), vaimon seksi toisen kanssa (mies, 36-45v), pissaleikit (mies, 25-35v ja nainen, alle 25v), pakkomielle peniksen lävistykseen (mies, ei ilmoittanut ikää), eläimet (mies, alle 25v ja nainen, alle 25v), keskiaikaiset kidutusmenetelmät (nainen, alle 25v), anaalifistaus (nainen, alle 25v), anaalin nuoleminen (nainen, alle 25v). Kaikki eivät tarkentaneet, mitä fantasiaansa he pitävät epätavallisena.
Miehet ja naiset – epätavallisia fantasioita?
On mielenkiintoista, että esimerkiksi anaalin nuoleminen tai pissajutut koettiin tavallisesta poikkeavana fantasiana. Tässäkin kyselyssä kun tuli ilmi, että rimming on suht yleinen fantasia: naisista 35% on fantasioinut rimmingistä vastaanottavana ja 20% siten, että kumppani olisi vastaanottava. Miehistä taas yli 40% on fantasioinut siitä niin, että kumppani on vastaanottava & yli 30% niin, että siinä olisi itse vastaanottavana. Pissajutuistakin on fantasioinut monet, lue tarkemmin osasta yksi.
Häpeä?
Osa vastaajista on tuntenut häpeää seksifantasioistaan. Naisista noin kolmasosa on tuntenut joskus häpeää; miehistä vain hieman yli 10%. Avoimessa vastauksessa oli mahdollista tarkentaa, mistä ja miksi on tuntenut häpeää.
Jotkut naiset ovat tunteneet häpeää jopa ylipäätään siitä, että ovat fantasioineet. Eräs nuori nainen kertoi tunteneensa häpeää ”kaikista fantasioista”, ja samoin yksi 36–45-vuotias nainen kertoi, että ”jossain vaiheessa häpesin, että yleensä fantasioin.” Lisäksi eräs 19–24-vuotias nainen kirjoitti, että ”Välillä tunnen itseni yleisesti ottaen liian irstaaksi naiseksi”. Samaan ikäluokkaan kuuluva toinen nainen taas oli kommentoinut seuraavasti: ”joskus ollut hieman estynyt omien seksuaalisten asioiden suhteen, mutta nyt alan olemaan aika avoin.”
Näiden lisäksi muutama nainen (kaikki alle 25v) mainitsi tietyn fantasia-aiheen, joka on aiheuttanut häpeää. Pissaleikit saivat kaksi mainintaa, age play yhden.
Miehillä häpeän tunnetta oli aiheuttanut mm. itseen kohdistuvat peppujutut. Eräs 36–45-vuotias mies kommentoi ”oman anaalin fistaus” -fantasian aiheuttaneen häpeän tunnetta. Myös 25–35-vuotias mies kertoi, että omaan anaaliin liittyvät fantasiat ovat aiheuttaneet häpeää, koska hänellä on pelko asian tulemisesta yleisesti julki. Anaaliseksi on aiheuttanut häpeää myös muulla tavoin, sillä eräs 25–35-vuotias mies kommentoi seuraavasti: ”Anaaliseksi ja ATM, lähinnä siksi että ne ovat ”kliseisiä” ja ”ennalta-arvattavia” miehen fantasioita”. Eräs nuori mies kertoi sellaisten fantasioiden aiheuttaneen häpeää, jotka ovat oikeasti toteutettuina laittomia.
IV Fantasioiden jakaminen kumppanin kanssa & toteuttaminen
Avoimessa vastauksessa oli mahdollista kertoa siitä, onko jakanut fantasioitaan kumppaninsa kanssa ja onko fantasioita toteuttanut oikeassa elämässä.
Onko toteuttanut fantasioitaan?
Miehistä noin kolmasosa vastasi jotain tähän kysymykseen ja suurin osa vastauksista kuului kategoriaan ”osan olen toteuttanut, osaa en”. Vain pari kertoi, ettei ole toteuttanut / päässyt toteuttamaan yhtään fantasioistaan. Tässä joitakin esimerkkejä vastauksista.
Mies (36–45v): ”Anaaliseksiä harrastamme säännöllisesti. Olen nuollut puolison anaalia ja anaalifistannut rystysiä myöten, puoliso on sormettanut minun anaaliani. Pissaleikit tuskin koskaan toteutuvat.”
Eräs mies (ei ikätietoa) kertoo seuraavasti: ”Suuri osa todellisuutta eli ei fantasiaa sanan varsinaisessa mielessä. Tiedän kuitenkin että raiskatuksi tulemisen haluan pitää vain fantasiana enkä koskaan oikeasti kokea sitä. Pitkään myös luulin seksin oman sukupuoleni kanssa olevan vain fantasiaa sillä sopivaa partneria ei ole helppo löytää enkä pidä kaikista homoseksin muodoista lainkaan.”
Naisista tähän kysymykseen jätti jonkinlainen vastauksen yli 40%. Useimmat kertoivat siitä, mitä fantasioita ovat muun muassa toteuttaneet. Useat huomauttivat erityisesti raiskausfantasiasta, että kyseessä on todellakin vain fantasia. Tässä joitakin esimerkkejä vastauksista.
Nainen (36–45v) vastasi seuraavasti: ”Olen toteuttanut kaikki fantasiani, paitsi raiskausfantasiaa. Kumma kyllä, minut on nuorena oikeasti raiskattu, mutta silti fantasia raiskatuksi tulemisesta kiihottaa. Mutta on siis pelkkä fantasia, jolla ei ole mitään tekemistä sen kanssa, miltä raiskaus oikeasti tuntuu. Fantasiassa miehet (kyllä, heitä on kaksi – nuori ja vanha), ottavat minut siten, että nautin siitä.”
Toinen samaan ikäluokkaan kuuluva nainen kertoo näin: ”Fantasioissani on usein aineksia tapahtuneista asioista, ihmisistä, paikoista, tilanteista. Niistä on vain suodatettu osa pois, esim. luonnossa harrastetusta seksistä hyttyset ja muut ötökät tai epämukavan asennon aiheuttama lihaskramppi. Olen päässyt toteuttamaan sekä itseni että kumppanin fantasioita ja pääsääntöisesti kokemukset ovat olleet oikein mukavia. Muutama asia on tuntunut ajatuksissa kiihottavammalle kuin toteutuksessa. Joitakin ajatuksia on olemassa, joita haluaisin päästä oikeasti toteuttamaan. On myös joitakin, esim joku raiskausfantasia, jota en haluaisi oikeasti kokea. Jotkut koetut asiat ovat olleet varsin onnistuneita, kuten kolmen kimppa, mutta eivät kaikkien kanssa toimisi tai ovat osoittautuneet jälkeenpäin vähän hankaliksi asioiksi.”
19–24-vuotias nainen taas kertoi näin: ”Osa fantasioista on toteutettu, osaa ei ja osaa en edes halua. Ryhmäseksiä ja/tai parinvaihtoa varten suhteen täytyy olla siinä vaiheessa todella lujalla pohjalla, että ehkä joskus.. Kaksoispenetraatio jäänee myös fantasian asteelle, oikeassa elämässä menisi varmaan vaan kauheaksi säheltämiseksi enkä varmaan siitä loppuunsa edes nauttisi. Seksi naisen kanssa ja pissaleikit menee taas kategoriaan en ole varma asiasta. Ajatuksen tasolla aivan äärettömän kiihottavia, mutta en sitten tiedä. Roolileikeistä taas ei tule mitään kun ei yksinkertaisesti vaan pidä pokka!”
Eräs nainen kertoo seuraavasti: ”Olen aika monia fantasioitani jossain määrin päässyt toteuttamaan. Esim. julkisiin paikkoihin liittyvien fantasioiden toteuttamista en uskalla alkaa edes harkitsemaan.”
Joku muu -sukupuolen valinnut nuori kertoi näin: ”Olen toteuttanut osan ja kaikki haluaisin ehdottomaksi osaksi aktiivista seksielämää. Osa on syntynyt mielenkiinnosta tai sitten vain tämän kieron ajatusmaailman kanssa.”
Oletko kertonut seurustelukumppanillesi fantasioistasi?
Joku muu -sukupuolen valinnut vastasi kysymykseen seuraavasti: ”Olen joistakin kertonut ja hän on suhtautunut varovaisen hyvin. Itseppä tuo ei niin omia ajatuksiaan jaa, ellen niitä koita kaivella.”
Miehistä alle kolmasosa oli vastannut jotain tähän kysymykseen. Suurimmaksi osaksi näissä vastauksissa tuotiin ilmi, että fantasioita on kerrottu kumppanille ja vastaanotto on ollut positiivista. Jotkut kuitenkin pitivät fantasiat vain oman päänsä sisällä.
Mies (ei ikätietoa): ”Olen kertonut ja tiedän myös kumppanini toiveet.”
Mies (ei ikätietoa): ”Toteuttamiskelposet seksitoiveet on jaettu puolin ja toisin. Fantastiset fantasiat jäävät oman pään sisään.”
Mies (36–45v): ”Olen ja minulla on kerrottu. Jo pelkkä kertominen voi olla kiihottavaa, ja on kiihottavaa tietää toisen fantasioista vaikkeivät täysin kohtaisikaan omia. Kannattaa ehdottomasti kertoa sitten kun partneri on tutumpi!”
Mies (36–45v): ”Kyllä – olen kertonut omistani ja vastaanotto suhteellisen avointa ja hyvää, pienellä kummastelulla.”
Mies (25–35v): ”Olen kertonut kumppanilleni lähes kaikista fantasioistani, osan suoraan, osan mutkien kautta. Hän on kuunnellut tuomitsematta ja ollut valmis kokeilemaan kaikkea kohtuuden rajoissa. Sama on toiminut myös toisin päin, enkä muista että kumppanini (toteutuskelpoisista) fantasioista kovin moni olisi jäänyt kokeilematta.”
Mies (25–35v): ”Olen mutta ei hän ota tosissaan”
Mies (36–45v): ”En ole uskaltanut kertoa fantasiastani puolisolle.”
Naisista lähes 40% vastasi jotain kysymykseen siitä, ovatko he kertoneet fantasioistaan kumppanilleen. Yli puolet oli kertonut ainakin joistain fantasioistaan, mutta pieni osa ei ollut kertonut fantasioistaan lainkaan esimerkiksi kumppanin reaktioita peläten.
Nainen (19–24v): ”Olen kertonut omista fantasioistani. Puolisoni on kiinnostunut anaaliseksistä, eipä siinä ollut mitään sen kummempaa kun asiasta kertoi kun kiinnosti minuakin (vastaanottavana).”
Nainen (19–24v): ”Kyllä, jaamme fantasioitamme aktiivisesti ja avoimesti ja pyrimme niitä mahdollisuuksien mukaan yhdessä myös toteuttamaan. ”
Nainen (19–24v): ”seurustelukumppanini on kertonut minulle fantasioitaan,itse olen kerran kertonut. Mutta omasta mielestäni olen arka kertomaan omia fantasioitani.”
Nainen (36–45v): ”Seurustelukumppanini on liian konservatiivinen, jotta voisin edes ajatella kertovani edes kesympiä.”
V Fantasiakertomukset
Kertomukset löytyvät erillisestä postauksesta, jonne saa myös jättää lisää kertomuksia fantasioistaan. :)
Housuitta 