Housuitta

”Pimppihäpeästä” on tuntunut olevan viime aikoina paljon kirjoituksia. Esimerkiksi IL on julkaissut parikin juttua aiheeseen liittyen heinäkuussa: Pimppihäpeä haittaa elämää – ”Voi rajoittaa nautintoa” & Katja, 23, piirtää pimppikuvia kaikenlaisten kehojen puolesta – tällaisia ne ovat.

Harmittaa ajatella, että monet naiset saattavat tuntea jonkinlaista häpeää jalkovälinsä ulkonäöstä, vaikka siihen ei mitään syytä olisi. En ole itse koskaan kai ajatellut, että oma alapääni olisi mitenkään ruma. Olen lähinnä ajatellut sitä aivan tavallisena / ihan nättinä enkä sen enempää ole vertaillut sitä muiden naisten alastonkuviin. En tiedä, mitä suuri yleisö ajattelee alapääni ulkonäöstä, mutta eipä sillä minulle mitään merkitystä olisikaan. Minä ja kumppanini saamme nautintoa sen avulla – mitäpä muuta tarvitsisi edes miettiä, kun en pornomallina elantoa tienaa. (Onhan pillukuviani toki ollut joskus esim. alastonsuomessa eikä siellä mitään negatiivisia kommentteja ole koskaan tullut [päinvastoin], mutta typeräähän se olisikin tuommoisessa paikassa lähteä kenellekään kommentoimaan negatiivisesti asioista, joihin ei ole voinut vaikuttaa. Jos ei miellytä, voi vain klikata kiinni.)

Vaikka en ole pimppihäpeää koskaan tuntenut, tissihäpeästä olen kärsinyt teini-ikäisenä ja siksi voin samaistua toki pimppihäpeää tunteviin. Rinnat ovat selvemmin esillä muille ihmisille kuin pillu, mutta jos alastomana ollaan sängyssä, niin mikä tahansa kehonosa voi ulkonäköpaineita aiheuttaa. Teini-iässä minusta tuntui siltä, että olen varmaan ainut, jolla on näin pienet rinnat ja mahtaakohan kukaan tällaisista tykätä. No, sittemmin olen toki oppinut, että 1) osa tykkää pienistä rinnoista, 2) ei omat rinnat edes ole pienimmät ja 3) ne ovat oikeastaan ihan kivat ja niillä olen onnistuneesti täysimettänyt kaksi lasta. Tissiasiasta kirjoitin mm. jo vuonna 2009. Vasta kuitenkin raskauksien myötä olen oppinut saamaan rintojen hyväilystä suurta nautintoa ja ikuiseksi arvoitukseksi kai jää, onko syynä ollut se, että raskaudet ovat muuttaneet kehon aistimuksia vai/ja se, että olen vapautuneemmin innostunut myös rintojeni hyväilystä. Jos täysin vapaasti voisin valita, ehkä valitsisin rintojeni olevan ihan hieman isommat, koska se miellyttäisi eniten omia silmiäni (imetysaikana rintani olivat nykyistä isommat), mutta en todellakaan lähtisi rintoja suurentamaan leikkauksella sellaisesta syystä. Näinkin on hyvä!

Kymmenen vuotta sitten kirjoitin merkinnän ”Pimppi nätimmäksi”, jossa toivoin, että ihmiset muistaisivat pilluja olevan hyvin monenlaisia ja toivoin, ettei turhista kauneusleikkauksista tulisi mitään villitystä. Näin toivon edelleen, mutta kauneusleikkaukset ovat Suomessakin kyllä lisääntyneet. Jos olet nainen, joka kokee pillunsa olevan poikkeavan ruma ja mietit siksi leikkausta, niin mietipä kuitenkin vielä uudelleen. Suurella todennäköisyydellä pimppisi on aivan tavallisen näköinen, jonka katsominen ja koskettelu kiihottaa seksikumppaneitasi. Eli onko toive esim. sisempien häpyhuulten pienentämisestä täysin oma toiveesi vai seurausta siitä, mitä luulet muiden ihmisten ajattelevan? Leikkaukset eivät koskaan ole täysin vaarattomia.

Jos haluat saada enemmän vakuutusta siitä, että pimppisi on aivan normaali, tässä joitakin vinkkejä. :)

• Joskus oli sivusto gynodiversity, joka ei kuitenkaan tällä hetkellä näytä toimivan, mutta ainakin tältä sivulta ja pinterestistä löytyy muutama esimerkki ko. projektista.
• Katso dokumentti ”100 vaginaa” (jonka parempi nimi olisi 100 vulvaa), mikä on syntynyt taiteilija Laura Dodsworthin projektin vuoksi.
• Katso valokuvia/videoita amatöörisivustoilta kuten alastonsuomi (k18) tai kuumasuomi (k18). Ehkäpä myös kuvaat oman pillusi ja huomaatkin sen olevan muiden mielestä kaunis ja lopulta opit sitä myös itse kauniina pitämään?

Pimpeistä/vulvista/alapäästä/pillusta puhuessa minulla on aina ongelmana se, että mitä nimitystä käyttäisin! Pimppi tuntuu lapselliselta, vulva kuulostaa siltä kuin teksti olisi anatomian oppikirjasta, pillu on vähän raju sana,… Tästä on kuitenkin tullut kirjoitettua omassa merkinnässään, joten ehkä tässä kohtaa en jatka tätä tekstiä enempää.