21/24 – ”Sinä iltana toivoin vaimoni harrastavan seksiä toisen kanssa”

Tämä on vuoden 2021 joulukalenterin 21. postaus.

***

(Tämä merkintä on vieraskirjoitus, jonka on kirjoittanut oma puolisoni.)

Ensimmäinen kerta

Koko ilta oli täynnä sekalaisia tunteita laidasta laitaan. Voimakasta jännittyneisyyttä, innostuneisuutta, onnellisuutta, kiihottuneisuutta kuin pelkoakin. Ei pelkoa siitä ihastuisiko vaimo johonkin toiseen ja suhde rikkoutuisi. Vaan pelkoa siitä osaisinko sittenkään tuntea sitä hyvää oloa, jota uskoin tuntevani kun asiasta sovittiin. Ja pelkoa tietynlaisesta peruuttamattomuudesta, jonka jälkeen en voisi enää kokea samanlaista läheisyyttä ja rakkautta.

Jälkikäteen arvioituna uskoisin näiden tunteiden pohjautuneen täysin siihen yleiseen maailmankuvaan jossa näin ”kuuluu tuntea”. Siis siihen, että seksi suhteen ulkopuolella olisi jotenkin normien vastaista ja siten automaattisesti väärin.

Kokemus oli kuitenkin jotain täysin päinvastaista. Toisen nautinnosta voi nauttia myös itse.
Pelko väistyi silmänräpäyksessä, muuttuen voimakkaaseen helpottuneisuuteen, onnellisuuteen ja voimakkaaseen rakkauden tunteeseen. Onnellisuuden tunne syntyi ymmärryksestä, että toista ihmistä voi rakastaa niin paljon, ettei seksi muiden ihmisten kanssa haittaa. Päinvastoin.
Tuntuu myös hienolta voida aidosti kokea hyvää oloa kun tietää toisen saavan nautintoa fantasioidensa ja halujensa toteuttamisesta. Mielikuva omasta vaimosta nauttimassa seksistä toisen kanssa tuntui kiihottavalta.

Näiden kokemusten jälkeen ajatus siitä, että jotenkin ”omistaisi” toisen ja olisi oikeutettu kieltämään seksiä toiselta, tuntuu väärältä.

Osana toimivaa suhdetta

Uskoisin kuitenkin tärkeimpänä asiana olevan ymmärrys siitä, ettei tämä ole itseltäni millään tavoin pois. Se on itseasiassa lisännyt kiinnostusta seksiin, tuonut parisuhdetta lähemmäksi ja tuonut siten myös lisää seksiä myös parisuhteen sisälle. Näin on varmasti vain silloin, kun seksi muiden kanssa ei ole parisuhteen seksiä syrjäyttävää tai korvaavaa. Sen täytyy olla hyvässä yhteishengessä tapahtuvaa ekstraa toimivan seksielämälle päälle.
Ajatus seksin harrastamisesta muiden kanssa esimerkiksi riidan aikana tai jollain tavoin kostona tuntuu täysin väärältä.

Kenen kanssa ja mitä?

En uskonut alkuunkaan tulevani kokemaan mitään kateutta tai pelkoa siitä, että seksi meidän välillä ei olisikaan yhtä hyvää. Tämä johtuu varmasti siitä, että seksiä voi harrastaa hyvin erilaisilla tavoilla; puolison, ystävän, puolitutun tai tuntemattoman kanssa. Läheisessä parisuhteessa seksissä on hyvin erilaista, eikä suoraan edes korvattavissa.

Itse koen seksissä olevan paljon intiimejä asioita, jotka tuntuvat luonnolliselta ja kiihottavalta nimenomaan suhteen läheisyyden vuoksi. Näitä on esimerkiksi squirttaamisen tai kultaisten suihkujen saaminen kasvoille tai suuhun ja rimmingin antaminen. Ne ovat todella kiihottavia vain läheisyyden kautta, enkä haluaisi näitä muiden kanssa.

Koskettelu, suuseksi ja yhdyntä muiden kanssa taas jostain syystä ei tunnu läheisyyttä vaativalta.
Mutta vaikka seksi olisikin satunnaista tai jopa kertaluonteista tuntemattoman henkilön kanssa, en pystyisi siihen ilman tietynlaisen yhteisen kemian syttymistä. Fyysisestä kiinnostuksesta huolimatta.

Oman tekemisen oikeuttaminen?

Joku tätä tekstiä lukeva skeptisempi henkilö voisi tietysti ajatella, onko taustalla omien tekemisten oikeuttaminen tai kenties jopa aikasemman pettämisen tai muun peittely tällä.

Osaan mielestäni tarvittaessa olla kertomatta asioita ja valehtelemaan. Pystyn myös pitämään salaisuuksia, enkä koe paineita vaikken niitä pääsisikään kertomaan. Vaimon kohdalla tässä on kuitenkin poikkeus. Johtuuko se sitten siitä että koen uskaltavani kertoa kaikista asioista avoimesta? Vai vaikkapa kokemastani luottamuksen tunteesta? En osaa sanoa, mutta salasuhteen tai edes yhden kerran tapahtuvan pettämisen salaaminen tuntuisi täysin mahdottomalta. Tuntuu pahalta jo pelkkä ajatus sellaisen henkisen kuorman kantamisesta, jossa joutuisi joka päivä pitämään tunteen sisällään.

Koska suhteemme seksi on aina ollut hyvin monipuolista ja hyvää, en myöskään ole koskaan kokenut mitään palavaa tarvetta hakea seksiä muualta. Varsinkin aikaisemmin mainitsemani ”rajoitteen” vuoksi, jossa en kiinnostu seksistä vain pelkän fyysisen osuuden takia. Kaverieni (miesten) kommentteja, ronskia huumoria ja kehuskeluja kuunnellessa tunnen itseni ehkä hieman poikkeavaksi. Ja olenkin aina vain sivuuttanut itseeni kohdistuneet flirttailut, enkä ollut kiinnostunut muista sen enempää.
Joskus tietysti ihaillut kauniita vartaloja tai kasvonpiirteitä, mutta ilman sellaista ”tarpeen” tunnetta.
Nykyäänkin kiinnostus on vain uusien, erilaisten ja jännittävien kokemusten hakemisessa, joita ei vaimon kanssa olisi mahdollista toteuttaa. Edelleenkin kuitenkin ilman mitään palavaa halua päästä panemaan kenen tahansa kanssa.

Photo by Dmitriy Ganin on Pexels.com

Lupa panna muitakin eli ensimmäisiä kokemuksiamme avoimesta suhteesta

Elämä on tällä hetkellä niin täynnä kaikkea. Tämän blogin aihepiiriin liittyen voin ilokseni todeta, että tällä hetkellä parisuhde- ja seksielämämme on ehkä parhaimmillaan, mutta muuten meneillään onkin kaikkea paskaa. Ja ehkä siksikin on ollut helppoa tehdä päätös siitä, että elämää eletään nyt, koska huomisesta ei koskaan tiedä.

Seksin harrastamisesta muiden kanssa on tullut puhuttua mieheni kanssa vuosia. Joskus se on ollut enemmän pinnalla ja joskus vähemmän, mutta aiemmin se ei ole ollut mikään niin tärkeä fantasia kummallekaan, että sitä olisi lähdetty viemään aktiivisesti eteenpäin. Ehkä uskalluskaan ei sitten ole riittänyt. Meidän eroottisia kuviamme on ollut netissä toki pitkään muiden katseltavana ja asioista on fantasioitu yksin sekä yhdessä, mutta siinä se. Kesällä kuitenkin kirjoittelin takautuvasti eräästä tapahtumasta eli julkaisin jonkin aikaa odottamassa olleen postauksen siitä, miten itse päädyin yllättäen hyväilemään seksuaalisesti erään tutun henkilön kanssa. Tilanteen kiihottavuus ja muu saivat minut vakuuttuneeksi siitä, että haluan vihdoin lähteä kokeilemaan kunnolla seksiä muidenkin henkilöiden kanssa. Keskustelimme sen seurauksena useita kertoja mieheni kanssa ja lopulta olimme varmoja siitä, että asia on molemmille ok.

Tuumasta toimeen ja minä olen siis pannut suhteeni ulkopuolella. (Yhteistä kimppaseksiäkin on suunniteltu, mutta ghostaamista on toiselta puolelta tapahtunut ja ylipäätään sitä me ei olla niin aktiivisesti haettukaan vielä.)

Ensimmäisen tällaisen ulkopuolisen seksikerran jälkeen mieheni kertoi olevansa onnellinen minun puolestani, että olin saanut kiihottavaa nautintoa toisen henkilön tuottamana. Mies tunnusti, että todellisuudessa hän oli hieman pelännyt sitä, jos hän kuitenkin lopulta tuntisi ikäviä mustasukkaisuuden tuntemuksia (joita ei osaisikaan käsitellä), mutta tällaisia ei siis tullut. Kuinka ihanaa tuolloin olikaan minulle kuulla se, miten mieheni pystyy olemaan aidosti onnellinen puolestani ja miten hän luottaa minuun eikä kokenut mitään turhaa mustasukkaisuutta. Tapahtunut siis lähensi meitä ja nämä touhut ovat myös selvästi lisänneet minun seksuaalista halukkuuttani suhteessamme. Kyse ei ole siis ollut siitä, että olisin paikannut ulkopuolisella seksillä jotain parisuhdeseksin puutteita, mutta nämä uudet kiihottavat kokemukset ovat yleisesti saaneet minut halukkaammaksi ja seksi on ollut enemmän pinnalla mielessä.

Jotkut ovat kyselleet minulta sitä perinteistä kysymystä eli enkö pelkää ihastumista, mutta myös sitä, miksi lopulta teen tätä, jos seksielämä oman mieheni kanssa toimii hyvin.

Totta kai jonkinlainen pieni pelko minullakin voisi olla siitä, että itse ihastun palavasti tai että oma mies ihastuisi johonkin panokaveriin, mutta ihastumista kun voi tapahtua muutenkin. Olen joskus tämän suhteen aikana ollut ihastunut erääseen henkilöön, mutta sitten vain täytyi olla viemättä sitä halua mihinkään eteenpäin. Minä valitsen seksikumppaneiksi vain sellaisia ihmisiä, joiden kanssa kemiat tuntuu osuvan yhteen ja joiden kanssa on siis seksin ulkopuolellakin mukavaa, joten miksei se toki saattaisi johtaa helposti ihastumisenkin puolelle… Mutta minulla on vakaa tahto pysyä tässä parisuhteessa ja ihastumisia ei siis sovi viedä ajatusten tasolta pidemmälle, koska toisia romanttisia suhteita emme kumpikaan rinnalle halua. Ihastumisilta ei siis välttämättä voi aina välttyä, mutta omaa toimintaansa onneksi pystyy säätelemään.

Entä miksi sitten tätä haluan tehdä? Tietenkin vaihtelun ja yleisen kokeilunhalun vuoksi, mutta pakkohan sitä on myöntää, että halun kohteena oleminen on itsetuntoakin kohottavaa. On ihanan kiihottavaa olla haluttu jonkun toisen henkilön silmissä. Ja uusi, tietyllä tavalla jännittäväkin, tilanne nyt on vain erilainen kuin mitä oman tutun pitkäaikaisen kumppanin kanssa. En koe, että omasta parisuhdeseksistäni puuttuisi jotain, mutta tämä tuo oman ihanan lisänsä.

Meille avoin suhde näyttää toimivan (tähän asti saatujen kokemusten perusteella), mutta en toki sitä ihan kenelle vaan lähtisi suosittelemaan ja aika näyttää, tuleeko esim. meillä uusille säännöille tarvetta tai tuleeko jotain ongelmia. Tärkeimmät sääntömme liittyvät luottamukseen/rehellisyyteen, avoimesti asioista puhumiseen ja siihen, että seksi suhteen ulkopuolella on aina vain lisä eikä sen kuulu viedä aikaa meidän parisuhteelta. Myönnettäköön, että pieni tautipelko elää minussa, mutta noudatamme tarkkaan turvaseksiä, joten toivotaan, ettei huonoa tuuria käy.

23/24 – Toiko joulukuu paremman arjen?

Joulukalenterin 23. postaus! Eilen mietin seksistä puhumista, tänään palaamme vielä kerran omaan parisuhteeseeni, mistä kirjoittelin jo ensimmäisissä luukuissa.

Luukussa 1 kirjoitin, miten parisuhteemme kaipasi huoltamista ja ajatuksena siis oli, että ennen joulua olisimme päässeet asioissa eteenpäin. Joulukalenteripostaukset ovat suurelta osin jo marraskuun puolella tehtyjä ja sieltä alkaen olemme tietoisesti yrittäneet saada muutosta aikaiseksi.

Tämä postaus on täytetty loppuun 22.12.

[/] Olemme keskustelleet enemmän ja rakentavammin. kommentti: välillä rakentavaa keskustelua on ollut enemmän kuin aiemmin tänä vuonna, mutta tässä on kyllä edelleen parannettavaa…

[/] Olemme löytäneet jonkinlaisia ratkaisuja riitoja aiheuttaneisiin asioihin. kommentti: no, ei välttämättä pysyviä ratkaisuja ole vielä löytynyt (tai en ainakaan vielä uskalla niin väittää)

[x] Olemme riidelleet vähemmän. kommentti: sentään tämä on toteutunut, ei kuitenkaan täysin riidatonta ole ollut, mutta tavoitteena siis riidaton joulunaika

[x] Olemme olleet enemmän lähekkäin. Halaukset, suuteleminen, koskettelu ilman seksiaikeita. kommentti: miehelle suurimmat pisteet tästä – hän on nyt selvästi lähestynyt minua enemmän kuin aiemmin (siis muussakin kuin seksiaikeissa)

[/] Toisen hyvien puolien huomioiminen. Ei niin paljon asioista valittamista, vaan keskittyminen hyviin asioihin. kommentti: noh, jossain kohtaa kävimme läpi hyviä asioita ja valittamista ollut vähän vähemmän, mutta en tätä kohtaa toteutuneeksi voi vielä laskea.

[x] Olemme harrastaneet enemmän seksiä. kommentti: jep, mutta sehän ei ole paljoa vaatinut, kun seksiä on aiemmin tänä vuonna ollut niin vähän

[] Olemme harrastaneet tarpeeksi seksiä miehenkin mielestä. kommentti: ei, miehen toive olisi vähintään noin 4 krt viikossa.

[] Olemme harrastaneet seksiä taas monipuolisemmin. kommentti: eipä juurikaan vielä, mutta mies varsinkin on kertonut fantasioitaan tulevaa ajatellen ja kiihottaviahan ideoita sieltä on tullut ;)

[] Olemme viettäneet enemmän aikaa ilman lapsia. kommentti: ei ole ollut oikein mahdollista

Mielenterveystalosta muuten löytyy pdf-muodossa Parisuhteen omahoito – korjaava keskustelu”, ”Korjaava keskustelu riitelystä”, ”Parisuhteen tarkistuslista / korjaava keskustelu huomioimisesta” ja ”Rakkaudentunnetta lisääviä harjoituksia pareille – kannattaa lukaista läpi, jos jonkinlaisia välineitä kaipaa!

Väestöliiton sivuilta löytyy tunnekeskeinen parisuhdekurssi. Näitähän kaikkia voi myös hyödyntää parisuhteen hoitamisessa jo ennen kuin mitään varsinaisia ongelmia on syntynyt.


Ristiriitojen ratkaiseminen ei ole aina helppoa

Seksielämämme on hautautuneena jonnekin. Jonnekin, mistä sen kaivaminen esiin tuntuu olevan lähes mahdotonta. Joskus harvoin sen saa hetkeksi pilkahtamaan, mutta siinä se sitten onkin. Lyhyt kiva hetki, mutta mitään muutosta ei yleiseen tilanteeseen tapahdu.

Mutta eihän tässä tietenkään ole kyse vain seksistä. Tai mies haluaa ajatella, että ongelma on vain se, että seksielämämme on niin hiljaista ja jos se parantuisi, paranisi koko parisuhteen tila. Minun näkökulmastani ongelma on paljon laajempi koko parisuhteessa ja tämä heijastuu siis myös seksittömyytenä. Meillä on liian vähän läheisyyttä. Mies tulkitsee sanomisiani negatiivisemmin kuin mitä itse ajattelen eikä ota minkäänlaista kritiikkiä vastaan omasta toiminnastaan. Minä valitan liikaa (myönnettäköön, etten aina ihan tarpeellisista asioista) ja en pysty ajattelemaankaan seksiä, jos tunnetila on negatiivinen. Ja olisihan niitä asioita vaikka kuinka paljon, jos lähtisi luettelemaan…

Eli olemme siinä tilanteessa, missä niin monet muutkin parisuhteissaan. Surullista. Tilanne, jota olemme yrittäneet ehkäistä eikä kumpikaan vielä joitakin vuosia sitten olisi uskonut, että tilanne olisi jossain vaiheessa näin lukossa. Pariterapiaan? Olisi varmasti hyväksi, mutta mies on… no, stereotyyppinen mies ehkä tältä osin eikä halua käydä ulkopuoliselle juttelemassa. Kai on jotain pelkoa, ettei häntä ymmärretä ja kokisi syyllistämistä. Toki siihen menisi rahaakin, kun esimerkiksi kirkkoon kuulumattomana ei voi harkita mitään seurakuntien parisuhdeneuvontaa. No, kai sitä ilmeisesti kunnaltakin lapsiperheenä jotain keskusteluapua saisi.

Mutta kai sitä vielä ominkin voimin pystyisi tilannetta selvittämään, jos molemmat sitoutuisivat siihen. Sanottakoon, että perhepiirissä on ollut surullisia tapahtumia, väsymys on älytöntä ja aikaa ei vain ole. Tällä hetkellä yritämme vain selviytyä päivästä toiseen ja luottaa siihen, että tilanteen rauhoituttua asioista jaksaa taas keskustella rakentavammin. Sinänsä tämä on tilanne on niin ahdistavaa, kun parisuhderiidat vievät jaksamista pois lisää ja mitä kauemmin tilanne on tällainen, niin vaikeammaksihan kaikki vain taitaa muuttua. Eroa ei kumpikaan halua eikä lapsiperheessä ole oikein hyvä juttu, kun välillä huonot keskustelutavat ovat kuuluneet lastenkin korviin, joten jotain sitä pitäisi tehdä.

Väestöliitolla on tunnekeskeinen parisuhdekurssi nettikurssina. En tiedä, onko se meidän juttumme, mutta siihen ajattelin tutustua, jos sieltä jotain sellaista löytyisi, millä voisi päästä alkuun. Yleensä kun keskusteluissamme on tapana kiertää vähän samaa negatiivista kehää ilman eteenpäin pääsemistä.

Miten te olette selvinneet parisuhdeongelmista, jos sellaisia on tullut vastaan? Millaisesta ongelmasta on ollut kyse?

Ryhmäseksi – uhka suhteelle vai ei?

Monissa seuraamissani blogeissa on kirjoiteltu lähiaikoina kolmannen henkilön mukaan ottamisesta seksipuuhiin. Näin esimerkkeinä: Seksielämää-blogissa odotellaan ystävänpäivää, jolloin iltaa viettämään liittyy toinen pari. Rakkautta, intohimoa, erotiikkaa ja maailman paras suhde -blogissa ollaan fantasioitu kolmannesta osapuolesta ja pientä testailuakin aiheeseen liittyen on tehty, vaikka pidemmälle juttua ei vielä ole viety. Käsi hiekassa ja sinussa -blogissa on myös kirjoiteltu leikeistä muiden kanssa. Erilaisissa kyselyissä (esimerkki) ryhmäseksi nousee varsinkin miehillä aina suosituimpien fantasioiden listalle & myös tämän blogin gallupissa monet kertoivat aikoinaan ajatuksen kiinnostavan.

En ole itse harrastanut ryhmäseksiä, mutta en pidä kyseistä ajatusta mitenkään mahdottomana. Luotan täysin omaan suhteeseeni näin yli kahdeksan vuoden jälkeen ja kumpikin pitää ajatusta ainakin fantasiatasolla kiihottavana. Uskon, että meidän tilanteessamme yhteinen leikki kolmannen kanssa voisi tuottaa paljon positiivisia kokemuksia, mutta fantasia vaatii silti edelleen kypsymistään. Olisiko mukana lopulta toinen pari vai vain mies tai nainen? Mitä haluaisimme ryhmäseksiltä, kun kummallekaan samasta sukupuolesta kiihottuminen ei ole mahdotonta? Mikä olisi sallittua kenellekin? (Olen tautikammoinen, joten esim. en suostuisi minkäänlaiseen kontaktiin ilman suojaa vieraan kanssa.)

Suunnittelu ja aiheesta keskusteleminen on äärimmäisen tärkeää, joten en todellakaan suosittele kenellekään parille mitään hetken mielijohteesta kännissä suoritettua kimppapanoa. Siitä seuraa hyvin suurella todennäköisyydellä mielipahaa. Toisaalta hyvä valmistautuminenkaan ei välttämättä auta tunteisiin, joita saattaa syntyä.

En henkilökohtaisesti pelkää sitä, että mieheni vaikka huomaisi, että tuo toinen onkin parempi. Meidän välillämme on syvä rakkaus. Ainahan voi tapahtua ihastumisia, mutta sellaisia tapahtuu ilman panemistakin ja ne menevät ohi, jos ei lähde asiaa viemään eteenpäin. Rakkaus omaan kumppaniin on lopulta tahdon asia. Jos tämä tahto loppuisi yhden ryhmäseksikokeilun seurauksena, suhteessa olisi varmasti muutakin vikaa.

Toiset korostavat sitä, etteivät halua jakaa kumppaniansa toisen kanssa, sillä seksi on jotain sellaista erityistä, mitä muiden kanssa ei ole. Itse en ajattele näin. Vaikka harrastaisimme seksiä jonkun vieraan kanssa yhdessä, meille jäisi edelleen yhteinen rakastelu. Minusta on kiihottavaa nähdä, että mieheni nauttii seksistä, joten voisin nauttia siitäkin, että se tapahtuu toisen henkilön ansiosta. Koska kyseessä olisi yhteinen ryhmäseksitilanne, se ei loukkaisi (vrt. pettäminen). On kuitenkin syytä kiinnittää huomiota siihen, ettei jompikumpi (edit: tai se kolmas henkilö / toinen pari) lopulta jää tilanteessa ulkopuoliseksi. Tarkoitus on, että kaikki saavat ryhmäseksistä jotain haluamaansa eikä kenellekään tule paha olo jälkikäteen.

Jaa omat ajatuksesi aiheesta!

Lue myös: ”If you love somebody, set them free”, Kimppakivaa .. vain fantasioissa? & Suhteellisuuksia