23/24 – Toiko joulukuu paremman arjen?

Joulukalenterin 23. postaus! Eilen mietin seksistä puhumista, tänään palaamme vielä kerran omaan parisuhteeseeni, mistä kirjoittelin jo ensimmäisissä luukuissa.

Luukussa 1 kirjoitin, miten parisuhteemme kaipasi huoltamista ja ajatuksena siis oli, että ennen joulua olisimme päässeet asioissa eteenpäin. Joulukalenteripostaukset ovat suurelta osin jo marraskuun puolella tehtyjä ja sieltä alkaen olemme tietoisesti yrittäneet saada muutosta aikaiseksi.

Tämä postaus on täytetty loppuun 22.12.

[/] Olemme keskustelleet enemmän ja rakentavammin. kommentti: välillä rakentavaa keskustelua on ollut enemmän kuin aiemmin tänä vuonna, mutta tässä on kyllä edelleen parannettavaa…

[/] Olemme löytäneet jonkinlaisia ratkaisuja riitoja aiheuttaneisiin asioihin. kommentti: no, ei välttämättä pysyviä ratkaisuja ole vielä löytynyt (tai en ainakaan vielä uskalla niin väittää)

[x] Olemme riidelleet vähemmän. kommentti: sentään tämä on toteutunut, ei kuitenkaan täysin riidatonta ole ollut, mutta tavoitteena siis riidaton joulunaika

[x] Olemme olleet enemmän lähekkäin. Halaukset, suuteleminen, koskettelu ilman seksiaikeita. kommentti: miehelle suurimmat pisteet tästä – hän on nyt selvästi lähestynyt minua enemmän kuin aiemmin (siis muussakin kuin seksiaikeissa)

[/] Toisen hyvien puolien huomioiminen. Ei niin paljon asioista valittamista, vaan keskittyminen hyviin asioihin. kommentti: noh, jossain kohtaa kävimme läpi hyviä asioita ja valittamista ollut vähän vähemmän, mutta en tätä kohtaa toteutuneeksi voi vielä laskea.

[x] Olemme harrastaneet enemmän seksiä. kommentti: jep, mutta sehän ei ole paljoa vaatinut, kun seksiä on aiemmin tänä vuonna ollut niin vähän

[] Olemme harrastaneet tarpeeksi seksiä miehenkin mielestä. kommentti: ei, miehen toive olisi vähintään noin 4 krt viikossa.

[] Olemme harrastaneet seksiä taas monipuolisemmin. kommentti: eipä juurikaan vielä, mutta mies varsinkin on kertonut fantasioitaan tulevaa ajatellen ja kiihottaviahan ideoita sieltä on tullut ;)

[] Olemme viettäneet enemmän aikaa ilman lapsia. kommentti: ei ole ollut oikein mahdollista

Mielenterveystalosta muuten löytyy pdf-muodossa Parisuhteen omahoito – korjaava keskustelu”, ”Korjaava keskustelu riitelystä”, ”Parisuhteen tarkistuslista / korjaava keskustelu huomioimisesta” ja ”Rakkaudentunnetta lisääviä harjoituksia pareille – kannattaa lukaista läpi, jos jonkinlaisia välineitä kaipaa!

Väestöliiton sivuilta löytyy tunnekeskeinen parisuhdekurssi. Näitähän kaikkia voi myös hyödyntää parisuhteen hoitamisessa jo ennen kuin mitään varsinaisia ongelmia on syntynyt.


Ristiriitojen ratkaiseminen ei ole aina helppoa

Seksielämämme on hautautuneena jonnekin. Jonnekin, mistä sen kaivaminen esiin tuntuu olevan lähes mahdotonta. Joskus harvoin sen saa hetkeksi pilkahtamaan, mutta siinä se sitten onkin. Lyhyt kiva hetki, mutta mitään muutosta ei yleiseen tilanteeseen tapahdu.

Mutta eihän tässä tietenkään ole kyse vain seksistä. Tai mies haluaa ajatella, että ongelma on vain se, että seksielämämme on niin hiljaista ja jos se parantuisi, paranisi koko parisuhteen tila. Minun näkökulmastani ongelma on paljon laajempi koko parisuhteessa ja tämä heijastuu siis myös seksittömyytenä. Meillä on liian vähän läheisyyttä. Mies tulkitsee sanomisiani negatiivisemmin kuin mitä itse ajattelen eikä ota minkäänlaista kritiikkiä vastaan omasta toiminnastaan. Minä valitan liikaa (myönnettäköön, etten aina ihan tarpeellisista asioista) ja en pysty ajattelemaankaan seksiä, jos tunnetila on negatiivinen. Ja olisihan niitä asioita vaikka kuinka paljon, jos lähtisi luettelemaan…

Eli olemme siinä tilanteessa, missä niin monet muutkin parisuhteissaan. Surullista. Tilanne, jota olemme yrittäneet ehkäistä eikä kumpikaan vielä joitakin vuosia sitten olisi uskonut, että tilanne olisi jossain vaiheessa näin lukossa. Pariterapiaan? Olisi varmasti hyväksi, mutta mies on… no, stereotyyppinen mies ehkä tältä osin eikä halua käydä ulkopuoliselle juttelemassa. Kai on jotain pelkoa, ettei häntä ymmärretä ja kokisi syyllistämistä. Toki siihen menisi rahaakin, kun esimerkiksi kirkkoon kuulumattomana ei voi harkita mitään seurakuntien parisuhdeneuvontaa. No, kai sitä ilmeisesti kunnaltakin lapsiperheenä jotain keskusteluapua saisi.

Mutta kai sitä vielä ominkin voimin pystyisi tilannetta selvittämään, jos molemmat sitoutuisivat siihen. Sanottakoon, että perhepiirissä on ollut surullisia tapahtumia, väsymys on älytöntä ja aikaa ei vain ole. Tällä hetkellä yritämme vain selviytyä päivästä toiseen ja luottaa siihen, että tilanteen rauhoituttua asioista jaksaa taas keskustella rakentavammin. Sinänsä tämä on tilanne on niin ahdistavaa, kun parisuhderiidat vievät jaksamista pois lisää ja mitä kauemmin tilanne on tällainen, niin vaikeammaksihan kaikki vain taitaa muuttua. Eroa ei kumpikaan halua eikä lapsiperheessä ole oikein hyvä juttu, kun välillä huonot keskustelutavat ovat kuuluneet lastenkin korviin, joten jotain sitä pitäisi tehdä.

Väestöliitolla on tunnekeskeinen parisuhdekurssi nettikurssina. En tiedä, onko se meidän juttumme, mutta siihen ajattelin tutustua, jos sieltä jotain sellaista löytyisi, millä voisi päästä alkuun. Yleensä kun keskusteluissamme on tapana kiertää vähän samaa negatiivista kehää ilman eteenpäin pääsemistä.

Miten te olette selvinneet parisuhdeongelmista, jos sellaisia on tullut vastaan? Millaisesta ongelmasta on ollut kyse?

Ryhmäseksi – uhka suhteelle vai ei?

Monissa seuraamissani blogeissa on kirjoiteltu lähiaikoina kolmannen henkilön mukaan ottamisesta seksipuuhiin. Näin esimerkkeinä: Seksielämää-blogissa odotellaan ystävänpäivää, jolloin iltaa viettämään liittyy toinen pari. Rakkautta, intohimoa, erotiikkaa ja maailman paras suhde -blogissa ollaan fantasioitu kolmannesta osapuolesta ja pientä testailuakin aiheeseen liittyen on tehty, vaikka pidemmälle juttua ei vielä ole viety. Käsi hiekassa ja sinussa -blogissa on myös kirjoiteltu leikeistä muiden kanssa. Erilaisissa kyselyissä (esimerkki) ryhmäseksi nousee varsinkin miehillä aina suosituimpien fantasioiden listalle & myös tämän blogin gallupissa monet kertoivat aikoinaan ajatuksen kiinnostavan.

En ole itse harrastanut ryhmäseksiä, mutta en pidä kyseistä ajatusta mitenkään mahdottomana. Luotan täysin omaan suhteeseeni näin yli kahdeksan vuoden jälkeen ja kumpikin pitää ajatusta ainakin fantasiatasolla kiihottavana. Uskon, että meidän tilanteessamme yhteinen leikki kolmannen kanssa voisi tuottaa paljon positiivisia kokemuksia, mutta fantasia vaatii silti edelleen kypsymistään. Olisiko mukana lopulta toinen pari vai vain mies tai nainen? Mitä haluaisimme ryhmäseksiltä, kun kummallekaan samasta sukupuolesta kiihottuminen ei ole mahdotonta? Mikä olisi sallittua kenellekin? (Olen tautikammoinen, joten esim. en suostuisi minkäänlaiseen kontaktiin ilman suojaa vieraan kanssa.)

Suunnittelu ja aiheesta keskusteleminen on äärimmäisen tärkeää, joten en todellakaan suosittele kenellekään parille mitään hetken mielijohteesta kännissä suoritettua kimppapanoa. Siitä seuraa hyvin suurella todennäköisyydellä mielipahaa. Toisaalta hyvä valmistautuminenkaan ei välttämättä auta tunteisiin, joita saattaa syntyä.

En henkilökohtaisesti pelkää sitä, että mieheni vaikka huomaisi, että tuo toinen onkin parempi. Meidän välillämme on syvä rakkaus. Ainahan voi tapahtua ihastumisia, mutta sellaisia tapahtuu ilman panemistakin ja ne menevät ohi, jos ei lähde asiaa viemään eteenpäin. Rakkaus omaan kumppaniin on lopulta tahdon asia. Jos tämä tahto loppuisi yhden ryhmäseksikokeilun seurauksena, suhteessa olisi varmasti muutakin vikaa.

Toiset korostavat sitä, etteivät halua jakaa kumppaniansa toisen kanssa, sillä seksi on jotain sellaista erityistä, mitä muiden kanssa ei ole. Itse en ajattele näin. Vaikka harrastaisimme seksiä jonkun vieraan kanssa yhdessä, meille jäisi edelleen yhteinen rakastelu. Minusta on kiihottavaa nähdä, että mieheni nauttii seksistä, joten voisin nauttia siitäkin, että se tapahtuu toisen henkilön ansiosta. Koska kyseessä olisi yhteinen ryhmäseksitilanne, se ei loukkaisi (vrt. pettäminen). On kuitenkin syytä kiinnittää huomiota siihen, ettei jompikumpi (edit: tai se kolmas henkilö / toinen pari) lopulta jää tilanteessa ulkopuoliseksi. Tarkoitus on, että kaikki saavat ryhmäseksistä jotain haluamaansa eikä kenellekään tule paha olo jälkikäteen.

Jaa omat ajatuksesi aiheesta!

Lue myös: ”If you love somebody, set them free”, Kimppakivaa .. vain fantasioissa? & Suhteellisuuksia

Parisuhteesta ja vähän muustakin

En suinkaan ole jättänyt blogia, vaan pitänyt pienoisen (pakollisen) kesäloman netin käytöstä. Yhteenmuutto rakkaani kanssa tapahtui nimittäin juhannuksena ja nettiä ei sittemmin ole ollut käytössä. Noh, kenties se oli ihan hyväkin asia. Aikaa jäi enemmän lukemiselle ja monelle muullekin jutulle. ;)

Mietin kovasti, mistä kirjoittaisin. Ei sillä, että siis yrittämällä yrittäisin tänne kirjoittaa, vaan minulla oli vaihtoehtona useampia aiheita. Blogin teemahan on lähinnä seksi, mutta laajennan sitä nyt harkinnan jälkeen myös parisuhteeseen eli suomeksi avaudun ajatuksistani tällä hetkellä. Lopuksi vastaan myös kysymykseen, joka mailiini on tipahtanut.

Parisuhteen vaiheet

Psykologian oppikirjoista on mieleen jäänyt, kuinka parisuhteeseen kuuluu kolme vaihetta. Rakastuminen, itsenäistyminen ja rakkaus. Ensimmäisessä vaiheessa toinen ihminen nähdään vain ruusunpunaisten lasien läpi ja kaikki pyörii tämän ympärillä. Toisessa vaiheessa aletaan nähdä toisessa niitäkin puolia, jotka eivät olekaan ehkä niin mukavia. Lisäksi haetaan omaa tilaa ja rajoja. Monet parit eroavat tässä vaiheessa. Jos taas pari selviää itsenäistymisen vaiheesta, he saavuttavat rakkauden vaiheen. Vaiheen, jossa toinen hyväksytään ja jonka kanssa voi jakaa kaiken.

Kun itse mietin suhdettani, voin toki löytää sieltä eri vaiheita. Voiko kuitenkaan alle kahdessa vuodessa käydä niitä kaikkia läpi? Entä jos tosiasiassa jumitan ensimmäisessä vaiheessa ja luulen päässeeni rakkauden vaiheeseen? Onko sillä loppujen lopuksi mitään väliä?

Minua välillä vähän huvittaa omat tunteeni, sillä tällä hetkellä elelen taas jossain pilvissä ja tunnen haluavani esimerkiksi seksiä yhtä paljon kuin suhteen alkuvaiheessa. :D Kaikki näyttää ihanalta ja kumppanini piirteet, jotka jossain kohtaa ehkä hieman ärsyttivätkin, ovat melkein kuin yhdentekevää. Olin jo kuvitellut, millaisia riitoja yhteenmuutto saattaisi jo heti alkuunsa aiheuttaa, mutta reilu pari viikkoa vasta mennyt, että niitä odotellessa.. Emme kyllä muutenkaan ole vielä koko suhteen aikana juuri mistään tapelleet, että tiedäpä sitä sitten. Ja käytännössä asuimme jo aiemminkin melkeinpä yhdessä, koska vietin lähes kaiken vapaa-aikani kumppanini luona. Tietenkin se on täysin eri asia nyt, kun asumme omillaan; ennen me siis molemmat asuimme porukoidemme luona.

Entä jos kuitenkin..?

Uutiset infoavat meitä tutkimuksilla, kuinka puolet avioliitoista päätyy eroon; kuinka av(i)oliitto tuhoaa seksihalut ja kuinka yli puolet pettää parisuhteessa. Tosielämässä voin itse nähdä avioeron yleisyyden: Omassa suvussani (vanhempani mukaan lukien) on paljon enemmän eronneita kuin sellaisia, jotka olisivat koko elämänsä olleet saman ihmisen kanssa. Tästäkin tutkimukset voivat antaa lisää negatiivista tietoa: Avioerolapsilla on paljon suurempi todennäköisyys erota kuin sellaisilla, joiden vanhemmat eivät ole eronneet. (Kyseessä on siis sosiaalinen perintö.) Sen sijaan kylläkin kumppanini puolella on paljon ihmisiä, jotka eivät ole eronneet. Muutenkin taustamme ovat melko erilaiset, liekö hyvä vai huono juttu? En nyt enää muista, millaisia eri teorioita parinvalinnasta oli, joten parempi olla vastaamatta. :P

Tieto lisää tuskaa? Vai tieto auttaa ymmärtämään?

Tosiasiassa minua ei huolestuta mitkään kyseiset tutkimukset, vaan haluan uskoa siihen, että suhteeni kestää. En usko ”siihen oikeaan”, mutta uskon, että kumppanini on juuri nyt niin täydellinen kuin vain on mahdollista. Minua melkeinpä ärsyttää se, kuinka ihmiset eroavat nykyään niin helposti. Ongelmia ei edes yritetä selvittää kunnolla ja välillä tunnutaan unohtavan kokonaan, että rakkaus vaatii välillä myös tahtoa ja parisuhde hoitoa. Se ei varmaankaan ole helppoa pitkässä suhteessa, mutta varmastikin mahdollista.

Hyvää kesää kaikille, älkää stressatko ja pilatko riitelemällä lomianne ja parisuhteitanne, vaan nauttikaa toisistanne. Rakastelkaa, keksikää uusia juttuja ja jutelkaa. :)

Eikö mielestäsi parisuhde voi olla parisuhde ilman seksiä?

Nimetön

Jos tähän pitäisi vastata vain kyllä tai ei, vastaisin ehkäpä ei, mutta tietenkään asiat eivät ole aina niin yksinkertaisia. Itse en henkilökohtaisesti voisi ajatella omaa parisuhdettani kokonaan ilman seksiä. Jos seksi puuttuu, kyseessähän on kuin melkein mikä tahansa muukin ystävyyssuhde. Ja minusta olisi muutenkin perin kummallista, jos kumpikaan ei haluaisi seksiä, vaikka toista rakastaisikin (aseksuaalit asia erikseen). Ja jos vain toinen haluaa, niin eihän siitä seuraa kuin ongelmia.

Juuri uutisissa mainittiin, kuinka suomalaiset huolehtivat terveydestään, mutta eivät parisuhteestaan. Yleensä ongelmat alkavat nimenomaan seksin sujumattomuudesta. Ja kun seksi ei suju, ei enää pian muutenkaan uskalleta kosketella ja siihen se suhde kaatuu.

”–Koskettelu on todella tärkeää. Se saa liikkeelle oksitosiinia, mielihyvähormoneja ja auttaa sitoutumaan. Eläinkokeissakin on todettu, että jos oksitosiinihanat katkaistaan, keskinäinen sitoutuminen lakkaa.”

Minä en yksinkertaisesti näe mitään syytä, miksi parisuhteessa tarvitsisi elää ilman seksiä. Ajoittaista haluttomuutta esiintyy varmasti meillä jokaisella eikä seksiä tarvitse harrastaa heti ensimmäisestä seurusteluviikosta alkaen, mutta pidemmän päälle asia on jo toinen. Tietenkin – jos se molemmille osapuolille sopii täysin – voi suhde olla kokonaankin ilman seksiä, kunhan muunlainen läheisyys (suudelmat, halailu, jne.) muistetaan. Nämä toki täytyy aivan yhtä paljon muistaa suhteessa, jossa seksiä harrastetaan.

kirjoittanut: oceansoul