Dokumentteja seksistä ja seksuaalisuudesta

YLE Areenassa on tällä hetkellä useita dokumentteja, jotka sopivan tämän blogin aihepiiriin. Huom. eri ohjelmissa on eri verran katseluaikaa jäljellä (esim. joissakin yli vuosi, joissakin vain kuukausi). Näiden listattujen dokumenttien lisäksi löytyy toki muitakin ja uusiakin varmasti taas tulee. Niitä voi selailla esim. Areenan Rakkautta ja seksiä -osiosta.

***

Kaikki mitä haluat tietää pornosta -dokumenttisarja

Kuusi nuorta brittiä lähtee Espanjaan tutustumaan pornoteollisuuteen. Mukaan on valittu eri tavalla pornoon suhtautuvia henkilöitä: yksi nainen esimerkiksi kertoo olleensa pitkään katsomatta pornoa, koska kokee pornoteollisuuden sotivan hänen feministisiä arvoja vastaan. Eräs toinen naisista taas haaveilee itse pornotähden urasta. Yksi miehistä kuluttaa pornoa paljon ja kertoo jopa fanittavansa pornotähtiä; eräs toinen mies taas katsoo pornoa ”silloin tällöin” kiihokkeena. Sarjassa seurataan, miten näiden henkilöiden ajatukset muuttuvat pornoteollisuuteen tutustuessa. Tämä brittiryhmä tapaa mm. pornotuottajia ja pornotähtiä sekä muita asiantuntijoita, joiden avulla selvitetään pornon vaikutusta mm. aivoihin, ihmissuhteisiin ja seksielämään.

Katselin sarjan kaikki kolme osaa, vaikka sinänsä ne olivatkin ennalta-arvattavia eivätkä itselleni juurikaan mitään uutta tietoa antaneet. Pornon tuotannossa on ongelmia, ja kaikki – etenkään siis nuoret katsojat – eivät ymmärrä sitä, että valtavirtaporno on näyteltyä eikä kuvaa suoraan todellisuutta. Silti on hölmöä, miten jotkut ihmiset jaksavat paasata pelkästään pornon haitallisuudesta kuten jotkut näiden nuorten tapaamista henkilöistä tekevät. Jos pornon pystyy pitämään satunnaisena kiihokkeena ja vieläpä katselee esim. netistä aitojen pariskuntien amatööripornoa, mitä pahaa sellaisessa olisi? Dokumentin yhdessä osassa myös kauhistellaan ”häpäisypornoa” eikä oikein anneta mahdollisuutta siihen ajatukseen, että kyllä sellaisestakin alistumisesta kiihottuvia ihmisiä oikeasti on. Se on toki oma kysymyksensä, ovatko juuri niissä videoissa näyttelijät mukana muuten kuin pakon edessä rahan takia.

PS. Viime vuonna mtv näytti suomalaisen sarjan Ina sydän Porno ja se on edelleen katseltavissa, jos pornoaiheiset dokkarit kiinnostavat!

***

Rupert Everett: Seksin markkinoilla (K16)

Kaksiosainen dokumentti prostituutiosta. Ensimmäisessä osassa haastatellaan erilaisia seksityöntekijöitä ja toisessa osassa selvitetään sitä, millaisia seksin ostajat ovat ja millaisia heidän motiivinsa ovat. Dokumentissa erilaiset näkökulmat pääsevät ääneen. Kyllähän tätä voi suositella.

***

100 vaginaa (K12)

Juuri kun oli puhetta alapään nimityksistä… oikeampihan nimi tälle dokumentille olisi esim. 100 vulvaa, koska ulkopuolisiahan osia tässä on valokuvattu. Noh mutta ei nimestä sen enempää, vaan mennään itse dokumenttiin.

”Brittiläinen taiteilija Laura Dodsworth valokuvasi sadan naisen paljaan alapään poistaakseen naisen sukupuolielimiin ja kuukautisiin liittyvää salailua, häpeää ja tietämättömyyttä. (…) Eri-ikäiset naiset kertovat rehellisiä ja hauskoja tarinoita esimerkiksi kuukautisista, karvoista ja orgasmeista.”

Kun tästä projektista olen alun perin joskus kuullut, se oli mielestäni oikein kiva idealtaan. 100 erilaista alapäätä kuvattuna, joten esimerkiksi monet nuoret pääsevät huomaamaan, että naisen ulkoiset sukupuolielimet voivat näyttää monenlaiselta. Olen itse pitänyt alapäätäni aina ihan kivana eikä synnytyksetkään pahaa jälkeä saaneet aikaan, mutta on monia nuoria, jotka miettivät, onko se oma pillu oikean näköinen.

Joillekin herkille ehkä esim. kuukautisveren leviäminen pitkin reisiä ja lapsen syntymä ovat sellaisia asioita, joita eivät halua nähdä videolta, mutta hyväähän valistusta nekin ovat. Eli siitä vain kaikki naiset/tytöt ja miehet/pojat katsomaan, mitä kerrottavaa dokumentissa haastatelluilla naisilla on. Mukana on muuten myös sukupuolensa miehestä naiseksi korjannut henkilö.

***

Kinky Business (K12)

Tämä dokumentti kertoo siitä, miten monenlaisista asioista ihmiset voivat saada seksuaalista tyydytystä. Dokumentissa kuvataan henkilöitä, jotka tekevät nettiin fetissivideoita.

Mielestäni tämä ei ollut ei kovin ihmeellinen dokumentti, mutta siinähän se katsottua tuli. Esim. sitomisfetisseissä ei ole mitään yllättävää nykymaailmassa, mutta on aika mielenkiintoista, että joku saa nautintoa esim. nallekarkkien imeskelyn katsomisesta…

***

Rakkautta ja seksiä Japanissa

Rakkautta ja seksiä Yhdysvalloissa

Rakkautta ja seksiä Intiassa

Rakkautta ja seksiä Kiinassa

Neljä dokumenttia neljän eri maan asioista. Japanissa monilla ei ole säännöllistä seksielämää ja esim. neljännes 30–40-vuotiaista ei ole harrastanut seksiä kertaakaan. Pornoahan siellä kyllä kulutetaan ja muita erikoisempia palveluita. Yhdysvalloista löytyy mm. ”ei seksiä ennen avioliittoa” -ihmisiä ja toisaalta taas kumppanin etsimiseen ei oikein löytyisi aikaa. Yhdysvalloista löytyy myös äänekkäitä aborttiklinikoiden vastustajia. Intiassa seksi on piilossa, mutta raiskaukset eivät ole harvinaisia ja avioliitot ovat useimmiten järjestettyjä eikä yli kastirajojen sovi kumppania etsiä tai voi joutua kunniarikoksen uhriksi. Intiassa myös tyttösikiöitä abortoidaan paljon, koska myötäjäiset tulisivat kalliiksi. Kiinassa treffipalvelut ovat suosittuja ja kumppania etsitään siis monilla tavoilla eikä siellä enää solmita avioliittoja samalla tavalla kuin ennen. ”Jalkavaimoja” myös löytyy, vaikka tapa ei olekaan laillista.

Kannattaa katsella! Intia-osuus ehkä itseäni eniten kiinnosti.

***

Seksi-Suomen historia

Tätä sarjaa en ole itse katsellut vielä, mutta kuvauksen mukaan sarja kertoo siis siitä, ”millaisia yhteiskunnallisia kamppailuja sukupuolielämän ympärillä on käyty”. Seksuaalisuutta on kovasti pyritty kontrolloimaan, mutta miten siis vapautuminen on edennyt… Siitä varmasti löytyy paljon tietoa nämä dokumentit katsomalla. Lisään kommenttia, kun olen itse joskus ehtinyt katsella. :)

***

Myös mtv:llä on katseltavissa kiinnostava dokumentti: Seksirobottien vallankumous

Ihan oikeesti, ei se seksin myynti ole paha asia

Useampi lehti on tällä viikolla innostunut kirjoittamaan artikkelin seksiä myyvästä espoolaisrouvasta tai oikeammin siis pariskunnasta, joka seksityötä harjoittaa. (Esim. YLE, HS, Iltalehti ja mtvuutiset). Tiia Forsström ja hänen puolisonsa Jouni tarjoavat Aistien Talossaan mahdollisuuksia erilaisiin seksi-, fetissi- ja BDSM-sessioihin sekä lisäksi seksuaalineuvontaa. Pariskunta on myös julkaissut tietokirjan nimeltä BDSM-aapinen ja lehtijuttuja on siis aiemminkin heistä ollut, joten itselleni nimet olivat jo entuudestaan tuttuja. Nyt Tiia on julkaissut uuden kirjan ”Ammattirakastaja”, joka kertoo seksityön arjesta.

Seksin myyminen tunnetusti herättää paljon tunteita, joten uutisten kommentointiosioissa ja keskustelupalstoilla on vilkasta keskustelua aiheesta ollut. Ja tietenkin asiaan negatiivisesti suhtautuvat pitävät suurinta ääntä…

Esimerkiksi Vauva.fi:n palstalla aiheesta on keskusteltu ketjussa, joka on otsikoitu nimellä ”Nyt ihan oikeesti …espoolainen perheenäiti joka myy seksiä omassa makuuhuoneessaan”. Monille keskustelijoille siellä haluaisin minä sanoa, että nyt ihan oikeesti (… voisitte miettiä, miksi se häiritsee, että joku – terve aikuinen ihminen – harjoittaa laillisesti seksityötä).

Minä en varmastikaan itse kykenisi seksityöhön, mutta jos joku omasta vapaasta tahdostaan siihen päätyy, niin mikäpä siinä. Olen kirjoittanut asiasta mielipiteeni jo kymmenen vuotta sitten ja voin blogimerkinnän edelleen allekirjoittaa.

Keskusteluissa ihmiset kauhistelevat asiaa siltä kannalta, että lapset saattavat joutua häpeään. ”Voi lapsiraukkoja ja muuta sukua. Otan osaa.” (keskustelu) – Kyllä minustakin varmasti tuntuisi oudolta, jos kuulisin esim. äitini tällaista työtä tekevän, vaikka en seksityötä vastaan olekaan. Mutta mitäpä jos tämänkään asian ei tarvitsisi olla jotain monien mielestä moraalitonta touhua, vaan opeteltaisiin sallivampaa asennetta. Miksi silloin tarvitsisi enää hävetä? Ja moniko yleensäkään yhdistää, kuka on kenenkin sukulainen? Jos arvostelijat löytyvät lähipiiristä, miksi sellaisten kanssa ollakaan sitten yhteyksissä. Tämän espoolaisrouvan lapset ovat jo aikuisia ja heille on kerrottu asiasta ennen julkisuuteen tuloa.

No, sitten on nämä henkilöt, joiden mielestä seksityö nyt vain on moraalitonta syystä tai toisesta. ”Olenko ainoa jonka mielestä itsensä myyminen on yksinkertaisesti moraalitonta? Se vääristää seksuaalisuutta ja antaa sen mielikuvan että ihminen on rahalla ostettavissa ja kun panee rahasta niin ei tarvitse välittää sen toisen tunteista jne. Se myös houkuttelee ihmisiä pettämään puolisoitaan ”kun se on niin helppoa eikä jää kiinni” ja tekee seksistä pelkän tunnekylmän suorituksen” (keskustelu) – Moni muukin palvelu on rahalla ostettavissa, mutta silti palvelun antajaa voi kunnioittaa. Uskoisin, että tämän pariskunnan luona ei sallita heidän rajojensa ylittämistä ja mitä ilmeisemminkin he työstänsä nauttivat. Miksi siis ulkopuoliset näkevät siinä niin paljon ongelmia? Ja pettämistä nyt tapahtuu helposti ihan ilman seksinmyyjiäkin, mutta toki on totta, että näiden ammattilaisten kanssa ei ole sitä vaaraa, että perään läheteltäisiin viestejä. Mutta jos joku haluaa seksiä hakea muualta, hän tekee sen varmasti tarvittaessa kenen kanssa vaan.

Keskusteluissa kommentoidaan lähinnä Tiiaa, vaikka mieskin samaa työtä tekee. Toki Tiia on enemmän artikkeleissa ollut esillä, mutta miksi varsinkin naisen toteuttamana tämä on niin kovin paheksuttavaa. Ja ne, jotka eivät seksin myyntiä hyväksy, ovatkin yleensä itse naisia. (Ostajista naisia löytyykin tietääkseni vain harvoin.)

Seksin myyminen & ostaminen on Suomessa laillista ja hyvä niin. Vielä kun häpeän leimaa saataisiin pois, niin sellaiset henkilöt, jotka valitsevat itse seksityön ammatikseen, voisivat tehdä sitä julkisesti saamatta voimakasta negatiivista leimaa. Ongelmia voi tässä(kin) työssä tietenkin kohdata ja esimerkiksi omaa psyykkistä tilaa on syytä miettiä, kykeneekö sellaiseen. Parhaimmillaan kyseessä voi kuitenkin olla ammatti, josta oikeasti nauttii.

Pieni transpolikirja

Minua hämmentää:

https://facebook.com/photo.php?fbid=458113334372775&id=100005223368304&set=a.458113777706064.1073741828.100005223368304

Sen ymmärrän, että terveydenhuollon ammattilaisten tiedot eivät ole ajan tasalla, mutta tälläkö ne saadaan päivitettyä? Nauramalla heidän virheilleen?

Joo, vitsi on varmasti hauska niille, jotka asioista tietävät, mutta voisin ihan hyvin nähdä itseni tuon kirjan sivuilla, jos transsukupuolisten kanssa olisin töitä tehnyt. Se, että päätyy naurunalaiseksi, aiheuttaa lähinnä vitutusta ja potku mahaan -hylkimisreaktion koko aihetta kohtaan. En usko, että kukaan kirjan sivuille päätyvä ainakaan innostuu opiskelemaan aihetta lisää tämän seurauksena, julkaistiin nimiä tai ei.

Tiedän, että on raskasta vastailla samoihin kysymyksiin kerta toisensa jälkeen, mutta voisiko tällaiseen kirjaprojektiin menevän ajan käyttää paremminkin ja koostaa asiallisesti kirjoitetun tietopaketin kaikille sitä työssään tarvitseville?

Seksikoulu vanhemmille – onko siitä hyötyä?

Olen mielenkiinnosta seuraillut, millaista materiaalia YLE:n Marja Hintikka Liven sivuille on ilmestynyt. Siis siihen paljon puhuttaneeseen Vanhempien seksikouluun, josta kirjoitin jo aiemmin seuraavasti: ”Minun puolestani sellaiseen voi käyttää verorahoja – löydän nopeasti YLEn ohjelmistosta paljon turhemmaltakin kuulostavaa, mutta tämä siis sillä toiveella, että siinä olisi jotain järkeviäkin vinkkejä (eikä siis vain jotain tylsiä itsestäänselvyyksiä, vaikka tuntuuhan vähän siltä, että joillakin on perusasiatkin täysin hukassa).” Tuo pätkä siis tästä merkinnästäni.

Okei. Seksikoulu on nyt siis edennyt osaan 5, joka käsittelee suuseksiä. Jäljellä on enää ”vaihda asentoja” -osa, joka tuskin arviotani tulee muuttamaan.

Kenelle seksikoulusta voi olla hyötyä?

En itse ole seksikoulun kohderyhmää, vaikka äiti olenkin. Meidän seksielämämme ei ole kuollutta, vaikka joitakin haluttomuuskausia on ollutkin. Harrastamme seksiä monipuolisesti (ks. esim. postaus ”Ihan tavallista(kin) seksiä”) emmekä siis toista aina vain samaa tylsää kaavaa. Siksipä minun on katsottava seksikoulua hieman toisenlaisesta näkökulmasta.

Seksikoulu alkoi läheisyydestä, mikä on mielestäni tärkeää. Jos pariskunta on kadottanut yhteyden, ei sitä korjata vain sillä, että aletaan yhtäkkiä etsiä uusia yhdyntäasentoja tai muita tapoja harrastaa seksiä. Halailua ja suutelua – niitä kannattaa harrastaa pitkässäkin suhteessa säännöllisesti. Tässä olisi silti kai korjattavaa ihan omankin suhteen kohdalla, sillä halailut ja suutelut keskittyvät yleensä niihin hetkiin, kun ollaan aloittamassa seksin harrastamista. Sama tilanne on myös koskettelun kohdalla.

Olemmekin harrastaneet lähiaikoina tietoisesti enemmän toisen koskemista ilman muuta tavoitetta. Käytännössä koskettelut ovat silti johtaneet kiihottumiseen ja sen myötä myös seksiin, mutta on siis ollut lupa vain olla ja nauttia esimerkiksi pelkästä kehon koskettelusta – ei ole tarvinnut ajatella, että nyt ”täytyisi” kiihottua.

Jos siis suhteessanne on kokonaan kadonnut yhteys toiseen, lähtekää liikkeelle aivan alusta (kuten tässä seksikoulussa on tehty). Halatkaa, suudelkaa ja kosketelkaa ilman ajatuksia siitä, että niiden pitäisi johtaa seksiin. Koskettelu vapauttaa mielihyvähormoneja, ja ehkä sen seurauksena huomaakin kiihottuvansa ja alkaa kaivata toiselta myös sitä eroottista kosketusta. Jos läheisyyttä on, mutta seksiin ryhtyminen on silti vaikeaa, niin kokeile edes. Voi olla vaikeaa aloittaa seksi väsyneenä ja haluttomana, mutta kun siihen ryhtyy vaikka puolipakolla, saattaakin huomata siitä nauttivansa. Ja eikö ole ihanaa nähdä, kun oma rakas nauttii sinun kosketuksistasi?

Mutta onko seksikoulun videoista mitään hyötyä?

Olen miettinyt, onko seksikoulun videoista joillekin apua. Videoita ja tekstejä ei ole tehty sitä varten, että niitä katsottaisiin kuin pornoa, vaan ne ovat nimenomaan opetusmateriaalia. Sen vuoksi niissä ei näytetä pariskuntaa harrastamassa oikeasti seksiä, vaan toiminta on animoitua. Tämä on ihan ok, pornoahan löytyy kyllä netin täydeltä.

Seksivinkeissä on yleisesti ottaen ongelmana se, että kaikki eivät tykkää samanlaisista jutuista, joten vinkkejä voi olla hankalaa antaa. Näissä videoissa pysytään vain ja ainoastaan perusteissa – asioissa, jotka hyvin suurella todennäköisyydellä tuntuvat ihmisistä hyvältä. Minun on hieman vaikeaa kuvitella, että joku ei osaisi antaa suuseksiä videoissa kuvatuilla tavoilla tai ettei olisi koskaan tullut ajatelleeksi, että esimerkiksi naisenhan klitorista voisi vaikka nuolla suunnilleen näin. Videot ovat siis nähdäkseni hieman turhia. On tietenkin hyvä muistuttaa, että seksiä voi harrastaa monenlaisilla tavoilla. Olenhan itsekin kirjoittanut asiasta jo blogin alkumetreillä: seksi on paljon muutakin kuin yhdyntää.

On kuitenkin mahdollista, että näiden harjoitusvideoiden myötä jotkut parit innostuvat kokeilemaan suuseksiä tai uudenlaisia asentoja, kun ne ovat osa tätä seksikoulua. On ehkä helpompaa, jos idea tulee ulkopuolelta annettuna. Kun sitten on vihdoin päässyt alkuun erilaisten seksimuotojen kokeilemisessa, on helppoa alkaa yhdessä etsimään muitakin tapoja, joilla voi seksuaalista mielihyvää tuottaa molemmille.

Kun yhteys toiseen on jälleen löytynyt, muistakaa siis myös keskustella seksuaalisista haluistanne! Ehkäpä olette molemmat tyytyväisiä, jos seksielämänne sisältää suuseksiä ja emätinyhdyntää, mutta on myös mahdollista, että muilla jutuilla seksielämää saisi vieläkin tyydyttävämmäksi. Monet fantasioivat salaa erilaisista seksijutuista (esimerkiksi bdsm-leikeistä, valokuvaamisesta, jne.) eivätkä uskalla kertoa niistä kumppanilleen. Jos keskustelua on vaikeaa aloittaa, tehkää ensin yhdessä esimerkiksi nettitesti tai housuitta-blogin tulostettava lomake seksuaalista mieltymyksistänne (lue lisää seksitesteistä täältä).

Seksi <3 Älkää unohtako sitä, sillä se antaa kuitenkin niin paljon voimia arkeen ja pitää parisuhteen osapuolia tyytyväisenä. On toki pariskuntia, joille seksi ei ole oikeastaan lainkaan tärkeää, mutta se on harvinaisempaa. Jos siis seksi on jäänyt jonnekin kiireiden alle, etsikää sille tilaa edes jostain. Kun motivaatiota on, halut on mahdollista palauttaa. Seksikoulu voi toimia siihen jonkinlaisena ponnahduslautana, joten YLEn sivujen selailusta tuskin on ainakaan haittaa.

Ilari Johansson: Turvasana

Kävipä niin jännittävästi, että eksyin katsomaan stand-upia eräänä syksyisenä iltana. Esiintyjä oli Ilari Johansson, joka on ilmeisestikin pitkän linjan koomikko, ja kun kaveri poseeraa mainosjulisteessa sidottuna, pakkohan se oli mennä katsomaan.

Jaha, kuva on vissiin poistettu. Saa ilmoittaa kirjoittajalle. Ei tuommoisella köydellä oikeasti kannata ketään sitoa.

Odotukset olivat siis korkealla, mutta alas tultiin aika kovaa. Setin alku oli perustason hassunhauskaa läpänheittoa, ei mitään käsittämätöntä kumpaankaan suuntaan. Johansson jututti välillä yleisöäkin, mikä oli hyvä veto, mutta ensimmäisen puoliajan pilasivat väsyneet, 70-luvulta lainatut homoläpät. Puhutaan vähän lässyttäen ja kävellään varpaillaan, ja hihhih homous on hassua. Hohhoijaa. Eikä se politiikasta ja poliitikoista vitsailu ollut sen enempää sitä, mitä lauantai-illaltani kaipasin.

Väliajalla olin lähinnä vielä tylsistynyt, mutta odotin, että toinen puolikas pureutuisi vihdoin esityksen nimeen jotenkin. Ilmeisestikin Johansson tietää, mikä turvasana on, mutta siihen se valitettavasti jäi. Tasa-arvoista avioliittolakia sivuttiin minuutin verran, mutta siitäkään Johansson ei sanonut mitään uutta. Kunhan keräsi yhdet aplodit toistelemalla sitä, kuinka uskomatonta on että tällaisista asioista tarvii enää edes vääntää.

Käteen jäi, no, hyvin vähän. Vesa-Matti Loirin imitointi ja kliseiset ”pikkujouluissa ihminen palaa parissa tunnissa taaksepäin saman mitä evoluutio on tullut eteenpäin 900 miljoonassa vuodessa” -vitsit eivät nekään sytyttäneet. Ranskan viimeaikaisia tapahtumiakin sivuttiin, mutta minulle ei auennut, miksi. Kai ne piti mainita osoittaakseen ajankohtaisuutensa.

Ehken ollut kohderyhmää, ehkä olen liian tosikko, ehkä tähdet eivät olleet oikeassa asennossa, mutta minuun esitys ei iskenyt ollenkaan. Keskiverto kinkymiitti on huomattavasti enemmän nauruhermoja kutkuttava spektaakkeli, minkä perusteella odotin tuolla tavalla nimetyltä esitykseltä paljon. Nykyisellään 1/5, en menisi uudestaan.

Ja kyllä, helppo minun on kirjoitella nimimerkin suojista kakkaa omalla naamallaan esiintyvistä ihmisistä. Sähköpostilla saa kiinni ja tarvittaessa voin sanottavani sanoa kasvokkainkin. Julkisessa netissä pitäydyn nimimerkissä.