vapaus

Polyamoriaako?

hihatonJätä kommentti

Täälläkin on monta kurjaa tarinaa siitä, kuinka puolisolla on ollut ehkä jopa vuosia suhde toiseen. Kun pettäjä lopulta jää kiinni, niin yleensä hän yrittää kieltää asian. Mutta miksi? Miksi pettäjä yrittää kieltää asian? Mitä hän saa sillä, että esittää uskollista puolisoa ja samalla hänellä on toinen suhde?

Onko tällainen ihminen jotenkin normaalia omistushaluisempi? Tai onko hän ehkä ns. polyamorinen, jonka mielestä on ihan ok olla suhteessa useamman henkilön kanssa?

-JannaMari

Pettäjä toivoo, että saa pitää kaksi suhdetta. About kaikki meistä haluavat, vaikka moni ei sitä myönnäkään.

Omistushalusta pettäminen ei kerro mitään, mutta polyamoriaa se ei ainakaan ole. Polyamoriaan liittyy kiinteänä osuutena kaikkien mukana olevien tietoisuus ja suostumus, eikä siihen riitä pelkkä yhden ihmisen päätös. Ehkä hänen mielestään on ok olla suhteessa monen ihmisen kanssa, mutta polyamoriaan hänestä ei näytä olevan.

Kaksi suhdetta rinnakkain on haastava yhdistelmä. Se vaatii paljon rehellistä kommunikaatiota, omien halujen ja pelkojen tuntemista, kumppanin kunnioittamista ja jatkuvaa tilanteen päivittämistä. Pitää pystyä sopimaan ketä nähdään, milloin nähdään, mitä saa tehdä, mitä ei saa tehdä, kuka hakee lapset koulusta ja niin edelleen, ja sitten vielä pitää kiinni sovitusta. Ja ettei homma kävisi liian helpoksi, samat sopimukset pitää tehdä jokaisen kumppanin kanssa erikseen.

Jos polyamoria ajatuksena kiinnostaa vielä tämänkin jälkeen, suosittelen aloittamaan rehellisen kommunikaation, omien halujen ja pelkojen tuntemisen, kumppanin kunnioittamisen ja jatkuvan tilanteen päivittämisen yhden kumppanin kanssa. Kun se onnistuu vaivatta, voi varovasti kokeilla josko uskaltaisi ottaa jonkun kolmannen mukaan.

kirjoittanut: hihaton

Pakollista suuseksiä

hihaton2 kommenttia

Mitä mieltä olette suhteesta, jossa mies vonkaa koko ajan anaaliseksiä ja suihinottoa? Anaaliseksiä olemme koettaneet ja se sattui aivan sairaasti. En ole sen jälkeen siihen suostunut ja selitin miksi. Suihinotto on toinen asia, mikä mua oksettaa. Olemme sitä koittaneet ja mua alko kirjaimellisesti yrjöttää, en voinut sille mitään. Kaikesta huolimatta hän niitä pyytää. Mun mielestä meillä ei ole kaikki arvot kohdallaan, kun toisen mielipiteillä ym. ei ole mitään väliä.

Mitä olette mieltä, ja miten muut miehet suhtautuvat kun ko. asiosta kieltäydytään?

-Pakosta?

Muut miehet todennäköisesti lähtisivät suhteesta.

Suuseksi kuuluu niihin asioihin, joita on lupa olettaa kumppanin antavan (sukupuolesta riippumatta) ilman muuta. Vaihtoehtoisesti kumppanilla on syytä olla lupa hakea sitä muualta, jos sitä haluaa muttei kotoa voi saada. Ja tämä ei sitten tarkoita sitä, että suuseksiä pitää saada joka kerta kun pyytää.

Kerroit että anaaliseksi sattui, mistä päätellen miehesi ei kuunnellut palautetta (jos sellaista annoit) ja yrititte hypätä suoraan äidinmaidosta absinttiin. Käytittehän vähintään 15-20 minuuttia lämmittelyyn ja liukastamiseen?

Todennäköisesti suuseksin kanssa kävi samalla tavalla, tai sitten pahoinvointisi kielii miehesi luokattoman huonosta hygieniasta. Vie äijä suihkuun, pese kulli huolella, köytä mies sänkyyn ja ala tehdä tuttavuutta. Jos yrjötys alkaa ennen kuin saat terskan suuhusi asti, juttele ammattilaisen kanssa.

Suuseksiä antaessasi SINÄ olet kontrollissa ja SINÄ päätät miten edetään. Jos miehesi painaa päätäsi syvemmälle, lopeta välittömästi ja ilmoita, että seuraavan kerran suuhoitoa on tarjolla sitten, kun kädet pysyvät irti. Jos vaativuus ei muutu kiitollisuudeksi rehellisestä yrityksestä, anna ukolle kenkää.

Oletettavastikin saat suuseksiä mieheltäsi? Jos et, pistä koko jätkä kiertoon ja välttele itsekeskeisiä vonkaajia tulevaisuudessa.

Ja muista, että aina on oikeus sanoa ”ei”. Kenenkään ei tarvitse pitää kaikesta, ja kahden ihmisen seksielämä on aina jonkinasteinen kompromissi. Jokainen voi sitten kohdallaan miettiä, paljonko haluaa antaa periksi ja onko fiksumpi lähteä eri teille.

kirjoittanut: hihaton

Parisuhteen Oikeat säännöt

hihaton3 kommenttia

Kaikissa parisuhteissa tarvitaan sääntöjä, joiden mukaan eletään. En nyt tarkoita niitä hassunhauskoja ”mies on aina joko nälkäinen tai himokas” -sääntöjä, vaan ihan oikeita, aikuisten ihmisten välisiä sopimuksia. Ikävä kyllä suurin osa pariskunnista jättää säännöt kokonaan sopimatta.

Sääntöjen puuttuminen on yksi varmimmista tavoista saada aikaan parisuhderiitoja.

Parisuhteen säännöt voidaan jakaa kahteen ryhmään: sisä- ja ulkopuolelta tuleviin. Jako ei aina ole täysin selvä, eikä sen tarvikaan olla. Paljon tärkeämpää on se, mitä sanotaan ääneen ja mitä ei. Ulkopuolelta tulevia sääntöjä en lähde tässä sen enempää käsittelemään, koska pidän paljon mielenkiintoisempana sitä dynamiikkaa, jonka pariskunta itse luo välilleen.

Moni näyttää ajattelevan, ettei Sen Oikean Kumppanin kanssa tarvitse tehdä sääntöjä, koska rakkaus hoitaa ja lässynlässyn. Saahan sitä toivoa, mutta täällä oikeassa elämässä se ei vain mene niin. Ihmiset eivät lue ajatuksia.

Jaa että minkälaisia sääntöjä? Jokainen pariskunta tekee ne itse, mutta näistä voi aloittaa:

Miten määritellään pettäminen? Saako muiden kanssa jutella intensiivisesti, koskettaa käsivartta, halata, suudella, harrastaa seksiä, karata viikon panolomalle?

Onko asioita, joita saa tehdä, mutta joista kumppani ei halua tietää? Saako näitä asioita tehdä kotona vaikka silloin, kun toinen on matkoilla?

Kuinka paljon suhteen asioista puhutaan ulkopuolisille? Saako kumppanin mieltymyksistä puhua avoimesti vai ovatko ne yksityistä tietoa?

Mitä tehdään, jos seksuaaliset halut ovat erilaiset? Tasataanko tilannetta suuseksillä, käsiseksillä, itsetyydytyksellä, ulkopuolisilla suhteilla vai millä? Entä jos toinen haluaa kokeilla jotain, mihin toinen ei ole valmis?

Kaikkia sääntöjä ei voi eikä tarvikaan sopia etukäteen, vaan moniin voidaan palata sitten kun ne tulevat ajankohtaisiksi. Monista asioista voidaan myös sopia tapauskohtaisesti, mutta jonkinlainen yhteisymmärrys asioiden suunnasta kannattaa etsiä. Monesti tilaisuudet tulevat sellaisilla hetkillä, ettei kumppani ole maisemissa kertomaan mitä asiasta ajattelee.

Sääntöjä miettiessä on ensiarvoisen tärkeää, että molemmat ovat rehellisiä tunteistaan ja tarpeistaan. Yhtä tärkeää on kuunnella kumppania avoimesti ja tuomitsematta, sellaisena kuin hän on. Sääntöjä ei voi kumpikaan osapuoli sanella, vaan ne pitää tehdä oikeasti yhteisymmärryksessä ja avoimin kortein. Sääntöjä voi ja pitää myös jatkuvasti muokata, koska tilanteet ja ihmiset muuttuvat ajan myötä. Se, mikä ei ollut ok suhteen alussa, voi myöhemmässä vaiheessa päätyä sallittujen juttujen listalle.

Sopikaa, miten pyritte käyttäytymään suhteessa ja pitäkää säännöt ajan tasalla. Yhteiselo sujuu kun ei tarvitse arvailla.

kirjoittanut: hihaton

Erilaisia pari- ja monisuhteita

hihaton3 kommenttia

Blogissa on aiemminkin keskusteltu avoimista suhteista, yksiavioisista suhteista, parinvaihdosta ja muista tavoista toteuttaa parisuhdetta. Erilaisia malleja ja kumppanikombinaatioita on loputtomasti, mutta näillä päästään alkuun:

Yksiavioinen suhde

Nyky-yhteiskunnassa ehdottomasti yleisin ja hyväksytyin parisuhteen muoto.  Yksiavioisuus on vahva oletusarvo ja normi, josta poikkeamista moni ei edes harkitse. Myös homoseksuaaliset suhteet ovat suureksi osaksi yksiavioisia.

Parinvaihto

Parinvaihto eli  swinging on tapahtuma, jossa tyypillisesti kaksi heteroseksuaalista paria vaihtaa kumppaneita harrastaakseen seksiä jonkun muun kuin puolisonsa kanssa. Tyypillisesti parinvaihtajat ovat swingingiä lukuunottamatta yksiavioisia keskenänsä.

Primäärisuhde ja toissijaiset suhteet

Primäärisuhteesta puhutaan silloin, kun kumppanit ovat toisilleen ensisijaisia ja ”tärkeimpiä”. Usein primäärit jakavat keskenään arkielämän, kodin, raha-asiat, lapset ja niin edelleen. Ensisijaisen suhteen lisäksi toisella tai molemmilla on muita kumppaneita, joiden kanssa vietetään aikaa primäärisuhteen asettamilla ehdoilla. Joskus sama suhde on yhdelle osapuolelle ensisijainen, mutta toiselle toissijainen.

Useamman kuin kahden hengen suhteet

Suhteeseen voi kuulua kolme, neljä tai useampia osapuolia, jotka voivat kaikki olla suhteessa keskenään tai välillisesti toisen ihmisen kautta.  Monen hengen suhteeseen voi kuulua vaikka kolme homoseksuaalia tai jonkinlainen yhdistelmä hetero-, bi- ja homoseksuaaleja jäseniä. Välillisestä suhteesta esimerkkinä on vaikka ns. V-triadi, jossa yhdellä jäsenellä on kaksi kumppania, mutta jotka eivät ole keskenään tekemisissä.

Lisäksi on olemassa erilaisia yhdistelmiä edellisistä, kuten vaikka kolmen hengen primäärisuhteet joissa jollain kumppanilla on lisäksi sivusuhteita. Eksoottisempiakin yhdistelmiä löytyy, kuten vaikka W-monisuhde, joka on kuin kaksi V-suhdetta yhdistettynä.

Kaiken tämän lisäksi jokainen edellä mainituista voi olla suljettu tai avoin suhde, eikä sekään aina ole niin suoraviivaista. Joku voi olla tyytyväinen uskollisena kumppanilleen, jolla on satunnaisia seksisuhteita tai toissijainen kumppani, samoin kuin viiden hengen W-monisuhde voi olla täysin suljettu. Yhdistelmiä on loputtomasti.

Näillä päästään alkuun, mutta muitakin tyylejä varmasti on. Kertokaa kokemuksistanne ja näkemyksistänne kommenteissa, sana on vapaa.

kirjoittanut: hihaton

Seksiä varatun kanssa vai ei?

hihaton11 kommenttia

”Tuo vei mun naisen!” on niin klisee, että tuskin kukaan on sitä välttynyt jossain kuulemasta. Mutta mitä se nyt sitten oikein tarkoittaa? Eikö jokaisella ole oikeus olla sen kanssa, josta on eniten kiinnostunut? Voiko toisen omistaa ja siten kieltää panemasta muita?

Noin puolet parisuhteessa elävistä pettää, kertovat meille lehdet. Pettämisen voi määritellä noin gaziljoonalla eri tavalla, mutta yleisimmät lienevät seksin harrastaminen toisen kanssa ja kumppanilta salattu suhde, vaikkei se olisikaan seksuaalinen. Neuroottisimmille näyttää riittävän vääränlainen katse, pornon katsominen tai pitkä keskustelu jonkun kanssa, skaalan toisessa päässä ovat avoimet suhteet sekä ne, jotka eivät edes halua kuulla kumppaninsa menemisistä. Useimmat sijoittuvat jonnekin välille, mutta pelottavan moni kohti ensin mainittua.

Okeiokei, uuteen suhteeseen suoraan hyppääminen on monesti vanhan kumppanin pettämistä tavalla tai toisella, mutta muuttaako se lopputulosta? Todennäköisesti pettänyt osapuoli olisi lähtenyt ennemmin tai myöhemmin, kunhan sopiva tyyppi olisi kävellyt vastaan jossain kadunkulmassa. Jos vanha suhde olisi ollut kunnossa, kumpaakaan ei olisi tapahtunut.

Ja entäs se uusi tyyppi joka ”vei” pettäjän mukanaan? Minä väitän, ettei häntä ole syyttäminen osallisuudestaan asiaan. Ulkopuolinen ei voi rikkoa parisuhdetta, joka ei ole valmiiksi rikki, eikä kenenkään aiemmin solmima suhde ole syy kieltää kahta ihmistä alkamasta suhteeseen niin halutessaan. Parisuhde hajoaa aina sisältä päin, ulkopuoliset enintään nopeuttavat sen hajoamista.

Joo, saahan sitä toivoa että hommat lutviintuisi noin rationaalisesti. Jos pelkää draamaa ja huutoa, ei kannata sekaantua varattuihin, mutta rohkea rokan syö ja uhkarohkea toisen vaimoa. Ei siihen kovin todennäköisesti kuole.

kirjoittanut: hihaton