”Tuo vei mun naisen!” on niin klisee, että tuskin kukaan on sitä välttynyt jossain kuulemasta. Mutta mitä se nyt sitten oikein tarkoittaa? Eikö jokaisella ole oikeus olla sen kanssa, josta on eniten kiinnostunut? Voiko toisen omistaa ja siten kieltää panemasta muita?
Noin puolet parisuhteessa elävistä pettää, kertovat meille lehdet. Pettämisen voi määritellä noin gaziljoonalla eri tavalla, mutta yleisimmät lienevät seksin harrastaminen toisen kanssa ja kumppanilta salattu suhde, vaikkei se olisikaan seksuaalinen. Neuroottisimmille näyttää riittävän vääränlainen katse, pornon katsominen tai pitkä keskustelu jonkun kanssa, skaalan toisessa päässä ovat avoimet suhteet sekä ne, jotka eivät edes halua kuulla kumppaninsa menemisistä. Useimmat sijoittuvat jonnekin välille, mutta pelottavan moni kohti ensin mainittua.
Okeiokei, uuteen suhteeseen suoraan hyppääminen on monesti vanhan kumppanin pettämistä tavalla tai toisella, mutta muuttaako se lopputulosta? Todennäköisesti pettänyt osapuoli olisi lähtenyt ennemmin tai myöhemmin, kunhan sopiva tyyppi olisi kävellyt vastaan jossain kadunkulmassa. Jos vanha suhde olisi ollut kunnossa, kumpaakaan ei olisi tapahtunut.
Ja entäs se uusi tyyppi joka ”vei” pettäjän mukanaan? Minä väitän, ettei häntä ole syyttäminen osallisuudestaan asiaan. Ulkopuolinen ei voi rikkoa parisuhdetta, joka ei ole valmiiksi rikki, eikä kenenkään aiemmin solmima suhde ole syy kieltää kahta ihmistä alkamasta suhteeseen niin halutessaan. Parisuhde hajoaa aina sisältä päin, ulkopuoliset enintään nopeuttavat sen hajoamista.
Joo, saahan sitä toivoa että hommat lutviintuisi noin rationaalisesti. Jos pelkää draamaa ja huutoa, ei kannata sekaantua varattuihin, mutta rohkea rokan syö ja uhkarohkea toisen vaimoa. Ei siihen kovin todennäköisesti kuole.
kirjoittanut: hihaton
Housuitta 
Tuota tuota. Nyt on oltava hieman eri mieltä kanssasi.
Mulla on itselläni kokemusta sekä pettämisestä että petettynä olemisesta. Molemmilla kerroilla suhde oli kunnossa, siinä ei ollut vikaa. Vaan pettäjissä itsessään oli. Suhteissa tapahtuu ihastumisia puolin ja toisin. Se on omasta tahdonvoimasta kiinni antaako niiden mennä pidemmälle vaiko ei.
Itse en nykyään enää koske varattuihin kuin joissain poikkeustapauksissa. Siis sellaisissa joissa se suhde on rikki tms.
Ihmisen voi ”omistaa”. On sääli, jos sä et sitä voi ymmärtää, mutta on olemassa muitaki malleja ku orjuus ja sun suhde. Jos joku väkisin pokaa mun miehen, vaikka tietää, että se on MUN, se on viemistä. Se on taas sitten eri juttu, että syyttääkö sitä viejää vai pettäjää, mutta mun pointti on se, että ihminen voi olla jonkun OMA.
Mitä se omistaminen sisältää? Onko sun kumppanilla minkälaisia vapauksia päättää omista menemisistään?
Entä onko sun miehellä mitään sanavaltaa esim. siihen iskeekö joku sen vai onko se täysin tahdoton olento? Voiko sen iskeä väkisin, ilman että se ite sitä haluaa? Saako se tulla isketyksi jos se ite niin haluaa?
Onhan tuo sinänsä vähän ilkeetä ns. ”viedä toisen kumppani”, mutta mielestäni syyllinen on siinä tilanteessa silti se, joka kumppaniaan pettää. Ihastumisia voi tosiaan tapahtua, mutta silloin pitäisi osata hillitä itseään, eikä lähteä pettämään.
Enpä silti itse lähtisi tietoisesti iskemään miehiä, joiden tietäisin varattuja olevan.
Toki ihastumisia tulee, ja niihin pitää osata varautua. Terveessä suhteessa sovitaan, miten ihastumisten kanssa toimitaan ja pidetään sopimuksesta kiinni. Tahdonvoimaan vetoaminen on vain sitä, että kumppanille luvataan yhtä vaikka oikeasti halutaan toista. Takana on yleensä pelko siitä, että toinen lähtee karkuun jos on liian rehellinen haluamisistaan.
Ja vaikka syyn voisikin laittaa kokonaan jommankumman niskoille, ei se tarkoita että suhde olisi terve. Kumppani voi olla täydellinen puoliso, mutta jos toinen ei pidä lupauksiaan, ei suhdekaan voi olla kunnossa. Parisuhteen terveenä pitämiseen tarvitaan molempien osapuolten panosta ja rehellisyyttä.
Puhumattakaan siitä että yleensä niitä sopimuksia ole edes ääneen tehty ja sitten arvaillaan mitä toinen haluaa.
Kumppanin VOI omistaa. Tässä yksi esimerkki: kun käyn harvakseltaan vieraissa, saan piiskaa (tarkoitan siis julmasti, ei leikisti). Sen yhteydesä saan myös anteeksi, mistä olen sanomattoman kiitollinen. Olen kiltti omistajalleni pitkään, mutta sitten tas jotenkin lipsahtaa… Silti tiedän ettei kukaan nainen voi minua ”viedä” ellen sitä itse halua. Ja minä haluan olla nimenomaan Kreivittäreni oma.
Ja sitten odotellaan tarkoittiko Gria tätä :)
No en tarkottanu omalla kohdallani just tota, mut miksei noinkin.
Se, minkälaiset vapaudet on päättää menemisistään, on ihan sen suhteen sovintokysymys, ellei sitten mystisesti ole täydellinen yhteisymmärrys puhumatta.
Ja joo, ei voi iskeä väkisin, mutta se iskijän vaikutus on enemmän ku vähän.
On yksi asia omistaa joku, ja kokonaan toinen sopia keskenään mitä saa tehdä ja mitä ei. Kipukoukun tapauksessa hän on itse antanut osan vapaudestaan kumppanilleen, ja mikäs siinä jos molemmat ovat mukana vapaasta tahdostaan. En vain henkilökohtaisesti tunne ketään, joka olisi valmis luopumaan päätösvallastaan parisuhteen takia.
Kannattaa huomata ero päätösvallan ja konkreettisten tekemisten välillä: jos olisin sinkku, juoksisin varmasti kaikki viikonloput baarissa, mutta ukkomiehenä en niin tee. Se ei johdu siitä, että joku olisi kieltänyt tai olisin luovuttanut päätösvaltaani pois, vaan siitä etten halua. Jos haluaisin vaimosta huolimatta, en eläisi suhteessa. Jos kumppanini tahtoisi pois, päästäisin hänet menemään. Parisuhde ei saa olla vankila, jossa ei voi toteuttaa halujaan.
Ja tottakai iskijä vaikuttaa tuollaisessa tilanteessa, mutta lopullisen päätöksen mukaan lähtemisestä tekee aina, ihan aina, varattu osapuoli. Jos ei voi luottaa siihen, että kumppani ei lähde kenenkään mukaan, niin mihin sitten? Ei toimivaa suhdetta voi rakentaa ilman luottamusta.
Jos varattu haluaa syystä tai toisesta seksiä muun kun oman puolisonta, en näe mitään syytä miksei tämä toinen halutessaan harrastaisi seksiä varatun kanssa. Varatun kanssa seksiä harrastavalla ei ole mitään moraalisia velvoitteita ”pettäjän” puolisoa kohtaan. Vastuu on yksin ja ainoastaan pettäjällä.
Jos taas kolmas pyörä oikeasti tykkää ”pettäjästä,” voi ajatella että kolmas pyörä kieltäytyy seksistä ollakseen aiheuttamatta hankaluuksia ”pettäjälle”, josta pitää. Sosiaaliset estot ja kauemmaksi katsova empatia menevät hetken huuman edelle.
Seksuaalisen halun syttyminen on osaksi biologiaa ja osaksi sosiaalista peliä. Joillakin ihmisillä varattu riista lisää halua ja toisilla taas vähentää.
Olen kerran pettänyt, mutta silloin suhteeni veteli viimeisiään ja tuo lipsahdus oli vain viimeinen niitti sille. Hetkeäkään en ole katunut, sillä ilman lipsahdusta en olisi kenties päässyt paskasta suhteesta pois.
Kerran olen myös harrastanut seksiä varatun kanssa, miehen aloitteesta. Hänen avioliittonsa oli kriisissä ja jos hän ei olisi ryhtynyt ehdottelemaan, ei ajatus olisi tullut mieleenikään. Mutta koska olin sinkku, niin miksikäs ei. En kokenut, että minulla olisi ollut mitään velvoitteita miehen vaimoa kohtaan. En ollut syy, olin seuraus.