Useampi lehti on tällä viikolla innostunut kirjoittamaan artikkelin seksiä myyvästä espoolaisrouvasta tai oikeammin siis pariskunnasta, joka seksityötä harjoittaa. (Esim. YLE, HS, Iltalehti ja mtvuutiset). Tiia Forsström ja hänen puolisonsa Jouni tarjoavat Aistien Talossaan mahdollisuuksia erilaisiin seksi-, fetissi- ja BDSM-sessioihin sekä lisäksi seksuaalineuvontaa. Pariskunta on myös julkaissut tietokirjan nimeltä BDSM-aapinen ja lehtijuttuja on siis aiemminkin heistä ollut, joten itselleni nimet olivat jo entuudestaan tuttuja. Nyt Tiia on julkaissut uuden kirjan ”Ammattirakastaja”, joka kertoo seksityön arjesta.
Seksin myyminen tunnetusti herättää paljon tunteita, joten uutisten kommentointiosioissa ja keskustelupalstoilla on vilkasta keskustelua aiheesta ollut. Ja tietenkin asiaan negatiivisesti suhtautuvat pitävät suurinta ääntä…
Esimerkiksi Vauva.fi:n palstalla aiheesta on keskusteltu ketjussa, joka on otsikoitu nimellä ”Nyt ihan oikeesti …espoolainen perheenäiti joka myy seksiä omassa makuuhuoneessaan”. Monille keskustelijoille siellä haluaisin minä sanoa, että nyt ihan oikeesti (… voisitte miettiä, miksi se häiritsee, että joku – terve aikuinen ihminen – harjoittaa laillisesti seksityötä).
Minä en varmastikaan itse kykenisi seksityöhön, mutta jos joku omasta vapaasta tahdostaan siihen päätyy, niin mikäpä siinä. Olen kirjoittanut asiasta mielipiteeni jo kymmenen vuotta sitten ja voin blogimerkinnän edelleen allekirjoittaa.
Keskusteluissa ihmiset kauhistelevat asiaa siltä kannalta, että lapset saattavat joutua häpeään. ”Voi lapsiraukkoja ja muuta sukua. Otan osaa.” (keskustelu) – Kyllä minustakin varmasti tuntuisi oudolta, jos kuulisin esim. äitini tällaista työtä tekevän, vaikka en seksityötä vastaan olekaan. Mutta mitäpä jos tämänkään asian ei tarvitsisi olla jotain monien mielestä moraalitonta touhua, vaan opeteltaisiin sallivampaa asennetta. Miksi silloin tarvitsisi enää hävetä? Ja moniko yleensäkään yhdistää, kuka on kenenkin sukulainen? Jos arvostelijat löytyvät lähipiiristä, miksi sellaisten kanssa ollakaan sitten yhteyksissä. Tämän espoolaisrouvan lapset ovat jo aikuisia ja heille on kerrottu asiasta ennen julkisuuteen tuloa.
No, sitten on nämä henkilöt, joiden mielestä seksityö nyt vain on moraalitonta syystä tai toisesta. ”Olenko ainoa jonka mielestä itsensä myyminen on yksinkertaisesti moraalitonta? Se vääristää seksuaalisuutta ja antaa sen mielikuvan että ihminen on rahalla ostettavissa ja kun panee rahasta niin ei tarvitse välittää sen toisen tunteista jne. Se myös houkuttelee ihmisiä pettämään puolisoitaan ”kun se on niin helppoa eikä jää kiinni” ja tekee seksistä pelkän tunnekylmän suorituksen” (keskustelu) – Moni muukin palvelu on rahalla ostettavissa, mutta silti palvelun antajaa voi kunnioittaa. Uskoisin, että tämän pariskunnan luona ei sallita heidän rajojensa ylittämistä ja mitä ilmeisemminkin he työstänsä nauttivat. Miksi siis ulkopuoliset näkevät siinä niin paljon ongelmia? Ja pettämistä nyt tapahtuu helposti ihan ilman seksinmyyjiäkin, mutta toki on totta, että näiden ammattilaisten kanssa ei ole sitä vaaraa, että perään läheteltäisiin viestejä. Mutta jos joku haluaa seksiä hakea muualta, hän tekee sen varmasti tarvittaessa kenen kanssa vaan.
Keskusteluissa kommentoidaan lähinnä Tiiaa, vaikka mieskin samaa työtä tekee. Toki Tiia on enemmän artikkeleissa ollut esillä, mutta miksi varsinkin naisen toteuttamana tämä on niin kovin paheksuttavaa. Ja ne, jotka eivät seksin myyntiä hyväksy, ovatkin yleensä itse naisia. (Ostajista naisia löytyykin tietääkseni vain harvoin.)
Seksin myyminen & ostaminen on Suomessa laillista ja hyvä niin. Vielä kun häpeän leimaa saataisiin pois, niin sellaiset henkilöt, jotka valitsevat itse seksityön ammatikseen, voisivat tehdä sitä julkisesti saamatta voimakasta negatiivista leimaa. Ongelmia voi tässä(kin) työssä tietenkin kohdata ja esimerkiksi omaa psyykkistä tilaa on syytä miettiä, kykeneekö sellaiseen. Parhaimmillaan kyseessä voi kuitenkin olla ammatti, josta oikeasti nauttii.
