syyllisyys

Kun ymmärsin olevani sittenkin normaali (vieraskirjoitus)

os4 kommenttia

Tämän ihanan kirjoituksen on lähettänyt Ninni. Oudoiltakin tuntuvat seksuaaliset mieltymykset ovat täysin sallittuja! Niin kauan kun kyseessä on yksi, kaksi tai useampi aikuista ihmistä vapaasta tahdostaan harrastamassa seksiä siten, ettei muille ulkopuolisille henkilöille aiheudu haittaa, on asia aivan ok.

Olin ehkä vasta esikouluikäinen, kun leikin jo joitakin näihin haluihin viittaavia leikkejä. Halusin olla usein esimerkiksi sidottuna rosvo- ja poliisileikeissä, leikin barbeilla outoja leikkejä. Myöhemmin opin piilottamaan tällaiset leikit muiden katseilta, sillä huomasin niissä olevan jotain epäsopivaa. En tuossa vaiheessa yhdistänyt asioita seksiin tietenkään ja ehkä ne olivatkin vain normaaliin lapsuuteen kuuluvaa. Mutta teini-iässä seksuaalisuuden alettua herätä kunnolla, ymmärsin haluavani muutakin kuin vain sitä tavallista seksiä, mistä aina kaikki puhuivat. Toki minua kiihotti ajatus peniksen työntymisestä sisääni ja masturboin tavallisesti klitorista hyväillen, mutta samalla fantasioin myös jonkinlaisesta alistamisesta ja kokeilin joitakin kertoja satuttaa itseäni. Sain siitä outoa mielihyvää, mutta en koskaan kertonut asiasta ensimmäisen seurustelusuhteeni aikana kumppanilleni, sillä en oikein osannut sanoittaa halujani. Panimme ja se tietenkin tuntui hyvältä, silti jotain tuntui puuttuvan.

Parikymppisenä tapasin nykyisen seurustelukumppani. Tuolloin netin ihmeellinen maailma oli jo tarjonnut minulle tietoa aihepiiriin liittyen. Minunlaisia onkin paljon! En olekaan epänormaali. Vai olenko sittenkin? Huomasin, että piiskaaminen ja sitominen näyttivät olevan nykymaailmassa melko normaalia ainakin naisiin kohdistuvina, mutta entä sitten ne muut jutut, joihin huomasin olevani mieltynyt? Olin eksynyt katsomaan pornoa, jossa mm. pissailtiin toisten päälle ja olin tämän jälkeen miettinyt kyseistä videota usein, sillä se oli kiihottanut minua valtavasti. Uskalsin kertoa yleisellä tasolla alistumistoiveista kumppanilleni ja hän onneksi koki itsekin aiheeseen jonkinlaista kiinnostusta. Mutta miten koskaan olisin uskaltanut kertoa esimerkiksi tästä pissaan liittyvästä alistamisfantasiasta (fetissistä?)? Senhän monet olivat keskustelupalstoillakin leimanneet sairaaksi. Minua hävetti ajatus siitä, että jäisin kiinni tällaisesta haaveesta.

Suhde eteni ja luottamuksen vahvistuessa viimein rohkaistuin. Kerroin fantasiastani ja miesystäväni ei kauhistunut, vaan totesi lopulta, että voisi toki toteuttaa sellaisen halutessani. Hän tunnusti myös miettineensä asiaa joskus itsekin, kun oli selaillut alistamiseen liittyviä juttuja, mutta ei ollut uskonut minun sellaisesta olevan kiinnostunut. Lopulta toteutimme tämän fantasian pesuhuoneessamme ja olihan se upeaa. Jälkikäteen minulle iski silti jonkinlainen ahdistus. Olenko minä kuitenkin jotenkin päästäni vialla, kun haluan tälläistä? Entä jos nälkä kasvaisi syödessä ja haluaisin pian jotain… vieläkin sairaampaa?

En osaa sanoa, mikä lopulta sai minut hyväksymään itseni ja seksifantasiani. Ehkä se, että löysin yhä enemmän tekstiä siitä, miten monet tällaisia harrastavat. Ehkä ymmärrys siitä, että monia muitakin asioita on pidetty aiemmin sairaana (esim. homoseksuaalisuus), mutta nyt yleinen mielipide on aivan toinen. Alistumisfantasiat eivät ole pelkkää marginaalikamaa, ja vain taivas on rajana, millä tavalla toista voi alistaa. Ja eihän kenenkään tarvitse tietää, mitä minä harrastan kumppanini kanssa. Minä en tästä kärsi millään tavalla, miksi se olisi haitallista?

En enää tunne häpeää, en koe olevani jokin sairas epänormaali yksilö. En tästä naamakirjaan ihmisille kirjoittelisi, mutta enhän minä kirjoittele siitäkään, vaikka olisin harrastanut ihan vain tavallista vaniljaseksiä.

Oletko sinä tuntenut häpeää seksiin liittyvistä asioista? Miten opit hyväksymään itsesi?

Suhdemyyttejä

hihatonJätä kommentti

1. Suhteen päättyminen tarkoittaa suhteen epäonnistuneen.

Tämä väärinkäsitys perustuu myyttiin ikuisesta rakkaudesta, jollaista ei ole olemassakaan. Lähimmäksi pääsee rakkaus, joka ei lopu ennen kuin kumppanit kuolevat.

Todellisuus ei siis vastaa ikuisen rakkauden ideaalia. Vaihtoehtoina on siis joko hyväksyä realiteetit tai varautua karvaaseen pettymykseen, mutta harva tekee kumpaakaan. Aika paljon itkua ja turhautumista voitaisiin säästää hyväksymällä se tosiasia, että ihmiset, tilanteet ja suhteet muuttuvat. Suhteet eivät ole ikuisia.

Kun on päästy yli tästä aidasta, voidaan pohtia päättyneen suhteen epäonnistumista. Olettaen, ettei suhde ollut täysi katastrofi alusta asti (jolloin sen päättyminen itsessään on positiivista), jäljelle jää murhe hyvän suhteen katkeamisesta.

Todellisuudessa kyse on enemmän menneisyyden muistosta kuin mistään muusta.

Ei hyvä ja toimiva parisuhde pääty. Se muuttuu ensin vaikeammaksi ja loppuu vasta sen jälkeen, kun osapuolet eivät enää jaksa sopeutua erilaiseen tilanteeseen. Siinä kohtaa suhde on muuttunut ja ihmiset sen mukana, eikä mennyttä saa takaisin. Sopeutuminen uusiin tilanteisiin on pitänyt ihmiskunnan hengissä vuosituhannet, ja niin tässäkin kohtaa.

2. Pettäminen tarkoittaa suhteen epäonnistuneen.

Yli puolet parisuhteessa eläneistä ihmisistä on pettänyt kumppaniaan jossain kohtaa elämäänsä, ja näistä tilastoista puuttuvat aina ne tulevaisuuden pettämiset. Pienemmäksi tuo luku ei siinä tarkastelussa ainakaan muutu.

Jos 30 vuotta samassa parisuhteessa elänyt ihminen käy vieraissa vain kerran tai kaksi, se on enemmän kuin mihin useimmat muut pystyvät monogamian vaikeassa taiteenlajissa. Päästään jälleen ideaalin ja käytännön eroihin, ja tässäkin tosiasioiden tunnustaminen helpottaa elämää kummasti: yksiavioisuus on ihan hiton hankalaa. Ei mahdotonta, mutta hiton hankalaa. Pari lipsahdusta on vielä pieni synti näin vaikeassa lajissa.

3. Suhteen muuttuminen seksittömäksi tarkoittaa suhteen epäonnistuneen.

Vaikka seksi onkin monogamisen parisuhteen tärkein määrittelevä osa-alue (tästä voisi kirjoittaa oman juttunsa), sen puuttuminen ei välttämättä tarkoita suhteen olevan ongelmissa. Jokaisessa parisuhteessa tulee seksittömiä kausia, jotka kestävät viikoista jopa vuosiin, mutta ainakin lyhemmät kaudet kuuluvat asiaan. Parisuhde elää näiden aikojen yli itsetyydytyksen, kumppanuuden, harrastusten, arjen toimivuuden ja muiden asioiden kannattelemana.

Mutta: seksuaalinen tyytyväisyys tärkeä osa ihmisen onnellisuutta, ja sitoutuminen yksiavioisuuteen tarkoittaa sitä, että kumppani on vastuussa toisen seksuaalisesta tyydytyksestä sooloseksiä lukuunottamatta.

Seksuaalisia tarpeita ei voi vain toivoa pois tai jättää huomiotta. Ennemmin tai myöhemmin niiden tyydyttämättömyys alkaa syödä niin paljon, että ulospääsyä aletaan etsiä kodin ulkopuolelta.

Myöskin toivoisin, etten joutuisi tätä kirjoittamaan, mutta joku lukee edellisen kuitenkin väärin: tämä ei tarkoita, että vieraisiin voi hyppiä heti, kun kumppani sanoo kerran ei. Tai edes kahdesti.

4. Pettäjä on aina suurempi syyllinen kuin petetty.

Pettäminen on toki lähtökohtaisesti väärin, mutta joskus se on paras tapa säilyttää oma mielenterveys ja pystyä esimerkiksi huolehtimaan jälkikasvusta. Jos kumppani yksipuolisesti katkaisee seksielämän eikä puhuminen auta, se on tavallisesti hyvä syy nostaa kytkintä ja etsiä miellyttävämpää seuraa. Toisaalta, jos perheessä on pieniä lapsia ja muut suhteen osa-alueet ovat ok, voi olla pienempi paha pettää ja pysyä yhdessä kuin laittaa lapset avioeromyllyn läpi.

Ideaalitilanteessa kaikesta pitäisi pystyä keskustelemaan ja selvittämään asiat sitä kautta, mutta todellisuudessa se ei aina ole mahdollista. Jälleen kerran säästettäisiin paljon murheita hyväksymällä tosiasiat lähtökohdiksi päätöksille, sen sijaan että takerruttaisiin ideaalin juurruttamiin haavekuviin.

5. Kumppaneilla on yksinoikeus toistensa seksuaalisuuteen.

Yksinoikeus ihmisen seksuaalisuuteen on vain ja ainoastaan ihmisellä itsellään, eikä terveeseen parisuhteeseen kuulu kumppanin seksuaalisuuden kontrollointi missään muodossa. Toiveita saa ja pitää esittää, mutta lopullisen päätöksen tekee se, jonka seksikäyttäytymisestä on kulloinkin kyse.

Fetissit ja fantasiat eivät häviä toivomalla, eikä niitä voi kieltää. Seksuaaliseen hyvinvointiin kuuluu olennaisena osana se, että ihminen voi toteuttaa omia mieltymyksiään mahdollisimman vapaasti – joko vakikumppanin tai jonkun muun kanssa. Niin mukavaa kuin olisikin löytää joku, jolla on täsmälleen samat toiveet ja halut, se ei ole realistista. Joko tulee varautua tekemään kumppaninsa kanssa muutakin kuin itselle mieluisimpia juttuja, tai vaihtoehtoisesti sallia erityistoiveiden toteuttaminen jossain muualla.

”Häpeän fantasioitani!”

os1 kommentti

Moni on saattanut tuntea jonkinlaista häpeää tai jopa syyllisyyttä jonkin seksuaalisen toiminnan jälkeen. Kenties sitä on aiheuttanut pelkkä itsetyydytyksen harrastaminen tai esimerkiksi jonkin fetissin toteuttaminen – tai edes sen pelkkä ajatteleminen. Häpeän lisäksi joku saattaa jopa kokea pelkoa, jos fantasiat ovat kovin outoja.

Fantasiat ovat usein salattuja, eikä niistä tarvitsekaan kertoa kenellekään. Fantasioihin liittyy usein asioita, jotka koetaan kielletyiksi, joten ne voivat tosiaan helposti saada aikaan häpeää. ”Miksi minua kiihottaa tällainen sairas asia?”

Häpeän tunne saattaa johtua esimerkiksi siitä, että ajattelee olevansa ainut henkilö, joka fantasioi asiasta x. On tietenkin selvää, että toiset fantasiat ovat harvinaisempia kuin toiset. Siltikin on hyvin epätodennäköistä, että haaveilisi jostain sellaisesta, mistä kukaan muu ei. Hyvin todennäköisesti monet jopa harrastavat kyseistä asiaa ihan todellisuudessakin. Niin kauan kun kaikki osapuolet ovat aikuisia ihmisiä ja mukana täysin vapaaehtoisesti, ei asiassa ole mitään pahaa.

On myös hyvä muistaa, että monet seksifantasiat eivät edes kerro mitään todellisista haluista. Vaikka seksifantasioissaan harrastaisi hurjiakin juttuja, voi erittäin hyvin olla, ettei niitä todellisuudessa olisi koskaan valmis harrastamaan. Fantasioita ei siis tarvitse millään tapaa yrittää estellä, vaan niissä voi antaa itselleen luvan tehdä aivan kaikkea.

Jos tuntuu siltä, että haluaisi löytää ihmisiä, jotka haaveilevat samanlaisista asioista, netti on oiva apu.

Tässä muutamia esimerkkejä joistakin fantasioista, joista olen kuullut ihmisten tuntevan helposti häpeää:

Sadomasokismi ja BDSM -foorumi

Olemmeko sairaita ja onko pissaleikit vaarallisia?

Kiinnostuksesta vaippoihin

Enema-/suolihuuhtelutarinoita (englanniksi)

Naisten raiskausfantasiat

Onko sinulla fantasioita, joita häpeät tai olet hävennyt? (Miten pääsit yli kyseisestä tunteesta?)

kirjoittanut: oceansoul

”Tunnen syyllisyyttä runkkaamisen jälkeen”

os3 kommenttia

Itsetyydytyksestä on harvoin mitään haittaa, kuten jo aikaisemmissa kirjoituksissa on todettu. Joskus kuitenkin kuulee ihmisten kertovan, että heille tulee itsetyydytyksen jälkeen syyllisyyden tunne ja/tai häpeää. Mistä tällainen tunne sitten tulee? Kliininen seksologia -kirjasta (Jukka Virtanen, 2002) löytyy luuloja, joita ihmisillä itsetyydytykseen liittyen on:

– Itsetyydytys on syntiä, tietoista tekoa Jumalaa vastaan. Tutkimuksissa onkin huomattu, että syvästi uskonnolliset ihmiset masturboivat vähemmän kuin vähemmän uskonnolliset (toim. huom.: tai sitten uskovaiset eivät vain kerro totuutta? ;>). Raamatussa ei kuitenkaan aivan suoranaisesti puhuta masturboinnista, vaikka tietysti joidenkin kohtien voi ajatella siihen viittaavan. (Olen kuitenkin keskustellut muualla itsetyydytyksen syntisyydestä niin tuhannesti uskovaisten kanssa, etten enää viitsisi vaivautua..)

– Myös luonnottomuus saattaa olla joillakin mielessä. Tätä pohtiville tiedoksi kuitenkin, että hyvin läheisillä sukulaisillamme – ihmisapinoilla – esiintyy aivan samanlaista toimintaa. Naarasapinat kyhnyttävät sukupuolielimiään puita (sekä lajitovereitaan vasten) – ja urosapinat koskettelevat itseään ”rytmikkäästi”; joskus jopa imevät itseään. … Ja kun välillä samaa luonnottomuusargumenttia vedetään suuseksiin liittyvissä keskusteluissa, niin myös sitä nämä hassut eläimet harrastavat puolin ja toisin. Olen lisäksi joskus lukenut, että naaras-bonobot tekevät välillä ”dildoja” oksista ja lehdistä, joten edes seksileluja ei voi oikein luonnottomaksi mennä sanomaan.

– Välillä jotkut uskovat, että itsetyydytys on vain nuorten hommaa, jota harrastetaan ennen kuin se oma kumppani löytyy. Uskomusta lienee vahvistanut freudilainen teoria siitä, että masturbointi on psykoseksuaalisen kypsymättömyyden oire. Noh, kuten suomalainen tuore seksitutkimus osoittaa, niin myös parisuhteessa runkataan yhä enenevin määrin. (Ja jo aikaisemmin on tutkittu, että valtaosa aikuisista miehistä ja lähes puolet aikuisista naisista tyydyttää itseään ajoittain. Nykyisin kyllä masturboivien naistenkin määrä on kasvanut selvästi.)

– Itsetyydytyksen pelätään myös aiheuttavan riippuvuutta. Vaan jos sen takia itsensä rakastelemisesta pidättäytyy, niin kannattaa sitten varoa nettiä, suklaata, kahvia, rahapelejä ja tuhansia muita asioita…

– Syyllisyyttä saatetaan kokea myös siitä, että yksilö ajattelee ”varastavansa” kumppaniltaan yhteistä sekstailua. Harvemmin näin kuitenkaan on, eli runkkaus ei ole muun seksin korvike & yleensä paljon masturboivat henkilöt ovat muita useammin yhdynnässä kumppaninsa kanssa. Ja kuten jo aiemmissa artikkeleissani olen todennut, masturboivan naisen on usein helpompi saada orgasmi ja he ovat tyytyväisempiä sukupuolielämäänsä. Yleensä runkkaus tulee kyseeseen, kun halukkuuden määrässä on suuria eroja. Sen avulla pienennetään tyydyttymättömyyteen liittyvää turhautumista ja ahdistusta.

Joten eikös unohdeta ne turhat syyllisyyden tunteet ja nautita tästä mukavasta jutusta, kun siltä tuntuu? :) Seksuaalisesti tyytyväiset ihmiset kun kokevat terveytensä ja vointinsa paremmaksi kuin seksuaalisesti tyytymättömät. Itsetyydytyksestä blogissa lisää näissä jutuissa.

kirjoittanut: oceansoul