Tämän ihanan kirjoituksen on lähettänyt Ninni. Oudoiltakin tuntuvat seksuaaliset mieltymykset ovat täysin sallittuja! Niin kauan kun kyseessä on yksi, kaksi tai useampi aikuista ihmistä vapaasta tahdostaan harrastamassa seksiä siten, ettei muille ulkopuolisille henkilöille aiheudu haittaa, on asia aivan ok.

Olin ehkä vasta esikouluikäinen, kun leikin jo joitakin näihin haluihin viittaavia leikkejä. Halusin olla usein esimerkiksi sidottuna rosvo- ja poliisileikeissä, leikin barbeilla outoja leikkejä. Myöhemmin opin piilottamaan tällaiset leikit muiden katseilta, sillä huomasin niissä olevan jotain epäsopivaa. En tuossa vaiheessa yhdistänyt asioita seksiin tietenkään ja ehkä ne olivatkin vain normaaliin lapsuuteen kuuluvaa. Mutta teini-iässä seksuaalisuuden alettua herätä kunnolla, ymmärsin haluavani muutakin kuin vain sitä tavallista seksiä, mistä aina kaikki puhuivat. Toki minua kiihotti ajatus peniksen työntymisestä sisääni ja masturboin tavallisesti klitorista hyväillen, mutta samalla fantasioin myös jonkinlaisesta alistamisesta ja kokeilin joitakin kertoja satuttaa itseäni. Sain siitä outoa mielihyvää, mutta en koskaan kertonut asiasta ensimmäisen seurustelusuhteeni aikana kumppanilleni, sillä en oikein osannut sanoittaa halujani. Panimme ja se tietenkin tuntui hyvältä, silti jotain tuntui puuttuvan.

Parikymppisenä tapasin nykyisen seurustelukumppani. Tuolloin netin ihmeellinen maailma oli jo tarjonnut minulle tietoa aihepiiriin liittyen. Minunlaisia onkin paljon! En olekaan epänormaali. Vai olenko sittenkin? Huomasin, että piiskaaminen ja sitominen näyttivät olevan nykymaailmassa melko normaalia ainakin naisiin kohdistuvina, mutta entä sitten ne muut jutut, joihin huomasin olevani mieltynyt? Olin eksynyt katsomaan pornoa, jossa mm. pissailtiin toisten päälle ja olin tämän jälkeen miettinyt kyseistä videota usein, sillä se oli kiihottanut minua valtavasti. Uskalsin kertoa yleisellä tasolla alistumistoiveista kumppanilleni ja hän onneksi koki itsekin aiheeseen jonkinlaista kiinnostusta. Mutta miten koskaan olisin uskaltanut kertoa esimerkiksi tästä pissaan liittyvästä alistamisfantasiasta (fetissistä?)? Senhän monet olivat keskustelupalstoillakin leimanneet sairaaksi. Minua hävetti ajatus siitä, että jäisin kiinni tällaisesta haaveesta.

Suhde eteni ja luottamuksen vahvistuessa viimein rohkaistuin. Kerroin fantasiastani ja miesystäväni ei kauhistunut, vaan totesi lopulta, että voisi toki toteuttaa sellaisen halutessani. Hän tunnusti myös miettineensä asiaa joskus itsekin, kun oli selaillut alistamiseen liittyviä juttuja, mutta ei ollut uskonut minun sellaisesta olevan kiinnostunut. Lopulta toteutimme tämän fantasian pesuhuoneessamme ja olihan se upeaa. Jälkikäteen minulle iski silti jonkinlainen ahdistus. Olenko minä kuitenkin jotenkin päästäni vialla, kun haluan tälläistä? Entä jos nälkä kasvaisi syödessä ja haluaisin pian jotain… vieläkin sairaampaa?

En osaa sanoa, mikä lopulta sai minut hyväksymään itseni ja seksifantasiani. Ehkä se, että löysin yhä enemmän tekstiä siitä, miten monet tällaisia harrastavat. Ehkä ymmärrys siitä, että monia muitakin asioita on pidetty aiemmin sairaana (esim. homoseksuaalisuus), mutta nyt yleinen mielipide on aivan toinen. Alistumisfantasiat eivät ole pelkkää marginaalikamaa, ja vain taivas on rajana, millä tavalla toista voi alistaa. Ja eihän kenenkään tarvitse tietää, mitä minä harrastan kumppanini kanssa. Minä en tästä kärsi millään tavalla, miksi se olisi haitallista?

En enää tunne häpeää, en koe olevani jokin sairas epänormaali yksilö. En tästä naamakirjaan ihmisille kirjoittelisi, mutta enhän minä kirjoittele siitäkään, vaikka olisin harrastanut ihan vain tavallista vaniljaseksiä.

Oletko sinä tuntenut häpeää seksiin liittyvistä asioista? Miten opit hyväksymään itsesi?