Age play on jotain, mihin valtavirrassa ei kertakaikkiaan vain törmää. Siinä missä joku 50 Shades tuo edes hippusen S/M-juttuja suurenkin yleisön tietouteen, age playta en ole nähnyt käsiteltävän missään, lukuunottamatta satunnaisia naureskeluja vaippoja käyttäville pervoille.
Aloitetaan kuitenkin siitä, mitä age play ei ole. Se ei ole pedofiliaa, insestiä, vastuuttomuutta eikä puskassa kyttääviä namusetiä.
Age play voi olla montaa eri asiaa, mutta jokaisen muodon perustana on täysivaltaisten, vapaaehtoisten aikuisten välinen suhde. Lapsia tai oikeita sukulaisuussuhteita siihen ei kuulu.
Tässä kohtaa listaisin tavallisesti erilaisia ilmentymiä, mutta otan vaihtelun vuoksi hieman henkilökohtaisemman lähestymistavan.
Minä olen Isi.
Ei, minulla ei ole lapsia, biologisia tai adoptoituja. Minulla on pikkuinen, joka on täysivaltainen, rokotettu aikuinen. Pikkuiseni opiskelee korkeakoulussa ja käy töissä. Hän asuu omassa asunnossaan ja maksaa veroja siinä missä minäkin.
Silloin, kun siltä tuntuu, suhteemme roolit ovat huolenpitoa antava Isi ja pieni, haavoittuvainen tyttö. Nimet hämäävät siinä mielessä, ettei niillä ole mitään kytköksiä sukulaisuuksiin. Isi vain oli parhaiten omaa rooliani kuvaava termi, koska kaiken maailman huolenpitäjät olisivat olleet epäkäytännöllisiä sekä tekstissä että puheessa.
Pikkuiseni taipumukset voivat tulla esiin vaikka niin, että hän haluaa pakoon aikuisten maailmaa Isin syliin. Paikkaan, jossa saa olla pieni ja haavoittuvainen, eikä tarvitse kantaa huolta ulkomaailman velvollisuuksista tai siitä, miten huomennakin on mentävä töihin. Toisinaan hän hukuttautuu värityskirjojen maailmaan Isin lukiessa lehteä nojatuolissa.
Koska olen Isinä irstas ja kiero mies, lempipuuhiani ovat naida pikkuista perseeseen ja opettaa imemään kyrpää samalla tavalla kuin isot tytöt. Pikkuinen kiihottuu kovasti nöyryytyksestä, joten joskus pissaan hänen päälleen suihkun lattialla tai laitan esittelemään peppuaan lähietäisyydeltä.
Olenko sitten sairas pervo? Varmaankin, mutta minua ei kiinnosta.
Onko tällainen haitallista? Ei sen enempää kuin muukaan seksuaalisuuden toteuttaminen.
Miksei kukaan ajattele lapsia? Bitch please, aivot käteen. En ole vielä läheskään niin seniili, että sekoittaisin itseäni pidemmän aikuisen naisen ja alaikäisen skidin toisiinsa.
Minulla ja pikkuisella on niin kivaa, ettei kumpikaan ehdi miettimään mitä muu maailma ajattelee.
Housuitta 
Loistava teksti ja totisesti paikallaan, kiitos tästä! :)
Tämä on nyt ihan henkilökohtaista saivartelua, mutta itse en edes koe, että minun pikkuisuuteni olisi ikäleikkiä, joka on minulle asia aivan erikseen. Minä en leiki lasta, minä olen tasan sitä mitä minussa luonnollisesti on. Minä nyt vain olen omalla tavallani tosi pieni ja hauras, ja varsinkin D/s-dynamiikassa se helposti korostuu. Enkä minä ole ikinä ymmärtänyt, miksei aikuinen nainen voisi enää tykätä vaaleanpunaisesta tai Disney-elokuvista tai kuvakirjoista tai tyllihameista tai mistä nyt hyvänsä. Ei se ole mulle mitään eskapismia takaisin auvoisaan lapsuuteen, minä vain tykkään sellaisista asioista ja siinä se.
Ja onhan toki täysin ymmärrettävää, että se joidenkin irstaiden setien mielestä sattuu olemaan kovin suloista ja kiehtovaa :D
http://puremuablog.blogspot.fi/
Tässä se näkyy, kuinka erilaisetkin dynamiikat voivat päällepäin näyttää samalta. Minulle Isin rooli on selkeästi siihen, että kumppanini on pikkuinen, ja neutraalissa kanssakäymisessä olemme molemmat täysivaltaisia aikuisia.
Onneksi ei ole pakko ahtautua mihinkään laatikkoon, vaan maailma on vaihtoehtoja täynnä.
Loistava postaus! Vaikkei tällaiset leikit itseä viehätä, niin on mielenkiintoista lukea toisten kokemuksia – kiitos siis tästä henkilökohtaisesta näkökulmasta. :)
Voi ei… juuri tämmöisestä haaveilen. Jos vain joku ”Isi” ottaisi minut pikkuisekseen ja nöyryyttäisi tarjoten pakopaikan maailmasta.