Me Naiset -lehden nettisivuilla oli artikkeli pettämisen rajoista. Mukana oli 15 väittämää, joihin vastaamalla sai tietää, montako prosenttia muista vastaajista oli samaa mieltä.
Sanottakoon nyt ensin, että osa tuon testin väitteistä olisi kaivannut tarkentamista. Eli ihan vastaajan tulkinnasta riippuu, miten niihin lopulta on vastannut. Ei siis kovinkaan hyvin tehty testi, mutta pitihän tuo tietenkin huviksi tehdä. Jotkut prosenttiluvut hieman ihmetyttivät: esimerkiksi 65% piti ihastumista pettämisenä. Oikeastiko joku pitää tahatonta ihastumista pettämisenä vai ovatko vastaajat sitten ajatelleet väittämän siten, että sitä ihastumista tarkoituksella ruokkisi ja pyrkisi läheisyyteen toisen kanssa? 59% katsoo pettämiseksi sen, jos kumppani flirttailee toisen ihmisen kanssa julkisella paikalla ja 94% pitää pettämisenä sitä, että kumppani lähettää jollekulle toiselle alastonkuvan. Esimerkiksi itse vastasin, että en pidä – olen itsekin lähetellyt, mutta jälleen kerran tuokin kohta vaatisi tarkentamista (esim. missä tarkoituksessa niitä lähetellään eli minkälaisesta vuorovaikutuksesta on kyse – toisen viettelemisestä vai jostain muusta).
Itse olen kirjoitellut aiemmin näkemyksiäni pettämisen rajoista esimerkiksi tässä Housuitta-blogin tekstissä ja olen kai melko vapaamielinen näiden asioiden suhteen. Jos mieheni esim. viestittelisi seksuaalissävytteisesti jonkun kanssa esim. kiihottuakseen, niin siinähän sitten, jos se on vain viatonta fantasiointia satunnaisen henkilön kanssa. Eikä minun ole siitä tarvetta edes tietää. Jos sen sijaan viestittelyä käytäisiin siinä tarkoituksessa, että tarkoituksena on saada todellisuudessa jonkinlainen salasuhde aikaiseksi, niin oltaisiin jo ihan erilaisessa tilanteessa. Sellaista viestittelyä yrittäisi varmasti salata kumppanilta, mikä jo kertookin siitä, että nyt ei taideta olla sallitussa toiminnassa. (En itse salaa, mutta en toisaalta kerrokaan jokaista viestittelyäni muiden henkilöiden kanssa enkä esim. sitäkään, mitä kaikkia pornopätkiä olen milloinkin katsonut. Mutta syynä ei siis ole pelko siitä, että tekisin jotain väärää. Jos mieheni ne saisi selville vahingossa, niin ei siitä ongelmaa syntyisi.)
Tänä vuonna julkisuudessa ollut termi mikropettäminen ”tarkoittaa viestittelyä tai flirttailua parisuhteen ulkopuolisille ilman, että suhde kehittyy varsinaiseksi seksi- tai rakkaussuhteeksi. Mikropettämiseen liittyy myös muista kuin omasta kumppanista fantasiointi. (…) Se, minkälaista toimintaa kukin pitää pettämisenä, vaihtelee yksilöittäin. Jonkun mielestä pettämistä on jo viehättävän ihmisen kuvan kehuminen sosiaalisessa mediassa, jonkun toisen mielestä raja kulkee vasta alastonkuvissa tai videoyhteyden avulla toteutetussa seksuaalisessa kontaktissa. ” (yle.fi)
Fantasiointi, joka on todella vain seksifantasiointia pään sisällä, ei kyllä mielestäni voi olla mitään pettämistä eikä kyllä edes satunnaisen kuvan kehuminen somessakaan. Siitä eteenpäin menevät jutut ovat sitten niitä, mistä jokaisen pariskunnan kannattaa keskustella yhteisesti – mikä on meidän tapauksessa hyväksyttävää ja mikä ei? Saako laittaa alastonkuvan nettiin muiden katseltavaksi eli miltä se kumppanista tuntuu / onko se häntä loukkaavaa? Saako flirttailla?
Myös mm. Iltalehti on kirjoitellut (mikro)pettämisestä. Rakkauden ammattilaiset -blogissa taas on pohdittu sitä, kannattaako aina tunnustaa, jos pettää. Artikkelissa ei tietenkään anneta mitään tiettyä oikeaa vastausta, vaan erilaisia näkökulmia esille tuomalla kannustetaan lukijaa omaan pohdintaan.
Missä menee teidän suhteenne rajat siihen liittyen, mikä katsotaan pettämiseksi ja mikä ei? Harrastatko ”mikropettämistä” ja onko se ylipäätään teidän suhteessanne edes pettämistä eli teetkö sitä salassa? Loukkaisiko sinua, jos saisit tietää kumppanisi lähetelleen alastonkuvia jollekulle toiselle tai harrastaneen kiihkeää nettiseksiä? Tai sallitko sellaisen kumppanillesi, mutta et halua tietää niistä? Tai ehkä lukijoista löytyy avoimessa suhteessa olevia, jotka sallivat jopa irl seksin harrastamisen?
Housuitta 