Tämä on vuoden 2021 joulukalenterin 18. postaus.
***
Vaikka olen seksuaalisesti aktiivinen monella tavalla, ei meidänkään suhteessa ole aina vältytty haluttomuudelta ja sen myötä on välillä koettu turhautumista ja riitelyä. Ja nimenomaan siis siten, että se haluton olen ollut minä – suhteen naispuolinen henkilö. Pahimmat haluttomuusjaksot ovat liittyneet imetysaikoihin, jolloin seksi ei jaksanut kiinnostaa oikein lainkaan, mutta toki sellaisia aikoja on ollut joskus muutenkin. Haluttomuus on sinänsä ehkä vähän huono termi, koska kyse ei läheskään aina ole ollut siitä, että en olisi halunnut lainkaan, vaan seksiä vain ollut paljon vähemmän, mitä mies olisi halunnut. Siksi puhunkin ennemmin halujen epätasapainosta.
Tällainen halujen epätasapaino on tietenkin hankalaa ja rikkoo helposti suhteessa yhteyttä, jos kyseessä on huomattavan suuret ero haluissa ja tilanne jatkuu pitkään. Toisen itsetunto kärsii torjumisesta ja toinen taas ehkä tuntee syyllisyyttä kieltäytymisistään. Jotkut päätyvät haluttomuusongelmien vuoksi eroon tai pettämiseen. Koska me elämme tällä hetkellä avoimessa suhteessa, salaiseen pettämiseen ei ole vaaraa ajautua, mutta toisaalta avoimen suhteen mahdollisuudet eivät paikkaa meillä parisuhdeseksiä. Emme siis pane toisten kanssa siksi, että oma kumppani ei riitä, vaan syyt siihen ovat toisenlaiset.
Olen jo vuonna 2014 kirjoittanut merkinnän ”Mitä useammin seksiä harrastaa, sitä enemmän sitä haluaa”, missä kannatin sitä ajatusta, että seksiin kannattaa välillä hieman pakottaa itseään. Tietoisesti voi siis päättää ryhtyä seksiin toisen niin pyytäessä eikä heti kieltäytyä sen ensimmäisen ”kun en mä halua” -tuntemuksen mukaisesti. Ainakin itselleni yleensä suurin ongelma on seksiin ryhtyminen, koska monesti sitten kuitenkin lopulta seksihalut alkavat heräillä, kun lähtee avoimin mielin yrittämään. On vain niin helppoa väsyneenä/ärtyneenä/mikä tilanne sitten milloinkin on, sanoa toiselle ei ja tehdä omia juttujaan, mitkä ei vaadi itseltä vaivaa.
Tietenkin silloin jos seksi jostain syystä tuntuu ihan täysin mahdottomalta, niin mikään kevyt itsensä pakottaminen ei toimi ja voi vain tehdä ongelmasta isomman. Tokihan toista voi pitää hyvänä (esimerkiksi käsi- tai suuseksillä), vaikka itse ei haluaisi varsinaisesti mitään kosketusta, mutta silloin on melko vaikeaa olla läsnä aidosti tilanteessa.
Miten halujen epätasapainosta syntyvät ongelmat on teillä onnistuttu ratkaisemaan, jos sellaisia on ollut?
Housuitta 
Meillä tämä on aivan toisin päin.
Mies on toisinaan haluton. Työasiat pyörivät päässä ja stressaa niistä. Joskus hän huusi minulle että miksi aina pitää panna. Silloin ostin kostoksi oman dildon. Minusta parempi vaihtoehto kuin se että olisin etsinyt seksiä muualta. Hän oli mustasukkainen sitten dildolle. Sitten annoin kerran hänen katsoa ja selitin että se ei ole häneltä pois, minä haluan edelleen seksiä hänen kanssaan ja se dildo ei ollut mikään jätti dong vaan tarkoituksella ostin saman kokoisen kuin hänen peniksensä on. 😉
Niin ja todella tunnen itseni torjutuksi silloin ja en haluttavaksi. Ennen itkin pahaa oloani nykyään nostan herkemmin kissan pöydälle jos koen kokeneeni vääryyttä.
Puolisolla menee halut melko helposti stressin, väsymyksen ja riitojen vuoksi. Minä, jolta halut eivät mene juuri koskaan, taas kaadan stressini sen läheisimmän ihmisen niskaan, joten meillä on tästä kokemusta. Puoliso teki aiemmin vuosia töitä kaukana kotoa ja työpäivät venyivät matkoineen. Meillä ei ollut oikeastaan koskaan arkiseksiä, eikä edes joka viikonloppu. Niinpä totuin runkkaamaan, yleensä pornon parissa illalla puolison nukahdettua. Sitten jossain vaiheessa olin jo lähellä pettääkin työkaverin kanssa, kun ei kotona enää oikein kommunikointikaan toiminut.
Sitten oli ajankohtaista lasten hankinta ja teimme samassa rysäyksessä muutaman ison elämänmuutoksen töiden ja asuinpaikan suhteen. Parisuhde parani ja lasta ”tehdessä”’sekä puolison ollessa raskaana seksi maistui oikein hyvin alkuraskautta lukuunottamatta. Mutta sitten lapsen synnyttyä olikin usean kuukauden tauko seksissä ja imetys vei puolisolta halut melkein kokonaan. Toista lasta odottaessa puoliso oli lähes kyltymätön, mutta sitten taas lapsen synnyttyä oli kuukausien tauko ja lähes pari vuotta mentiin 0-1 krt / kk tahdilla. Sittemmin tilanne on vähän parantunut ja nykyään lähes viikoittain harrastamme seksiä, mutta pitkät kaudet pornon kanssa ovat sitten tuoneen mulle ongelmia erektion kanssa. Runkatessa kulli kyllä seisoo ja porno kiihottaa, mutta puolison kanssa seksi ei tarjoa niin paljoa ärsykkeitä kuin porno. Muutama kuukausi meni että erektion kestävyys alkoi palailla, kun vähensin rajusti pornon katselua ja myös runkkausta, tosin vasektomian jälkeen piti muutaman kerran viikossa laueta joko seksissä tai sooloseksissä tuloksen varmistamisen vuoksi ja oli siis runkattava kuitenkin, seksiä kun ei montaa kertaa viikossa ollut.
Eli halut on olleet eripariset pitkässä suhteessamme jo vuosia, ja toimeen on tultu, mutta tuo porno ja runkkaus seksin korvikkeena saattavat sitten tuoda toiset ongelmat eteen…
Meillä halut ovat aina olleet eriparia seurusteluajan jälkeen. Vaimo haluaa seksiä kierron puolessavälissä, mutta muuten ei kiinnosta ollenkaan. Tuolloin ei halua edes läheisyyttäkään, mikä on oikeastaan melkein pahempi, kuin seksin puute. Ollaan puhuttu asiasta ja yritetty tulla toisiamme vastaan, mutta aina palattu nopeasti samaan rytmiin. Ollaan kierron aikana vajaa viikko rakastavaisia ja muu aika kavereita. Tarpeeni hoidan yksin runkkaamalla. Olisi muutenkin mukavaa silitellä, hieroa, kertoa kiintymyksestä ja helliä toista, kuin vain muutaman minuutin ajan ennen penetraatiota muutaman kerran kuussa.