Housuitta

Tämän tarinan on lähettänyt meille nimimerkki ”Savukvartsi”.

**

Elämäni muuttui merkittävästi, kun mieheni sai hyväpalkkaisen työn pienellä paikkakunnalla, jossa asui ehkä vain kymmenentuhatta asukasta. Muutimme isoon asuntoon, jonka vuokra oli vain puolet pääkaupungin kaksiomme vuokrasta. Hetken aikaa etsin töitä, mutta mieheni sanoi, että voisin pitää hieman vapaata ja keskittyä kirjoittamiseen, sillä hänen palkkansa kattoi kaikki kustannuksemme.

Niinpä aloin totuttelemaan ajatukseen. Kävelin puistossa ja istuin suihkulähteen ääressä tuntikausia tarkkailemassa ihmisiä. Keräsin jatkuvasti aineistoa romaania varten, jota olin suunnitellut jo kolme vuotta. Panin merkille kaikki hienovaraisimmatkin elkeet, joita ihmiset tuskin itsekään huomasivat. Joku saattoi koskettaa vaistomaisesti taskuaan kokeillakseen soiko puhelin tai rypistää silmänsä voimakkaasti kiinni koittaessaan palauttaa mieleen jotakin pientä asiaa. Silloin tällöin kirjoitin jonkin artikkelin menestyvään nettilehteen ja sain hieman ylimääräistä rahaa. Monesti tuhlasin kokoon saamani rahat siivoojaan. Minua kutkutti ajatus siitä, että olin jouten ja keskityin niihin asioihin, jotka tuottivat minulle iloa.

Kuten sanoin, uusi asuntomme oli iso. Se oli niin tilava, etteivät tavaramme täyttäneet lähellekään koko asuntoa. Yksi iso huone jäi melkein kokonaan tyhjäksi. Meillä oli erilaisia suunnitelmia huoneen varalle. Yksi ajatus oli tehdä siitä työhuone minulle, mutta se tuntui jotenkin naurettavalta. En tarvinnut tilaa kirjoittamiseen. Yleensä istuin sängyllä tai olohuoneen sohvalla läppäri sylissäni. Mietimme myös vierashuoneen mahdollisuutta, mutta huonekaluostoksille lähteminen tuntui molemmista vastenmieliseltä ja usein oli jotakin parempaa tekemistä. Eipä meillä usein vieraita käynytkään, joten asia jäi sikseen.

Todennäköisesti olisimme ennen pitkää alkaneet suunnitella pienempään asuntoon muuttamista. Muuton kanssa oli ollut kiire ja olimme kenties hätiköineet asunnon hankinnassa. Sitten tapahtui jotakin, joka vihki huoneen ihan toisenlaiseen käyttöön. Eräänä päivänä, kun tulin kotiin ostoksilta, huomasin mieheni auton kotimme pihassa. Hänen olisi pitänyt tulla töistä vasta parin tunnin kuluttua. Kun menin sisään, löysin hänet siirtelemässä tavaroita. Hän oli nostanut loputkin tavarat pois jo valmiiksi niin avarasta huoneesta. Kun kysyin, mitä hän teki ja miksi hän oli niin aikaisin kotona, hän sanoi pyytäneensä lopun päivän vapaaksi hääpäivämme aaton kunniaksi. Miehelläni oli kasvoillaan tietynlainen ilme, jonka saattoi tulkita vain yhdellä tavalla. Kun olin purkanut ostokset, hän otti minua kädestä ja kuljetti minut tyhjään huoneeseen. Siellä hän riisui minut ja heitti vaatteet ulos huoneesta. Käteeni hän laittoi jonkin esineen, joka paljastui unimaskiksi. Ennen kuin laitoin sen kasvoilleni, katselin miten hän riisuutui hitaasti. Se oli ensimmäinen kerta kun leikimme sokkoa.

Sokosta tuli lempileikkini. Emme kuitenkaan aina leikkineet sitä ennen rakastelua enkä halunnutkaan aina sitä, mutta minun täytyy tunnustaa, että silloinkin kun valmistelimme toisemme muilla keinoilla, ajattelin aina sokon leikkimistä. Parasta sokossa oli se, että siitä oli useita eri variaatioita. En koskaan tiennyt, miten mieheni aikoi käyttäytyä sen aikana. Joskus saatoin seisoa kauan paikoillani unimaski päällä ja vain kuunnella hiljaa ilmastoinnin huminaa. Peräännyin pari askelta ja tunsin olevani ikkunan kohdalla. Sälekaihtimienkin läpi aurinko lämmitti selkääni. Kevyt ilmavirta tuntui ihokarvoillani. Kuulin mieheni liikkuvan varovaisesti. Saatoin ehkä kuulla hänen hengittävän tai haistoin kuluneen partaveden tuoksun. Sydämeni hakkasi jännittyneenä, koska en voinut tietää, mitä tapahtuisi seuraavaksi. Jos kiusoittelin liian kauan aikaa, oli seurauksena ehkä muutama nopea painava askeleen ääni ennen kuin mieheni tarttui minuun. Tai sitten hän hivuttautui hitaasti lähelleni. Useimmiten aistini herkistyivät niin, että hän ei päässyt yllättämään, mutta ilokseni niinkin joskus kävi. Minusta oli ihanaa heittäytyä kuulon, maun, hajun ja tunnon varaan. Minusta oli ihanaa luopua hetkeksi näkökyvystäni.

En koskaan tarkoituksella ajatellut muita miehiä rakastelun aikana, mutta koska en voinut nähdä, lähti mielikuvitukseni joskus villiin laukkaan. Oikeammin voisi sanoa, etten välillä ajatellut ketään tiettyä miestä, vaan nautin jonkinlaisesta mieheyden ruumiillistumasta. Tunsin miehen sormet, kaulan, huulet, hiukset, vatsan ja kalun enkä ajatellut mitään miehen persoonallisuuteen liittyvää. Sehän olisi ollut kuin olisin ajatellut miehen työtä tai lempielokuvaa. Kaikki sellainen oli merkityksetöntä. Tärkeintä oli, että nuo sormet, huulet ja kalu tiesivät tarkalleen, mistä pidin ja enemmän kuin mitään muuta ne halusivat tyydyttää minut.

Välillä vaihdoimme osaa. Mieheni piti unimaskia ja yritti ottaa minua kiinni. Kaikki uudet sokkoleikkiin liittyvät ideat olivat tavattoman kiihottavia ja välillä pohdin niitä kirjoitustyön lomassa niin, etten voinut keskittyä kostuttuani yhä uudelleen ja uudelleen. Minusta oli ihanaa yllättää mieheni. Silloin kun hän oli näkökyvytön, saatoin asettua polvilleni odottamaan, kun hän haparoi minua kohti. Odotin ihan hiljaa ja sitten kun hän oli tarpeeksi lähellä, tartuin häntä pakaroista ja otin hänet syvälle suuhuni. Mieheni tietysti kosti tämän tempun vastaavanlaisella yllätyksellä.

Mieheni oli uskomattoman hyvä arvioimaan, kuinka kiihottunut olin. En ymmärrä miten hän teki sen, mutta hän ei koskaan edennyt liian nopeasti. Erityisen herkullista se oli etenkin silloin, kun hän ei ollut kosketellut minua suoraan esileikin aikana. Hänellä ei voinut olla aavistustakaan siitä miten märkä olin. Siitä huolimatta hän tiesi aina kuinka pitkälle hän voisi otteissaan mennä. Kerran esimerkiksi satuin vahingossa kaatumaan, kun olin juuri karkaamassa häneltä. Päädyin nelinkotin maahan ja juuri silloin hän painautui koko pituudeltaan sisälleni. Se oli eräs niistä asioista, joista nautin erityisesti. Kun tuo ensimmäinen työntö oli niin ahne ja vaativa, ja sitten rakastelu ikään kuin alkoi uudestaan helline pitkine hitaine liikkeineen.

Joskus menin sanomaan, etteivät rintani saaneet tarpeeksi huomiota sokkoleikkien aikana. Mieheni “hyvitti” laiminlyöntinsä pyhittämällä melkein kokonaisen illan rintojeni hyväilyyn. Aluksi luulin hänen vain leikittelevän ja koitin tavoitella häntä kädelläni, mutta vaikka hän oli ihanan kova, hän vain vetäytyi ulottuviltani jatkaen rintojeni näykkimistä ja lopulta minun oli autettava itseni pois pulasta. Sen illan jälkeen en enää valittanut mistään.

Lopulta jouduimme muuttamaan pois, kun asunnossamme havaittiin sisäilmaongelmia. Uusi kotimme ei ole yhtä iso eikä meillä ole tilaa sokkoleikille, mutta olemme ottaneet selvää erilaisten kokoustilojen vuokrista ja meillä on jo eräs paikka tiedossa seuraavaksi hääpäiväksemme.

**

Tutustu myös muihin blogissa julkaistuihin tarinoihin.