Housuitta

Ilmeisesti itselläni on liikaa aikaa, sillä katselin viimeisimmänkin 4D:n. Dokumentti oli melkoisen huono, mutta kirjoitan nyt siitä kuitenkin pari sanaa. Tämä siksi, että Noora kirjoitti blogimerkinnässään seuraavasti eräästä uutisesta: ”Miten tämä on mahdollista, Suomen pitäisi olla tasa-arvon mallimaa? Muuutenkin niitä naisia sorretaan, leikellään klitoriksia ja pakotetaan naimaan ilman halua, ja nyt ilmenee, että meillä sallitaan moniavioisuus. — Minä en ainakaan haluaisi olla kenenkään jalkavaimo!”

Kommentoin kirjoitukseen silloin, että moniavioisuudessa ei itsessään ole mitään pahaa – ja voihan niinkin päin olla, että naisella on useampi mies. Olen edelleen samaa mieltä. Katsomassani dokumentissa esiteltiin kaksi tapausta: toiseen kuului mies + 2 naista; toisessa miehellä on 7 vaimoa (+9 lasta). Suhteet olivat hyvin erilaisia.

Ensimmäinen tapaus oli lähtenyt liikkeelle miehen ”alkuperäisen” naisen halusta toteuttaa biseksuaalisia tarpeitaan. Nainen ja mies olivat kymmenen vuoden ajan kaksistaan, kunnes pyysivät mukaan kolmannen henkilön; tällä hetkellä he kaikki asuvat siis yhdessä. Naiset harrastavat seksiä keskenään, mies harrastaa seksiä kummankin kanssa & lisäksi he harrastelevat kimppakivaa (puheidensa mukaan heidän talossaan harrastetaan jonkinlaista seksiä 15-20 kertaa viikossa). LISÄKSI naiset kertoivat, että heillä on varsinaisen perheensä ulkopuolella vielä useita muitakin rakastajattaria. Mies sen sijaan kertoi olevansa tyytyväinen kahteen naiseensa. Suhde on siis hyvin avoin. Kaikki näyttävät olevan suhteellisen tyytyväisiä tilanteeseen (joskin naiset kokevat saavansa liian vähän aikaa keskenänsä), vaikka vuorot täytyykin aina suunnitella ja merkitä kalenteriin.

Tällaisessa suhteessa ei olekaan mitään pahaa. Kaikki nauttivat tilanteesta ja ovat tasa-arvoisia.

Toinen tapaus sen sijaan oli sellainen, että siitä ei voi samaa sanoa. Kyseessä oli siis uskovainen mies, joka kertoi saaneensa jumalallisen näyn, jonka mukaan hänen pitää hankkia useampi vaimo. Asiasta on toki hänelle iloakin: ”Jos yksi vaimo kyllästyttää, voi olla toisen kanssa. Hehhehhee. Se ei kuitenkaan ollut ajatukseni!” Eipä tietenkään.

Aluksi vaimojen kesken oli paljon kilpailua (voin kuvitella..), mutta nyt yhteishenki on kuulemma parantumassa. Kaikki kuulostikin vielä suurin piirtein toimivalta, kunnes seuraavanlaisia asioita tuli ilmi: Mies ei enää rakastele vaimoista vanhimman kanssa, minkä vuoksi tämä vaimo tuntee itsensä rumaksi ja hylätyksi. Mies saarnaa Jumalan rangaistuksista saaden naiset itkemään. Eräs nainen oli suunnitellut jo lähtevänsä suhteesta, mutta itkien perusteleekin jäämistään seuraavasti: ”Jos haluaa jotain Jumalalta, pitää antaa jotain itsestään.” Nainen pysyy epätyydyttävässä liitossa ilmeisesti siis vain siksi, että ’Jumala on niin tahtonut’.

Mies kertoo, että jos naista ajaa uhmakas pyrkimys itsenäisyyteen, se ei sovi siihen, mitä hän avioliitolta odottaa. Kyse ei naisten mielestä ole hallinnasta, vaan rakkaudesta (”kyllä hänen pitää olla ankara, jos minä olen hankala”). Entä jos mies on hankala? Saako naiset olla ankaria? Tuskin. Väitän, että kyse nimenomaan on hallinnasta. Ja kun vähän selittää, kuinka tämä on Jumalan tahto, niin kaikki nöyrtyvät.

On aivan yhtä väärin, vaikka suhteessa olisi vain kaksi henkilöä ja tilanne olisi samanlainen kuin tässä. Ongelma ei ole itse moniavioisuudessa. Monet ajattelevat juuri tämän uskovaisen perheen mukaisia tapauksia moniavioisuudesta puhuttaessa, mutta parhaimmillaan se voi kuitenkin olla täydellinen ratkaisu joillekin henkilöille (kuten ensimmäinen tapaus osoitti).

(ps. Mielenkiintoista keskustelua avoimista suhteista on ollut jo hihattoman aiheessa ”Suhteellisuuksia”. Keskustelua voi jatkaa siellä ja tähän aiheeseen kuulisin mielelläni mielipiteitä varsinkin moniavioisuudesta. Kummassakaan näissä tapauksessa ei ollut kyse virallisista liitoista, koska heidän maissaan – sen enempää kuin Suomessakaan – moniavioisuus ei ole sallittua.)

kirjoittanut: oceansoul