Sovintoseksiä

Riidan jälkeinen sovintoseksi on ihanan kiihkeää, kuten moni on varmasti kuullut ja kokenut myös itse. Minulla itselläni on useita kokemuksia nautinnollisista riitelyn jälkeisistä seksikerroista, koska pitkän parisuhteen aikana riitoja on ikävä kyllä ollut useita kertoja. Onneksi mikään riidoista ei ole ollut ylitsepääsemätön, vaan pieniä tyhmiä riitelyjähän ne useimmiten on ollut. Kun tilanne sitten vihdoin saadaan hieman rauhoittumaan (yleensä keskustelemme sängyssä sen jälkeen, kun lapset on saatu nukkumaan), sitä yleensä haluaa olla toisen lähellä – halata ja suudella toista. Siitä taas tilanne etenee melko helposti tietenkin seksiin… 

Itselläni on oikeastaan enemmän kokemuksia ”sovintokeskustelun jälkeisestä seksistä”, eikä niinkään sellaisesta sovintoseksistä, että puhumisen sijaan haettaisiin sovintoa ja läheisyyttä pelkän seksin avulla. Vaikka onhan sitä toki myös joitakin kertoja jätetty keskustelut sikseen ja päädytty riitelystä suoraan kiihkeään seksiin… ja keskusteltu on sitten joskus jälkikäteen, jos se sitten on vielä koettu tärkeäksi.

No mutta muutama päivä sitten kävi siis niin, että harrastimme seksiä välittömästi sovinnon aikaansaamiseen jälkeen. Onnistuneen keskustelun ja jonkinlaiseen kompromissiin päätymisen jälkeen ehdotin miehelleni, että voisimme vaikka pikaisesti hyväillä toisiamme käsin ennen kuin alamme nukkua (minulla oli ovulaatioajankin vuoksi haluja normaalia enemmän). Usein tällaisissa tilanteissa seksi etenee yhdyntään asti, mutta tällä kertaa siihen ei ollut mitään tarvetta. Välillä kun pelkkä kädellä hyväilykin tuo suuren nautinnon, kun mieli on sopivasti mukana! :)

Hyväilimme siis toistemme vartaloita ja olin jo melko herkkänä siinä vaiheessa, kun mieheni vihdoin kosketti klitoristani. Orgasmiini ei vaadittu enää kovinkaan pitkää hyväilyä, vaan melko pian tulin ensimmäisen kerran voimakkaasti. Mies on tottunut siihen, että yleensä kaipaan useita orgasmeja, joten pyytämättä hän piti vain lyhyen tauon ja jatkoi sitten klitorikseni hyväilyä. Tulin pian uudelleen.

Koska olin tuossa vaiheessa jo todella märkä, mies laittoi sormensa sisääni ja jatkoi hyväilyäni vaginan etuseinämää painellen. G-pisteen alueen hyväily tuottikin ihanasti nautintoa ja lisäkiihotusta toi, kun miehen toinen sormi koski hieman peppureikääni. Tunsin paineen tunteen kasvavan alapäässäni. Samoihin aikoihin kun orgasmin huippu alkoi lähestyä, mies sai yhtäkkiä kätensä päälle nestesuihkun. Kaiken tämän seurauksena sain todella voimakkaan orgasmin ja sen myötä niin voimakkaan tunnereaktion, että melkein itkin. Mies puheli olevansa todella kiihottunut squirttaamiseni vuoksi ja tyydytin hänetkin kädellä orgasmiin asti, minkä jälkeen makoilimme pitkään vierekkäin halaillen. Aamulla todellisuus tuli eteen väsymyksen ollessa kamalaa, mutta olihan se silti sen arvoista. ;)

Tämä ei ollut ensimmäinen squirttaamiseni (ensimmäisestä olen kirjoitellut täällä), mutta ei sitä ole tainnut tapahtua parin vuoden aikana kuin ehkä 10+ kertaa. Siten siis, että nestettä tulisi selvästi. Harvinaista herkkua siis, vaatii minulta voimakkaan kiihottumisen ja sopivan vapautuneen olotilan. Välillä minulla on seksissä sellainen tunne, että squirttaus olisi pian tapahtumassa, mutta jokin sitten kuitenkin on esteenä pään sisällä tms.

Elina Tanskanen selittää sovintoseksin kiihkeyttä IS:n jutussa seuraavasti: 

”Osittain kiihkeys selittyy jo sillä ylivirittyneellä tilalla, johon ihmiset päätyvät niin keholtaan kuin mieleltään riidellessään. Sovintoseksi saattaa tuntua erityisen nautinnolliselta ja jopa rauhoittavalta tuon fysiologisen reaktiomyrskyn takia.

Oman henkisen jännitteensä sovintoseksiin voi tuoda myös riidan aiheuttama eron uhka – monesti välienselvittely kun vie ajatukset siihen, mitä tapahtuu, jos erimielisyyksiä ei saadakaan selvitettyä. Menettämisen pelon kohtaaminen voi saada tarramaan kumppaniin sellaisella intensiteetillä, että sovintoseksistäkin kehkeytyy keskivertorakastelua parempaa.”

Millaisia kokemuksia sinulla on sovintoseksistä? Entä naisen squirttaamisesta? Squirttaamisesta on ollut muuten viime keväänä hyvä kirjoitus Seksualistin blogissa.

4/24 – Miksi on niin vaikeaa ryhtyä seksiin?

Joulukalenterin neljäs postaus! Eilen pohdin parisuhteeni vahvuuksia, ettei aina tulisi mietittyä vain negatiivisia asioita. Tänään aiheena seksiin ryhtymisen vaikeus.

Olen aikoinani myös ensimmäisen lapsen syntymän jälkeen kärsinyt haluttomuudesta, joka sentään helpotti nopeammin kuin mitä tämän toisen kanssa on nyt käynyt. Nyt ei syytä voi laittaa vain vauva-arjen piikkiin, vaan haasteita on ollut siis muutenkin. Ensimmäisen lapsen pikkulapsiaikana kirjoitin postauksen ”Mitä useammin seksiä harrastaa, sitä enemmän sitä haluaa”. Allekirjoitan tuon postauksen sanoman edelleenkin, mutta nolona myönnän, että viimeisen vuoden aikana en ole juurikaan jaksanut ryhtyä seksiin puolipakolla. Em. postauksessa siis kirjoitin:

”Lopulta huomasin, että kun puolipakolla on välillä käskenyt itseään tekemään aloitteita seksiin & on suostunut miehen ehdotuksiin silloinkin, kun ei ehkä oikeasti olisi kauheasti kiinnostanut, seksi on alkanut olla taas mielessä enemmän. (…)
Mitä kauemmin on ilman seksiä, sitä helpommin muodostuu kynnys, jonka yli voi olla vaikeaa päästä. Pankaa siis jo tänään; vaikka se ei ehkä kauheasti kiinnostaisi.”

Miksi se on niin vaikeaa vain heittäytyä tilanteeseen ja ryhtyä puuhiin? Ne harvat kerrat, kun seksiä on ollut tänä vuonna, ovat olleet nautinnollisia. Olen saanut useita orgasmeja ja seksin jälkeen olemme makoilleet lähekkäin pitkään miehen kanssa tyytyväisinä. Sitähän minä haluaisin kokea enemmän! Haluttomuus voisi olla ymmärrettävää, jos mies olisi niitä tyyppejä, jotka välittävät vain omasta nautinnostaan, mutta kun meidän seksi on hyvää.

Väsymys, kiire, ärtymys, kiukku, mitä näitä nyt on (päänsärkyä en sentään käytä verukkeena :D ). Ei vain haluta siten, että jaksaisi/pystyisi ryhtymään leikkiin mukaan. Aiemmin sitä saattoi ryhtyä antamaan vaikka sitten suuseksiä toiselle mieliksi, jos itsellä ei tehnyt mieli olla vastaanottavana (ja lopulta itsellekin saattoi tulla haluja), mutta… Nyt ei vain tee mieli sellaista tehdä. Ei pysty pääsemään sellaiseen mielentilaan, että voisi/haluaisi edes jollain tasolla keskittyä seksiin.

Mies ei ole tällä hetkellä kotona, joten tässä mietin, yllättäisinkö hänet tänään. Mutta näinhän olen miettinyt monia kertoja aiemminkin. Miten on käynyt? Kun lapset on vihdoin saatu nukkumaan, on väsymys jo liian suurta tai jostain onkin jo saatu ärsytyskynnys korkealle ja enää ei huvitakaan koko ajatus. Miksi ei sitten sovintoseksiä, jolla molemmat saisi taas hyvälle tuulelle…? Siinäpä hyvä kysymys. Miksi tuntuu turvallisemmalta olla kiukussa kuin rauhoittaa tilanne ja olla toisen läheisyydessä? (No, toki on niitä joitain onnistuneitakin ”yllätyskertoja”.)