Satuinpa surfaillessani sivulle, joka kertoo myyttejä seksuaalisesta kaltoinkohtelusta. Monta hyvää pointtia, mutta tähän yhteen haluan tarttua:
7. Suutelu, halailu tai hyväily on automaattisesti lupaus edetä yhdyntään.
Jokaisen ihmisen perusoikeuksiin kuuluu seksuaalinen itsemääräämisoikeus. Se tarkoittaa ehdotonta ja aukotonta oikeutta kieltäytyä seksistä koska tahansa ja missä tahansa läheisyyden vaiheessa. Kukaan ei saa painostaa eikä pakottaa ketään sellaiseen, mikä ei hänestä tunnu hyvältä tai oikealta. Ihmisellä on oikeus myös muuttaa mieltään ja esim. vetäytyä intiimistä läheisyydestä, ja tätäkin oikeutta toisen pitää kunnioittaa. On ymmärrettävää, että torjutuksi tuleminen tai toisen kieltäytyminen harmittaa ja turhauttaa, mutta se ei oikeuta painostamiseen tai pakottamiseen.
Kyllä, olen itsemääräämisoikeuden kannalla ja sitä mieltä, että jokaisen pitää voida sanoa ”ei” siinä kohtaa kun itsestä siltä tuntuu. Tähän asti kaikki hyvin. Vielä kun se ”ei” tulisi ulos selkeästi ja jättämättä tulkinnanvaraa.
Ongelma on siinä, että naisella on sosiaalinen paine olla sanomatta ”ei” jämäkästi ja selvästi, ja miehillä on vastaavasti sosiaalinen paine sivuuttaa puolihuolimaton ”ei”. Molemmat ovat jäänteitä 1800-luvulta, jolloin seksistä nauttiminen oli naisilta kiellettyä ja neitsyyttä piti säästää tulevaa aviomiestä varten, mutta siitä huolimatta ihmiset toistavat tätä kuviota vieläkin. Useimmat meistä haluavat, että asianlaita muuttuu, mutta katsokaa peiliin ja sanokaa, että olette itse tehneet jotain asian eteen.
Monet ovat vaatineet muutosta, mutta se ei ole sama kuin tehdä jotain itse. Lisäksi muutosta vaaditaan enimmäkseen miehiltä, joiden pitäisi ymmärtää jokainen ”ei”-suuntainen vihje ja ele. Toisesta suunnasta yhteiskunta vieläkin opettaa niille samoille miehille, että tietynasteinen vastustelu kuuluu asiaan. Miehet ovat yhtä lailla alttiita sosiaaliselle paineelle kuin naisetkin, joten molemmat joutuvat tekemään töitä tämänkaltaisten vanhojen tapojen rikkomiseksi.
Ahdistelun kohteeksi joutuva, samoin kuin jokainen muukin, on vastuussa itsestään ja viesteistä, joita lähettää. Jos viesti ei mene perille, se on syytä toistaa selkeämmin ja kuuluvammin. Tarvittaessa otetaan kädet käyttöön ja tehdään myös fyysisesti selväksi, mitä ”ei” tarkoitti.
”Mutta mitä rajojen asettaminen auttaa kun raiskaaja on kuitenkin fyysisesti vahvempi?” huutaa yleisö.
No sitä, että kynnys nousee ja ainakin yksi tapa joutua pulaan eliminoituu. Hyvällä tuurilla ahdistelija perääntyy tajutessaan, ettei voi viedä tilannetta haluamaansa suuntaan ilman voimakeinoja. Siinä missä ”viettely” eli manipulointi ja painostus koetaan usein jopa hyväksyttävinä keinoina, voimankäyttöä ja suoraa pakottamista vierastetaan huomattavasti enemmän. Rajoja tarvitaan tekemään selvä ero suostumuksen ja suostumattomuuden välille.
Ja ennen kuin kirjoitatte megatavuittain vihaisia sähköposteja viattoman uhrin syyllistämisestä, muistakaa tämä: sama sosiaalinen paine, joka kieltää naisia sanomasta ei, ohjaa raiskaajia sivuuttamaan kaikki vähänkään tulkinnanvaraiset kieltäytymiset. Jos päämääränä on vähentää raiskauksia, siihen tarvitaan sekä selkeämpiä rajanvetoja että opportunistisen rajojen rikkomisen karsimista. Ihmisten väliset ongelmat vaativat aina molempien osapuolten panoksen ratkaisuun, eikä raiskaus ole poikkeus.
Ja kyllä, tiedän ettei se ”ei” aina riitä. Ei se riitä silloinkaan, kun joku nakkikioskin jonossa päättää muotoilla meikäläisen nenän uuteen uskoon, ja se on ihan yhtä väärin kuin raiskauskin. Aina on vaarana joutua fyysisesti vahvemman tai monilukuisemman runtelemaksi, sukupuolesta riippumatta. Niitä tilanteita ei vähennetä sillä, että vaaditaan kaikkien muiden muuttumista ja pidetään itsepintaisesti kiinni omasta oikeudesta tehdä kuten haluaa.