turvasana

Ilari Johansson: Turvasana

hihatonJätä kommentti

Kävipä niin jännittävästi, että eksyin katsomaan stand-upia eräänä syksyisenä iltana. Esiintyjä oli Ilari Johansson, joka on ilmeisestikin pitkän linjan koomikko, ja kun kaveri poseeraa mainosjulisteessa sidottuna, pakkohan se oli mennä katsomaan.

Jaha, kuva on vissiin poistettu. Saa ilmoittaa kirjoittajalle. Ei tuommoisella köydellä oikeasti kannata ketään sitoa.

Odotukset olivat siis korkealla, mutta alas tultiin aika kovaa. Setin alku oli perustason hassunhauskaa läpänheittoa, ei mitään käsittämätöntä kumpaankaan suuntaan. Johansson jututti välillä yleisöäkin, mikä oli hyvä veto, mutta ensimmäisen puoliajan pilasivat väsyneet, 70-luvulta lainatut homoläpät. Puhutaan vähän lässyttäen ja kävellään varpaillaan, ja hihhih homous on hassua. Hohhoijaa. Eikä se politiikasta ja poliitikoista vitsailu ollut sen enempää sitä, mitä lauantai-illaltani kaipasin.

Väliajalla olin lähinnä vielä tylsistynyt, mutta odotin, että toinen puolikas pureutuisi vihdoin esityksen nimeen jotenkin. Ilmeisestikin Johansson tietää, mikä turvasana on, mutta siihen se valitettavasti jäi. Tasa-arvoista avioliittolakia sivuttiin minuutin verran, mutta siitäkään Johansson ei sanonut mitään uutta. Kunhan keräsi yhdet aplodit toistelemalla sitä, kuinka uskomatonta on että tällaisista asioista tarvii enää edes vääntää.

Käteen jäi, no, hyvin vähän. Vesa-Matti Loirin imitointi ja kliseiset ”pikkujouluissa ihminen palaa parissa tunnissa taaksepäin saman mitä evoluutio on tullut eteenpäin 900 miljoonassa vuodessa” -vitsit eivät nekään sytyttäneet. Ranskan viimeaikaisia tapahtumiakin sivuttiin, mutta minulle ei auennut, miksi. Kai ne piti mainita osoittaakseen ajankohtaisuutensa.

Ehken ollut kohderyhmää, ehkä olen liian tosikko, ehkä tähdet eivät olleet oikeassa asennossa, mutta minuun esitys ei iskenyt ollenkaan. Keskiverto kinkymiitti on huomattavasti enemmän nauruhermoja kutkuttava spektaakkeli, minkä perusteella odotin tuolla tavalla nimetyltä esitykseltä paljon. Nykyisellään 1/5, en menisi uudestaan.

—

Ja kyllä, helppo minun on kirjoitella nimimerkin suojista kakkaa omalla naamallaan esiintyvistä ihmisistä. Sähköpostilla saa kiinni ja tarvittaessa voin sanottavani sanoa kasvokkainkin. Julkisessa netissä pitäydyn nimimerkissä.

50 Shades of Grey kinkyn silmin

hihaton2 kommenttia

Otetaan ensimmäisenä varmat pois: minähän olen ihan hiton kinky, jos se ei ole vielä jollekulle selvinnyt. Minun kinkyyteni ei kuitenkaan ole tämän postauksen aihe.

Sen sijaan kävin tänään näkemässä kahden tunnin vilauksen siihen, mitä Pentti Perustöttöröö saattaa käsittää sanalla kinky, eli kävin katsomassa 50 Shadesin. Kirjat luin jo aiemmin, mutta pakkohan tämäkin oli lähteä katsomaan.

En ollut ihan 100% vakuuttunut. Seuraa lievän lieviä spoilereita.

Ensimmäisenä silmään pisti leffan nimihenkilön Christian Greyn karisman ja luonteen puute. Sen, mitä dominoivia sadisteja tunnen, jokaisella on ollut noin miljoona kertaa enemmän presenssiä ja vakuuttavuutta, vaikka olisivat maanneet krapulassa sohvalla raapimassa itseään Batman-kalsareiden alta. Kun hahmon ympäriltä riisutaan raha, autot, lentokoneet ja niin edelleen, jäljelle jää puhaltamalla kaatuva pikkupoika. Erityisesti leffan loppupuolella, Greyn antaessa tiukkoja komentoja alaisilleen, ensimmäinen reaktio on tarjota tikkari ja taputtaa päälaelle kun pikku Jaana-Petterillä on niin paha mieli.

Leffan toinen päähahmo, Anastasia Steele, ei jätä sen vakuuttavampaa mielikuvaa. Typykällä ei ole minkäänlaista itsesuojeluvaistoa tai omien rajojen tajua, vaan Grey voi stalkata tätä mielin määrin ilman mainittavaa vastareaktiota. Loppua kohden Ana vähän elävöityy, mutta fiilis oli suunnilleen sama kuin jos juhannusfestareilla joisi koko illan muumilimsaa ja juuri ennen nukkumaanmenoa saisi kulauksen pilsneriä. Ei lämmittänyt enää siinä vaiheessa.

Kun tarinasta poimii pois kaikki viisi varsinaista kinkykohtausta, jäljelle jää ällöromanttinen kliseetykitys, jossa hahmot vuorotellen katsovat toistensa perään pää kallellaan huokaillen. Grey on kontrollifriikki, joka ei malta laskeaa Anastasiaa silmistään päiväksikään, ja dialogi on välillä todella kökköä. Meinasi naama sulaa muutamassakin kohtaa, mutta suurin pettymys oli silti se ah niin ihanan kinky seksi. Tai ennemminkin sen puute.

Greyn ”leikkihuoneessa” on kyllä kaikenlaista lelua ja piiskausvälinettä, mutta kahta lukuunottamatta niitä ei koko leffassa käytetä. Telineissä komeilevat kepit ovat toki pelottavan näköisiä, mutta ainakin omassa käytössä niitä menee rikki sellaista tahtia ettei niitä noin koristeellisiksi kannattaisi vaivautua tekemään. Ratsupiiskaa vähän vilautetaan ja muutaman kerran se viuhahtaa, mutta todella, todella kesysti. Avokämmen ja hapsupiiska eivät nekään vakuuta, kun lyöminen vastaa lähinnä pientä lämmittelyä omiin kokemuksiin verrattuna. Ilmankos Anan ääntely on sitä vaniljakohtauksista tuttua voihkintaa, kun läpsyttely on tuollaista tasoa.

Kaikista suurin ongelma on kuitenkin se, että Greyn sadismi ja dominoivuus laitetaan elokuvassa lapsuuden traumojen ja käsittelemättömän menneisyyden syyksi. Ei pienintäkään elettä siihen suuntaan, että vallalla ja kivulla voisivat leikkiä myös tasapainoiset, tolkut ihmiset, koska hyihyikamalaa. En edes halua kuvitella, millaista olisi selittää omia mieltymyksiään sellaiselle ihmiselle, jonka ainoa kosketus aihepiiriin on 50 Shades of Grey.

Kaiken kaikkiaan elokuvan kantava teema, kinkyys ja vallalla leikkiminen, on aikamoinen kupla. Pahin antikliimaksi on kohtaus, jossa selkäänsä saanut Anastasia tuhertaa kyyneliä ja tivaa Christianilta, miksi tämä haluaa nähdä kumppaninsa itkevänä ja nujerrettuna. Oman kokemukseni mukaan juuri nuo tilanteet ovat niitä kauneimpia, syvällisimpiä ja yhdistävimpiä hetkiä, mutta leffassa asia esitetään täsmälleen päinvastoin. Anastasia vetäytyy, kieltää Greytä koskettamasta itseään ja pakenee. Aftercare loistaa poissaolollaan koko kaksituntisen ajan, mikä on omiaan luomaan mielikuvaa BDSM-harrastuksen haitallisuudesta.

Jotain positiivistakin löytyi: Grey käyttää kumia tunnollisesti uuden kumppanin kanssa, ja turvasanat mainitaan kahteenkin otteeseen. Ihan hakoteillä ei siis olla.

Kokonaisuutena 50 Shades jättää käteen hyvin vähän. Minkäänlaisena johdatuksena BDSM-harrastukseen se ei toimi, koska aihetta käsitellään traumojen purkamiskanavana ja sairauteen verrattavana tilana. Kevyenä viihteenä leffa on köykäinen paperinohuiden hahmojen ja kökön dialogin vuoksi. Ehkä ainoa meriitti on tapa, jolla kinkyseksiä on onnistuttu käsittelemään valtavirran hyväksymällä tavalla kauhistellen ja hupsuina fantasioina. Pikkusisko kirjoitti tästä niin osuvasti, etten ala hänen sanojaan toistamaan.

Jos menette katsomaan, muistakaa Oh Joy Sex Toyn vinkit. Älkää sekoittako fiktiota siihen, miten asioita kannattaa oikeassa elämässä tehdä.

BDSM, osa 1: B/D ja suostumus

hihaton1 kommentti

Blogia on kirjoitettu herra ties kuinka monta vuotta, mutta BDSM on jäänyt lähinnä sivumaininnaksi. Lienee aika korjata asia ja avata termiä ihan pohjalta lähtien.

Ensinnäkin, BDSM yhdistää lyhenteet B/D (bondage/discipline), D/s (Dominance/submission) ja S/M (sadism/masochism). Käsittelen jokaista näitä erikseen, osassa 1 siis aloitetaan bondage/disciplinestä.

Mainittakoon jo tässä kohtaa, että nuo termit eivät ole mitenkään tarkkarajaisia, vaan niillä on myös yhteisiä ilmenemismuotoja: esimerkiksi sitominen voi olla alistamisen muoto (D/s) tai sillä voidaan tuottaa kipua (S/M).

Mutta bondage ja discipline. Bondagella tarkoitetaan sitomista, kahlitsemista ja muita tapoja rajoittaa kumppanin fyysistä liikkumista. Discipline puolestaan on henkistä rajoittamista, kuten sääntöjä ja rajoituksia, joiden rikkomisesta tavallisesti seuraa rangaistus. Tämä alkuun lyhyesti, koska A) en ole tutustunut köysiin kovinkaan paljon ja kurinpito tulee käsitellyksi myöhemmin, mutta ennen kaikkea

B) Koska kaiken tämän väkivallalta ja pakottamiselta näyttävän touhun ytimessä on suostumus.

Suostumusta ja sen merkitystä ei voi koskaan korostaa tarpeeksi. BDSM ei ole BDSM:ää, jos mukana on yksikin osapuoli joka ei ole mukana vapaasta tahdostaan. Joskus suostumus voi olla monimutkaisesti tulkittava asia (tästäkin lisää myöhemmin), mutta sen on oltava selkeästi etukäteen ilmaistu, täysvaltaisen aikuisen suostumus omasta osallistumisestaan.

Ihminen, joka sidotaan paikalleen, on antanut suostumuksensa. Sitoja on antanut suostumuksensa. Kaikki muut paikallaolijat ovat antaneet suostumuksensa. Suostumus on aktiivinen tila, ja sen voi peruuttaa millä hetkellä tahansa, joko turvasanalla tai muulla etukäteen sovitulla tavalla. Myös sitoja voi peruuttaa suostumuksensa kesken kaiken, jolloin solmut auotaan ja sessio päättyy siltä kertaa siihen. Kaikilla osallistujilla on oikeus keskeyttää tilanne tarvittaessa.

Mutta niin, ne köydet ja kahleet.

Mahdollisuudet ovat lähes rajattomat, kaikki on kiinni osallistujien mielikuvituksesta. Tuo tuolla tykkää sitoa kumppanin ranteet sängynpäätyyn, kun taas vieruskaverinsa käärii mallinsa köysiin päästä varpaisiin ja laittaa lopuksi riippumaan pää alaspäin. Se yksi heppu Kalliosta tekee koristesidontoja ja Naapurin Eki kahlitsee seinään yöksi. Tekniikoita on enemmän kuin luetella jaksaa, mutta henkilökohtaisena valintana mainitsen vielä ichinawan. Sana tarkoittaa yhtä köyttä, ja tekniikka on hieman edellisistä poikkeava: pysyvien solmujen ja staattisten asentojen sijaan sitoja käyttää köyden liikettä, silmukoita ja päitä mallinsa ohjailuun ja rajoittamiseen. Esimerkiksi näin:

Ichinawa (1 rope) technique: Esinem & Ika Noire from Dominic Charles on Vimeo.

No mitä niistä köysistä sitten voi saada irti?

Edelleenkin, mahdollisuudet ovat lähes rajattomat, eli hyvinkin paljon. Jotkut nauttivat siitä, miten köysi rajoittaa liikettää ja pakottaa rauhoittumaan. Eturivin punapää kiihottuu ollesaan kumppani(e)nsa armoilla. Tuo tuolla takarivissä rakastaa vallantunnetta, joka syntyy toisen avuttomasta tilasta, ja se aina myöhässä tuleva rakastaa nihkeän hamppuköyden tuntua iholla. Yläkerran pariskunnalle se tuo vaihtelua arkiseen seksielämään, kun kaikki asennot on jo kokeiltu ja lelulaatikkoon ei mahdu enää uusia keksintöjä.

Kiinnostuitko kokeilemaan? Alkuun pääsee helpolla ja halvalla, eikä kaikkien tarvitse köysistä tykätä. Ennen kauppaan ryntäämistä kannattaa tutustua kokeneempien suosituksiin köysimateriaalin ja -tyypin valinnasta, hankkia kunnon sakset ja pitää ne aina käden ulottuvilla, ja tottakai, suhtautua avoimin mielin ja olla lataamatta tilanteeseen ennakko-odotuksia.

Oppimateriaalia alkuun voi etsiä vaikka näistä:

Kink Friendly (PDF)

BDSM Wiki

Two Knotty Boys (videotutoriaaleja).

Ensi kerralla osa 2, Dominance/submission ja lupauksien lunastamista: kurinpito ja suostumuksen monet ulottuvuudet.

Seksileikkien perusteita

osJätä kommentti

Monelta löytyy makuuhuoneen ”lelulaatikosta” monia leluja: käsiraudat, dildoja, anaalitappeja, ruoskia, roolivaatteita jne. Niiden kanssa – tai ilman niitä – voi kehitellä monenlaisia erilaisia seksileikkejä, joista juttua tällä kertaa yleisellä tasolla.

Säännöt

Leikit tarvitsevat sääntöjä. Seksileikeissä (kuten seksissä tietysti muutenkin) tärkeää on lähinnä se, että ne lopetetaan heti silloin kuin toinen niin haluaa. Tämä on tärkeää varsinkin sellaisissa leikeissä, joissa toista satutetaan tai nöyryytetään.

Jos siis leikki sisältää sadomasokistisia piirteitä, ennen niihin ryhtymistä pitäisi sopia koodisana eli toisin sanoen turvasana. Nauttiessaan ihminen saattaa sanoa esimerkiksi ”lopeta”, vaikkei tätä oikeasti tarkoittaisikaan. Koodisana (joka on mieluiten siis sellainen, jota ei seksin aikana muuten tulisi sanottua) taas on aina ehdoton ei, jota ei saa jättää huomioimatta. Varsinkin bdsm-leikeissä voi olla fiksua käyttää ns. liikennevalojärjestelmää, jossa punainen tarkoittaa ”heti seis”; keltainen ”hidasta hieman; ollaan sietokykyni rajoilla” ja vihreä ”kestän enemmänkin!”.

Itseluottamuksen puute

Seksileikkien esteenä saattaa olla helposti itseluottamuksen puute: Voi olla vaikeaa rentoutua tarpeeksi tai vaikka toteuttaa leikin vaatimaa roolia, jos tuntee olonsa vaivautuneeksi. Siksi leikkejä onkin helpompaa toteuttaa tutun ja luotettavan henkilön kanssa. Tällöin voi olla varma, että kumppani hyväksyy tilanteessa kuin tilanteessa. Sadomasokistisissa leikeissä taas on tietenkin selvää, että esim. alistettavan henkilön on oikeasti nautittava alistamisesta (ja esim. kivusta, jos sitä sessioon sisältyy)!

Yksi yleinen fantasia on kimppakiva. Ennen siihen ryhtymistä on kuitenkin syytä miettiä, onko siihen varmasti valmis. Vaarana voi olla ihastuminen ja tietenkin sukupuolitaudit, joten kondomi on ehdoton. Jos itseluottamus on huono, saattaa ryhmäseksin jälkeen tulla tunteita, jotka eivät ole mukavia: mustasukkaisuus, viha ja joku voi kokea tulleensa jopa hyväksikäytetyksi. Nämä aiheuttavat nopeasti suhteeseen ongelmia. Tärkeää on siis se, että parisuhteessa molemmat suostuvat kimppakivaan täysin omasta tahdostaan!

Ideoita seksileikkeihin

Kyllästyttääkö aina ne muutamat samat yhdyntäasennot makuuhuoneen sängyllä tai olohuoneen sohvalla? Mistä löytää ideoita seksielämän piristämiseen?

Aikaisemmin olen kirjoittanut tekstin fantasioiden jakamisesta. Tällöin totesin, että joitakin seksifantasioita haluamme pitää nimenomaan omina fantasioinamme (fantasioiminen saattaa tuottaa usein huomattavasti enemmän nautintoa kuin fantasian kokeminen oikeasti). Jotkut fantasioistamme ovat kuitenkin ehkä sellaisia, joita voisimme toteuttaakin. Tästä onkin hyvä lähteä liikkeelle: Mieti, mitä sinä haluaisit kokeilla ja kysele samaa kumppaniltasi. Kaikkiin kumppanin ehdotuksiin ei tarvitse tietenkään suostua, jos ne eivät tunnu kiihottavilta, mutta toista ei saisi tuomita edes hulluimmista fantasioista.

Kun fantasiat ovat selvät, niitä voi lähteä toteuttamaan! Vinkkejä voit löytää seuraavista blogin teksteistä:

Tämän artikkelin 2. osa löytyy täältä. Ideoita seksileikkeihin on antanut myös villiq tässä artikkelissaan. Lisäksi tagiselaimella löytyy lisää seksileikeistä kertovia tekstejä.

kirjoittanut: oceansoul