Housuitta

Tämän tekstin on lähettänyt Seksisalaisuuksia? -merkinnän innoittamana nimimerkki ”Mies Espoosta”.

Vahinkoja vai sittenkin jotain muuta?

”Olen keski-ikäinen mies, normaalivartaloinen, enkä edes mitenkään erityisen näköinen. Työskentelen keskisuuressa suomalaisessa firmassa, ja lähin esimieheni eli osastoni päällikkö, on nainen. Hän on suunnilleen samanikäinen kuin minä, tumma ja ainakin omasta mielestäni ihan kauniskin. Helposti lähestyttävä, älykäs ja reilu. Vuosien aikana on samalla pallilla tullut nähtyä yksi jos toinenkin johtaja, niin kyllä sanoisin hänen olevan ihan sieltä parhaasta päästä. Hyvä esimies kun vaikuttaa oleellisesti koko työpaikan hyvään ilmapiiriin.

Mielestäni tulen varsin hyvin juttuun hänen kanssaan, niin kuin nyt esimies ja alainen tulla voivat. Vaikka toisinaan tulee väkisinkin mieleen, onko siinä taustalla jotain muutakin… Voisi esimerkiksi sanoa, että olen ehkä jonkinlainen luottohenkilö. Tiedän varmasti enemmän asioita hänen yksityiselämästään kuin kukaan muu työntekijämme. Hän kysyy minua useammin mukaansa lounaalle kuin muita, ja tulee usein luokseni kyselemään esimerkiksi vinkkejä firman yhteistyöpäiviä varten. Periaatteessa ei mitään kovin erikoista, mutta olen vain kiinnittänyt asiaan vuosien aikana huomiota. Ja sitten on myös toisenlaisia asioita. Esimerkiksi kerran toimistolla… 

1. Oli poikkeuksellisen lämmin jakso toukokuussa. Aurinko oli helottanut täydeltä terältään useita päiviä, ja kaupungin ilma tuntui raskaalta ja kärysi kuumalle asfaltille. Esimieheni pyysi minua omaan huoneeseensa, niin käytäisiin läpi projektien valmiusastetta ennen kesälomien alkamista. Istuin mustassa nahkaverhoillussa tuolissa hänen työpöytänsä edessä. Radiosta soi taustalla jotain hiljaista musiikkia, ja jostain taustalta kuului työnteon ääniä. Juttelimme siinä samalla jotain merkityksetöntä. Keskustelun ohessa hän nousi ja poimi seinällä olevasta kirjahyllystä projektimapin, ja työnsi sen sitten avonaisena pöydän yli eteeni katsottavaksi. Hän jäi hetkeksi seisomaan pöydän taakse nojaten käsillään pöydän reunaan. Sitten hän nojasi eteenpäin kumartuen pitkälle lähes mapin ylle, niin että katselimme sitä sitten molemmat, hän tosin vähän epänormaalilla tavalla kurotellen. Katselin sanattomana, kuinka hänen rintansa laskeutuivat puolen metrin päässä eteeni pääni korkeudelle, työntäen ohuen puseron alla olevaa valkoista toppia alaspäin. Rintojen väliin jäi aukko, jonka läpi saatoin nähdä pidemmälle napaan saakka. Muistan laskelmoineeni mielessäni rintojen kaareutuvaa muotoa, ja ajatelleeni, että paitaa vasten kätkeytyi enää vain aivan rintojen kärki. Tajusin hakevani katseellani hänen rintaliivejään, mutta en vain löytänyt niitä. Kai hänellä sellaiset kuitenkin oli oltava? Ne vain jäivät tuossa jotenkin katveeseen? Hän ei vilkaissutkaan minua kai koko tuon hetken aikana, selitti vain jotakin toimitusajoista, mutta ainakin itselläni katse harhaili pääsääntöisesti aivan muualla kuin papereissa. Sitä hetkeä kesti ehkä puolisen minuuttia. 

2. Firmalla on jonkin verran maaomistuksia, ja yhtenä tällaisena on pieni kesämökki rantasaunoineen järven rannalla. Tätä käytetään toisinaan kokous- ja virkistyspaikkana. Meilläkin on silloin tällöin ollut suomalaiseen tapaan saunontaa tai jotain vastaavaa aktiviteettia esimerkiksi yhteistyökumppaneiden kanssa, tai joskus ihan vain firman oman väen kesken. Itse olen aika innokas saunomaan, ja toisinaan olen kysellyt, että koska taas on saunailtoja. Meille kaikille työntekijöille oli laitettu jo ainakin viikkoa aikaisemmin kysely, ketkä ovat innokkaita saunailtaan ja luonnollisesti ohjelmassa olisi myös pikkupurtavaa. Tietenkin ilmoittauduin mukaan. Keväinen ajankohta taisi vain olla huono, sillä uimaan ei oikein vielä uskaltautunut menemään, ja toisaalta jännittävät hetket jääkiekon MM-kisoissa saivat useimmat jäämään pois. Ja muutenkin tarjolla olisi pitänyt varmaan olla ilmaista viinaa, jotta vanhempi väki olisi edes harkinnut saapumista paikalle. 

Tapani mukaan saavuin paikalle jo hyvissä ajoin ja ensimmäisenä. Ei minulla kiire ollut, olen vain luonteeltani sellainen. Istuin mökin terassin kaiteella ja haistelin kevään tuoksua. Esinaiseni saapui paikalle, hänkin vähän sovitusta etuajassa. Tosin hänellä muutenkin olivat mökin avaimet, joten kukaan ei olisi sisään ilman häntä päässytkään. Jäimme jutustelemaan joksikin aikaa terassille. Vilkuilin välillä kelloa, ja alkoi jo hieman ärsyttää, kun muita ei kuulunut. Sanoinkin siitä jossain välissä hänelle. Hän totesi, että itse asiassa kyllä ketään muita ei ollut ilmoittautunut. Sitten hän teki nopean soittokierroksen niille henkilöille, jotka eivät olleet ilmoittaneet mitään suuntaan tai toiseen. Ilmeni, että ketään muita työntekijöitä ei tosiaankaan ollut tulossa, joten hän kysyi, saisiko kutsua miehensä, joka oli yksin kotona. Sanoin, että kyllä se minulle sopii. 

Hänen miehensä saapui puolta tuntia myöhemmin. Saunoimme aluksi vuorotellen, miesten ja naisten vuoroissa, kaikki siveellisesti pyyhkeisiin kietoutuneena vaihdon aikana. Mutta sitten hänen miehensä sanoi, että eikö se ole sama jos ollaan kaikki siellä yhtä aikaa, niin ei tarvitse siellä eteisessä palella. Niinpä sitten esinaisenikin tuli löylyyn. Löylyhuone oli jo alkuillasta hämärä, mutta pukuhuoneessa oli enemmän valoa. Vilvoittelemaan mennessämme pomoni istuutui parin istumapaikan etäisyydelle minusta. Hänellä oli yllään suurikokoinen pyyhe kietaistuna kainaloihin saakka, niin kuin naisilla usein on tapana. Hänen miehensä piti lähteä käymään välillä jossain, syytä en edes tiedä, ja pomoni soitti erään työpuhelun. Häntä oli yritetty hetkeä aikaisemmin tavoittaa useamman kerran. Tuo puhelu kesti ehkä parikymmentä minuuttia. Sen aikana hänen pyyhkeensä vähitellen löystyi ja laskeutui alaspäin, mutta hän ei tuntunut siitä suuremmin välittävän. Seurasin odottavasti katseellani, kuinka pyyhe vähitellen laskeutui yhä alemmas, kunnes lopulta hänen nänninsä tulivat näkyville. Hän oli sivuttain minuun, ja katseli puhuessaan keskittyneen näköisenä pukuhuoneen ikkunasta ulos saunapolun suuntaan. Koska hän ei ollut puhelunsa aikana tainnut kertaakaan katsoa suuntaani, uskalsin ensin vilkuilla, ja lopulta katsella häntä varsin rohkeasti. Pyyhe jatkoi edelleen hidasta laskeutumistaan navan seudulle saakka. Välillä näytti kuin hän olisi aikonut korjata sitä, mutta hän nykäisi sitä vain hieman ylemmäs toisella kädellään ja painoi sen vasten vatsaansa. Katselin noita sopivan kokoisia ja täydellisen pyöreitä rintoja, jotka heilahtelivat ja kohoilivat sen mukaan kun hän joko kumarteli eteen läimäisemään hyttystä, tai nojaili taaksepäin puhelunsa aikana. Painoin välillä silmäni kiinni, ja yritin muistella miltä hän näytti. Yritin painaa näkymää mieleeni mahdollisimman hyvin. Vilvoittelun jälkeen saunaan lähtiessämme hän jätti pyyhkeen penkille. Löylyhuoneen pienen ikkunan himmeää valokeilaa vasten näkyi siististi trimmattu kiitorata.”

**

Kirjoittajaa kiinnostaa näkemykset siitä, onkohan kuvatut tilanteet olleet vahingossa tapahtuneita vai kenties tarkoituksella tehtyjä, joten kertokaa mielipiteitänne. :)