Yhä useampi löytää kumppaninsa netistä. Seuranhakupalveluita näkee lähes kaikkialla, mutta ne eivät tietenkään ole ainoita keinoja tutustua ihmisiin nettimaailmassa. Chatit, IRC, keskustelufoorumit ja muut ovat oivia keinoja löytää samoista asioista kiinnostuneita ihmisiä – vahingossahan voi samalla tutustua mahdolliseen kumppaniehdokkaaseenkin, vaikkei sellaista olisi ollut varsinaisesti etsimässäkään.
Iltalehti kertoi aiemmin syksyllä, että kolmannes aikuisista on käyttänyt netin deittipalveluita. Silti siinäkin artikkelissa tunnuttiin kokonaan unohtavan se, että seuraa voi tosiaan löytää muualtakin netistä.
Jotkut ovat tietenkin edelleen sitä mieltä, ettei kumppania voi löytää netistä. Jotkut taas kauhistelevat sitä, miten joku uskaltaa irl tavata nettikavereitaan. Lapsia varoitellaan pedofiileista ja kehotetaan tapaamaan nettikavereitansa vain julkisilla paikoilla (eikä tietenkään yksin).
Pieni varovaisuus toki onkin aina tarpeen. Ainahan on niitä, jotka väittävät olevansa aivan jotain muuta kuin ovat oikeasti. Itse olen kuitenkin ollut useissa miiteissä elämäni aikana (ensimmäisen kerran olisiko-ollut-16-vuotiaana, jolloin miitti oli aivan toisella puolella Suomea..), sekä tavannut ihmisiä myös kahden kesken. Myös kumppaniini olen tutustunut netin välityksellä, vaikkakaan en deittipalveluiden kautta. Muutaman kommentin seurauksena pyysin häntä juttelemaan eräälle IRC-kanavalle, ja koska asuimme samassa kaupungissa, hän joskus kaverimielessä pyysi minua sitten erään bändin keikalle. Ja se olikin sitten ihastumista melkeinpä ensi silmäyksellä… :) Nyt olemme seurustelleet yli pari vuotta ja asuneet siitä yhdessä puolisen vuotta. Tiedän myös monia muita pareja, jotka ovat löytäneet toisensa netin avustuksella.
Itse olin ennen kovin epäsosiaalinen ja minun oli kovin vaikeaa jutella tuntemattomien ihmisten kanssa. Netissä tämä ongelma ei kuitenkaan ole esteenä sille, että voisi keskustella asiasta kuin asiasta muiden kanssa.
Kuka siis sanoikaan, ettei netistä voisi löytää kumppania? Ja mikä tällaiseen väittämään on syynä? Miksi netti olisi jotenkin huonompi paikka tutustua ihmisiin kuin jotkin perinteisemmät paikat? Miksi joitakin jopa hävettää kertoa, että se oma kumppani on löytynyt netistä? Ja miksi jotkut vanhemmat kieltävät lapsiaan tapaamasta nettikavereitaan?
kirjoittanut: oceansoul
Housuitta 
Hih, tippaakaan en häpeä että olen löytänyt monenmonta miesystävää netin kautta, joko ihan deittipalstoilta tai sitten jotain muuta kautta. Helpompaa, halvempaa ja turvallisempaakin kuin lähteä notkumaan ravintoloihin. Tietysti järki täytyy pitää matkassa, jos lähtee tapaamaan jotain nettituttua, varsinkin jos kyse on jostain lyhytaikaisesta tuttavuudesta ja vanhempien huoli lapsistaan on ihan oikeutettu.
Itse raapustelin joskus nettideittailun aakkoset blogiini, löytyy tuosta nettisivusto-linkistä.
Sama juttu. Häpeää en tunne. Vaimoni on minut aikoinaan löytänyt Sinkut-sivuilta. Eräästä chatista aikoinaan tapasin erään naisen, jonka kanssa meillä oli jonkin aikaa vakipano-suhde. Kokemuksia on myös näiden väliltä. Minä voin kyllä suositella nettiä kaikenlaiseen seuranhakuun.