6/24 – Itsetyydytystä

Joulukalenterin kuudes postaus! Eilen kuvailin, millainen kosketus saa minut (ja toki monen muunkin naisen) kiihottumaan. Tänään mietin itsetyydytystä.

Minulla seksin harrastaminen kumppanin kanssa ja itsetyydytys kulkevat vähän käsi kädessä. Kun on paljon haluja, tulee niitä tyydytettyä ominkin käsin (jos on mahdollisuus) – ja kun haluja ei ole, ei sitä siis tietenkään tule runkkailtuakaan. Lähivuosina ei juurikaan ole tullut harrastettua itsetyydytystä – vain joinakin harvinaisina kertoina. Tähän toki vaikuttaa sekin, onko yksin kotona vai ei. Viimeisin ”aktiivinen kausi” taisi olla gradun kirjoittamisen aikoihin joitakin vuosia sitten. Lapsi oli hoidossa, mies töissä ja minä kotona kirjoittamassa gradua. Kirjoittamistaukojen aikana saattoi tehdä mieli nollata ajatuksia katsomalla vaikka hieman pornoa ja saada orgasmi. Vähensikö tämä seksiä miehen kanssa? Ei. Se vain ylläpiti luukussa neljä mainitsemaani ”mitä enemmän seksiä harrastaa, sitä enemmän tekee mieli” -ajatusta eli haluja riitti tuolloin illaksikin.

Harrastatko sinä itsetyydytystä?

5/24 – Miten minä kiihotun?

Joulukalenterin viides postaus!  Eilen pohdin seksiin ryhtymisen vaikeutta. Vaikka jossain muistin pohjalla olisikin, miten ihanasta asiasta on kyse, ei ole helppoa ryhtyä seksiin esim. kiukkuisena. Tänään sen sijaan pohdin, millaista kosketusta toivon kiihottuakseni.

Tiedättekö Iltalehtien ja muiden ”Tee näin, jotta saat naisen kiihottumaan” -tyyliset postaukset? Haluan huomauttaa, että tämä ei ole sellainen, koska haluan muistuttaa ihmisten olevan erilaisia. Tämä on postaus siitä, millaisesta kosketuksesta minun alapääni alkaa kostua ja vaatimaan kosketusta sillekin alueelle. Joku toinen voi vihata esimerkiksi korvalehtiin koskemista.

Tärkein kohta: ei ensimmäiseksi kosketusta jalkoväliin. Se ei tunnu hyvältä, jos ei ole kiihottunut ja saa vain ärsyyntymään. Mies tietää tämän, mutta joskus (hyvin harvoin) hän yrittää silti jonkinlaista pikaseksiä, jolloin käsi on jo melkein heti klitoriksella. Valitan, ei oikein toimi. Toki joskus olen voinut ajatuksilla jo kiihottaa itseäni, jolloin saatan nopeasti ohjata miehen kättä alapäähän, mutta pääsääntönä on siis hidas herättely seksiin.

Erogeenisia alueita on monia. Korvalehdet, mikä ihana tunne, kun mies niitä suukottelee ja vaikka varovasti puraisee! Yleensä esileikkimme alkaa toisen halailusta ja suutelemisesta, jolloin kädet samalla koskettelevat ylävartaloa ja peppua. Suulta huulet voivat siirtyä korvien ja kaulan alueelle. Kädet voivat pian hyväillä myös rintoja/nännejä ja sisäreisiä. Nautin, jos nännejä hyväillään käsin tai suulla, kunhan kiihottuminen on päässyt jo hieman alkuun.

Kun kiihottuminen on päässyt vauhtiin, esim. hengitys on alkanut tiheentyä, toivon yleensä jo kovasti kosketusta klitorikseen – sormin tai kielellä. Viimeistään orgasmin seurauksena alapääni on lopulta tarpeeksi märkä ottamaan sisäänsä miehen peniksen (tai vaikka sitten lelun).

Käsi kaulalle. Koska en nyt puhu kaulan silittelystä tai suukottelusta, ollaan alueella, joka vaatii hyvän tuntemuksen toisesta. Oikeassa kohdassa ajoitettuna käden laittaminen kaulalle ja lievä puristaminen lisää kiihottumista todella paljon. Meillä ei harrasteta hengityksen kontrollointia, vaan tämä liittyy lähinnä pieniin eleisiin, joita rakastan. Tykkään kyllä itsekin joskus olla dominoiva osapuoli, mutta lähivuosina olen liukunut enemmän siihen, että kaipaan mieheltä hallitsevaa otetta. Siksi myös esimerkiksi hiuksista vetäminen on kiihotusta lisäävää oikeassa tilanteessa. Piiskaamiset ja muut isommat jutut ovat mukana vain harvoissa seksikerroissa, jolloin mukana on siis enemmän satuttamista ja muuta bdsm-henkistä touhua (usein lelujen kera).


4/24 – Miksi on niin vaikeaa ryhtyä seksiin?

Joulukalenterin neljäs postaus! Eilen pohdin parisuhteeni vahvuuksia, ettei aina tulisi mietittyä vain negatiivisia asioita. Tänään aiheena seksiin ryhtymisen vaikeus.

Olen aikoinani myös ensimmäisen lapsen syntymän jälkeen kärsinyt haluttomuudesta, joka sentään helpotti nopeammin kuin mitä tämän toisen kanssa on nyt käynyt. Nyt ei syytä voi laittaa vain vauva-arjen piikkiin, vaan haasteita on ollut siis muutenkin. Ensimmäisen lapsen pikkulapsiaikana kirjoitin postauksen ”Mitä useammin seksiä harrastaa, sitä enemmän sitä haluaa”. Allekirjoitan tuon postauksen sanoman edelleenkin, mutta nolona myönnän, että viimeisen vuoden aikana en ole juurikaan jaksanut ryhtyä seksiin puolipakolla. Em. postauksessa siis kirjoitin:

”Lopulta huomasin, että kun puolipakolla on välillä käskenyt itseään tekemään aloitteita seksiin & on suostunut miehen ehdotuksiin silloinkin, kun ei ehkä oikeasti olisi kauheasti kiinnostanut, seksi on alkanut olla taas mielessä enemmän. (…)
Mitä kauemmin on ilman seksiä, sitä helpommin muodostuu kynnys, jonka yli voi olla vaikeaa päästä. Pankaa siis jo tänään; vaikka se ei ehkä kauheasti kiinnostaisi.”

Miksi se on niin vaikeaa vain heittäytyä tilanteeseen ja ryhtyä puuhiin? Ne harvat kerrat, kun seksiä on ollut tänä vuonna, ovat olleet nautinnollisia. Olen saanut useita orgasmeja ja seksin jälkeen olemme makoilleet lähekkäin pitkään miehen kanssa tyytyväisinä. Sitähän minä haluaisin kokea enemmän! Haluttomuus voisi olla ymmärrettävää, jos mies olisi niitä tyyppejä, jotka välittävät vain omasta nautinnostaan, mutta kun meidän seksi on hyvää.

Väsymys, kiire, ärtymys, kiukku, mitä näitä nyt on (päänsärkyä en sentään käytä verukkeena :D ). Ei vain haluta siten, että jaksaisi/pystyisi ryhtymään leikkiin mukaan. Aiemmin sitä saattoi ryhtyä antamaan vaikka sitten suuseksiä toiselle mieliksi, jos itsellä ei tehnyt mieli olla vastaanottavana (ja lopulta itsellekin saattoi tulla haluja), mutta… Nyt ei vain tee mieli sellaista tehdä. Ei pysty pääsemään sellaiseen mielentilaan, että voisi/haluaisi edes jollain tasolla keskittyä seksiin.

Mies ei ole tällä hetkellä kotona, joten tässä mietin, yllättäisinkö hänet tänään. Mutta näinhän olen miettinyt monia kertoja aiemminkin. Miten on käynyt? Kun lapset on vihdoin saatu nukkumaan, on väsymys jo liian suurta tai jostain onkin jo saatu ärsytyskynnys korkealle ja enää ei huvitakaan koko ajatus. Miksi ei sitten sovintoseksiä, jolla molemmat saisi taas hyvälle tuulelle…? Siinäpä hyvä kysymys. Miksi tuntuu turvallisemmalta olla kiukussa kuin rauhoittaa tilanne ja olla toisen läheisyydessä? (No, toki on niitä joitain onnistuneitakin ”yllätyskertoja”.)

3/24 – Huomaatko myös suhteen hyvät puolet?

Joulukalenterin kolmas postaus! Eilisessä luukussa pohdittiin ”pitkään parisuhteeseen” liittyviä asioita. Vielä tänään jatketaan parisuhdeteemalla.

Mainitsin aiemmin, että koen parisuhteessamme olevan paljon hyvää, vaikka riitoja on ollutkin ja monenlaista tyytymättömyyttä. Helposti riidellessä tulee tartuttua voimakkaasti huonoihin asioihin, mutta hyvistä asioista ei tule kumppanin kanssa puhuttua. Ensimmäisessä luukussa tuli pohdittua, että esimerkiksi seksielämään liittyvät mieltymykset ovat meillä sinänsä hyvin tiedossa ja onneksemme meistä molemmat ovat aina olleet kiinnostuneita kokeilevasta monipuolisesta seksielämästä, mutta ongelma on ollut lähivuosina yleinen seksinpuute.

Ensimmäinen askel kohti parisuhteemme joulurauhaa on ollut listata näkyväksi sekä hyvät että huonot puolet, jotta aina ei takerruttaisi vain samoihin negatiivisiin asioihin. Tällainen on minun listani.

Oman parisuhteen hyviä puolia:

  • Hyvä luottamus. Voin luottaa toiseen kaikissa asioissa.
  • Molemmilla halu pysyä tässä suhteessa.
  • Arvomaailma samanlainen.
  • Ei väkivaltaa.
  • Voimme puhua mistä vain toisillemme. Keskusteluyhteys on ollut lähiaikoina hieman huono, mutta molemmat silti tietävät, että iloista ja suruista – pienistä ja isoista – voi jutella.
  • Ei riitoja raha-asioista.
  • Arki sujuu, vaikka erinäisistä asioista riitoja tuleekin. Molemmat osallistuvat lastenhoitoon yms.
  • Seksimieltymykset ovat samanlaisia, joten jos vain halu onnistuttaisiin herättämään, olisi tilanne ok. Sanottakoon, että mies on aina huomioinut minut hyvin eli ei todellakaan mene oma nautinto edellä.
  • Ei mustasukkaisuutta.

Parisuhteeni ongelmakohtia en tähän postaukseen nyt kokonaisuudessaan listaa, koska tarkoitus oli kiinnittää huomiota hyviin asioihin. Ongelmana on siis ollut mm. läheisyyden puute (ei halailuja tai suukottelua muuten vaan), seksin puute (minun haluttomuus, muun läheisyyden puute tietenkin vaikuttaa tähän), ei yhteisiä harrastuksia (eikä niihin oikein aikaakaan olisi eli myös yleisesti yhteisen ajan puute), keskustelun vaikeus (mies ei niin syvällisesti jaksa puhua kuin minä haluaisin & lähtee tilanteesta usein pois, kun kokee helposti asiat syyllistämisenä, vaikka yritänkin aina tuoda ilmi molempien osuutta ongelmaan), minä valitan helposti asioista, jnejne. Esimerkiksi haluttomuuteni on omasta näkökulmastani seurausta siitä, että suhteessa ei muuten ole kaikki hyvin, mutta tokihan se taas aiheuttaa miehelle tyytymättömyyttä ja siten taas aiheuttaa vaikeutta muissa osa-alueissa.

Oletteko te muistaneet keskustella myös suhteen hyvistä puolista / vahvuuksista?
Entä onko ongelmakohdista keskusteleminen ollut rakentavaa ja onko niistä päästy lopulta johonkin ratkaisuun/kompromissiin?

2/24 – Pitkä parisuhde

Joulukalenterin toinen postaus! Kalenteri alkoi toiveellani siitä, että oman parisuhteeni tila saadaan nyt käännettyä positiivisempaan suuntaan. Tässä toisessa luukussa mietitään pitkää parisuhdetta.

Milloin parisuhde on kestänyt pitkään? Kaikkihan on tietenkin suhteellista. Koen oman parisuhteeni pitkäksi, sillä olen ollut suuren osan elämästäni (yli kolmasosan) ja siis koko aikuisikäni tässä suhteessa. Olen 30v. Sen sijaan joku 50-vuotias on voinut olla vaikka yli 30 vuotta samassa suhteessa, jolloin minun suhteeni pituus voi tuntua lyhyeltä.

Kuinka pitkä on pisin parisuhteesi (ja minkä ikäinen olet)? Miten määrittelisit pitkän suhteen, onko se yli 5, 10, 15 vai 20 vuotta?

Onko täällä ihmisiä, jotka olisivat olleet yhdessä kumppaninsa kanssa jo teini-ikäisestä alkaen ja ovat nyt esimerkiksi keski-ikäisiä? Onko tullut koskaan oloa, että ruoho voisi olla vihreämpää aidan toisella puolella? Onko ihastumiset meinanneet viedä mukanaan? Entä onko heitä, jotka kokevat suhteensa olevan huono, mutta eivät siltikään eroa?

Välillä keskustelupalstoja lukiessa on törmännyt ajatuksiin, ettei nuorena alkanut parisuhde voi säilyä hyvänä ja vähintäänkin toisen tekisi mieli esim. lähteä kokeilemaan seksiä muualla. Itse en ole ajatellut, että vaihtamalla voisi jokin parantua, koska parisuhteessamme on hyvä vahva pohja. Mitä sitten tulee siihen, haluaisinko harrastaa seksiä jonkun muun kanssa, on asia erikseen… Olen haaveillut ryhmäseksistä, mutta sen pitäisi olla yhteinen kiva kokemus kumppanin kanssa. Olen haaveillut seksikokeilusta naisen kanssa, mutta sekin siis lähinnä ryhmäseksimielessä. Ja kyllä, olen ollut vuosia sitten ihastunut erääseen toiseen mieheen jonkin aikaa, mutta suhtauduin siihen ohimenevänä asiana enkä tietenkään kohteelle sitä kertonut. Eikä kyse ollut siitä, että silloin suhteessani olisi ollut mitään vaikeuksia. Miehenikin siitä tietää, joskaan ei tiedä, kuka kohteena oli. No, ohi siis meni sekin tunne lopulta, kun en asialle mitään tehnyt. Mitä tulee parisuhdeseksiin – on ihanaa, kun tuntee toisen hyvin ja molemmat haluavat kokeilla välillä myös uudenlaisia juttuja.