”Ystävän uskollisuus on myönteistä ja arvokasta: ystävään voi luottaa vaikeissakin elämäntilanteissa eikä hän hylkää, puhu pahaa tai petkuta. Mutta parisuhteessa uskollisuus ilmaistaan kieltona: et saa rakastua kehenkään toiseen, et saa harrastaa seksiä kenenkään toisen kanssa. Uskollinen ystävä on kultaakin kalliimpi, mutta uskollinen puoliso on kahleissa.” (Seksualistin merkinnästä ”Uskollinen koira”.)

Iltalehden tekemän kyselyn mukaan yli puolet suomalaisista on sitä mieltä, että pettäminen on sallittua, jos kumppani ei ole halukas harrastelemaan seksiä. Moniko silti ajattelisi oikeasti omalla kohdallaan, että toinen saa vapaasti harrastaa seksiä jonkun toisen kanssa, jos itse ei ole halukas petihommiin tai vaikkapa johonkin tiettyyn juttuun seksin saralla? Epäilenpä, ettei loppujen lopuksi monikaan. Suurimman osan päähän on iskostunut ajatus, ettei parisuhteessa saa harrastella seksiä ulkopuolisten kanssa. (Tai ainakin raja menee yhteisessä ryhmäseksikokeilussa.) Eikä tämän takia edes viitsitä miettiä, olisiko se joissain tapauksissa kuitenkin ihan hyväksi. Esimerkiksi jollekin voisi olla tärkeää saada olla dominoiva seksileikeissä, mutta oman kumppanin kanssa se ei toimisi. Se voi olla turhauttavaa ja saada henkilön pettämään kumppaniaan.

Minusta parisuhteeseen kuuluu oletuksena luottamus, jolloin ei tehdä asioita, joita ei voi kertoa kumppanilleen tai joita ei haluaisi itsellensä tehtävän. Silti se ei tarkoita, että asioita tarvisi katsoa niin ahdasmielisesti (”seksiä sitten harrastat loppuelämäsi vain minun kanssani” tai äärimmilleen vietynä ”en halua, että katsot pornoa” jne.). Pettää ei mielestäni missään tapauksessa saa, mutta parisuhteesta ei tarvitse tehdä vankilaa, jossa ei saa toteuttaa kuin niitä haluja, joita omalla kumppanillakin on. Niinpä sen sijaan (että tarvisi pettää), voisi haluistaan kertoa kumppanillensa ja niistä voitaisiin keskustella. ”Haluaisin kokeilla seksiä jonkun toisenkin kanssa.”, ”Haluaisin kokeilla seksiä myös samaa sukupuolta olevan kanssa.”, ”Tiedän, ettet sinä tykkää sitomisleikeistä, mutta siksi minä haluaisin kokeilla niitä jonkun muun kanssa.”, …

Todellisuudessahan monet ovat aivan liian mustasukkaisia, että tämä toimisi. Voin hyvin myöntää itsekin, että minulla olisi todella kovasti sulattelemista, jos kumppanini yhtäkkiä kysyisi, saisiko vaikka harrastaa seksiä miehen kanssa. VAIKKA itselläni on fantasioita niin ryhmäseksistä kuin seksistä vain kahdestaankin naisen kanssa. Välillä tulee myös ajatuksia, että olisi joskus tulevaisuudessa hauskaa kokeilla seksiä jonkun muunkin miehen kanssa. (Ja kyse ei ole siitä, että seksimme olisi tylsää tai siinä olisi jotain vikaa – päinvastoin!) Ajatus siitä, että harrastaisi seksiä pelkästään saman ihmisen kanssa, on aika tylsä. Ehkä haluan perustaa perheen ja elää kuolemaani asti saman ihmisen kanssa, mutta seksin saralla taidan kuitenkin olla liian kokeilunhaluinen. En haluaisi elää vapaassa suhteessa, mutta satunnaiset seksikokeilut muiden kanssa eivät kenties ole täysin poissuljettu vaihtoehto. Jos niistä on keskusteltu kunnolla sitä ennen ja vielä sen jälkeenkin.

Mitä rakastumiseen tulee, uskon, että pitkässä suhteessa ohimeneviä ihastumisia tulee useimmille. Eikä sitä voi mennä kieltämään: tunteilleen ei voi juuri mitään, mutta teoilleen tietenkin voi. Eli jos nyt sattuu ihastumaan, voisi yrittää unohtaa tämän, eikä mennä heti pyytämään kahville ja siitä siirtyä makkarin puolelle. Eli tältä osin itse kahlitsen kumppaniani; onneksi hän ei tietääkseni sitä kuitenkaan niin koe, vaan odottaa aivan samaa minultakin. Meillä tilanne on tämä, mutta se ei ole ehdoton malli kaikille.

Lienen kyllä aika tyypillinen nainen sen suhteen, että yksittäisen pettämisen antaisin helpommin anteeksi silloin, jos kyse olisi pelkästä seksistä. Tokihan se on jo kauan aikaa tiedetty, että miehelle on tärkeämpää seksi ja naisille tunteet. ;) Tästä on evoluutioon perustuvia selityksiä, että mies pelkää saavansa toisen miehen lapsen [jos nainen pettää], eikä hänen oma perimä jatka tuolloin elämää. Naisille taas on vaarana se, että mies jättää hänet yksin lapsen kanssa [jos mies rakastuu toiseen]. Siksi siis miehiä loukkaa enemmän seksi ja naisia emotionaalinen uskottomuus. Miesten taipumus syrjähyppyihin on myös helppo selittää, koska mitä enemmän seksikumppaneita, sitä paremmin geeniperimä jatkaa elämää. Naiset taas valitsevat pitkäaikaiseen suhteeseen miehen, jolla on parhaat ominaisuudet arkipäivän hommiin, mutta syrjähypyissä hän paneskelee sellaisen miehen kanssa, jolla on hyvä perimä. Ihan näin tietoiskuna: tämä on meinaan jopa todistettu. Naiset meinaan suosivat pettäessään tiettyä miestyyppiä & harrastelevat syrjähyppyjä eniten hedelmällisimpinä päivinään.

Mutta mitä siis sanoa yhteenvetona?

Parisuhteen ei tarvitse olla vankila, vaan vapaus voi tehdä suhteesta onnellisemman, kuten Helena S. (merkintää ei enää ole olemassa, siksi linkki poistettu) osoittaa:

”Olen paljon onnellisempi, kun saan toteuttaa tätä [kinky]puolta itsessäni, ja olen syvästi kiitollinen miehelleni, että hän sallii sen. Vastavuoroisesti minun on annettava hänellekin yhtä paljon vapautta, eikä se tunnu enää niin pahalta, kun saan itsekin säilyttää pienen vapauden elämässäni ja kun tiedän, että olemme molemmat siten onnellisempia. ”If you love somebody, set them free” laulaa Sting, joka harrastaa vaimonsa kanssa parinvaihtoa ja on ilmeisen onnellinen.”

kirjoittanut: oceansoul