”Eräänä iltana sain rangaistuksena avaria pepulle koska en olisi saanut koskea itseäni,mutta koskin silti. — ”Minulla ei ole nimeä. Ei oikeuksia. Olen vain käytettävänä Isännälleni.Olen vain vinkuva narttu joka ei tiedä mikä on hänelle parasta. Mutta,kun se on ohi niin olen ainoa,täydellisin, rakkain ja ihanin. Olen kaikki,koko maailma. Kokonaan Isäntäni oma.”
Kirjoittaa pikkupiika blogissaan.
S/M ja/tai bondage-leikit ovat jännittävä asia. Itsekin voin myöntää nauttivani niistä jollakin tasolla, enkä tällaisia leikkejä millään tavalla tuomitsekaan. Molemmat – niin alistettu kuin dominoivakin – voivat nauttia täysillä roolistaan ja niin sen tietenkin pitäisikin olla. Kaikkihan tapahtuu täysin sopimuksen varaisesti; asiaa ei siis voi lähteä vertaamaan väkivaltaan, vaikka tällaisiakin viittauksia välillä näkee.
Asia, jota kuitenkin hieman ihmettelen, ovat BDSM-suhteet, joissa roolit ovat päällä 24/7. Toinen voi koska tahansa ryhtyä alistamaan kumppaniaan tai rankaisemaan häntä vaikkapa itsetyydytyksestä. Edellä lainaamani blogin henkilöillä näin asia ei käsitykseni mukaan ole, mutta esimerkiksi PikkuEmäntä kertoo näin:
”Pikkuemäntä on nyt ollut yhdessä Herra Isännän kanssa kaksi ja puoli vuotta. Siitä se kaksi vuotta onnellisesti bdsm suhteessa. PikkuEmäntä on juuri opetellut puhumaan itsestään kolmannessa persoonassa, ja nyt on saanut ison palkinnon Herra Isännältä.”
Joskus aikaisemmin törmäsin blogiin (enää en onnistunut sitä löytämään), jossa ”orja” kertoi saamistaan rangaistuksista. Niitä olivat mm. vessakäyntien rajoittaminen, kävely ulkona anaalitappi perseessä + sitten näitä yleisempiä piiskaamisesta sidottuna olemiseen.
Näistä monet asiat ovat sellaisia, jotka kiihottavat monia. Pieni tai kovempi piiskaaminen takamukselle, sitominen köysillä tai vaikka käsiraudoilla, jne. Mutta mitä kun sadomasokistiset jutut muuttuvat kokopäiväiseksi – ja sellaisiksi, että toinen välillä itkee, kun peppu hakataan lähes verille? Miten on mahdollista, että joku kykenee elämään onnellisesti tällaisessa suhteessa? Suhteessa, jossa hänen on kysyttävä lupa niin runkkaamiseen kuin orgasmiin Masteriltaan tai Valtiattareltaan. (Riippuu tietysti suhteesta, mutta näin esimerkkinä.)
Ihmettelen, mutta samalla ymmärrän, kuinka erilaisia ihmisten seksuaaliset halut ovat.
(Ja jos joku aiheesta on enemmän kiinnostunut, lisätietoja löytyy klikkaamalla itsensä esim. Leikkikehään tai Tuntematon Maa -sivustolle.)
kirjoittanut: oceansoul
Housuitta 
Itse en näitä 24/7-juttuja ymmärrä, mutta jos molemmat ovat suhteessa vapaaehtoisesti ja siitä pitävät, niin mikäs jottei. Ei haittaa ketään ja niin edelleen, ihmiset tykkäävät eri jutuista, yaddayadda. Onhan nämä jo sanottu sata kertaa :)
No nii-in, mutta mietityttää silti! ;p
erittain mielenkiintoinen mielipide tähän asiaan :) hienosti et kuitenkaan meitä ”erilaisia” rakastajia hauku tai vähättele. :) tämä on vain meidän tapa rakastaa toista ihmistä, kuitenkaan tuntematta itseään mitenkään huonommaksi tai niin hirveästi edes alistuneeksi. itse ainakin saan nyt enemmän rakkautta kuin koskaan suhteessa, ja sen tuntuu ansaitsevankin, ehkä sitten näiden rangaistusten kautta? who knows mutta niin kauan kuin tää tuntuu hyvältä niin jatkamme tätä :)
Sehän se toki tärkeintä, että molemmat nauttii. :)
Eihän sitä ole helppoa ymmärtää, mitä tuollainen suhde ihan aikuisten oikeasti on, kun ei itse ole kokenut. (Itse kyllä ainakin olen enemmän dominoivampi, etten kestäisi tuollaista alistumista. :D Mutta en kyllä haluaisi kumppaniani muuta kuin leikkimielisesti ryhtyä rankaisemaan.)
Eikö sinulle koskaan ole tullut edes mieleen, että haluaisit ehkä itse olla se toinen osapuoli? Tai eikö koskaan tee mieli palata ihan ”normaaliin” suhteeseen?
Eniten ehkä se mietityttää, että eikö siinä ala tuntemaan olevansa paljon alempiarvoisempi? ..Kun tarvitsee luvan toiselta asiaan jos toiseen, eikä saa itse päättää omista asioistaan? Eikö ala kaipaamaan omaa tilaa?
Alistuminen on vain tapa saada sitä rakkautta jota kaipaa. Jos se toinen ei osaa sitä muuten antaa, niin siihen suostuu ja siitä nauttii.
Nauttiiko?
Ei minusta ole oikein, että alistuu vain siksi, että saisi toiselta rakkautta, jota ei muuten saa. Voiko silloin edes puhua oikeasti rakkaudesta? Eri asia, jos se alistuminen lähtee muista syistä liikkeelle (se kiihottaa itseä & toista kiihottaa se alistaminen).
Vilkaise blogiani, sieltä löytyy selityksiä. En ole tosin kirjoittanut siihen kuukauteen, koske ero on niin rankkaa.
Pahinta näissä 24/7 jutuissa on niiden loppuminen. Ei voi elää ilman sitä tai elämä on harmaata. Itse elin kauan tällaisessa suhteessa ja kun se päättyi vaimoni kuolemaan olen ihan hukassa.