”Seksityöläiset eivät ole uhreja”

Anna Kontulan väitöskirjan mukaan Suomessa on paljon ihmisiä, jotka tekevät seksityötä vapaasta tahdostaan. Kimmoke työn aloittamiseen on yleensä raha: vähäisellä työmäärällä rahapussiin tipahtaa useampi satanen – ja verojakaan ei niistä pahemmin maksella. Yleensä kyseessä on vain väliaikainen ammatti. KRP:n mukaan Suomessa toimii päivittäin viitisensataa prostituoitua; Kontula on arvioinut vuosittaiseksi määräksi noin 8000. (Lähde.)

Eli tutkimus on todistanut todeksi sen, mitä jo monet ovat kauan aikaa sanoneet. Tietenkään jotkut ihmiset eivät siltikään halua uskoa, että joku oikeasti voisi kaupata itseään vapaaehtoisesti. Sehän nyt on aivan järjetöntä!

Olen seurannut monia keskusteluita prostituutiosta ja aina näkee samanlaisia perusteluita seksityötä vastaan: Se on moraalitonta, se on vaarallista, ”suosittelisitko sinä kyseistä ammattia lapsellesi?”, ”ei laillistaminen poista työn negatiivisia ongelmia”, jne. Laillistamisen puolesta äänestävät henkilöt hakevat esimerkkejä niistä Euroopan maista, joissa ilotalot ovat toiminnassa. Ja nimenomaan siitä, että jos haluaa itse omasta tahdostaan hankkia rahaa seksiä harrastamalla, niin mikä ongelma asiassa on.

Itse en ole oikein koskaan nähnyt asiassa mitään väärää. Enpä taitaisi itse kuitenkaan sellaiseen ryhtyä, mutta jokainen tekee mitä tahtoo, jos siitä ei aiheudu muille mitään haittaa. Ongelmia asiaan toki myös liittyy, mutta niiden perusteella koko alaa ei voi tuomita. Kontulaa lainaten:

”suomalaiset seksityöntekijät eivät ole uhreja, vaan useimmiten työnsä vapaaehtoisesti valinneita henkilöitä, joiden päätöstä pitäisi kunnioittaa.”

Mitä mieltä sinä olet? Oletko / voisitko kuvitella myyväsi itseäsi, jos rahantarve iskee? Entä voisitko / oletko joskus maksanut seksistä? Miten muuten suhtaudut asiaan? Olisiko hyvä, jos Suomeenkin tulisi ilotaloja?

kirjoittanut: oceansoul